Kitinä

exsu kirjoitti:Jos mies esim. käyttäisi ko. ajan lukien kirjaa omissa oloissaan, se ei olisi niin paha, koska sen voi laskea kädestä tarvittaessa.

Näin me ollaan erilaisia, kyllä jonkin pelin keskeyttäisi (jos pelaisi) tai telkkuohjelmankin (jos olis telkku), mutta jos joku häiritsee kirjanlukua, sen nokkii itse piru.

annepa kirjoitti:Mitä sitten kun tulet raskaaksi, saat kolmoset ja koitat pärjätä niiden kanssa ja äijä paukuttaa tietokonepelejä kaiken aikaa?

Kolmosia ei näin valvotuissa lisääntymisolosuhteissa yleensä paukkaa, mutta oon toki miettinyt. Oon toisaalta ajatellut, että se on sellainen syy, jossa itselläkin on jo perusteita esittää vähän tiukempia vaatimuksia. Tällä hetkellä pääasiallinen ongelma on siinä, että a) kommunikointi on hankalaa b) vituttaa kuunnella sitä "Tapa se! Ammu se! Vittusaatanaperkele!" -huutoa kotonaan kaikki illat.

Kyllä se nettipokeri alkuun loppui kaakunan kilareihin. Sittemmin en osannut paljoa kaivatakaan enää sitä. Nykyään jos vähän naksuttelen FB:n kautta ilmaseksi, pokerstarsin tilille ei taida olla edes asiaa ilman aspaan yhteyttä ensin.
WoWi loppui aikoinaan siihen että 12-16h maratoonit vapaapäivinä yllättäen veivät kaiken ajan, ei vaan ollut varaa ja kun en osannut kohtuudella, niin pakkohan se oli lopettaa.

^^ Hankaliahan nuo tilanteet on. Seinille puhuminen alkaa varmasti äkkiä turhauttaa eikä "jätän sut" -ultimaatumi ole ehkä paras kortti heti pelattavaksi. Riippuu niin paljon ukosta.

Jos ei nätisti sanominen tuota tulosta, niin "piuha irti seinästä" yleensä saa huomion ainakin hetkeksi

masa kirjoitti:Miten sen nyt ottaa. Mun tuttavapiirissä ei kukaan ole tuossa koukussa.

Oletan, että ystäväpiirisi on samaa ikäluokkaa kuin sinäkin? Sen mitä netistä olen asiasta kyrpiintyneiden avovaimojen tilityksiä lukenut, niin asialla on ollut voittopuolisesti alle 30-vuotias kolli, eli huomattavasti nuorempaa sakkia.

<yleistys>Nuoret miehet eivät muutenkaan osaa kohdella naisiaan kunnolla.</yleistys>

exsu kirjoitti:... kunhan organisoin sen valmiiksi...

Tilanne kokonaisuudessaan kuulostaa erittäin ikävältä. Tämä ylläoleva lause on kuitenkin se mihin mun on sun ja Annepan tilanteessa helpoin samaistua. Mä oon omaan parisuhteeseen tosi tyytyväinen mutta jos jotain kaipaisin niin paremmalta puoliskoltani aloitekykyä. "muru, oon varannu meille matkan/pöydän ravintolasta/haluan sun kanssa villiä seksiä just nyt" Kaikki tämä onnistuu nytkin mutta mun se on laitettava alulle, joskus ois kiva vaan mennä virran mukana.

KKK kirjoitti:
Oletan, että ystäväpiirisi on samaa ikäluokkaa kuin sinäkin?

On joo. Mutta tunnelman kevennykseksi sanottakoot että niistä on iso osa yksityisyrittäjiä ja semialkoholisteja.

Mä en ole mitään noista, mutta en juurikaan silti puhu hallituksen kanssa. Mä kun en vielä tälläkään iällä ole oppinut keskutelmaan kahden minuutin asiasta kahta tuntia, ja siitäkös soppa syntyy jokainen kerta.

masa kirjoitti:Mä en ole mitään noista, mutta en juurikaan silti puhu hallituksen kanssa. Mä kun en vielä tälläkään iällä ole oppinut keskutelmaan kahden minuutin asiasta kahta tuntia, ja siitäkös soppa syntyy jokainen kerta.

