nowaysis kirjoitti:
Itsekin olen sitä mieltä, että Masa hieman kärkkään oloisesti esittää kantojaan siitä, minkälainen isyys on juuri parasta. Varmaan isyys on muuttanut hänen elämänsä täysin ja kerta heitolla, ja hän haluaisi muidenkin saavan osansa tästä "autuudesta". Tämä on kuitenkin helppo tulkita niin, että Masan mielestä lapsettomien elämä on jotenkin vajaata, mitä se ei missään mielessä ole, jos lapsettomuus on oma valinta tai vanhemmuutta ei nähdä välttämättömänä hyvän elämän kannalta.
Siis teitkö oikeasti tämän johtopäätelmän tässä ketjussa esittämieni kommenttien perusteella, vaiko kaikkin kitinässä esittämieni summana?
Itseironia on näköjään vaikea laji, mutta yritetään selventää.
masa kirjoitti:Menkää naimisiin, tehkää lapsia ja olkaa ainoita joka tienaa. Ei tartte miettiä kuka maksaa ja mistä maksetaan!
Eli suomennettuna:
On perhe, lainat ja yksi tienaaja, eli kaikki rahat katoavat mitkä tulevat, joten ei tarvitse miettiä miten paljon kukin yhteiseen kassaan laittaa, kun on aina kuitenkin perse auki. Helppoa!
Missään kohtaa en ole todellakaan sanonut, millainen isyys tai elämä isyyden kanssa on parasta. Tuollaisen väitteen sinä keksit kyllä ihan itse omassa päässäsi.
nowaysis kirjoitti:
Ajan myötä varmaan huomaa, että hyvää isyyttä kuten äitiyttäkin on monenlaista, ja ehkäpä toisen lapsen puuroaamiaisen mollaaminen yms. jää pois. Ymmärrän toki pointtisi tuossakin, mutta esitys oli kyllä melko "lapsellinen". Puuro ja marjat tai hedelmät ovat aivan mainio aamupala pienelle. Ehkä vanhemmuuskokemuksen karttuessa oppii pitämään toisten tapojen dissailut oman pään sisällä, koska vanhemmuus jos mikä on sellainen alue, millä toista ja toisen arvostelukykyä on todella helppo satuttaa. Omien vanhemmuustaitojen kehuminen on pidemmän päälle aika tarpeetonta itsetehostusta. Joku onnistuu jossain paremmin, toinen toisessa. Itse koen, että parhainta ystävien kesken jaetuissa vanhemmuuden iloissa on juuri se, että yhdessä tuetaan, kehutaan ja vuoroin autetaan. Kyllä vanhemmuus on tarpeeksi rankkaa ihan itsessäänkin. Pienten lasten vanhemmuus on btw hyvin erilaista kuin isompien. Eri tavalla rankkaa.
Ja oliko tämäkin siis minulle?
Siis se puolihuolimaton puhtaasti vitsiksi tarkoitettu heitto, että "
kaikkea sontaa tekin syötätte lapsillenne kuin puuroa" - sai aikaan tuollaisen reaktion?
Olen täysin sanaton.
ja siitäkin on tullut suhteellisen täyspäinen olento. Tosin murrosikä on vielä edessä.
