Kitinä

Täällä supistellaan kivasti jatkuvasti...ei siis kivuliaasti, mutta maha kovettuu aina kun nousen ylös tuolilta tai sängystä. Nitaa oottaessa ei moista tapahtunut, olin valmis vaikka maratooniin...

Ärsyttävää. Ei vaarallista, mutta koko ajanhan tässä pelkää jalat ristissä että pysy ny viel siellä, jooko?

Jorviin meinasin jo joutua, kun oma sydän löi miljoonaa ja lapsella ihan liian hitaasti. Kyse oli kuitenkin unettomuudesta ja syömättömyydestä. Suomeksi stressistä. Seuraavana aamuna kaikki oli sit ok.

Ja ai että mua veetutti, kun neuvolatäti alkoi puhumaan mulle kotiapulaisesta, joka hoitaa asioitani sitten kun vaavi on ihan pieni. On se ny saatana ettei läheisistä sen vertaa apua löydy. Löipähän mielen maahan taas...

^Kuinka monennella viikolla olet? Muutenkin, tsemppiä ja ota ihmeessä tarjottu apu vastaan. Jokainen on jossain vaiheessa semmosessa tilanteessa, että pitää syödä oma ylpeytensä ja tunnustaa että apua tarvitsee.

Tuossa yksi päivä pohdin tytsän sairastamattomuutta. Noh, nyt on pari päivää ollut nuhaa. Siksi nyt valvonkin, puhdistan nenänsä tasaisin väliajoin. Mies myös flunssassa, kerrankin näin päin.

^Helmikuussahan tuo saa tulla jo.

Ja vattu, antais ny mamman nukkua. Kylkiluista on kiva yrittää ulos, argh!

Ninni, mulla supistelee kanssa jatkuvasti. Kävelystä ei tahdo tulla mitään, nostelu tai kumartelu ei onnistu, töistä piti jäädä pois kun aiheutti todella kivuliaita rengasmaisia supistuksia jotka eivät meinanneet mennä ohi. Melkoista töpöttelyä on. Lääkäritäti sanoi kuitenkin että kohdunkaula on niin kuin pitääkin, kehotti ottamaan uudestaan yhteyttä jos supparit pahenevat niin katsotaan sisätutkimus uudestaan. Tsemppiä sulle, perässä tullaan!

Mullakin supisteli raskausviikoilla 29 ihan hirveästi, mutta menivät sitten ohi lepäämällä viikon verran. Kohdunkaula ei ollut lyhentynyt eikä auki. Oli myös ystäviä samaan aikaan raskaana ja tuntui että nuo supistelut oli kaikilla noihin aikoihin pinnalla. Kaikki kuitenkin ok, ja syntyivät ajallaan (eikä meidänkään tytsän ennenaikaisuuteen vaikuttaneet vaan ohuet kalvot puhkesivat). Toki kannattaa käydä näyttämässä jos kovin jatkuu. Kannattaa välttää myös noita autoissa ym. istumisia.

Suvinen kirjoitti:Meillä on nyt opittu ryömimään oikeaoppisesti...

Meillä ei oikein ryömitä määrätietoisesti tai kovin ripeästi. Enemmänkin heijaillaan konttausasennossa eestaas. Kielinee seuraavan askeleen olevan konttaus. Näin ollen ryömimisvaihe jäis väliin. Jatkan raportointia, kun aihetta ilmenee...

Serkun vajaa 6kk tyttö on 9300g. Onkohan ihan tervettä? Tosin onko ihan tervettä laittaa sen ikäinen "dietille"?

Ärh - en osaa kommentoida, mutta en taas viitsi ihaillakaan, ei se ole enää söpö vauva.

(ps. tiedän pari muutakin 6kk ikäistä ja yli 9 kilon lasta, jotka ovat sen verran pitkiä, että paino jakautuu ihan eri tavalla. Ei tässä tapauksessa).

