Kitinä

exsu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Mä olen jotenkin pettynyt sihen, että te kaikki fiksut ihmiset olette tässä niin yksinkertaisia.

Toivoitko sä joskus, että sitten kun on tarpeeksi massia niin kaikki on paremmin, ja jouduit pettymään?

Katso ajatukseni suolakaivoksesta pois siirtymiseen. Luulin sen merkittävästi lisäävän onnellisuuttani.

NuoriDaavid kirjoitti:Katso ajatukseni suolakaivoksesta pois siirtymiseen. Luulin sen merkittävästi lisäävän onnellisuuttani.

Kun katsoo perusluonnettasi ja täälläkin läpikäytyjä tekemisiäsi niin voi päätellä että ehkä se työ ja raha ei missään vaiheessa ollutkaan se pulmasi. Vaan ongelmasi ovat syvemmällä. Kuvittelenko?

NuoriDaavid kirjoitti: Katso ajatukseni suolakaivoksesta pois siirtymiseen. Luulin sen merkittävästi lisäävän onnellisuuttani.

Ah. Totta. Sä Dave etsit onnellisuutta väärästä paikasta. Sä toteutat nyt jonkun muun unelmaa kuin omaasi.

NuoriDaavid kirjoitti:

exsu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Mä olen jotenkin pettynyt sihen, että te kaikki fiksut ihmiset olette tässä niin yksinkertaisia.

Toivoitko sä joskus, että sitten kun on tarpeeksi massia niin kaikki on paremmin, ja jouduit pettymään?

Katso ajatukseni suolakaivoksesta pois siirtymiseen. Luulin sen merkittävästi lisäävän onnellisuuttani.

Näyttäisi ettet osaa täyttää elämääsi tarpeeksi miellyttävillä asioilla, kun kerta vapaa-aika ja massi-tilanne parantui, mutta ei tyytyväisyys elämääsi ei merkittävästi lisääntynyt?

Eiköhän tässä Dave-man ole nyt kiinni siitä, että sinä et osaa tehdä sitä mikä sinut tekee onnelliseksi, vaikka se ei ole enää massista kiinni?

Rahalla ei valitettavasti saa niitä asioita, joita näin vanhemmiten kovasti arvostan: terveyttä, rakkautta ja oikeita ystäviä. Toki uskon vakavaraisuuden vakaasti lisäävän kaikkien em. kolmen määrää, mutta loordi työskentelee mysteerisiä teitä. Mikäli olisin huomattavasti köyhempi, uskoisin sen taatusti laskevan onnellisuuttani, kunnes nostaisin sen todnäk jollain kikalla taas normaalille tasolle.

Kyl lisäis, koska sitten voisin ostaa Robocopin jalat itselleni ja voittaisin jalitsussa maailman mestaruuden.

NuoriDaavid kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti: Koska ei tarvitsisi tehdä mitään rahaa ansaitakseen, vaan tekemisensä voisi vapaasti valita mielenkiinnon pohjalta.

Ja tämä siis lisää onnellisuutta? Ihmiset, joiden ei tarvitse tehdä mitään ovat onnellisia?

Jep, lisää. Ihmiset, jotka voivat tehdä sitä mitä haluavat ovat onnellisia. Jos talous on turvattu, on huomattavasti huolettomampaa heittäytyä puuhastelemaan mitä haluaa, eikä puuhastelun tarvitse olla tuottavaa.

Eikö sinulla ole unelmia joita haluaisit toteuttaa? Jotain minkä parissa puuhastellessa olisit onnellinen.

