Kitinä

Hannibal Rising

Kuvaus Hannibal Lecterin lapsuudesta ja nuoruudesta, ja siis siitä mitkä tapahtumat tekivät hänestä tv-historian kuuluisimman sarjamurhaajan. Hyviä näyttelijöitä, sopivasti dramatiikkaa. Verta juu, mutta se nyt meni siinä sivussa, kuuluu aika oleellisesti juoneen..

SOpivasti pientä kipunoivaa eroottista värinää nuoren jumalaisen komean miehen ja vanhemman mutta nuorekkaan japanilaiskreivittären välillä. Harmi vaan, että mies sekosi lopullisesti. Jos hän olisi lopettanut kannibalismin ja päätynyt sen sijaan, sanotaan nyt vaikka kunnon espoolaiseksi yksityislääkäriksi kuten ystävämme Dave, olisi japsitar hyvällä tuurilla voinut synnyttää hänelle katraan kauniita mixed race -lapsia, ja he olisivat eläneet onnellisina elämänsä loppuu asti.

Minusta tämä oli parempi kuin Hannibal tai Punainen lohikäärme. Uhrilampaita on vaikea voittaa, mutta näitä on hieman hankala vertailla.
Olen, kuten huomattua, heikko jumalaisen mieskauneuden edessä. So help me God.

Ainakin neljä tähteä, viideskin oli mut Hannibal söi sen! Buhahah.

Reeker

WTF!? Perseestä. Kokoelma hukattuja mahdollisuuksia.

Barb Wire

Leffahan itsessään on suht tymä, mutta Pamsu nahkassa ei *nuuh* Don't call me babe! LOL.

The Return

Ei uusi idea, mutta suhteellisen hyvin toteutettu.

Boogeyman

Ei ny ihan niin kakka kuin Reeker, mutta ei paljoa puuttunut. Huono. Tylsä.

Lolita kirjoitti:Boogeyman

Ei ny ihan niin kakka kuin Reeker, mutta ei paljoa puuttunut. Huono. Tylsä.

Tuo Reeker oli kyyl uskomaton. Ainekset ois ollunna hyväänkin leffaan. Boogey oli kanssa aika surkea muistaakseni.

Inside man

Pankkiryöstöpanttivankidraama, jossa nimekäs näyttelijäkaarti (mm. Wenzel Hagelstam eli Denzel Washington, Clive Owen, Willem Dafoe ja Jodie Foster). Ihan jees, jännitys säilyy loppuun saakka vaikkei leffa nyt mitään elämää suurempaa tarjoilekaan.

Simpsoni-elokuva. Toimi. Mutta keskittyi aika lailla siihen vakavaan aiheeseensa ja oli melko pitkälti valistusta ja vähemmän viihdettä. Harmittais kyllä, jos oisin kattomatta jättänyt.

Viikon elokuva-aiheinen lisäplussa: Elokuva-arkiston näytökset Orionissa jatkuvat taas ensi viikolla. IhQ.

^^ Simpsonit oli yllättävän hyvä.

En ole TV-sarjaa montaa jaksoa katsonut. Leffa oli hyvä.

Futurama - koko tuotanto

Viisi tuotantokautta 15 DVD:llä. Muutama kiekko on vielä katsomatta, mutta se ei muuta mihinkään sitä seikkaa, että kyseessä on helmi animaatioiden joukossa - suurin osa jaksoista pesee Simpsonit mennen tullen muuten kuin klassikkojaksojen osalta.

Propseja erityisesti suuresta määrästä nörtti-inside-huumoria sekä päähenkilöiden loistaville ääninäyttelijöille. Billy West hoitaa yksinään neljä täysin erilaista avainhahmoa (Fry, proffa, Zoidberg ja ääliö avaruussankari Zapp Brannigan) ja robotti-Benderille sielun antava John DiMaggion rosoinen viskin ja tupakanpolttama ääni sopisi mainiosti vaikka eturivin blueslaulajalle.

