Kitinä

Melnais kirjoitti: ... ei riitä minun neuvolatädillä paukut ryhmäohjaukseen. Ei sen puoleen yksilöohjaukseenkaan, samalla kaavalla tuntuu vetelevän jokaisen käynnin eikä kaavan pohjana ole odottava äiti vaan se rutiini jolla työ on aina tehty.

Minun vakituinen terveydenhoitaja oli lomalla ja sijaisena oli tehokas nuori nainen. Käynnit kesti maksimissaan 15 minuuttia (hb, verenpaine, pissanäyte, paino, sydänäänet ja mahan mittaus) ja tästäkin ajasta suurin osa kului siihen kun minä kävin vessassa tai kuorin vatsan esille vaatteiden alta. Ei siis turhia löpinöitä. Tavallaan tämä oli hyvin virkistävää, sillä vakitäti on välillä ärsyttävän lässy. Just kun olen selittänyt, että mitä kaikkea vaivaa on ja mihin kolottaa, niin täti huokaiseee "voi sinua onnellista odottajaa, nauti odotuksestasi". Tämä siis ihan tosissaan, ei minään vitsinä. Ja minä kun en vieläkään, kolmannella kerralla, käsitä, että mitä nauttimista tässä raskaana olemisessa on. Minä nautin kyllä siitä vauvasta parin kuukauden kuluttua.

Kauhean vaikea on kyllä välillä löytää aitoa kontaktia noiden terkkarien ja raskausajan lääkärien kanssa. Suurimman osan käynneistä toivoo sujuvan mahdollisimman nopeasti ja ilman turhiä löpinöitä. Itse koin myös aikoinaan valmennuksen aika turhaksi. Synnytys oli minulle niin iso kokemus kaikin tavoin, ettei siihen tosiaan tunnin luento ja synnytysvideo valmistaneet yhtään mitenkään.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/K%C ... 5252596931

Minkähänlainen vaiva tuo muuten on? Jos kyseessä on aivojen rakenteellinen vika, niin silloinhan (vaikka selviäisi hengissä lapsuudesta) on suuri riski sairastua vakaviin mielenterveyshäiriöihin, masennukseen? Vai..?

Vaola kirjoitti:Minkähänlainen vaiva tuo muuten on? Jos kyseessä on aivojen rakenteellinen vika, niin silloinhan (vaikka selviäisi hengissä lapsuudesta) on suuri riski sairastua vakaviin mielenterveyshäiriöihin, masennukseen? Vai..?

Niin seratoniinivaje mainitaan usein myös hulluista puhuttaessa. Ongelma lienee (en tiedä) se, kumpi on syy ja kumpi seuraus, hulluus vai seratoniininvaje, ja mikä on ympäristön vaikutus.

^^Otsikko on virheellinen Hesarin toimesta. Kannattaa tutustua alkuperäiseen uutiseen/tutkimusinfoon.

Riemumieli kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Minkähänlainen vaiva tuo muuten on? Jos kyseessä on aivojen rakenteellinen vika, niin silloinhan (vaikka selviäisi hengissä lapsuudesta) on suuri riski sairastua vakaviin mielenterveyshäiriöihin, masennukseen? Vai..?

Niin seratoniinivaje mainitaan usein myös hulluista puhuttaessa. Ongelma lienee (en tiedä) se, kumpi on syy ja kumpi seuraus, hulluus vai seratoniininvaje, ja mikä on ympäristön vaikutus.

Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää lapsena, ei vauvana, ja aikuisiässä ns. kätkytkuolleiden vajeet. Tarkoittaen sitä, että onko riski kuolla nukkuessa yhtä suuri ja kertooko esim. masennus riskin olemassa olosta.

Mäkin ihmetelly ja päästäni pyörällä ny noitten ohjeitten kans. Jorvissa sanottiin ihan muuta ja oma neuvolatäti eilen kotonamme käydessään ihan muuta :O

Poika syö ihan liikaa ja ahmii ja sitten pulautteleekin välillä isosti, niin ei saa antaa kuin sen tietyn määrän ja sitten taas täti oli sitä mieltä että anna vaan lisää kun on nälkäinen. Siis voi itku näitten kans...

Neuvolatäti kävi taas ja poika painaa jo 3100 g

Paskanti vielä tädin päälle mutta ei naurattanu niin paljon kuin se että kusas sillon isänsä päälle. Jätkäl on huumorintajua, muahahaa x)

Jos isyyttä ei ole tunnustettu/vahvistettu/muuten todennettu (esim. isyysolettama avioliitossa), onko lapsella isä? Tällainen zeniläinen ajatus tuli mieleen.