Jatkaakseni Daven ansiokasta "muistaakseni tutkimusten mukaan on jotenkin näin" -linjaa, niin käsittääkseni onnellisuustutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat ainakin (ks. vaikka wikipedian positive psychology -entry):

- Varallisuuden kasvu lisää merkittävästi onnellisuutta niin kauan, kun perustarpeet ovat tyydyttämättä (kutakuinkin länsimaisen keskiluokan tilanteeseen asti). Tämän jälkeen varallisuuden lisääminen ei juurikaan lisää onnellisuutta.
- Ihmiset adaptoituvat nopeasti perusonnellisuustasoonsa: kasvanut onnellisuustaso muokkautuu nopeasti perustasoksi, eikä tilannetta enää koetakaan erityisen onnellisena vaan business as usualina.
- Lottovoittajat eivät ole 10 vuoden kuluttua voitostaan keskimääräistä onnellisempia.
- Selvästi eniten onnellisuutta lisäävät hyvät sosiaaliset kontaktit ja mahdolllisuus viettää aikaa perheen ja ystävien parissa.
- Onnellisuutta nakertavat taloudellinen huoli ja epävarmuus, erityisesti nykyisin korostuva työelämän koettu pakkotahti ja epävarmuus.
- Pelkkien aineellisten hyödykkeiden ja hedonististen kokemusten merkittäväkään lisääminen ei tuo merkittävää nousua onnellisuustasossa ainakaan pidemmällä aikavälillä.
- Elämänsä ja toimintansa kokeminen sosiaalisesti merkittäväksi ja arvostetuksi tuo onnellisuutta.

Eli Dave on oikeassa siinä, että tutkimusten mukaan lottovoitto ei tuo pitkäkestoista onnellisuutta. Toisaalta on perusteltua uskoa, että lisävarallisuudella pääsisi eroon useasta tutkitusti onnellisuutta nakertavasta tekijästä. Tässä on vain se, että varallisuuden käyttäminen onnellisuutta lisäävällä tavalla vaatii aika lailla sosiaalista pääomaa: harrastuksia, jotka eivät perustu hedonistiseen nautintoon vaan vaikkapa altruistiseen sosiaaliseen toimintaan. Harrastuksia, jotka eivät tavoittele lisääntynyttä mielihyvää suoraan vaan ensisijaisesti vaikkapa itsensä kehittämistä, opiskelua ja sen semmoista. Varallisuuteen ei myöskään saa kiintyä liikaa, muuten tuo huoli-elementti varallisuudesta vie Dave-Gattaca-tapaan mahdollisuuden nauttia sen tuomista mahdollisuuksita. Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

Vagabondo kirjoitti:
Jep, lisää. Ihmiset, jotka voivat tehdä sitä mitä haluavat ovat onnellisia.

Myös ihmiset, jotka haluavat tehdä sitä mitä tekevät, ovat onnellisia Ts. kääntävät asiat parhain päin. Se jos mikä lisää onnellisuutta! Tietoista läsnäoloa, enkä nyt viittaa mihinkään demelloihin tai ew:seen, vaan ihan tän universumin juttuihin. Se asenne vaikuttaa, ja sitä voi myös pyrkiä muokkaamaan.

Urpilainen ja Dave suhtautuvat tilanteeseen liian tieteellisesti. Siinä, miten rahan uskoo vaikuttavan itseensä tai onnellisuuteensa ei ole mitään tekemistä tilastojen kanssa.

Tuo humanisti kyllä hieman särähti korvaani. Vai ehkä tarkoitit yleismaailmallisemmalla tavalla?

Onnellistuisin pysyvästi.

Miljoonat poistaisivat taloudellisen riskin käytännössä kokonaan. Uskoisin muuttuvani riskineutraalimmaksi ja tuo auttaisi menestymään paremmin työssäni. Pystyisin myös säätämään työkuormaani taloudesta riippumatta ja keskittymään oikeasti minua kiinnostaviin asioihin.

Lisäksi olen kohtuullisen hyvä muuttamaan rahaa elämänlaaduksi, enkä kuitenkaan arvosta näitä monien varakkaiden rakastamia kalliita leluja ja muita kulureikiä. Eli perustarpeiden täytyttyä uskoisin miljoonien auttavan jouhevoittamaan arkea.

Vagabondo kirjoitti: Ihmiset, jotka voivat tehdä sitä mitä haluavat ovat onnellisia. .

Sä esitität tämän väitteen, kuin se olisi jokin luonnon vakio, ilman mitään perusteluita.

Miksi olisi niin, että ihmiset, jotka voivat tehdä mitä haluavat, ovat onnellisempia?

