Kitinä

So Hard kirjoitti:Ihminen joka ihastuu vaikka kerran vuodessa on tunne-elämältään epätasapainoinen teini. Ihminen joka ihastuu useammin kuin kerran vuodessa on joku tunnepohjaisten endojen narkkari jonka pitäisi hakeutua hoitoon, ellei ikä ala ykkösellä ÄO ole alle sata.

Se että sä olet tunne elämältäs kuiva ja tasainen kuin saharan autiomaa ei tee sitä ainoaksi oikeaksi tavaksi tuntea. (toki se tapa voi olla oikea sulle ja se sinulle suotakoon) Se että sä halvennat kaikkia jotka tuntee erillä tavalla kuin sinä on ihan vitun ärsyttävää ja kapea-alaisesti katsottua ja mustavalkoista ja tekee mieli läpsiä poskille että herää nyt saatana näkemään että on erilaistakin elämää kuin sun navan ympärillä.

Koska kuitenkin olen joskus ennenkin ollut tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin kokemuksesta tiedän että sä et herää koskaan joten tämä jää ainoaksi viestikseni aiheesta. Käy vaan sääliksi että et koskaan voi nähdä asiaa toisin. Toisaalta, sä voit mennä elämäs läpi täysin tyytyväisenä, se että voitko tuntea ylitsevuotavaa onnea, sitä epäilen.

Oikeesti, jokainen tyylillään mikään tapa jossa ei loukata toisia ihmisiä ei oo toista parempi. Mutta tuollainen toisten yläpuolelle itsensä asettaminen saa mittarin käymään ihan helvetin kuumalla hetken.

So Hard kirjoitti:Ihminen joka ihastuu vaikka kerran vuodessa on tunne-elämältään epätasapainoinen teini. Ihminen joka ihastuu useammin kuin kerran vuodessa on joku tunnepohjaisten endojen narkkari jonka pitäisi hakeutua hoitoon, ellei ikä ala ykkösellä ÄO ole alle sata.

Ihan käsittämätöntä tuomitsemista. Tuo on sinun mielipiteesi, ei mikään absoluuttinen totuus.

Ihan vakavassa parisuhteessa oleva keski-ikäinen ihminen voi ihastua vaikka kuukausittain. Ei se tarkoita sitä, ettäkö olisi tyytymätön suhteeseen tahi puolisoon saati että aikoisi tehdä asialle jotain. Itse määrittelen ihastumisen kivaksi tunteeksi, jonka jotkut ihmiset saavat aikaan. Se tunne ei hajota parisuhdetta, laske älykkyyttä tai aiheuta hoitoon hakeutumista. Se on vaan _kiva tunne_. Tunteet merkitsevät eri ihmisille eri asioita, ihmiset kokevat tunteita hyvin erilaisella skaalalla. Kaikki eivät koskaan ole olleet disneyrakastuneita, ja halveksivat niitä jotka ovat. Näin olkoon. Minusta olisi kauhean kurjaa, jos en olisi moista tunnetta kokenut. En kuitenkaan ole myymässä sitä kenellekään. Vähän sama kuin voisi olettaa, että jos ihminen vetää heroiinia tai vaikkapa essoja, ihmisestä tuntuu hyvältä. En kuitenkaan suosittelisi ketään näin tekemään

Minusta ihmisen tunteet eivät lähtökohtaisesti ole vääriä, tai oikeita. Ne vaan ovat, syntyvät. Kaikkien tunteiden mukaan toimiminen sen sijaan on typerää.

Georgelta muutenkin hyvää läppää tässä ketjussa!

nowaysis kirjoitti:Georgelta muutenkin hyvää läppää tässä ketjussa!

En oo aivan varma oliko tää kohteliaisuus vai ei, mutta sovin tässä itseni kanssa että oli joten kiitos!

Nowa ja George

Ajatellaan aika lailla samoin monista asioista.

Tunteita tulee ja menee, se on ihan ok. Eri asia on mitä niille tai niiden kanssa tekee.

Niinkovalle sellainen kysymys, että kuinka usein saa ihastua, että määritellään aikuiseksi? Kerran vuosikymmenessä? Nevö?