Boksia saa esim Amazon.comista n. 40-60e hintaan. Kotipolttelijat löytävät kaikki 15 DVD-imagea mm. PirateBaysta.

Mulla on tuo futurama ollut jo vuosia. Yllätyksekseni myös 7 v kummitytön ja 4 v pikkuveljensä suursuosikki, vaikkeivat millään voi tajuta läppää.

Tix kirjoitti:Mulla on tuo futurama ollut jo vuosia. Yllätyksekseni myös 7 v kummitytön ja 4 v pikkuveljensä suursuosikki, vaikkeivat millään voi tajuta läppää.

Onko sulla kummityttö?

Mun varmaan pitäisi kuolla?

SA
päätän elää kuitenkin

Pulp Fiction
Kaivoin eilen DVD-aarteiston kätköistä esille tämän kaikkien palkkatappajaleffojen isoäidin ja anopin.
Mikähän kumma siinä on, että Tarantino on lähestulkoon ainoa ohjaaja tällä planeetalla joka osaa tehdä tyylikkään elokuvan väkivallasta, huumeista ja seksistä? Kenen tahansa muun ohjaamana tämäkin olisi varmasti pelkästään brutaali ja visvainen, mutta Quentin T:n näkemyksenä se on taidetta.
Varoitus: sisältää joitain elokuvahistorian legendaarisimmista repliikeistä.
("English, motherfucker! Do-you-speak-it?!")
Harvey Keitelin esittämä Winston Wolfe == teh Cool.

Cube


Idealtaan näppärä pikkuleffa, jonka lopullisen onnistumisen estää harvinaisen surkea näyttelytyö. Opiskelijaprojektina pienellä budjetilla tehdyksi elokuvaksi kuitenkin varsin hyvä.

Cube2: Hypercube
1/2

Eka puolisko toimi ihan ok, mutta loppupuoli meni täysin överiksi. Välillä hyvä-huono-överiksi ja välillä ihan huono-huonoksi.

Cube Zero


Oikeastaan jopa melkeinpä parempi kuin tuo ensimmäinen osa. Kiinnostavampia tyyppejä ja mukavaa Gilliamin Brazilia mukailevaa kuvastoa.

The World's Fastest Indian
1/2

Luultavimmin viiden tähden leffa, mutta ei voi heittää moista kun jäi alusta puoli tuntia näkemättä. Pakko kyllä katsoa pian kokonaan ja alusta. Elokuva, jota en ikinä varmaan vuokraisi/ostaisi juonikuvauksen perusteella mutta onneksi sattui Canalilta vahingoissa kanava kohdalle. Anthony Hopkins omasta mielestään parhaassa roolisuorituksessaan. Jäi hyvä fiilis pitkäksi aikaa.

Pakko katsoa, vaikka olis huonokin.

http://www.finnkino.fi/movie/1493/gallery/

Ged-velhon seikkailut olisivat kyllä ansainneet ihan näyttelijäelokuvan tyyliin LOTR, mutta japsianimaatiokin on parempi vaihtoehto kuin ei mitään.

Edith kirjoitti:Simpsoni-elokuva. Toimi.

Ja kissanpissat toimi.
Olen seurannut sarjaa alusta alkaen, arvioisin nähneeni kaikista jaksoista 90-95%. Tämä leffa olisi pitänyt tehdä viimeistään 8-10:en tuotantokauden aikoihin, jolloin sarjassa oli oikeasti ideaa, anarkiaa ja tuoreutta. Hyviä hetkiä on piisannut sen jälkeenkin, mutta paras aika ajoittuu sarjan tämänhetkisen elinkaaren puolivälin tienoille.

