Kitinä

Vesper kirjoitti:Miten toi rahojen kyttäys eroaa vaikka Daven vaimon viinasäännöstelystä? Mun mielestä ei juuri mitenkään. Ootte hulluja kaikki!

Riippuu vähän mitä sanktioita tulee säännön rikkomisesta.

Huomenna aamulla verkot veteen. Toivottavasti ranta on sula, lasikuituveneellä ei huvita leikkiä jäänmurtajaa.

Kottarainen kirjoitti: Tavallaan joo, mutta meillä asuukin tuo kulunvahtikoira joka on herkkähaukkuinen. Periaatteessa säästötililtä ei toki nosteta, sinne vaan pannaan!! Lähinnä vaan huvittaa miten aikuisena joutuu puolustelemaan enemmän ostoksiaan kuin 10-vuotiaana. No, piilotan ne ostokset ja tilin saldon ja ostan salaa mitä haluan.

Eikös se olisi aika simppeli malli, että summan X pistät perheen tilille ja summan Y omalle? Sillä Y summalla ostat sitten mitä huvittaa. Vaimo esim. painui viikoksi italiaan.

Kottarainen kirjoitti:Uin karhun rahassa. Tekis mieli pistää ne leveäksi mut yks kyylää et säästötilille ilmestyisi koko summa. Kohtuutonta.

Mikset saa tehdä mitä haluat rahoillasi? En käsitä.

P.S. omat rahani tietty menevät koko ajan johonkin ihan muuhun kuin itseeni, en minä sillä.

sivustahuutaja kirjoitti: Eikös se olisi aika simppeli malli, että summan X pistät perheen tilille ja summan Y omalle?

Äh, liian monimutkaista. Helpompaa kun kaikki rahat on yhdessä läjässä, niin ei tarvi siirrellä rahoja isompienkaan hankintojen yhteydessä.

Vagabondo kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti: Eikös se olisi aika simppeli malli, että summan X pistät perheen tilille ja summan Y omalle?

Äh, liian monimutkaista. Helpompaa kun kaikki rahat on yhdessä läjässä, niin ei tarvi siirrellä rahoja isompienkaan hankintojen yhteydessä.

Meillä on omat tilit ja yksi yhteinen tili, johon siirretään rahaa tarpeen mukaan (osa suoraveloituksella per kk, lisää muihin).

Meillä puolestaan pelkästään omat tilit vaimon kanssa. Tilinsiirtoja välillämme tehdään tarpeen mukaan lähes kuukausittain.

Jesh siirtelen rahaa tilien ja korttien ja tilien välillä pankin vaatimusten mukaan, kun on leikkii alkanut niin leikki pitää kestää, ellei rahaa jostain synny lisää..

Vagabondo kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti: Eikös se olisi aika simppeli malli, että summan X pistät perheen tilille ja summan Y omalle?

Äh, liian monimutkaista. Helpompaa kun kaikki rahat on yhdessä läjässä, niin ei tarvi siirrellä rahoja isompienkaan hankintojen yhteydessä.

Miksi kenenkään pitää tehdä sellaisia hankintoja, joihin ei löydy fyrkkaa?

Oman rahan idea on just siinä, että se on ylivoimaisesti tehokkain tapa käyttää rahaa. Ei tulisi mieleenkään opett omaa lasta neuvottelemaan siitä miten säästöpossun sisällön saa käyttää.

Milton Friedman opettaa oman rahan merkityksen:
http://www.youtube.com/watch?v=5RDMdc5r5z8&sns=em

sivustahuutaja kirjoitti:Oman rahan idea on just siinä, että se on ylivoimaisesti tehokkain tapa käyttää rahaa.

Nyt tuli sen verran vahva heitto, että se mielestäni kaipaa perusteluja tai vähintään pitäisi määrittää mitä tehokkuudella tässä tarkoitetaan.

Vagabondo kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:Oman rahan idea on just siinä, että se on ylivoimaisesti tehokkain tapa käyttää rahaa.

Nyt tuli sen verran vahva heitto, että se mielestäni kaipaa perusteluja tai vähintään pitäisi määrittää mitä tehokkuudella tässä tarkoitetaan.

Tehokkuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon hyötyä tuotteen käyttäjä saa suhteessa hintaan. Esim. 100e joululahjan saaja tyypillisesti ottaisi mieluuummin 70e rahaa, eli 30 egee menee vessasta alas.