George kyllä se oli kohteliaisuus, minusta kirjoitit fiksuja juttuja. Ja kiva kun annepakin niistä katsoi saavansa jotain

Ihastumisherkkyys taitaa riippua pitkälti temperamentista. Kyllähän temperamenttinen vaikuttaa tasaisen mielestä puolihullulta, mutta ei niin, että se olisi jokin kliininen tuomio vaan vapaammassa mielessä.

Georgina kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Ihminen joka ihastuu vaikka kerran vuodessa on tunne-elämältään epätasapainoinen teini. Ihminen joka ihastuu useammin kuin kerran vuodessa on joku tunnepohjaisten endojen narkkari jonka pitäisi hakeutua hoitoon, ellei ikä ala ykkösellä ÄO ole alle sata.

Se että sä olet tunne elämältäs kuiva ja tasainen kuin saharan autiomaa ei tee sitä ainoaksi oikeaksi tavaksi tuntea. (toki se tapa voi olla oikea sulle ja se sinulle suotakoon) Se että sä halvennat kaikkia jotka tuntee erillä tavalla kuin sinä on ihan vitun ärsyttävää ja kapea-alaisesti katsottua ja mustavalkoista ja tekee mieli läpsiä poskille että herää nyt saatana näkemään että on erilaistakin elämää kuin sun navan ympärillä.

Koska kuitenkin olen joskus ennenkin ollut tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin kokemuksesta tiedän että sä et herää koskaan joten tämä jää ainoaksi viestikseni aiheesta. Käy vaan sääliksi että et koskaan voi nähdä asiaa toisin. Toisaalta, sä voit mennä elämäs läpi täysin tyytyväisenä, se että voitko tuntea ylitsevuotavaa onnea, sitä epäilen.

Oikeesti, jokainen tyylillään mikään tapa jossa ei loukata toisia ihmisiä ei oo toista parempi. Mutta tuollainen toisten yläpuolelle itsensä asettaminen saa mittarin käymään ihan helvetin kuumalla hetken.

Niinno, en se minä täällä ole joka valittelee suhteen tilaa tai suhteettomuutta. Sarjaihastuminen kertoo siitä, että investoi tunteitaan vääriin suuntiin jatkuvalla syötöllä. Teinninä tunnetempoilu on normaalia. Sen jälkeen se on jonkinlainen vaiva. Sanoisin melkein, että on hyvin heikot saumat olla onnellinen missään suhteessa jos koko ajan on joku muu mielessä. Vähän sama kuin sellaisen tyypin kanssa seukkaaminen joka ei ole päässyt yli exästä. On paljon mukavampi antaa ja saada 100% romanttisista tunteista suhteessa kuin joku mielialan ja tuulen suunnan mukaan vaihteleva murto-osa.

Mutta toimikaa toki tavallanne. Ei se multa onneksi ole pois.

So Hard kirjoitti:Sanoisin melkein, että on hyvin heikot saumat olla onnellinen missään suhteessa jos koko ajan on joku muu mielessä.

Mutta eihän ihastuminen ole sellaista, että on koko ajan joku muu mielessä. Mun mielestä se on enempi sellainen hetkessä tapahtuva asia, joka haalenee ja jopa unohtuu siinä samassa kun sen äkillisen tunteen aiheuttaja on poissa näkyvistä.

Mutta mikäs mä toisaalta olen huutelemaan täällä kun ei ole vuosiin ollut parisuhdetta. Olen saattanut kyllä kerran tai pari sinä aikana olla ihastunut. En ole varma, koska sitä on vaikea palauttaa mieleen kun se on ohi

Tässä ihastumisasiassa voi olla myös määrittelyerot aika isot. Itse ajattelen nää ohimenevät ihastukset sellaisena "Ooh! Vähänks ihana!" -tyyppisinä hetken mielijohteina, joista ei välttämättä edes seuraa sen suurempaa ajatustyötä mahdollisesta kontaktinottamisesta, saati sitten kilpailutilannetta suhteessa nykyiseen kumppaniin.