Hyvinä puolina mainittakoon cgi:n ja perinteisen animaation nätti yhteensovittaminen - tosin tätähän on tehty menestyksellä jo kymmmenkunta vuotta. Näyttävyyttä piisasi, sitä ei käy kieltäminen. Irtogägit olivat parempia, paikoittain erinomaisen paljon parempia kuin itse sarjassa viimeisen viiden vuoden ajan - kuin itse pääjuoni. Aihe sinänsä oli hyvä, mutta... pettymykseksi tämä "tosifanille" jäi. En silti epäile, etteikö tuottaisi laatikkotoimistossa tuotantokulunsa moninkertaisesti takaisin.

Last House on the Left

No joo. Niin no joo. Aika on selvästi ajanut tästä ohi. Kyllä sen kerran katsoi sillä silmällä, miten toisin asiat olisi kuvattu nykyään ja miten paljon vuonna -72 jätettiin näyttämättä.

Oceans 13




Hollywoodin kultakimpale Steven Soderbergh on keksinyt hyvän metodin jatkaa taideleffojensa tekoa: tuupataan silloin tällöin häpeämättömän ammattitaitoinen blockbuster-rahastus ja maksellaan taiteellisesti kunnianhimoisemman hankkeet pop-kornikansan lippuluukkutaaloilla.

Rat-pack-heist-movie -sarja on edennyt jo kolmanteen osaansa. Kakkososan Eurooppa-trippi oli niin sisäänpäinlämpiävän tylsä "hei-me-ollaan-tähtiä-ja-meidän-paras-kaveri-ohjaaja-antaa-meidän-tehdä-mitä-me-halutaan" egosurffailu, ettei sitä pystynyt varttia kauempaa katsomaan vaipumatta katatoniaan.

Nyt lusikka on ainakin yritetty ottaa kauniiseen käteen ja katsottu laskukoneesta, mitkä faktorit tekivän "Oceans Elevenistä" hitin. Koko alkuperäinen tiimi on kasassa (poislukien Julia Roberts), pahis-kasinonomistaja Willie Bankin rooliin on houkuteltu Al Pacino ja location tietysti Las Vegas. Bank tekee kuprun yhdelle keikkajengiläiselle (Elliot Gouldin Reuben) ja tietysti koko posse lähtee mukaan pyöräyttämään mokoman pökäleen ympäri. Kuka sanoi, ettei muka kunniaa konnien kesken?

Heist-movie on vaikea lajityyppi. Sen pitää tarjota katsojalle nokkelaa jännitystä ja pari u-käännöstä olennaisissa juonenkohdissa. Nyt yritetään olla vähän liiankin nokkelaa, operaatio on paisutettu niin massiiviseksi että välillä on vähän vaikea seurata, kuka vie ketä ja mihin suuntaan. Paketti pysyy nippa-nappa-horjahdellen kasassa ja onneksi starailua on tällä kertaa vähän suitsittu - jopa "Minä huuDAN SILLOIN kun minua huVITTAA" Pacino pitää pahimmat Actors Studio-maneerinsa piilossa parkkihallissa. Virkistävä poikkeus. Kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävä - erityisesti taitavan kameratyöskentelyn ja hulppean musiikin ansiosta. Soundtrack pullistelee kaunista hustler-soundia straight from the Seventies.

Arvosana:

Zodiac



David "Kultapoika" Fincher tarttui keskinkertaisen "Panic Roomin" jälkeen sarjamurhaaja-aiheeseen. Robert Graysmithin kirjaan pohjaavassa tarinassa seurataan 1970-luvun alun San Franciscossa riehuneen Zodiac-serial killerin ajojahtia. Nimiosassa Jake Gyllenhaal, muissa osissa mm. Robert Downey JR sekä Elias Koteas.

"Seitsemällä" ja "Fight Clubilla" odotukset stratosfääriin nostanut ohjaajalupaus yrittää selvästi rimpuilla irti aikaisemmasta tyylistään. Hovikuvaaja Darius Khondjin ahdistavat kuvat ovat vaihtuneet huomattavasti neutraalimpaan ja toteavampaan kamerankäsittelijään Harris Savidesiin. Musiikki, puvustus ja lavasteet tukevat aikakauden tunnelmaa kiitettävästi.