On siis perheen hyvinvoinnin kannalta oleellista, että kyetään sopimaan erikseen rahankäytön määrästä ja kohteista. Jos teini saa sovitun kk-rahan, niin ei siinä tarvita enää vanhempia kyttäämään ostaako sillä lumenen vai sumenen kajalia. Vielä vähemmän tarvitaan aikuisen työssäkäyvän kuluselvityksiä, kun budjetti on etukäteen sovittu.

sivustahuutaja kirjoitti:Tehokkuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon hyötyä tuotteen käyttäjä saa suhteessa hintaan. Esim. 100e joululahjan saaja tyypillisesti ottaisi mieluuummin 70e rahaa, eli 30 egee menee vessasta alas.

On siis perheen hyvinvoinnin kannalta oleellista, että kyetään sopimaan erikseen rahankäytön määrästä ja kohteista. Jos teini saa sovitun kk-rahan, niin ei siinä tarvita enää vanhempia kyttäämään ostaako sillä lumenen vai sumenen kajalia. Vielä vähemmän tarvitaan aikuisen työssäkäyvän kuluselvityksiä, kun budjetti on etukäteen sovittu.

Huomaatko, että kirjoittamasi pätee myös vaikka rahaa nostetaan yhteisestä kassasta? En siis ole erimieltä kirjoittamastasi, mutta sitä ei kuitenkaan voi käyttää perusteluna erillisten tilien ylivoimaisuudelle.

^ selitäs kuin tuo toimii? Päädytäänkö tossa johonkin kuukausittaiseen erityisen helppoon tilinpäätökseen?

Itse suosin 3 kortin mallia: oma, perheen ja firman. Pysyy kulut erillään.

sivustahuutaja kirjoitti:^ selitäs kuin tuo toimii?

Isoista menoista keskustellaan. Pienet kumpikin tekee oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Kun on kaksi järkevään taloudenpitoon kykenevää aikuista, niin ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut sen tarkemmin seurata. Lähinnä katson tilin saldon laskujen maksun jälkeen. Vaimo lähinnä kysyy onko tilillä rahaa

Pieni harkinta on suhteellinen käsite, mutta yleensä mistään alta 200e summista ei tarvitse neuvotella. Välttämättömyyksien kohdalla summa venyy lähemmäs tonnia. Esim. viimeksi kesärenkaita hankkiessa piti uusia myös vanteet. Yhteensä reilu 800€. Ei siitä tarvinnut neuvotella, vaan tein hankintapäätöksen omatoimisesti liikkeessä kun kertoivat vanhojen vanteiden olevan kierot. Sen sijaan viihde-elektroniikan, kalliimpien urheiluvälineiden ja muun ei niin välttämättömän, mutta kivan hankinnasta yleensä keskustellaan samoin kuin lomamatkoista, jotta perheen talous pysyy tasapainossa. Sekin keskustelu on lähinnä missä järjestyksessä ja koska kyseisiä hankintoja tehdään.

^ En nyt vielä tuosta kuvauksesta hokannut, että missä ne sun omat rahat on? Paljonko sulla just nyt on sitä omaa rahaa tolla teidän yhteisellä tilillä? Rahalla tarkoitan tietenkin kumuloituneita nettosaatavia, eikä tilin saldolla ole silloin merkitystä.

Omaan korvaan tuo kuittenkin kuulostaa jo nyt siltä, että ei teillä mitään omia rahoja ole. Ja oman rahan käyttö henkilökohtaiseen kulutukseen oli se koko juttuni pointti.

Yhteinen kulutus on eri juttu ja sen kohdalla yhteinen päätöksento on tietenkin tehokkain ratkaisu. Yhteinen päätöksenteko ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö päätöksentokoa voisi käytännössä ulkoistaa toiselle. Esim. Meillä vaimo hoitaa tyttären vaatepuolen ihan omasta aloitteesta. Tuossa ei mielestäni kuitenkaan synny kummempaa tehottomuutta tai intressiristiriitaa, koska en näe, että vaimolla olisi tarvetta yli-investoida tyttären vaatteisiin. En myöskään koe, että sotkeutumiseni ostoksiin tehostaisi hommaa mitenkään, pikemminkin päinvastoin kun joutuisin opettelemaan kokomerkintöjä ja muuta omituista. Tytär taas on liian nuori hoitaakseen omat vaateostoksensa kuukausirahalla. Omat vaatteensa vaimo kuitenkin ostaa omilla rahoillaan, olivat ne sitten urheilukamppeita, käsilaukkuja tai mitä vaan.