Elppis kirjoitti:Tosin onko ihan tervettä laittaa sen ikäinen "dietille"?

Mä lähettäisin Suurin pudottaja ohjelmaan.

9340g ja 68,7 cm. HUH!

Jaa-a. Tytsän serkku oli kanssa aika jytky, en muista mittoja. Mutta oli siis roteva, ei suinkaan ns. läskylä. Mutta pituuttakin oli samassa suhteessa. Neuvolatädin mukaan yleensä isoimmat "normaalikäyrässä" olevat on n. 14kg vuoden iässä.

Jos ei lapsella ole mitään elimellistä vikaa paino tasaantuu itsestään kun liikkuminen lisääntyy.

exPertti kirjoitti:Jos ei lapsella ole mitään elimellistä vikaa paino tasaantuu itsestään kun liikkuminen lisääntyy.

Jep Tuttavapiirissä tuntuu olevan hirmuisesti isoja lapsia/vauvoja. Vähän tympii omaa lasta koskevat kommentit "rimppakintusta" ja "luihusta", kun toinen on täysin normaalipituinen ja painoinen. Tammikuussa on 1,5v neuvolta, vaikka ko. ikä tuli jo täyteen. Painoa n.12+kg ja pituutta n.85cm.

Mua ärsyttää se, että anoppi ostaa tytsälle vaatteita sen mukaan minkä kokoinen tytsän serkku on aka mitä sille mahtuu nyt päälle. No ensinnäkin on jo pitkälti yli vuoden vanha ja tosiaan puolet isompi kooltaan kuin tytsä esim. painossa. Toki vaatteet saa varastoon, mutta esim. talvihaalarit ym. jää käyttämättä ellei satu menemään ensi talvena vielä.

Ja tytsällä kun tosiaan on kotisivut joissa hänkin vierailee ahkerasti. Siellä on tytsän mitat ja vaatekoot aina päivitettynä, juuri sen takia jos joku haluaa jotain ostella.

Näinä viitenä päivänä tytsä kehittyi niin paljon, jotta ei se ole enää vauva, se on pikkuihminen

Viikkoja nyt 28 ja supistuksia välillä tosi paljon. En minä edellisten kanssa ole supistellut ollenkaan. Tänään tuli äitiyspakkaus ja jotenkin nyt vasta tajusin lopullisesti, että meille tulee oikeasti vauva. Kolmen kuukauden päästä niissä paidoissa ja housuissa on sisällä pikkuihminen, joka taas tarvitsee mammaa ihan koko ajan. Onneksi vanhemmat lapset on jo isoja, niin äiti voi keskittyä iltatähteensä. Miehen suhtautuminen vauvaan on välillä tosi ihmeellistä. Se halusi tätä lasta ja sen takia olen raskaana, mutta nyt se ei ole kertaakaan kysynyt kuinka voin, ei halua koskea minuun tai mahaan. Ainoa positiivinen kommentti mitä olen siltä jurpolta saanut, on koskenut isoja rintojani. Siis ihmettelen todella, miten joku voi olla noin tunteeton ja kylmä omalle vaimolleen juuri silloin, kun tarvitsisin häntä eniten. No, itsepä olen kai sotkuni järjestänyt ja tämä on nyt vaan kestettävä. Ollaan me ihan hyviä äitinä ja isänä, vaikka meidän keskinäiset välit alkaa ollakin lähes kaveritasoa.

Haluaisin älysti sellaisen Matilda Ledgerin näköisen ja ikäisen tytön. Tai eilen halusin, tänään oli pää kipee joten oli kiva sairastaa lapsivapaasti Mut ihan älyttömän sulonen tytsi, syötävä!

http://www.babble.com/CS/blogs/droolici ... fault.aspx

^Ihan isänsä näköinen, ainakin tuolta silmäosastolta.

