Kitinä

prosessi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

Georgina kirjoitti:Offtopic: Ja prosessi, miten sä käsittelet esimerkiksi orihevosta täysin väkivallattomasti?

Hei, minä tiedän tämänkin! En ole koskaan edes ollut hevosen selässä, enkä aio mennäkään, mutta olen silti sitä mieltä, että oreja voi käsitellä väkivallattomasti.

Väkivallattomasti ja täysin väkivallattomasti ovat kaksi eri asiaa. Hevosen uhmaikä on juuri yhtä vaikea kuin ihmislapsen, sillä erotuksella, että hevonen on paljon isompi ja sen omaan ilmaisuun kuuluvat luonnostaan sekä potkiminen että pureminen. Uhmaiän ulkopuolella minustakaan hevonen ei tarvitse minkäänlaista väkivaltaa, edes ori.

Niin no mä en puhunutkaan uhmäiästä vaan ihan aikuisesta 600 kg painavasta orista. Nyt kun tammoille on kevätkiimat niin kaverit käy aikana kuumana. Eli esim. kun talutetaan tamman karsinan ohi niin kaveri on sitä mieltä että mä muuten menen tuonne nyt ja se on ihan sama seisotko sä edessä vai et! Ja ei muuten todellakaan ole mikään koulutuskysymys, hormonit kun herroilla hyrrää keväällä aika isosti ihan sama miten koulutettuja.

Niin että mitenköhän tämä pitäis väkivallattomasti ratkaista? mä pidän ketjua leuan alla ja käsken piiskalla näpäyttämällä eteenpäin että päästään tilanteen ohi. Voitko neuvoa miten mun pitäisi toimia?

Sori ot, edelleen.

Edit: oottakaapa hetki kun luen edellistä sivua....

Elppis kirjoitti:

Vihtahousu kirjoitti: Taidatte (äipät) lukea näitä tekstejä vähän vääristyneet lasit silmillänne, mielestäni täällä tosi harva jos kukaan neuvoo miten AINOASTAAN pitäisi kasvattaa lastaan. Itse ainakin kirjoittelin siihen sävyyn että "koittakaa muistaa..", harmi jos joku muu luki jotain muuta.

Taidat säkin kaivaa teksteistä vain osan ja yrität linkittää itseesi? Susta en puhunut, kuuluit mun mielestä siihen ensimmäiseen kastiin, et siihen oikean ajatustavan tyrkyttäjiin.

Oli ehkä aika typerä toi lisäys toi mun vika pusnus-lause. Mä en tätä ketjua lueskelleena kyllä saanut kovinkaa vahvaa fiiwistä että jengi koittas täällä saada väkisin nuppiin taottua jonkun ideologian. Toki peruskinastelua siitä kuka on oikeassa tuli taas totuttuun tyyliin.

Georgina kirjoitti:

Niin että mitenköhän tämä pitäis väkivallattomasti ratkaista? mä pidän ketjua leuan alla ja käsken piiskalla näpäyttämällä eteenpäin että päästään tilanteen ohi. Voitko neuvoa miten mun pitäisi toimia?

Sori ot, edelleen.

Edit: oottakaapa hetki kun luen edellistä sivua....

Siis hei camoon, sunhan pitäis ensin yrittää puhua sille järkeä, ainakin sen aikaa että sun leuka on sijoiltaan kun ori heittelee uhmakkaasti päätään. Vasta sen jälkeen kun se on tallonut sun varpaat ja jalkapöydän murskaksi ja ehkä jopa etukaviolla kaapinut polveen reiän, saat laittaa sen viereiseen (nimenomaan sen tamman viereiseen) boxiin "jäähylle". Opi siitä koni, nih!

Heko heko.

urpiainen kirjoitti: Hei, minä tiedän tämänkin! En ole koskaan edes ollut hevosen selässä, enkä aio mennäkään, mutta olen silti sitä mieltä, että oreja voi käsitellä väkivallattomasti.

Työhistoriaani kuuluu sellainenkin outo jakso hamaassa muinaisuudessa, ...
Hankkisit vaan lapsia!