Vagabondo kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:^ selitäs kuin tuo toimii?

Isoista menoista keskustellaan. Pienet kumpikin tekee oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Kun on kaksi järkevään taloudenpitoon kykenevää aikuista, niin ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut sen tarkemmin seurata. Lähinnä katson tilin saldon laskujen maksun jälkeen. Vaimo lähinnä kysyy onko tilillä rahaa

Pieni harkinta on suhteellinen käsite, mutta yleensä mistään alta 200e summista ei tarvitse neuvotella. Välttämättömyyksien kohdalla summa venyy lähemmäs tonnia. Esim. viimeksi kesärenkaita hankkiessa piti uusia myös vanteet. Yhteensä reilu 800€. Ei siitä tarvinnut neuvotella, vaan tein hankintapäätöksen omatoimisesti liikkeessä kun kertoivat vanhojen vanteiden olevan kierot. Sen sijaan viihde-elektroniikan, kalliimpien urheiluvälineiden ja muun ei niin välttämättömän, mutta kivan hankinnasta yleensä keskustellaan samoin kuin lomamatkoista, jotta perheen talous pysyy tasapainossa. Sekin keskustelu on lähinnä missä järjestyksessä ja koska kyseisiä hankintoja tehdään.

Tällä mennään.

^ Kuis tuo toimii oikeesti? Jos olisin sun äijä ja päättäisin ostaa uudet kengät, niin missä summassa mentäisiin neuvottelupöytään? 50, 100, 200, 300, 500 vai 1000€?

Laitetaan vastakysymys:
kaupassa on myytävänä parin tonnin painepesuri (tai laita tähän jokin muu itsellesi sopiva laite) hyvällä alennuksella ja sinua on kiinnostanut sellainen laite. Käytkö vaan ostamassa sen ja emäntä sitte joskus huomaa sellaisen ilmestyneen, mainitsetko asiasta etukäteen tai jälkikäteen tai kysytkö peräti mielipidettä hankintaan?

Leevi kirjoitti:Laitetaan vastakysymys:
kaupassa on myytävänä parin tonnin painepesuri (tai laita tähän jokin muu itsellesi sopiva laite) hyvällä alennuksella ja sinua on kiinnostanut sellainen laite. Käytkö vaan ostamassa sen ja emäntä sitte joskus huomaa sellaisen ilmestyneen, mainitsetko asiasta etukäteen tai jälkikäteen tai kysytkö peräti mielipidettä hankintaan?

Jos ostan painepesurin itselleni omilla rahoillani, niin eihän se silloin vaimolle kuulu mitenkään.

Jos hankinta tulee yhteiseen käyttöön ja ostetaan yhteisillä rahoilla, niin tietenkin asiasta neuvotellaan. Meillä yleensä kysytään mielipide ihan parin kympinkin yhteisiin hankintoihin silloin kun hankinta poikkeaa normista, eli ruokakaupasta tms.

Omien lelujen osto yhteisillä rahoilla on juuri se tauti, johon oma raha on se lääke. Ostaja miettii sitä painepesuria pari kertaa pitempään, jos sillä rahalla voisikin lähteä kavereiden kanssa etelään rilluttelemaan.

Oukkei. Hyvä kun teillä toimii.
Katsellaan tuota järjestelmää mahdollisesti tulevaisuudessa.

^ Suosittelen. 50% tulojen lisäys ilmaiseksi on kuiteskin ihan kiva.

Meillä on omat tilit ja lisäksi yhteinen säästötili. Periaatteessa rahat ovat yhteisiä. Jos toinen tarvitsee tai vaan haluaa jotain kivaa, niin se voidaan ostaa kumman tahansa kortilla, riippuen kummalla likviditeetti kulloinkin on paremmin kohdallaan. Mulla se yleensä on, koska en siirrä kaikkea liikenevää säästötilille ja mulla on jonkin verran parempi palkka. Mies pistää herkästi tontun kuussa säästöön josta seuraa että mun pitää vinguttaa korttiani juoksevissa kuluissa.

Ei meillä oikeastaan ole kovin isoa eroa näkemyksissä järkevään rahankäyttöön. Mies haluaisi säästää jonkin verran enemmän ja mä taas haluaisin ostella ei-välttämättömyyksiä itselleni, lapselle tai kotiin jonkin verran enemmän, toki niissä rajoissa että asiat hoituu ilman ongelmia. En katso tarvitsevani erillistä lupaa ostoksiin muutaman satasen hintaluokassa kun ostan sen omalta tililtäni, enkä sitä myöskään kysy. Muutaman satkun "tarpeellisista" työkaluista tms. en itsekään natkuta. Vaateostoksille pikemmin kannustan miestä, mutta se ei kyllä ostelekaan mitään tonnin kenkiä. En sen puoleen minäkään, en ikinä laittaisi tonnia laukkuun, kenkiin, takkiin tms. koska se on minusta tyhmää.

