Totuuden kantaja
Todellisuus nousee kaakosta.
Sen katteet näkyvät naapuriin.
Se on täynnä ajatuksia;
"millainen ilma?"
"toimiiko tämä?"
"missä palaa?"
Nostan sen sormille ja tutkin.
Puen päälleni ja olen älyllinen eläjä maailman.
Todellisuus, tulet luokseni toisinaan luomatta.
Olen kanssasi hetken huomaamatta.
Kunnes taas aavitus kattaa pöydän
Täysin epärealistisen täyskäden
En kehu,
samanlaisia on varmasti tuhansia.
Mielelläni vain pakenisin.
On taas niin erilaista kuin eilen
Ajatukset aprikoi edellä
Syödessä söin samalla normaaliuden liuskan.
Rakennuin uudesti, hieman avustin.
Runolla nyt yritin itseäni ymmärtää, ja ihmetellä
Selkeyden seinähullu olen, kun tulet
Tiedän kulkeneeni ja paluukin on taas tiedossa
Samanlaisuutta on aina alkamassa
Jonkin sokeraa eri vinkkelistä
Miksi koko ajan olen hereillä,
eikä useimmiten ole edes paha olla?
Liikaa mielikuvitusta kaiketi varmaan.
Luumusta luon paviaanin perseen tai jotain parempaa
Sattuu vain aivot joskus tekemään niin.
Olipas taas järkevää purkaa tällaistakin potaskaa
Alla hajoamisen haavat kalkkeutuneet
kaiken seassa matkaan ja pyrin olemaan elossa
Silloin kuin karuuden kellot on seuranani
Haamut arvoituksellisesti huolenani
On normaalin niin erilaista tai ehkä myös tylsää olla
Olen askeleiden päässä valottomasta näkymästä
Eli normaaliuden kentästä,
puree venäjä kekkosta kuin pieni kärpänen
Selitteet laskeutuvat ruumaan ja lakkaa aineiden laulu
Tyhjyys puree puolikkaan rakentuneesta puvusta
Kestä ja keritse lammas
käy mielessä
Surua patoutunutta sielussa, kunnes
silmiä suojelee puhtaat kyyneleet.
Askeleet eivät ehtineet ahavoitumaan
Kaikki rekisteroityi 174,5cm maasta sijaitsevaan turpeeseen.
Turpa keikka tuomen tulilla
Olisi vastassa kauempana
Luulin ensin niin, mutta se oli jo huulilla
Kaapista katosi väliseinät ja hyllyt
Kiihottavia valitettavasti olivat naisten pyllyt
vaikka itku kiirii kiipelissä ja suu sutta hätisti
Surun kärpäset tulivat tuomisineen.
Keskellä ilon ja surun
Molempia käytellen ja heitellen
Esteettä esitellen
en ehtinyt vuolla, kun katse jo katosi
Kun putoaa puremaan palikoita
Tietää mikä on normaaliuden olemus
Näennäisyyden nätti näkemys
Oli vain vakallinen valistuksen puolukoita