Eipä kai voi muuta kuin sängynpääty ylös, suolatippoja nenään (runsaasti saa käyttää), nenä-frida on paljon parempi kuin pikkuniistäjä ts, pikkuniistäjä on ihan surkea. Opin tämän kantapään kautta. Höyryhengitys suihkutilassa = nenä vuotaa ja tyhjenee, suosittelen. Ja sitten vaan pyyhitään sitä nenää vaikka se on iso inhokki varmaan kaikille vauvoille. Niin ja neste on nyt pääasia, että saa runsaasti sitä.

On se olo kyllä aika avuton, varsinkin kun vastustetaan (tytsä siis) niitä hoitotoimenpiteitä viimeiseen asti.

Joo, toi hyöryhengityssydeemi toimi meillä ihan ok kun koko perheen kesken mentiin niin ei ollut niin levoton. Ennemminkin innoissaan. Tytsällä kesti nuha viitisen päivää, kuumetta ei ollut eikä muutenkaan kovin raju vuotaminen. Kuorsausta ja korinaa toki oli ja heräili useasti, juuri varmaankin sen rään takia. Oli se tietysti hyvä kokea, tietää miten toinen käyttäytyy kun on kipeänä, sitä aina itse jännitin kun ei kokemusta.

Sen verran apteekissa sanottiin (toki mietin itsekin), että noin pienen kanssa parempi mennä tosi helposti lääkäriin jos kuumetta on, että ei kannata katsella ja odotella kuten näin aikuisena tekisi. Ja juuri se, että on koholla sängynpää. Menee niin helposti korviin nuo flunssat.


Tytsän neuvolakäynti oli viime viikolla. Painoa 8160g ja pituutta 71cm. Pieni tilannekatsaus tehtiin jo nyt vaikka 1-vuotisneuvolassa sitten laajempana. Tytsän kehitys vastaa ikäisiään, monissa asioissa on edellä omaa ikäluokkaansa. Hiukan jo kävelee taaperokärryllä, sivuaskeleitahan on jo ottanut pitkän aikaa. Selkeitä vauvasanoja jo muodostaa; kännykkä, äiti jne. Joten tältä osin tuomio on se, ettei ennenaikaisuus ole vaikuttanut kehitykseensä mitenkään. En sitä tosin odottanutkaan kun kaikki on mennyt ok, mutta onhan se nyt kiva tietää suhteellisen varmastikin. Ilmeisesti siirrymme tästä omasta seurantaohjelmasta normaaliin, selvinnee seuraavalla käynnillä.

Meillä toimi aikanaan parhaiten tämä:



Eli Mucus Extractor näyttäisi olevan laitteen nimi. Imuteho oli tosi hyvä ja kapean putken sai ihan syvällekin nenään. En tosin olisi uskaltanut sitä kovin syvälle viedä, elleivät olisi keskolassa niillä koneillaan antaneet esimerkkiä.

Leila kirjoitti: Miehen suhtautuminen vauvaan on välillä tosi ihmeellistä. Se halusi tätä lasta ja sen takia olen raskaana, mutta nyt se ei ole kertaakaan kysynyt kuinka voin, ei halua koskea minuun tai mahaan. Ainoa positiivinen kommentti mitä olen siltä jurpolta saanut, on koskenut isoja rintojani. Siis ihmettelen todella, miten joku voi olla noin tunteeton ja kylmä omalle vaimolleen juuri silloin, kun tarvitsisin häntä eniten. No, itsepä olen kai sotkuni järjestänyt ja tämä on nyt vaan kestettävä. Ollaan me ihan hyviä äitinä ja isänä, vaikka meidän keskinäiset välit alkaa ollakin lähes kaveritasoa.

Oliko teidän aiemmat vauva-/pikkulapsivaiheet mielekkäitä miehelle/suhteelle? Vilahti mielessä mahdollisuus vähän väärin ajatellusta syy-seuraussuhteesta. Kauhean kurjaa jos suhteessa ei saa tukea sitä tarvitessaan.