Tämä on muuten pieni mutta kiusallinen asia. Eilen oltiin synttäreilläni. Sitten Maire nykäs laukusta jotain, johon olin "etkai sä vaan hommannut mulle vielä jotain tuon kakun lisäksi"... No, kortin oli tehnyt ite, kun tykkää askerrella&paskarrella. Olin otettu, joskaan en räjähtänyt katosta läpi.

Tämä sitten jäi sinne takaloosteriin kytemään. Kotimatkalla pariin kertaan tuli kyselyä että olinko pettynyt, no en ollut enkä mielestäni sitä osoittanutkaan mitenkään. Jopa kotiini päästyä sitä piti selittää naamiksen sätissä 15 minsaa.
Aaaaargh. Kysyt, saat vastauksen. Next case... ei kun ei ollutkaan..

Dumiz kirjoitti: joskaan en räjähtänyt katosta läpi.

2 minuutin extemporesuihinotolla tuokin olisi tapahtunut, eikä aikaa olisi hukkaantunut askarteluun ja chattailyyn.



Milloin te naiset oikein opitte?

masa kirjoitti:Mä kun en vielä tälläkään iällä ole oppinut keskutelmaan kahden minuutin asiasta kahta tuntia, ja siitäkös soppa syntyy jokainen kerta.

Usko pois - ei sekään ole aina herkkua, jos itse haluaisit selvittää juttuja ns. pitkän kaavan mukaan, mutta toinen ei. Välillä tekee mieli mennä peilin eteen tarkistamaan, onko itsellä päällä mustat farkut vai hame ja heiluuko jalkovälissä munat vai ulkosynnyttimet. Akkojen hommiahan ne tämmöiset puhumisjutut. TosiMies Ei puhu. (ja siinä vaiheessa kun suussa maistuu asemetalli, puhuminen onnistuu enää vokaalein. Tämänhän jokainen "Fight Clubin" nähnyt tietää )

Opeteltavissa oleva taito kuitenkin toi. Olen iloinen, että jouduin opettelemaan. Mutta ei tässä tarkoitus ole jeesustella tai esiintyä minään parisuhdeauktoriteettinä.

Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos ihmiset kommunikoisivat kuin tietokoneet, ykkösiä ja nollia vaihtamalla. Mutta kun otetaan mukaan tunteet ja oheisviestintä sekä ne miesten ja naisten """"pienet"""" erot > "Viestinnän ensimmäinen laki: viestintä epäonnistuu"

No niin, stop tykkänään nyt.

Se että kertoo kantansa asiaan ja ei ole siihen mitään lisättävää, on aivan eri asia kuin ettei ala edes keskustelemaan parisuhdetta koskevasta kipeästä asiasta.

Minä kyllä vaadin saada selville mitä toinen pitää aivoituksissaan meidän välisestä jutusta, mutta mun ei pitäisi omaa mielipidettäni jankuttaa toiselle sataa kertaa. Eri asioita.

KKK kirjoitti: Usko pois - ei sekään ole aina herkkua, jos itse haluaisit selvittää juttuja ns. pitkän kaavan mukaan, mutta toinen ei.

Mä nyt hain lähinnä sellaista arkipäivästä keskustelua et mitä syödään tänään, maalataanko toi seinä valkoiseksi vai harmaaksi, tai että mihin kellon aikaan lähdetään ajamaan mummolaan.

En myöskään jaksa keskustella puhelimessa keskustelemisen ilosta, vaan olen enemmänkin sitä tyyppiä joka sanoo asiansa suoraan ja lopettaa sitten ilman suurempia korulauseita.

Ymmärsin varmaan aiemmat postaukset vähän väärin.

Tässä olikin kyse "Putkiaivot vs Tippaleipäaivot" -ikuisuuskysymyksestä. En ole jaksanut tällä vaivata päätäni enää vuosiin. Otan erilaisuuden featurena enkä bugina joka olisi korjattavissa. Aurinko nousee idästä ja laskee länteen, ei siinä sen kummenpaa.