Sori mutta parin tunnin luento joskus hamassa menneisyydessä ei oikein vakuuta minua. Tervetuloa tarhaamaan meidän suokkioreja näin keväällä!

Ja lapsiin ei kiitos ja yök. En mä epäile ettenkö olisi ihan kohtuullinen kasvattaja mutta tärkein puuttuu: Halu, rakkaus ja into omistautua. Se omistautumisen into puuttuu mun mielestä monelta muultakin, ne ei vaan ole ajatelleet asiaa etukäteen.

prosessi kirjoitti: Hevoset ovat kieltämättä tavallaan poikkeus, koska ne käyttävät tarkoituksellista väkivaltaa asemaa hakiessaan, ja niissä tilanteissa täytyy "puhua samaa kieltä". Mutta esimerkiksi tottelemattomuuteen en ole ikinä käyttänyt edes raippaa, ja sanoma on aina mennyt perille.

Väittäisin että olen ollut aika paljon enemmän erilaisten hevosten kanssa tilanteissa. Mä en todellakaan puolusta turhaa väkivaltaa, mutta tässä hommassa näkee usein että ei väkivaltaa jeesustelulla saadaan kurittomia ja arvaamattomasti käyttäytyviä eläimiä. Säännöt on omankin adhd ruunan kanssa selvät. Mun päältä ei kävellä, mua ei uhkailla vaikka mulla olis ruokaa. Kielletään muutama kerta, sen jälkeen mä yleensä tallaan hevosta ruununrajalle.

Georgina kirjoitti: Sori mutta parin tunnin luento joskus hamassa menneisyydessä ei oikein vakuuta minua. Tervetuloa tarhaamaan meidän suokkioreja näin keväällä!

Joo, olin epäselvä. Kyseessä ei ollut parin tunnin luento, vaan 6 kk kestänyt tutkimusyhteistyö samassa tutkimusryhmässä amerikkalaisessa huippuyliopistossa, jossa minä edustin ihmis-sosiaalitieteitä ja Marthe eläin-sosiaalitieteitä. Mutta taidan silti sanoa ei kiitos tarhakutsulle!

Aika jännää muuten, että itsepintaisesti tuo Zebin gallup etenee tasapisteissä. Kannustakaa väkivallattomuus voittoon!

Georgina kirjoitti:Niin että mitenköhän tämä pitäis väkivallattomasti ratkaista? mä pidän ketjua leuan alla ja käsken piiskalla näpäyttämällä eteenpäin että päästään tilanteen ohi. Voitko neuvoa miten mun pitäisi toimia?

Ei tuo minusta väkivallalta kuulosta, vaan huomion itseesi kiinnittämiseltä. Lähinnä verrattavissa lapsesta kiinni pitämiseen tms. Käytännössä kai kuitenkin se, että tarvitseeko hevosta näpäyttää, ja jos tarvitsee niin miten napakasti, riippuu siitä miten sitä on aiemmin näpäytelty. Kaikkeen kun tottuu. Joten käytännössä hevosen menneisyys vaikuttaa niin paljon, että yleispäteviä ohjeita on hyvin vaikea mennä antamaan.

Vähän tekis mieli vaahdota, vaan menee niin paljon ohi aiheen etten viitsi rueta, siksi editoin vähän pienemmäksi ja tiiviimmäksi noita edellisiäkin tekstejä. Mutta siitä samaa mieltä että huomio pitää saada itseensä, joissain tilanteissa se vaan saattaa vaatia vieläkin järeämpiä keinoja jotta toiminta säilyy itselle turvallisena.

Byyyh!! Myönnän lyöneeni tai uhkailleeni piiskalla useampaakin hevosta. Kun 500 kg vastaanhangoittelevaa otusta pitää saada siirrettyä jonnekin mihin se ei halua tai 150 kg shetlanninponioriille kerrottua, ettei ihmisen hartioille saa hyppiä, en keksinyt oikein muutakaan keinoa.