Sit on erikseen ne "sielunkumppanuus"-ihastukset, joilla ehkä enemmän paikataan jotain oman suhteen emotionaalista tyhjiöä. Siis sellaiset tyypit, joiden kanssa homma seilaa jossain kaveruuden ja ihastuksen lähimaastossa, ja joille on kauhean ihana kertoa ja jakaa sellaisia asioita, joita yleensä jakaa vain parisuhteessa. Arjen juttuja, henkilökohtaisuuksia, parisuhteen tai muun elämän ongelmatilanteita jne. Ja niiltä saatu huomio tuntuu hyvältä ja oikealta. Eikä siihen kanssakäymiseen välttämättä liity edes mitään suoria vihjauksia tulevasta tai selkeitä viestejä siitä, että enempi olisi mukavampi, mutta ehkä sellainen tietty epämääräisyyden tunne kuitenkin velloo päällä. Ja välillä se yhteydenpito voi olla tiivistäkin, ja sitten ne joko hiipuu "tavalliseksi" kaveruudeksi tai syvenee joksikin muuksi.

Näistä "sielunkumppaneista" oli aika hyvä kuvaus Elizabeth Gilbertin "Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin?" kirjassa, tunnistin ainakin itseni ja muutaman läheisen ihan välittömästi.

Annepalle vielä, että oon Ginan kanssa samaa mieltä siitä, ettei sillä ole oikeastaan väliä näyttääkö suhde ulospäin hyvältä ja oikealta. Sen sijaan pohtimisen arvoisena pitäisin sitä, onko kyseessä näistä muiden muutostilanteiden kasaantumisesta seurannut tarve vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat muutettavissa, vai aito tyytymättömyys tilanteeseen? Tämä siksi, että olen itse vähän sellainen pakenija, että jos asiat ovat huonosti, niin olen kovasti aina tekemässä lähtöä ainakin henkisesti, kun ajattelen, että ero ja uusi alku korjaavat kaiken. Tästä lisää voikin lukea esim. tuolta mun lapsettomuushoitovolinoista Shrinkin puolelta.

Olisikohan tässä joku Mies/naisnäkökulman ero. Naisille ihastuminen on jotain kukkakedon kahinaa ja viehkoja mielikuvia, kun taas Miehille korkeaenerginen ajava tunne munissa ja selkäytimessä. En mä muista enää kun oon niin vanha.

Niin. Mitä ihastumisella oikein tarkoitetaan. Itse ajattelen, että ihastumiseen kuuluu haave pissavehkeiden yhteen hinkaamisesta.

NuoriDaavid kirjoitti:Niin. Mitä ihastumisella oikein tarkoitetaan. Itse ajattelen, että ihastumiseen kuuluu haave pissavehkeiden yhteen hinkaamisesta.

Ja valtaosa ihastumisista loppuu hinkkaamiseen! Paras tapa selvittää josko Miehellä on syvempiä tunteita on antaa sille pildeä!

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ihastumisherkkyys taitaa riippua pitkälti temperamentista. Kyllähän temperamenttinen vaikuttaa tasaisen mielestä puolihullulta, mutta ei niin, että se olisi jokin kliininen tuomio vaan vapaammassa mielessä.

Ja ihminen, jonka tunnereaktiot ovat luokkaa (jäässä oleva) ameeba, saattaa vaikuttaa tunteikkaan silmään aika lailla hullulta myös. Eikä se tee kummastakaan hullua, tai väärää tapaa. Olen aina inhonnut sanaa temperamenttinen. Ihan kuin toisilla olisi sitä vähemmän ja toisilla enemmän.

annepa kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla.

Omat ja muiden (ei kaikkien muiden, kyseessä on määritelty joukko) kokemukset kumoavat prosessin käsityksen yleispätevänä. Sehän ei sulje pois sitä etteikö joillain ja vaikka useallakin voisi olla kuten prosessi käsittelee. Niinhän minä just sanoin O_o

Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti.

Georgina kirjoitti:Mä väitän että ne suhteet joissa kuljetaan laput silmillä eikä ikinä ihastuta keneenkään muuhun koskaan enää, on niitä suhteita jotka karahtaa kivikolle siinä samassa sekunnissa kun sitten ihastutaankin eikä osata suhtautua asiaan sen vaatimalla keveydellä.