Georgina kirjoitti:

exsu kirjoitti:... kunhan organisoin sen valmiiksi...

Kaikki tämä onnistuu nytkin mutta mun se on laitettava alulle, joskus ois kiva vaan mennä virran mukana.

Voivoi, tuttua. Mulle on sen seittemän kertaa tolkutettu että ei toista voi muuttaa, se muuttuu itse jos itse haluaa. Siksipä en pidätä hengitystä sille että exsun mies muuttuisi vaikka olisi minkälaiset valtuudet vaatia enkä sille että Georgina saisi ikinä mennä virran mukana. Eikä se omakaan tilanne niin ruusuiselta näytä.

En kyllä minäkään tykkäisi kuunnella tappouhkaushuutoa joka ilta.

annepa kirjoitti:

Georgina kirjoitti:

exsu kirjoitti:... kunhan organisoin sen valmiiksi...

Kaikki tämä onnistuu nytkin mutta mun se on laitettava alulle, joskus ois kiva vaan mennä virran mukana.

Voivoi, tuttua. Mulle on sen seittemän kertaa tolkutettu että ei toista voi muuttaa, se muuttuu itse jos itse haluaa. Siksipä en pidätä hengitystä sille että exsun mies muuttuisi vaikka olisi minkälaiset valtuudet vaatia enkä sille että Georgina saisi ikinä mennä virran mukana. Eikä se omakaan tilanne niin ruusuiselta näytä.

En kyllä minäkään tykkäisi kuunnella tappouhkaushuutoa joka ilta.

No se on vähän sillä lailla, että jos sovitaan että on kaksi pelivapaata iltaa, niin kyllähän se ukkokin alkaa keksiä jotain ettei tartte peukaloa pöyrittää.

^ Kyllä, jos saadaan sovittua. Mites tossa tilanteessa saadaan sovittua jos toinen ei näe mitään ongelmaa pelaamisessa?

Toi on muuten mielestäni yksi tulkinnanvaraisimmista parisuhteen totuuksista tuo toista-ei-voi-muuttaa-mantra. Eihän ihmisen perusluonne, kuten temperamentti, muutu käytännössä kuin jonkun suuren tragedian tai vakavan sairauden myötä jonkun verran. Ymmärrän teesin niin, että toimintaansa voi muuttaa pysyvästi vaikka kuinka paljon - jos vain haluaa ja viime kädessä pystyy.

Exsulle sanoisin, että miehesi ei todennäköisesti näe pelaamisessaan niin kauan ongelmaa, kun ei aivan pakko ole. Sinä olet sen pakon airut. Miehille pitää sanoa asia suoraan ja kovalla äänellä, että jokin muuttuu. Vaikka sitten uhkailla, jos ei muu auta. Ja määräajat käyttöön.

Joo, ei ole helppoa muillakaan näköjään.

Kaverilla tuli eksän kanssa ero vuoden mittaisesta suhteesta wow-addiktion ja sen seuraamusten takia. Onneksi tuli, tyyppi ei kai käy missään töissä tai koulussakaan nykyään kun keskittyy siihen nettipelaamiseen. Laihakin on kun mikä, ei taida ehtiä syömään kesken pelin? Ääriesimerkki, mutta kaikkea sitä kuulee.

Meillä taas illat (lapsen nukahdettua klo 19) menee useimmiten niin, että mies juo 4 annosta olutta, puhuu (työ)kavereidensa kanssa puhelimessa ja katsoo telkkaria. Mä teen työhommia, nettaan, luen, joskus katon telkkua. Mies menee nukkumaan ennen klo 22 kun se on illantorkku. Tai sitten kalja vaikuttaa? Mä olen illanvirkku ja luen usein klo 01 asti.

