Kitinä

Niin joo, mä itken aina Jouluaattona, kun telkkarista Lumiukko. Ja Samu Sirkan Joulutervehdyksen lopussa oleva: "If you wish upon a star"-kappale saa kyyneleet silmiin.

ninnithequeen kirjoitti:Niin joo, mä itken aina Jouluaattona, kun telkkarista Lumiukko.

Juuri siksi mie en sitä katsokaan.

Juu ei mitään itkuja sano.

Paitsi.

Olen alkanut olemaan melkoisen herkässä tilassa sunnuntaisin sohvalla krapuloidessani. Nykyisin siinä perus- seitsemänfilmtownleffasarjassaseitsemäksipäiväksi-paketista, jonka aina sunnuntaisin tapitan, ei löydy muuta kuin Ben Stillerin ja Jack Blackin komedioita.

Nyttemmin kävi niin, että olin vuokrannut elokuvan big fish ja kyynelehdin sinä aikana vuolaasti.

Ennen tätä.....En koskaan. En ainakaan muista. Siis joskus mutta kyllä siitä jotain 10...15 vuotta kait on.

Aikuisiässä olen itkenyt surusta pari kertaa, eron yhteydessä.

Joitakin elokuvia katsoessan liikuttuu, esimerkiksi Imperiumin Vastaiskussa kun ensimmäinen kapinallisalus murtautuu Hothin taistelussa Imperiumin saarron läpi ja radiosta kuuluu "First transport is away!" ja kaikki hurraavat, vaikka alakynnessä ovatkin. Kautta avaruuden, se on kaunista!

Romanttisissa komedioissa? Ei ikinä. Liian siirappia.

Läheisen ihmisen hautajaisissa muistan kerran itkeneeni. Viime kesänä isä oli TAYS:ssa kaksi kuukautta, joista teholla aina välillä ja nukutettuna 1,5 viikkoa. Tuolloin vieraillessani itkin monesti. Olen vasta viime vuosina opetellut ja oppinut itkemään. Se on paras tapa saada pahan olon hetkellä parempi olo. Mikään herkkis mä en yleisesti ottaen ole, mutta esimerkiksi tärkeän ihmissuhteen loputtua tulee itkettyä aina. Mä en ole koskaan hävennyt itkeä läheisteni tai edes kavereini seurassa. Moni hyvä ystäväni on nähnyt minun itkevän, ei iso asia minulle, vaan aivan luonnollinen. Koskaan en ole esimerkiksi hävennyt itkiessäni.

Itke vihasta ja surusta. Ehkä myös empatia tai jokin herkkä tilanne saa kyynelehtimään Olen tunneihminen ja näytän myös ne. En siis karta itkemistä silloin, kun siltä tuntuu.