On toki mahdollista, että minä miellän sanan ihastus jotenkin konkreettisemmaksi kuin sinä. Tästä keskustelusta muistui mieleeni ensimmäisen avioliittoni aikainen ihastuminen, ja se kyllä ihan selkeästi söi avioliittoani, vaikka kumpikaan ihastuksen osapuoli ei vienyt asiaa mitenkään eteenpäin ja se toinen osapuoli muutti vieläpä toiseen kaupunkiin vuoden kärvistelyn jälkeen. Ja vaikka avioliittoni kyseisen ihastumisen jälkeenkin kesti vielä neljä vuotta, niin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ymmärtää, ettei tuollaisia tunne-elämän mutkia tapahdu, ellei liitosta puutu ihan perustavanlaatuisia asioita. Kaikelle on jokin syy, myös ihastumisille.

prosessi kirjoitti: Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti

Ehkä eivät, mutta ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei välttämättä tarkoita parisuhteen karahtamista tai henkistä irtaantumista tai tyhjiötä. Siksi sinä minun mielestäni ja muidenkin kokemusten perusteella olet väärässä. Mistä sait päähäsi että en lukenut tarkemmin ja miettinyt?

Me ehkä puhutaan nyt semmoisesta elcon kuvailemasta naisihastumisesta. Semmoisia voi tulla vaikka suhde toimisi muuten ihan hyvin. Se ei tarkoita muuta kuin että joku feromoni haiskahti nenään kivasti, sit mennään kotiin ja puretaan mahdolliset turhaumat siihen puolisoon ja kaikki on hyvin. Olen kokenut. Tietysti joskus voi tulla semmoisia ihastumisia jotka tapahtuu sinun kuvailemalla tavalla. Silloin ehkä tosiaan tarvisi miettiä että pitäiskö lähteä käveleen vai kannattaako vielä yrittää.

Aiheuttaako muuten irtaantuminen tyhjiön vai päinvastoin? Minusta asia voi olla kumminkin päin.

Eilinen keskustelu oli taas mielenkiintoinen ja jäi tavallaan kesken koska toinen osapuoli alkoi murjottaa eikä puhunut enää mitään. Vähän ajan kuluttua hän käyttäytyi kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut.

^ Miesten tunnekäsittely on ihmeellinen asia. Jos yhtään lohduttaa, niin meillä noiden (saatananhelvetinturhauttavien) vaikenemisten jälkeen on tapahtunut ihan havaittavia muutosliikkeitä, joten ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtuu, vaikka sanojen muodostaminen kävisikin mahdottomaksi.

exsu kirjoitti:^ Miesten tunnekäsittely on ihmeellinen asia. Jos yhtään lohduttaa, niin meillä noiden (saatananhelvetinturhauttavien) vaikenemisten jälkeen on tapahtunut ihan havaittavia muutosliikkeitä, joten ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtuu, vaikka sanojen muodostaminen kävisikin mahdottomaksi.

Eipäs taas yleistetä. Mun on helppo puhua tunteistani, imho.

NuoriDaavid kirjoitti:

exsu kirjoitti:^ Miesten tunnekäsittely on ihmeellinen asia. Jos yhtään lohduttaa, niin meillä noiden (saatananhelvetinturhauttavien) vaikenemisten jälkeen on tapahtunut ihan havaittavia muutosliikkeitä, joten ilmeisesti siellä päässä jotain tapahtuu, vaikka sanojen muodostaminen kävisikin mahdottomaksi.

Eipäs taas yleistetä. Mun on helppo puhua tunteistani, imho.

Dave, luetaan näitä juttuja!!

annepa kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti

Ehkä eivät, mutta ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei välttämättä tarkoita parisuhteen karahtamista tai henkistä irtaantumista tai tyhjiötä. Siksi sinä minun mielestäni ja muidenkin kokemusten perusteella olet väärässä. Mistä sait päähäsi että en lukenut tarkemmin ja miettinyt?