Sitä en tiedä miten tähän pisteeseen on tultu. Lapsen tulon jälkeen se tapahtui. Kotona pitää olla klo 18, että saa muksun nukkumaan ajoissa, eikä tämän jälkeen tietenkään voi yhdessä kotoa poistua mihinkään, kuten nyt vaikka lenkille tai leffaan. Muuten en taas tiedä onko meillä kummallakaan niin kauheasti sanottavaa toisillemme, vaikkei mitään tuollaisia esim. tässä ketjussa mainittuja negatiivisia piirteitä kommunikaatiossa isommin taida esiintyäkään. Kukaan ei rähjää tai kiellä toista puhumasta. Ennen viitsittiin (tai minä viitsin) sentään rähjätä kun joku vitutti, nyt ei enää niin kiinnosta. Whatever.

Kai tässä jotain pariterapiaa olisi hyvä miettiä ennen kuin koko homma kaatuu. Tai hankitaan omat rakastajat Eri asia varaako kumpikaan aikaa minnekään, ja mitä se sitten auttaa.

4 bisseä/ilta = alkoholismi. Hakisin ensin apua tähän.

Kottarainen kirjoitti: Whatever.

Samanlaista toi elo meilläkin on, paitsi etten juo arkena alkoa. Duunin jälkeen päivällinen about 17:30, lasten iltapala 19:30 ja klo 20.00 muksut yhteissäätämisellä nukkumaan ja sitten molemmat vetäytyy touhuilemaan omiaan.

Romantiikka ja intohimo on moisesta elämästä kyllä kaukana..

Meillä yksi isoimmista kipukohdista on se, kun en malta olla torumatta vaimoani silloin, kun hän töistä saavuttuani hermostuu herkästi alati kiukuttelevalle kolmevuotiaalle ja kovaäänisesti ja suurieleisesti toruu häntä. Mulla on töistä tultuani hyvä fiilis ja hermot levänneet. Mutta vaikka tajuan toisen olevan kuormittunut tytön kiukuttelusta, moitin häntä liiasta huutamisesta ja kilahtamisesta. Olen tehnyt tätä aina, en joka kerta mutta säännöllisesti kuukausittain.

Mua vituttaa se, että puoliso voi toistuvasti viedä multa leppoisan perheillan, vaikka ymmärrän hänen olevan kuormittunut kahden lapsen hoitamisesta...tai lähinnä kiukuttelusta. Sitten leppoisalla fiiliksellä ollessani mun kasvatus on liian lepsua ja puolison tiukemman linjan mitätöivää.

Vesper kirjoitti:4 bisseä/ilta = alkoholismi. Hakisin ensin apua tähän.

Mä luin ensin, että tähän = täältä.

masa kirjoitti:Romantiikka ja intohimo on moisesta elämästä kyllä kaukana..

Taitaa olla kaikille pienten lasten vanhemmille tuttua. Siinä vaiheessa kun penskat saa vihdoin nukkumaan, on itse jo yleensä niin finished, ettei jaksa ajatellakaan muuta kuin 30 min telsua ja nukkumaan - jotta jaksaa seuraavana päivänä saman ruljanssin alusta.

KKK kirjoitti:Taitaa olla kaikille pienten lasten vanhemmille tuttua.

Näinhän se. Eikä tuo raaka totuus tule vastaan kuin vasta kokemalla asia itse.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Vesper kirjoitti:4 bisseä/ilta = alkoholismi. Hakisin ensin apua tähän.

Mä luin ensin, että tähän = täältä.

4 bisseä illassa on ehkä paljon. Vaikka varmaan jossain vanhoissa sivistyneissä maksakirroosimaissa saattaakin olla normi

Vesper kirjoitti:4 bisseä/ilta = alkoholismi. Hakisin ensin apua tähän.

Joo, niin mäkin, mutta kun en itse juo arkisin ollenkaan enkä edes joka viikonloppu.

Vakavasti ottaen, olen toki sanonut, että tosta ei tuu mitään (aikanaan innokkaammin ja ponnekkaamminkin), mutta ei toisen puolesta voi elämää elää.

4 bisseä on siis se arki-ilta, eiköhän ne suurkulutusrajat sun muut pauku kirkkaasti kun viikonloput ynnätään. On niitä joskus (minun aloitteestani) ynnättykin.