Ovatko monet sikarikkaat rock ja pop tähdet olleet kovinkin onnellisia? Elvis? Michael Jackson?

Ovatko esim. lapset, jotka saavat tehdä mitä haluavat onnelisempia kuin lapset, jotka eivät saa?

Eikö sinulla ole unelmia joita haluaisit toteuttaa? Jotain minkä parissa puuhastellessa olisit onnellinen.

Joo-o. Mutta ei raha ole niiden toteuttamisessa se rajoittava tekijä.

So Hard kirjoitti:Silsti suurin osa ihmisistä kokee että työnsä on penaalista ja tekee sitä vain rahasta.

Ei pidä paikkaansa.

urpiainen kirjoitti:Jatkaakseni Daven ansiokasta "muistaakseni tutkimusten mukaan on jotenkin näin" -linjaa, niin käsittääkseni onnellisuustutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat ainakin (ks. vaikka wikipedian positive psychology -entry):

- Varallisuuden kasvu lisää merkittävästi onnellisuutta niin kauan, kun perustarpeet ovat tyydyttämättä (kutakuinkin länsimaisen keskiluokan tilanteeseen asti). Tämän jälkeen varallisuuden lisääminen ei juurikaan lisää onnellisuutta.
- Ihmiset adaptoituvat nopeasti perusonnellisuustasoonsa: kasvanut onnellisuustaso muokkautuu nopeasti perustasoksi, eikä tilannetta enää koetakaan erityisen onnellisena vaan business as usualina.
- Lottovoittajat eivät ole 10 vuoden kuluttua voitostaan keskimääräistä onnellisempia.
- Selvästi eniten onnellisuutta lisäävät hyvät sosiaaliset kontaktit ja mahdolllisuus viettää aikaa perheen ja ystävien parissa.
- Onnellisuutta nakertavat taloudellinen huoli ja epävarmuus, erityisesti nykyisin korostuva työelämän koettu pakkotahti ja epävarmuus.
- Pelkkien aineellisten hyödykkeiden ja hedonististen kokemusten merkittäväkään lisääminen ei tuo merkittävää nousua onnellisuustasossa ainakaan pidemmällä aikavälillä.
- Elämänsä ja toimintansa kokeminen sosiaalisesti merkittäväksi ja arvostetuksi tuo onnellisuutta.

Eli Dave on oikeassa siinä, että tutkimusten mukaan lottovoitto ei tuo pitkäkestoista onnellisuutta. Toisaalta on perusteltua uskoa, että lisävarallisuudella pääsisi eroon useasta tutkitusti onnellisuutta nakertavasta tekijästä. Tässä on vain se, että varallisuuden käyttäminen onnellisuutta lisäävällä tavalla vaatii aika lailla sosiaalista pääomaa: harrastuksia, jotka eivät perustu hedonistiseen nautintoon vaan vaikkapa altruistiseen sosiaaliseen toimintaan. Harrastuksia, jotka eivät tavoittele lisääntynyttä mielihyvää suoraan vaan ensisijaisesti vaikkapa itsensä kehittämistä, opiskelua ja sen semmoista. Varallisuuteen ei myöskään saa kiintyä liikaa, muuten tuo huoli-elementti varallisuudesta vie Dave-Gattaca-tapaan mahdollisuuden nauttia sen tuomista mahdollisuuksita. Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

Hear, hear!

Mä luulen, että tämä postaus sisältää kaiken, mitä aiheesta kannattaa sanoa. Ne, jotka eivät yllä olevaa usko, ovat väärässä, mutta sellaista se elämä on. Enemmistö on tällä kertaa väärässä.

exsu kirjoitti:Urpilainen ja Dave suhtautuvat tilanteeseen liian tieteellisesti. Siinä, miten rahan uskoo vaikuttavan itseensä tai onnellisuuteensa ei ole mitään tekemistä tilastojen kanssa.

Ja silläkään, miten uskoo asioiden olevan, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne todellisuudessa ovat.

Olette vilpittömiä, mutta väärässä.