Georgina kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Hevoset ovat kieltämättä tavallaan poikkeus, koska ne käyttävät tarkoituksellista väkivaltaa asemaa hakiessaan, ja niissä tilanteissa täytyy "puhua samaa kieltä". Mutta esimerkiksi tottelemattomuuteen en ole ikinä käyttänyt edes raippaa, ja sanoma on aina mennyt perille.

Väittäisin että olen ollut aika paljon enemmän erilaisten hevosten kanssa tilanteissa. Mä en todellakaan puolusta turhaa väkivaltaa, mutta tässä hommassa näkee usein että ei väkivaltaa jeesustelulla saadaan kurittomia ja arvaamattomasti käyttäytyviä eläimiä. Säännöt on omankin adhd ruunan kanssa selvät. Mun päältä ei kävellä, mua ei uhkailla vaikka mulla olis ruokaa. Kielletään muutama kerta, sen jälkeen mä yleensä tallaan hevosta ruununrajalle.

Tämäkin kuulostaa tarkoituksenmukaiselta, hevosenkieleltä. Oikeastaan omasta käytöksestäni voisi sen sanoa, että koska olisin valmis tilanteen niin vaatiessa käyttämään hevoseen hevosenkielistä väkivaltaa, hevonen aistii sen ja ottaa sen huomioon omassa käyttäytymisessään, eikä minun sitten tarvitsekaan käyttää sitä. Eli riskialttiimpaa on väkivallattomaan ideologiaan perustuva jeesustelu ja siihen pohjautuva epäjohdonmukainen käyttäytyminen, eikä sellainen käytännön toiminta, jossa väkivalta vain on tarpeetonta.

Zeb kirjoitti:Byyyh!! Myönnän lyöneeni tai uhkailleeni piiskalla useampaakin hevosta. Kun 500 kg vastaanhangoittelevaa otusta pitää saada siirrettyä jonnekin mihin se ei halua tai 150 kg shetlanninponioriille kerrottua, ettei ihmisen hartioille saa hyppiä, en keksinyt oikein muutakaan keinoa.

Minulla on kyllä tainnut järjestään olla tuuria kohtaamieni hevosten kanssa, joten minun ei varmaan pitäisi sanoa mitään.

Zeb kirjoitti:Byyyh!! Myönnän lyöneeni tai uhkailleeni piiskalla useampaakin hevosta. Kun 500 kg vastaanhangoittelevaa otusta pitää saada siirrettyä jonnekin mihin se ei halua tai 150 kg shetlanninponioriille kerrottua, ettei ihmisen hartioille saa hyppiä, en keksinyt oikein muutakaan keinoa.

Meikku ottaa vaan pipon poies päästä jos alakaavat uhoomaan. Pelekäävät ja kunnioottaavat isompaansa.

McJanne kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Byyyh!! Myönnän lyöneeni tai uhkailleeni piiskalla useampaakin hevosta. Kun 500 kg vastaanhangoittelevaa otusta pitää saada siirrettyä jonnekin mihin se ei halua tai 150 kg shetlanninponioriille kerrottua, ettei ihmisen hartioille saa hyppiä, en keksinyt oikein muutakaan keinoa.

Meikku ottaa vaan pipon poies päästä jos alakaavat uhoomaan. Pelekäävät ja kunnioottaavat isompaansa.

Kuten elämässä niin usein, ratkaisu tähänkin "ongelmaan" löytyy elokuvien ihmeellisestä maailmasta - puhe on siis hevosista, Lipitzan hevosista:

"Some of the things they do, uh, defy belief. Their training program is simplicity itself. You just stick a cattle prod up their ass and you can get a horse to deal cards.
Simple matter of voltage."

- Gene Hackman elokuvassa "Purppuravyöhyke"

Herra Manala kirjoitti:Enkä ole väittänyt että olet ollut tukehduttamassa kakaraasi.