Elokuvan suurin heikkous on sen yletön pituus (2 h 37 min). Materiaalista olisi voinut typistää kolme varttia helposti ja pienellä puristamisella tunnin. Sarjamurhaajat ovat kiinnostava aihe, mutta ei niin kiinnostava että sitä jaksaisi seurata "Sormusten Herran" verran. Väistämättä elokuvaa tulee verranneeksi Spike Leen "Summer Of Samiin". Aiheen samankaltaisuudesta huolimatta painotus on kuitenkin täysin erilainen: Leen keskittyessä henkilökuviin ja aikakauden sosiaalisiin ilmiöihin Fincher seuraa lähinnä päähenkilön sekä juopon toimittajan ponnisteluja arvoituksen ratkaisemiseksi. Pari murhakohtausta elokuvan alkupuolella - etenkin pariskunnan puukotus - ovat aika häijyjä, mutta muuten raakuudet eivät ole pääosassa. Henkilökuvia ei juuri malteta rakentaa ja elokuvan yleisfiilikseksi jää tietty lakonisuus -epookkia on enemmän kuin trilleriaineksia.

Vihdoin ja viimein: Transformers

Jo nimestä voi päätellä, että leffa sisältää paljon erikoistehosteilla kikkailua ja kaikki sen ulkopuolinen on heppoista jenkkihuttua. Elokuva ei petä näitä ennakko-odotuksia. Kokonaisuutena kuitenkin ihan viihdyttävä paketti, katsoin mielelläni kolmannella yrittämällä loppuun saakka.


Letters from Iwo Jima

Itäpuun Clintin ohjaama sotaelokuva, jonka koukkuna on antaa näkemys sodasta "pahis"valtion, eli tässä tapauksessa Japanin, näkökulmasta. Kertoo toisen maailmansodan loppuvaiheesta, jossa pieni japanilaissotilaiden joukko pyrki puolustamaan Iwo Jima -saarta täysin ylivoimaista jenkkiarmeijaa vastaan. Pätkästä käy läpitunkevalla tavalla ilmi japsien kunniakulttuuri, jonka avulla joka sotajampasta saatiin koulittua kuolemaa halveksuva kamikaze tai itsensä epätoivoisessa tilanteessa käsikranaatilla ilmaan posauttava harakirimies. Päin vastoin kuin "normaaleissa" sotaelokuvissa, tämän tarinan rohkeimmat tyypit olivat he, jotka uskalsivat uhmata noita äijäriittejä ja antautua.
Melko tylsä ja pitkä elokuva toiminnan ja juonen kannalta, toimii lähinnä kulttuurihistorian oppituntina tai parina.

Sheetlord kirjoitti:Zodiac

Viisi tähteä. Tuossa ei ole mitään vikaa. Vitutti vain kun se loppu. Asiahan on niin, että tälle http://www.imdb.com/title/tt0074119/ on jo pitkään kaivattu vertaista elokuvaa ja tässä se on. Tuskin missään muissa elokuvissa on näin tarkalleen seurattu oikeita tapahtumia ja vielä tutkijoiden näkökulmasta. Fincher on saanut jopa trademarkki kameraduuniaan tähän.

Kerta et tunnu tykkäävän mistään hyvistä elokuvista, joita Hollywood puskee ulos niin kokeiles nyt niitä mitä laitoin sulle viimeksi.

Zodiac ja Shooter on parasta mitä pikkupossu on voinut saada vuosikausiin.

Crowbar kirjoitti:Kaikki Presidentin Miehet

Tuo oli muistaakseni ihan kelpo raina. Pidän muutenkin paljon Hollywoodin 1970-luvun tuotannoista. Silloin tuotantokoneiston läpi pääsi paljon sellaista persoonallista ja kantaaottavaakin tavaraa, joka lensi myöhemmin; uusien omistajien aikakaudella (liikepankit ja japanilaiset); suoraan öö-mappiin. "Korppikotkan Kolme Päivää", ensimmäiset "Likaiset Harryt", "Capricorn I", varhaiset Scorseset... onhan näitä vaikka kuinka.