Riemumieli kirjoitti:Jos isyyttä ei ole tunnustettu/vahvistettu/muuten todennettu (esim. isyysolettama avioliitossa), onko lapsella isä? Tällainen zeniläinen ajatus tuli mieleen.

Biologisesti lapsella on isä. Biologia taas ei määritä isyyttä.

Mutta jos sitä ei ole virallisesti todettu, mistä tietää kuka se on? Tai jos äiti tietää, mutta kukaan muu ei tiedä, onko tieto silloin harhaa? Järjestäytyneessä yhteiskunnassa asian laillistaminen tekee siitä toden, esim. avioliiton tapauksessa. Vaikka kuinka inttäisit olevasi naimisissa, sillä ei olisi merkitystä silloin, kun avioliitolla yleensä on merkitystä (ero, kuolema, lapsen syntymä, elatusvelvollisuus).

Riemumieli kirjoitti:Mutta jos sitä ei ole virallisesti todettu, mistä tietää kuka se on? Tai jos äiti tietää, mutta kukaan muu ei tiedä, onko tieto silloin harhaa? Järjestäytyneessä yhteiskunnassa asian laillistaminen tekee siitä toden, esim. avioliiton tapauksessa. Vaikka kuinka inttäisit olevasi naimisissa, sillä ei olisi merkitystä silloin, kun avioliitolla yleensä on merkitystä (ero, kuolema, lapsen syntymä, elatusvelvollisuus).

Lapsen syntymätodistukseen tulee lapsen isän nimi, äidin mukaan (jos isä ei paikalla). Tämän voi myöhemmin testata DNA-testein, jos isä kieltää isyytensä.

Kylkiluihin koskee koko ajan, ilmeisesti sikiön takapuoli painaa. Välillä on jopa vaikea hengittää. Jospa maha alkaisi laskeutua mahd. pian.

Elppis kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Mutta jos sitä ei ole virallisesti todettu, mistä tietää kuka se on? Tai jos äiti tietää, mutta kukaan muu ei tiedä, onko tieto silloin harhaa? Järjestäytyneessä yhteiskunnassa asian laillistaminen tekee siitä toden, esim. avioliiton tapauksessa. Vaikka kuinka inttäisit olevasi naimisissa, sillä ei olisi merkitystä silloin, kun avioliitolla yleensä on merkitystä (ero, kuolema, lapsen syntymä, elatusvelvollisuus).

Lapsen syntymätodistukseen tulee lapsen isän nimi, äidin mukaan (jos isä ei paikalla). Tämän voi myöhemmin testata DNA-testein, jos isä kieltää isyytensä.

Ei muuten tule. Sanon vaikka etten muka tiedä. Kysyin jo näitä asioita neuvolasta.

Jokos rekkis kävi tunnustamassa vastuunsa ja antoi kyytiä tuoreelle mammalle?

Riemumieli kirjoitti:Jokos rekkis kävi tunnustamassa vastuunsa ja antoi kyytiä tuoreelle mammalle?

EI. Eikä tunnusta eikä antanut kyytiä. (jestas mikä ajatus sulta isänä....)

Soitti kyllä ja kysyi onko kaikki hyvin. Pisteitä vähän hälle ny edes siitä sitten taas. Takasin "kotiin" ei kuitenkaan ole tulemista ja sen tietää. Uskokaa ny jo....

ninnithequeen kirjoitti:Pisteitä vähän hälle ny edes siitä sitten taas.

Pari viikkoa ja johan heruu.

Olen todennut ettei mikään siis mikään ole kamalampaa (normielämä kamaluuksista puhuttaessa) kuin olla kipeänä vauvelin kanssa.

Tytsä ei ole moksiskaan, mutta hittovie kun haluan NUKKUA. Eilen torkahtelin istualteen, onneksi mies tuli aikaiseen kotiin. Mitä hittoa, TV pauhasi täysillä, radio pauhasi täysillä, tytsä leikki ja huuteli ja mitä teen minä; torkahdan. Kamalaa.

Yöllä en saanut millään nukuttua vatsanväänteiden takia, tytsällä riittää energiaa heti aamusta. Haluan NUKKUA.

ninnithequeen kirjoitti:EI. Eikä tunnusta eikä antanut kyytiä. (jestas mikä ajatus sulta isänä....)
Soitti kyllä ja kysyi onko kaikki hyvin. Pisteitä vähän hälle ny edes siitä sitten taas. Takasin "kotiin" ei kuitenkaan ole tulemista ja sen tietää. Uskokaa ny jo....