Ihan pelkkä mielikuva sellaisesta (väitetäänpä sitä faktatasolla tai ei) voi olla törkeän ahdistavaa, etenkin henkilölle jonka äitiyteen on liittynyt poikkeuksellisen paljon kuolemaa. Vähän vois taas miettiä joo, vaikka oman sepustuksesi valossa toisaalta ymmärrän, että sulla voi olla vaikeuksia käyttäytyä empaattisesti itseäsi hennompaa naispuolista otusta kohtaan (no pun intended).

prosessi kirjoitti:Lähinnä verrattavissa lapsesta kiinni pitämiseen tms.

Niinno, mieluummin mäkin vaan ottaisin siitä kopukasta kunnon painiotteen kuin antaisin piiskasta, mutta tuo kokoero tuottaa vähän ongelmia. Suurinta osaa hevosista ei toki ole koskaan tarvinnut lyödä, koska niillä on ollut koulutus kohdillaan. Eikä muuten yhtään hevosta kahdesti sillä varsin hyvä muisti niillä tuntuu olevan.

Offtopicointia, sorry.

Pakko tarkistaa tämä olennainen yksityiskohta:

Herra Manala kirjoitti: Uskon, että vääristä syistä annetut tunnin kotiarestitkin voivat suhteessa jättää ikävämpiä arpia tarpeeksi herkkään lapseen kuin kunnon selkäsauna Vaahteramäen Eemeliin, joka sai sen ansaitusti ties minkä saunan polttamisesta.

Onko Vaahteramäen Eemeli tässä pelkästään retorinen keino, vai meinaatko ihan totta että se kirjassa (/ telkkarissa) sai joskus selkäänsä? Eikö se yleensä pantu vain vajaan vuolemaan puu-ukkoja?

Ei jumalauta. Vuosi 2008 ja reilu 50% palstalaisista pitää lapsen ruumiillista kurittamista sopivana tapana.

Vitun vatipäät. Jos ei pinna kestä sanoilla selvittää asioita niin älkää tehkö niitä lapsia. Kyllä, puhuminen on vaikeaa ja eihän meillä suomalaisilla ole tapana...

En kyllä lue tätä ketjua tämän enempää, mutta uskoakseni tässäkin ketjussa takuulla lapsena pieksetyt "ovat ansainneet sen" ja "heille ei jäänyt traumoja" tai jopa "se oli siinä tilanteessa ainut oikea keino".

Väitetään, että väkivallattomuus on tosi vaikea aloittaa jos on itseä pienenä kuritettu. M.O.T.

Äh, pakko häippästä. Polla keittää.

Suvinen kirjoitti:Tod. Niinkuin lapsen maailmaan pullauttaminen muuttaisi ihmisen jotenkin Kaikkivoipaksi Äidiksi, jolla on vallan avaimet sanoa ja tehdä mitä vaan ja neuvoa kaikkia, koska se on Äiti.

Eipäs taas liiotella. Taisit provota, joten minäpäs tartun tähän.

Sen verran voin sanoa, että minä en usko - minä TIEDÄN esim. sellaisen asian, että miltei asiassa kuin asiassa lasten kasvatuksen suhteen: puhut lastenkasvatuksesta yms. lapsettoman kaverin kanssa, voi tulla hyvä, avartava ja asiallinen mukava keskusteltu, mutta kun puhut toisen äidin kanssa, niin aina hän on se joka vetää pidemmän tikun ymmärtämisen suhteen.

Mä en muutenkaan ymmärrä mikä hirveä hinku joillakin lapsettomilla on niin kärkkäästi heittää lusikkaa soppaan, joka ei joitakin heistä edes omien sanojensa mukaan kiinnosta? Tullaan haukkumaan kuinka lapset on kamalia ja ihmiset jotka niitä tekee tuntuu olevan ääliöitä yms.

Tottakai lapsettomilla saa olla mielipiteitä kasvatuksen suhteen ja myös oikeus tuoda niitä julki, mutta itse äidiksi kasvaneena olen kokenut sen, miten paljon lasten saaminen muokkaa sinua aikain saatossa ja monet asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia.

Tämä keskustelu on taas mennyt niille ääripää-linjoille, joissa vastapuolet vetävät milloin mustan ja milloin valkean kortin. Kaikille voisi tehdä hyvää tepastella sinne harmaalle alueelle tsekkailemaan.