Oma mies on kyllä huolella kuutamolla mutta jaksaa kuunnella kun selitän/vaahtoan/kipuilen/itken miten nyt tuntuu tältä tai tämä huolettaa tai pelottaa. Hoksattuaan mistä milloinkin puristaa myös lohduttaa ja kannustaa. Toivottavasti teidänkin tilanteenne edistyy synnytyksen lähetessä.

Pari päivää on itsekseen jo kävellyt pitkin kämppää taaperokärryllä. On ollut todella mielenkiintoista nähdä miten nopeasti oppii jotain mitä muutaman kerran näyttää eli matkii. Tanssimaan on alkanut tuon heiluvan teletapin myötä, joten aika kovalla soitolla on musiikkikanavat. Näistä saattaisi saada hauskaa videokuvaa jos kamera vain olisi hollilla.

Oman äiteen synttärilahjaksi ostama potkutteluauto saapui eilen, hieman syyhyisi kädet antaa se jo nyt, mutta ei niin ei. Jouluna kylässä pääsi testaamaan serkkujen vastaavaa ja tykäsi ihan mielettömästi. Siellä mentiin edes takas ja tööttäiltiin. Ei olisi muuten käynyt edes mielessä vielä sellaista ostaa.

http://www.iltalehti.fi/viihde/201001090193607_vi.shtml

Pitikin mennä selaileen!1 Matilda on niin ihana!

Ei tää varmaan oo vauvakuumetta, kun tää ei kohdistu vauvoihin yleensä, vaan tommosiin vähän isompiin ja ehdottomasti tyttöihin Ei se nyt oo liikaa vaadittu että naisella ois yks pikku tyttö jonka kans sais prinsessoida ja silleen.

Mitähän mä teen asialle? Aina olen enemmän toivonut tyttölasta, myös raskaana ollessani, vaikka silloinkin jo arvelin että poika se kuitenkin on, eikä sillä nyt oikeasti silloin ollut väliä, kunhan oli vauva. Nyt oon selkeesti nirsompi! Enkä siis raskaana nyt enkä lähitulevaisuudessa. Mutta silti, pelottavaa! Alkaa jo ajatukset mennä sitä rataa, että onhan se väsymys kauheeta mutta oishan se vielä parempaa kun ois ihana pikkunen tyttö. Ei poikaa, been there done that.

Pohjimmiltaan tää taitaa kiteytyä siihen, että ois niin mahtavan jännää nähdä minkä _näköinen_ meidän tytöstä tulis, ja siis tietysti tosi nätti, kuinkas muutenkaan Itsekästä, mutta lisääntyminen on.

nowaysis kirjoitti:
Mitähän mä teen asialle?

Laitetaan talkoot pystyyn. Eiköhän me yks tyttö saada aikaseks!

Rv 31. Upea pallo, mahdun yhteen hameeseen, pyjamaan ja miehen lasketteluhousuihin. Puristaa, supistaa, vihloo ja pulssi tykyttää, kävelemään pystyy ~ kilometrin. Eli ei oikeastaan mitään isoja ongelmia.

Käly lahjoitti hervottoman kuorman vaatteita ja muita tykötarpeita, olen hiljakseen pessyt ja lajitellut hupaisan pieniä nuttuja ja sukkia. Kokeilin tunkea Ainu-pupun potkuhousuihin ja kanniskella sitä. Ei riittänyt äidinvaisto ja sysäsin pupun housuineen kaappiin odottamaan. Ehkä eniten jonkinlainen kypsyminen näkyy huolena siitä, jos minulle käy jotain ja mies joutuu jäämään yksin hoitamaan lasta. Osoittelen päivittäin minne mitäkin olen arkistoinut ja jätän asiaan kuuluvaa kirjallista materiaalia lojumaan syötiksi silmän alle.

Niin no joo, olen mä lukenut satuja mahalleni. Tuntuu tykkäävän.