V2 - Jäätynyt enkeli

Reijo Mäen kirjaan perustuva Vares-dekkari. Täytyy tunnustaa, että vaikka elokuva oli vain 97 minuutin mittainen, loppua odotti. Ei oikein iskenyt tämä raina.

**

Blood Diamond - Veritimantti

Leonardo DiCaprion tähdittämä elokuva, joka sijoittuu 1990-luvun Sierra Leoneen, sisällisotaan, lapsisotilaisiin ja timanttikauppaan.

****

The Bourne Ultimatum

Jason Bourne-saagan kolmas ja toivottavasti viimeinen osa. Robert Ludlumin jännitysromaanisarjaan erittäin löyhästi pohjaavalla agenttihahmolla on monia hyviä puolia, mutta toisen JB:n eli James Bondin mittoihin eivät eväät riitä.

Muistinsa menettänyt agentti on edelleen pakosalla ympäri maailmaa, se kadonnut oma identiteetti pitäisi vihdoinkin selvittää. CIA:n ketkut dirikat kyttäävät jokaista liikettä Manhattanilta ja nakkelevat vuoroin paikallispoliiseja, vuoroin kovin arabeja sniper-bombereita kampittamaan kirkasotsaamme.

Plussapuolina mainittakoon käsivarakuvauksen tuoma realismi ja tunnelman tietty kolea aitous. Bourne ei siemaile vodkamartineja eikä tiputtele one-linereita listiessään konnia. Actionpaukuissa on paikoitellen uutis-tyylistä aitoutta. Hand-to-hand-combat teki vaikutuksen jo ekassa Bournessa. Tyylilaji taitaa olla jotain Kali Escrimaa/Krav Magaa tms - simppeliä, suoraviivaista ja pirun tehokkaan näköistä, ei mitään hyppyvolttipotku-hoto-hotoa. Suosikkihuitomistani heti ensimmäisten Seagaleiden "kovan aikidon" jälkeen. Minimalistinen, melkein ambientti taustamusa vie toimintaa hyvin eteenpäin.

Miinuksia on vähemmän, mutta ne ovat sitten sitäkin isompia juttuja: Matt Damon on edelleen liian nössön näköinen poju tappavan vaaralliseksi salaiseksi agentiksi. Tätä kolmosleffaa alettiin kuvaamaan ennen käsikirjoituksen valmistumista ja scripti taisi valmistua kuvausten kanssa yhtä aikaa - ja se valitettavasti näkyy. Koko "elokuva" on yksi vitun pitkä takaa-ajo, höystettynä parilla pakollisella suvantokohdalla. Kuitenkin varsin viihdyttävä sellainen.

Halloota Hollywood: kun kerran Ludlumilla on vientiä, "Mataresen Merkki The Movie", anyone?

Black Sheep

Olisiko tämä nyt sitten kannanotto geenimanipulointiin vai uudenajan ihmissusivariaatio. Ihan pätevä filmi, ei niinkään kauhua kuin kevyellä huumorilla höystettyä tehosteyökkistä. Veri lensi, liha rutisi ja sisälmykset esiteltiin lähikuvissa.

Rakastaa...Ei rakasta (À la folie... pas du tout)

Ihana nappisilmä Audrey Tautou esittää tässä vuonna 2002 valmistuneessa ranskalaisessa elokuvassa Angéliqueta, joka on kertomansa mukaan löytänyt elämänsä rakkauden. Angéliquen rakkauden kohde, menestyvä sydänlääkäri aikoo jättää raskaana olevan vaimonsa Angéliquen takia, mutta mitä sitten tapahtuukaan?

Täsmennettäköön, että tämä on siis varsin kelpo trilleri, eikä mikään nyyhkydraama. Suosittelen tutustumaan.

****