annepa kirjoitti:prosessi kirjoitti:Sinä puhut kotona olevasta tyhjiöstä, minä henkisestä irtaantumisesta parisuhteesta. Ovatko ne loppujen lopulta kovinkaan eri asia? Minähän en tuossa väittänyt, etteikö henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen olisi mahdollista, vaan vaikeaa. Yleensä siinä vaiheessa kun haluaa väittää toisen olevan väärässä, kannattaa lukea tarkemmin ja miettiä, mitä se toinen oikein tarkoitti
Ehkä eivät, mutta ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei välttämättä tarkoita parisuhteen karahtamista tai henkistä irtaantumista tai tyhjiötä. Siksi sinä minun mielestäni ja muidenkin kokemusten perusteella olet väärässä. Mistä sait päähäsi että en lukenut tarkemmin ja miettinyt?
Parisuhteen karahtaminen puolestaan on taas ihan eri asia kuin henkinen irtaantuminen tai tyhjiö, ja jos olisin väittänyt (mitä siis en tehnyt), että ihastuminen yleisesti johtaisi parisuhteen karahtamiseen, olisin ollut pähkähullu. Eihän minun tarvitse katsoa kauemmas kuin omiin vanhempiini, niin tiedän, ettei niin ole. Kyllähän on paljonkin parisuhteita, jotka jatkuvat jopa ihan konkreettisten pettämisten jälkeen. Alkuperäinen toteamukseni olisikin ehkä pitänyt muotoilla niin, että kun väitit, että "Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.", olisin itse sanonut, että joo, ne ovat normaaleja, mutta niitä ei todellakaan satu jokaisessa parisuhteessa ja ne eivät ole ihan ok, koska ne pahentavat henkistä vieraantumista siitä omasta kumppanista. Sitten minun olisi pitänyt viitata niihin tilastoihin, joiden mukaan noin joka toinen avioliitto Suomessa päätyy eroon, joten joka toisessa parisuhteessa tapahtuvat asiat ovat toki ihan normaaleja, mutta avioerotilastot osoittavat, etteivät ne normaaliudestaan huolimatta välttämättä ole ihan ok. Tässä kohden voi toki kyseenalaistaa sen ajatuksen, että avioliittojen mahdollisimman pitkä kesto olisi jotenkin tavoiteltavaa, mutta se on ihan toinen keskustelu.
Me ehkä puhutaan nyt semmoisesta elcon kuvailemasta naisihastumisesta. Semmoisia voi tulla vaikka suhde toimisi muuten ihan hyvin. Se ei tarkoita muuta kuin että joku feromoni haiskahti nenään kivasti, sit mennään kotiin ja puretaan mahdolliset turhaumat siihen puolisoon ja kaikki on hyvin. Olen kokenut. Tietysti joskus voi tulla semmoisia ihastumisia jotka tapahtuu sinun kuvailemalla tavalla. Silloin ehkä tosiaan tarvisi miettiä että pitäiskö lähteä käveleen vai kannattaako vielä yrittää.
Eivät ne feromonit ilman syytä haiskahtele nenään kivasti. Aivoilla on tapana seuloa sisään tulevasta informaatiotulvasta turhat asiat pois.
Aiheuttaako muuten irtaantuminen tyhjiön vai päinvastoin? Minusta asia voi olla kumminkin päin.
Voi olla kumminkin päin, koska parisuhteissa on kaksi osapuolta. Jos toinen osapuoli vetäytyy henkisesti, jää toiselle käteen tyhjiö. Jos itse vetäytyy henkisesti, jää kumppanille käteen tyhjiö. Jos molemmat vetäytyvät yhtä paljon, ei jäljelle jää tyhjiötä, vaan pelkästään kevyempi ja etäisempi liitto ja pahimmillaan ero aka. "erilleen kasvaminen".