Parisuhteen karahtaminen puolestaan on taas ihan eri asia kuin henkinen irtaantuminen tai tyhjiö, ja jos olisin väittänyt (mitä siis en tehnyt), että ihastuminen yleisesti johtaisi parisuhteen karahtamiseen, olisin ollut pähkähullu. Eihän minun tarvitse katsoa kauemmas kuin omiin vanhempiini, niin tiedän, ettei niin ole. Kyllähän on paljonkin parisuhteita, jotka jatkuvat jopa ihan konkreettisten pettämisten jälkeen. Alkuperäinen toteamukseni olisikin ehkä pitänyt muotoilla niin, että kun väitit, että "Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.", olisin itse sanonut, että joo, ne ovat normaaleja, mutta niitä ei todellakaan satu jokaisessa parisuhteessa ja ne eivät ole ihan ok, koska ne pahentavat henkistä vieraantumista siitä omasta kumppanista. Sitten minun olisi pitänyt viitata niihin tilastoihin, joiden mukaan noin joka toinen avioliitto Suomessa päätyy eroon, joten joka toisessa parisuhteessa tapahtuvat asiat ovat toki ihan normaaleja, mutta avioerotilastot osoittavat, etteivät ne normaaliudestaan huolimatta välttämättä ole ihan ok. Tässä kohden voi toki kyseenalaistaa sen ajatuksen, että avioliittojen mahdollisimman pitkä kesto olisi jotenkin tavoiteltavaa, mutta se on ihan toinen keskustelu.

Me ehkä puhutaan nyt semmoisesta elcon kuvailemasta naisihastumisesta. Semmoisia voi tulla vaikka suhde toimisi muuten ihan hyvin. Se ei tarkoita muuta kuin että joku feromoni haiskahti nenään kivasti, sit mennään kotiin ja puretaan mahdolliset turhaumat siihen puolisoon ja kaikki on hyvin. Olen kokenut. Tietysti joskus voi tulla semmoisia ihastumisia jotka tapahtuu sinun kuvailemalla tavalla. Silloin ehkä tosiaan tarvisi miettiä että pitäiskö lähteä käveleen vai kannattaako vielä yrittää.

Eivät ne feromonit ilman syytä haiskahtele nenään kivasti. Aivoilla on tapana seuloa sisään tulevasta informaatiotulvasta turhat asiat pois.

Aiheuttaako muuten irtaantuminen tyhjiön vai päinvastoin? Minusta asia voi olla kumminkin päin.

Voi olla kumminkin päin, koska parisuhteissa on kaksi osapuolta. Jos toinen osapuoli vetäytyy henkisesti, jää toiselle käteen tyhjiö. Jos itse vetäytyy henkisesti, jää kumppanille käteen tyhjiö. Jos molemmat vetäytyvät yhtä paljon, ei jäljelle jää tyhjiötä, vaan pelkästään kevyempi ja etäisempi liitto ja pahimmillaan ero aka. "erilleen kasvaminen".

prosessi kirjoitti:

annepa kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti

Ehkä eivät, mutta ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei välttämättä tarkoita parisuhteen karahtamista tai henkistä irtaantumista tai tyhjiötä. Siksi sinä minun mielestäni ja muidenkin kokemusten perusteella olet väärässä. Mistä sait päähäsi että en lukenut tarkemmin ja miettinyt?

Parisuhteen karahtaminen puolestaan on taas ihan eri asia kuin henkinen irtaantuminen tai tyhjiö, ja jos olisin väittänyt (mitä siis en tehnyt), että ihastuminen yleisesti johtaisi parisuhteen karahtamiseen, olisin ollut pähkähullu. Eihän minun tarvitse katsoa kauemmas kuin omiin vanhempiini, niin tiedän, ettei niin ole. Kyllähän on paljonkin parisuhteita, jotka jatkuvat jopa ihan konkreettisten pettämisten jälkeen. Alkuperäinen toteamukseni olisikin ehkä pitänyt muotoilla niin, että kun väitit, että "Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.", olisin itse sanonut, että joo, ne ovat normaaleja, mutta niitä ei todellakaan satu jokaisessa parisuhteessa ja ne eivät ole ihan ok, koska ne pahentavat henkistä vieraantumista siitä omasta kumppanista. Sitten minun olisi pitänyt viitata niihin tilastoihin, joiden mukaan noin joka toinen avioliitto Suomessa päätyy eroon, joten joka toisessa parisuhteessa tapahtuvat asiat ovat toki ihan normaaleja, mutta avioerotilastot osoittavat, etteivät ne normaaliudestaan huolimatta välttämättä ole ihan ok. Tässä kohden voi toki kyseenalaistaa sen ajatuksen, että avioliittojen mahdollisimman pitkä kesto olisi jotenkin tavoiteltavaa, mutta se on ihan toinen keskustelu.