No kun kuuntelee ihmisiä, niin jotkut tuntuvat olevan jo uudestaan raskaana ennen kuin ovat osastolta päässeet... Ja mitä tulee rekkikseen, minullakin on kokemusta siitä, kuinka joskus tulee tehtyä jotain täysin järjen vastaista, vaikka sen järjettömyyden kuinka tiedostaisi.

Muistatte varmaan tarinan pojasta ja sudesta?

Mä haluan lähettää Ninnille kannustavia terveisiä. Mähän en näistä jutuista mitään tiedä, mutta mä uskon kyllä Ninnin rekkispäätöksen pitävän. Ja vaikka en mitään näistä jutuista ymmärrä, niin jotenkin kuitenkin tuntuu, että ymmärrän vähän sitä, että oli rauhoittavaa kokea biologisen isän tuntevan jotain kiinnostusta jälkeläistä kohtaan - siis en tiedä, oliko fiksua, mutta luulisin ymmärtäväni sen, että jollain tunnetasolla kuitenkin rauhoittavaa.

Kiitos tajuamisesta nastis

Se perheauttajatyyppi kävi ja olikin vallan ihana tyyppi eikä mikään sossutanttapirttihirmu joka tutkii joka pölyhiukkasen ja tarkastaa kaappien järjestyksen jne. Ja minä hulluna keskellä yötä itku kurkussa pesin lattioita peloissani että se vie pojan pois vähintäänkin...joo joskohan nää hormoonit jo rauhottuis
Auttamaanhan se tosiaan tuli eikä ole mikään sossuämmä. Itehän moista pyysin. Hitto että tuntuu tyhmältä omat ajatukset ja pelot taas...

He käy nyt aluksi vaan kattomassa ja kuuntelemassa ja hoitamassa poikaa että saan esim. nukuttua.

Leila kirjoitti: Just kun olen selittänyt, että mitä kaikkea vaivaa on ja mihin kolottaa, niin täti huokaiseee "voi sinua onnellista odottajaa, nauti odotuksestasi". Tämä siis ihan tosissaan, ei minään vitsinä. Ja minä kun en vieläkään, kolmannella kerralla, käsitä, että mitä nauttimista tässä raskaana olemisessa on. Minä nautin kyllä siitä vauvasta parin kuukauden kuluttua.

Kauhean vaikea on kyllä välillä löytää aitoa kontaktia noiden terkkarien ja raskausajan lääkärien kanssa. Suurimman osan käynneistä toivoo sujuvan mahdollisimman nopeasti ja ilman turhiä löpinöitä. Itse koin myös aikoinaan valmennuksen aika turhaksi.

Tulee sellainen hyvin kohdattu ja kuunneltu olo.

Mä alan alistua näyttelemään toivottua osaa, pääsee helpoimmalla. Ristiriitaa koen kai siksi, että omassa työssä ohjaus on rakas työkalu ja käytän aikaa sekä vaivaa tehdäkseni siitä kuulijalähtöistä, oikea-aikaista ja vaikuttavaa. Hullua miten joku toinen saa lukuisat hedelmälliset tilanteet typistettyä torsoiksi eikä vain kuule mitä oikeasti kysytään. No, käyköön läpi pumaskansa.

ninnithequeen kirjoitti: He käy nyt aluksi vaan kattomassa ja kuuntelemassa ja hoitamassa poikaa että saan esim. nukuttua.

Ihanan konkreettista apua ja varmasti todella tärkeää sinulle jaksamisen kannalta. Vieraan päästämisessä omaan kotiin on aina korkea kynnys, monihan siivoaa jopa ennen ostetun siivoojan tuloa ettei vaan anna itsestään epäsiistiä kuvaa. Ja ainakin puunaa ennen "vieraiden" (=kavereiden) tuloa.

Kohta jo juostaan ja sitten oletkin helisemässä. Ensimmäiset kiipeämiset sohvalle ja pää edellä hyppäämiset, aijaijai, mukavia aikoja.

Riemumieli kirjoitti:Kohta jo juostaan ja sitten oletkin helisemässä. Ensimmäiset kiipeämiset sohvalle ja pää edellä hyppäämiset, aijaijai, mukavia aikoja.

Tää on niitä hetkiä jolloin pieni asunto osoittaa hyvät puolensa. Se on kätsää kun voi vahtia yhdestä pisteeestä koko asuntoa!