Kyllä. Lopettaisin duunin siinä samassa ja perustaisin vaikka sarjisdivarin ilman aikomustakaan tuottaa voittoa, palkkaisin sinne humanistiopiskelijan hoitamaan työt. Itse reissaisin maailmalla, kävisin kolmesti päivässä salilla ja pelaisin wowia huomattavasti tykimmillä laitteilla kuin nyt. Ruuan laatukin paranisi exponentiaalisesti.

Eli tekisin niitä juttuja, mistä tykkään. Uskoisin olevani tällöin myös huomattavasti onnellisempi.

sivustahuutaja kirjoitti:Onnellistuisin pysyvästi.

Miljoonat poistaisivat taloudellisen riskin käytännössä kokonaan. Uskoisin muuttuvani riskineutraalimmaksi ja tuo auttaisi menestymään paremmin työssäni. Pystyisin myös säätämään työkuormaani taloudesta riippumatta ja keskittymään oikeasti minua kiinnostaviin asioihin.

Lisäksi olen kohtuullisen hyvä muuttamaan rahaa elämänlaaduksi, enkä kuitenkaan arvosta näitä monien varakkaiden rakastamia kalliita leluja ja muita kulureikiä. Eli perustarpeiden täytyttyä uskoisin miljoonien auttavan jouhevoittamaan arkea.

Mikä estää sua tekemästä kaikkea tuota jo nyt? Ei kukaan muu, kuin sinä itse.

NuoriDaavid kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

Hear, hear!

Mun tilinumeroni on sun privapostissasi, senkin epäonnistunut onnellisuudentavoittelija.

urpiainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Tästä sitten pääsemmekin jinkinlaiseen Pia-Noora Kauppi -pointtiin: lottovoitot pitäisi kieltää muilta kuin sosiaalisesti aktiivisilta, hyvin kouluteutuilta humanisteilta. Vain heillä on edellytykset nauttia niistä.

Hear, hear!

Mun tilinumeroni on sun privapostissasi, senkin epäonnistunut onnellisuudentavoittelija.

En halua tehdä sua onnettomaksi.

NuoriDaavid kirjoitti: Ja silläkään, miten uskoo asioiden olevan, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne todellisuudessa ovat.

Olette vilpittömiä, mutta väärässä.

Mä olen tietysti se poikkeus. Tilasto on keskiarvoja.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Silsti suurin osa ihmisistä kokee että työnsä on penaalista ja tekee sitä vain rahasta.

Ei pidä paikkaansa.

Tee kalluppi, niin häviät.

exsu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Ja silläkään, miten uskoo asioiden olevan, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne todellisuudessa ovat.

Olette vilpittömiä, mutta väärässä.

Mä olen tietysti se poikkeus. Tilasto on keskiarvoja.

Toki sä voisit olla se poikkeus, mutta äänestys näyttää äänin 14-1, että lottovoitto lisäisi äänestäjän onnellisuutta, vaikka tutkimus ei tätä tue.

Tietysti voi olla, että kitinäläiset ovat tässäkin erityisen päteviä.

Muuttuisin pysyvästi onnellisemmaksi.

Intohimoni on harrastuksessani jota aion harrastaa niin kauan kuin selässä pysyn. Käyn töissä tehdäkseni harrastuksen mahdolliseksi. Tällä hetkellä päivät ovat sitten kiireisiä, olen jatkuvassa univelassa, en saa viettää mieheni kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisin ja joskus minua huolettaa miten selviydyn laskuista. Raha ostaisi aikaa, aika lunastaisi tyytyväisemmän Georginan joka ei tuntisi itseään niin riittämättömäksi.

Lisäksi se toisi helpotusta elämään kun olisi vara hankkia kunnollisia mitä nyt milloinkin eikä tarvisi tapella kaikenmaailman paskavehkeiden kanssa. (rikkinäiset autot, jäätyvät viemäriputket yms.)

Kummallista, että niin suuri osa vastaajista kokee olevansa niin köyhiä, että se rajoittaa heidän onnellisuuttaan, kun elämme kuitenkin maailmanhistorian suurimman vaurauden aikaa yhdessä maailman rikkaimmista maista.