Mä olen kyllä vähän tällä samalla kannalla. Muistan ajaneeni päin punaisia ehkä jokin 2-3 kertaa ikinä, eli vain tilanteissa, joissa tulkitsen valon olevan rikki. Mun mielestä jotenkin sellaisella moottoriajoneuvolla liikuttaessa, jolla yliajaessaan tekee pahaa jälkeä jyrätylle, yhteiskuntasopimukseen kuuluu esimerkiksi juuri liikennevalojen noudattaminen kategorisesti eikä vain silloin kun siltä tuntuu. Jalan ja fillarilla taas kyllä uhmaan toisinaan punaisia. Enkä autollakaan aina pysähdy aivan täysin Stop-merkin kohdalle.Riemumieli kirjoitti:Jos on punainen valo, sen mukaan mennään, vaikka tuntuisi miten typerältä. Ikäviä odotustilanteita sattuu oikeastaan vain silloin, kun valot ovat rikki, eivätkä vaihdu. Tällaista tapahtuu taas todella harvoin.
Viime kädessä perusteluni ovat varmaan aika egoistisia. Pyrin toiminnallani rakentamaan identiteettini narratiivia sellaiseksi, että voin sen takana seistä. Ja kuten en missään nimessä halua olla tyyppi, joka pysäköi ilman lapsia perhepaikalle, en myöskään suin surminkaan halua olla tyyppi, joka ajelee päin punaisia kun ei huvita muutamaa sekuntia odottaa. Ymmärrän kyllä hyvin, että joku muu taas ei halua olla tyyppi, joka odottaa tyhjässä risteyksessä, koska laki käskee. Rakennamme elämistämme erilaisia taideteoksia.