Pakostakin mies välillä huomaa jotain mulle ilmestyneen ja sitten joko natkuttaa siitä hetken tai sitten ei, mistä lie kuunkierrosta riippuen. Välttääkseni natkutuksen saatan salakuljettaa ostoksia kotiin ja sitten todeta että näähän on ihan vanha juttu ja kaapissa olleet vaikka kuinka pitkään. Viimeksi ostin 180 euron laukun, kaikkiaan mulla on laukkuja joku 5 kpl, ei sataa.

Kyllä muakin ärsyttäisi jos toinen ostelisi mielestäni kohtuuttomasti jotain tarpeetonta. Mikä sitten on kohtuuton määrä ja mikä tarpeellista se onkin toinen juttu.

Veronpalautuksen summat olivat meillä julkista tietoa ja mies halusi laittaa kaiken säästöön ja toki seuraa säästötilin saldoa. Nyt laitoin omastani säästötilille 90%. Jos olisin yksin päättänyt olisin laittanut ehkä 60%. Parisuhteessa kuuluu minusta tehdä kompromisseja. Harvoin osapuolet ovat liikuttavan yksimielisiä kaikista asioista, joten tällä mennään.

Mä en osaisi elää myöskään suhteessa jossa omat rahat olisivat omia ja laskettaisiin että kaikki maksetaan tasan.

Mut hei, mä en myöskään tekisi avioehtoa. (Jos nyt naimisiin ikinä joudun.)

^ Toi on nyt aika epämääräistä menoa? Tavallaan on omaa rahaa ja omat tilit. Toisaalta omasta rahasta tai yhteisistä ei kuitenkaan ole sovittu. Kaiken huipuksi jaksetaan elää nalkutuksessa? Mikä ton touhun pointti on? Vai ootte vaan ajautuneet tuohon tilaan?

exsu kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Miten toi rahojen kyttäys eroaa vaikka Daven vaimon viinasäännöstelystä? Mun mielestä ei juuri mitenkään. Ootte hulluja kaikki!

Riippuu vähän mitä sanktioita tulee säännön rikkomisesta.

Natkutusta saattaa seurata sanktiona.

Eroaa minusta Daven viinasäännöstelystä siinä mielessä, että perhe on minusta yhteinen yritys, jossa kummankin osapuolen tehtävä on myös pitää talous balanssissa. Tällöin rahankäyttö ei ole asia jossa voi tuijottaa yksin omaa napaansa. Meillä on tähän balanssiin vaan jonnin verran eriävä näkemys.

Lisäksi olen kyllä tehnyt selväksi, että en tule kysymään lupaa ostoksiin jotka ovat mielestäni kohtuullisia. Dave ei kait näin ole juomistensa suhteen tehnyt. Loppuviimeksi teen kuitenkin omat ratkaisuni jos neuvottelut eivät johda molempia tyydyttävään lopputulemaan.

Joo, mut hulluja toki ollaan, ei kai siinä mitään epäselvää ole ollut enää pitkään aikaan!

sivustahuutaja kirjoitti:^ Toi on nyt aika epämääräistä menoa? Tavallaan on omaa rahaa ja omat tilit. Toisaalta omasta rahasta tai yhteisistä ei kuitenkaan ole sovittu. Kaiken huipuksi jaksetaan elää nalkutuksessa? Mikä ton touhun pointti on? Vai ootte vaan ajautuneet tuohon tilaan?

Elää nalkutuksessa jaksaa kyllä 2% ajasta. Kaipa mäkin sitten joskus nalkutan jostain, vaikka jälkien korjaamisesta tai juopottelusta. Jälkimmäiseen toimii kyllä se, että vetää itse vielä kovemmat perseet. Ekaan en ole keksinyt vielä lääkettä.

Juu, mutta epämääräistä menoa toki ja fiiliksellä mennään ilman selkeitä soppareita. Pointti on siinä että se sopii meille.

Ajauduttu ei olla, kyllä tää elämäntapa on ihan molempien valinta. Hermot menisi jos joka asiasta pitäisi tehdä joku helvetin kontrahti.