Me ehkä puhutaan nyt semmoisesta elcon kuvailemasta naisihastumisesta. Semmoisia voi tulla vaikka suhde toimisi muuten ihan hyvin. Se ei tarkoita muuta kuin että joku feromoni haiskahti nenään kivasti, sit mennään kotiin ja puretaan mahdolliset turhaumat siihen puolisoon ja kaikki on hyvin. Olen kokenut. Tietysti joskus voi tulla semmoisia ihastumisia jotka tapahtuu sinun kuvailemalla tavalla. Silloin ehkä tosiaan tarvisi miettiä että pitäiskö lähteä käveleen vai kannattaako vielä yrittää.

Eivät ne feromonit ilman syytä haiskahtele nenään kivasti. Aivoilla on tapana seuloa sisään tulevasta informaatiotulvasta turhat asiat pois.

Aiheuttaako muuten irtaantuminen tyhjiön vai päinvastoin? Minusta asia voi olla kumminkin päin.

Voi olla kumminkin päin, koska parisuhteissa on kaksi osapuolta. Jos toinen osapuoli vetäytyy henkisesti, jää toiselle käteen tyhjiö. Jos itse vetäytyy henkisesti, jää kumppanille käteen tyhjiö. Jos molemmat vetäytyvät yhtä paljon, ei jäljelle jää tyhjiötä, vaan pelkästään kevyempi ja etäisempi liitto ja pahimmillaan ero aka. "erilleen kasvaminen".

Taas kerran, määrittelisin tarkemmin ihastumisen, koska riippuu määrittelystä sisältökin. Itse kun olen sitä mieltä, että ihastuksiakin on monia eri tasoisia.

exsu kirjoitti:Sit on erikseen ne "sielunkumppanuus"-ihastukset, joilla ehkä enemmän paikataan jotain oman suhteen emotionaalista tyhjiöä. Siis sellaiset tyypit, joiden kanssa homma seilaa jossain kaveruuden ja ihastuksen lähimaastossa, ja joille on kauhean ihana kertoa ja jakaa sellaisia asioita, joita yleensä jakaa vain parisuhteessa. Arjen juttuja, henkilökohtaisuuksia, parisuhteen tai muun elämän ongelmatilanteita jne. Ja niiltä saatu huomio tuntuu hyvältä ja oikealta. Eikä siihen kanssakäymiseen välttämättä liity edes mitään suoria vihjauksia tulevasta tai selkeitä viestejä siitä, että enempi olisi mukavampi, mutta ehkä sellainen tietty epämääräisyyden tunne kuitenkin velloo päällä.

Tell me about it.

Pitäisi kalauttaa sitä nuijalla päähän ja äkkiä. Ja keskittyä vaan noihin vuotaviin venttiileihin ja muuhun eri kiehtovaan.

Kottarainen kirjoitti:vuotaviin venttiileihin

Tämä ketju tuntuu olevan täynnä symboliikkaa. Ihastuksia ja vuotavia venttiileitä.

Kottarainen kirjoitti:

exsu kirjoitti:Sit on erikseen ne "sielunkumppanuus"-ihastukset, joilla ehkä enemmän paikataan jotain oman suhteen emotionaalista tyhjiöä.

Tell me about it.

Pitäisi kalauttaa sitä nuijalla päähän ja äkkiä. Ja keskittyä vaan noihin vuotaviin venttiileihin ja muuhun eri kiehtovaan.

Kumauttaminen ja keskittyminen ei auta jos jos esim. joutuu keskittymään vuotokohtiin ihan yksin.

Onneksi mulla nyt ei ole se tilanne (että keskittyisin yksin), mutta se tilanne voi olla, että on jo liian myöhäistä. En tiedä.