Rv. 29 ja fiilikset on hyvin pitkälti samanlaiset. Koko ajan on vielä kauhea nälkä ja sitten kun syö, niin närästää. Viime pe:na oli lääkäri ja valitin siellä supistuksia. Tohtori sanoi, että ei ole vaarallista eikä paikat ole auenneet eikä pehmenneet. Olisi kuulemma hyvä, jos voisin olla vielä muutaman viikon töissä, se vähentäisi "tämän ikäisellä uudelleensynnyttyjällä painonnousua". Siis minä olen 31! Vissiin olen sitten järkyttävän vanha lisääntymistä ajatellen. No joo, oikeassahan se lääkäri on, kyllä mä olen lihonut.Melnais kirjoitti:Puristaa, supistaa, vihloo ja pulssi tykyttää
Muuten noista aikaisemmista ajatuksistani, luulen, että mies ei vaan osaa olla minulle tukena niin kuin minä nyt tarvitsisin. Se ei pysty puhumaan eikä se osaa oikein sanoa mitään nättiä, se on enemmän tekojen mies. Minä vaan niin paljon kaipaisin nyt niitä kauniita sanoja. Olen koittanut puhua, että lähdettäis kahdestaan pienelle lomalle ennen kuin vauva syntyy, mutta en tiedä tuleeko siitäkään mitään. Kohta en jaksa yrittää enää yhtään mitään, mulle on ihan sama.
Meidän beibi on sitten ilmeisesti allerginen äidinmaidon sisältämille proteiineille, eli niille mitä menee läpi mun syömisistä. Oon yrittänyt rukata omaa ruokavaliota kuin viimeistä päivää, mut alkaa tuntua ettei tässä kohta voi syödä enää mitään. Nyt ainakin hetkellisesti tarvitaan kaikki paussia tästä itkuisesta ja prutkuisesta yrityksestä, joten kohta lähtee eka korvikesatsi Almironia pulloon. En vielä tosin suostu luopumaan toiveesta imettää, uusi yritys taas uudella dieetillä pienen vatsa- ja hermolevon jälkeen. En tajunnutkaan miten tärkeetä se imetyshomma onkin mulle, vaikka ennen poikasen syntymää jotenkin vierastin koko ajatustakin.