Vaola kirjoitti: Kaikille voisi tehdä hyvää tepastella sinne harmaalle alueelle tsekkailemaan.

Meitsi steppaa juurikin siellä, siksi en voikaan käsittää näitä en koskaan missään olosuhteissa voi hyväksyä minkäänlaista lapseen kajoamista-tyyppejä. Mutta ei mun onneks tarvitsekaan.

BettyB. kirjoitti:

Vaola kirjoitti: Kaikille voisi tehdä hyvää tepastella sinne harmaalle alueelle tsekkailemaan.

Meitsi steppaa juurikin siellä, siksi en voikaan käsittää näitä en koskaan missään olosuhteissa voi hyväksyä minkäänlaista lapseen kajoamista-tyyppejä. Mutta ei mun onneks tarvitsekaan.

No joo, ehkä mun olisi pitänyt korvata tuo sana "kaikille" sanalla "joillekin".

prosessi kirjoitti:Tämä taas ei ole ollenkaan niin selvä asia. En usko tuota tapahtuneen muissa tilanteissa, kuin silloin kun lapsen kommunikaatiokyky jo on ollut mennyttä. Noissa tilanteissa minua vietiin omaan huoneeseen raivoamaan yksikseni, enkä usko teipin olevan yhtään sen traumatisoivampaa, ehkä jopa vähemmän, jos lapsi silloin kuitenkin koko ajan on valvovan silmän alla. Uhmakohtaukset ovat jotain sellaista, jolloin lapsi ei kykene kontrolloimaan omaa suhdettaan ulkomaailmaan.

Eikä se sitä opi tekemäänkään jos siltä viedään se ainoa kyky ratkaista riitatilanne niinkuin lapsen toivottaisiin kasvavan tekemään - kommunikoimalla. Suun teippaaminen on alistava signaali lapsen väärässäolosta, jossa hänen ongelmaansa ja kiukunlähdettään ei haluta kuunnella. Jos lapsi on valvovan silmän alla, niin aina parempi juttu, mutta mä sain kieltämättä hieman toisenlaisen "lasien takaa" mielikuvan tosta teippailuhommasta.

Oletko sä sitä mieltä että sun vieminen omaan huoneeseesi raivoamaan yksiksesi oli ihan paras mahdollinen kasvatuskeino alle 4-vuotiaalle?

Elppis kirjoitti:Mun mielestä päällimmäinen asenne tässä ketjussa on:

"Minulla ei ole lapsia, joten tiedän täysin miten asiat tulisi hoitaa".

Elppis kirjoitti:Tässä ketjussa vain osalta näistä lapsettomista (lasken vielä itseni lapsettomiin) tulee ns. teorioita ja ideoita, osa taas on niin täysin vakaasti sitä mieltä että he ovat täysin varmoja siitä, että oma ajatusmaailma on se ainut oikea. Tosipaikan tullessa eteen käsitteet muuttuvat aivan täysin jokaisella, halusimme niin tai emme.

Ei vittu, taas tätä. Äiteys, tuo ihana kasvatusopillisissa keskusteluaiheissa autuaaksi ja arvostelun ulkopuolelle jättäväksi tekevä vinoutuma päässä. Tää on oikeesti niin surkeeta tuubaa tää lapsettomuuteen vetoaminen tällaisissa keskusteluaiheissa, että vähän käy sääliksi miten kukaan edes viitsii alentua sille tasolle laukomaan näitä juttuja. FYI: Mä olen elänyt 3½ vuotta uusperheessä kahden lapsen kanssa saman katon alla jotka olivat sinä aikana 2-7 -vuotiaita. Joten back at you: Ymmärtääkseni mulla on aika paljon enemmän omalähtöistä kokemusta aikuisena pienten lasten käytösmalleista ja kasvatusasioista kotioloissa noin käytännössä kuin vaikkapa sinulla. Toki sikiöitä en pysty koskaan synnyttämään pippelini päästä, joten tekeehän se minut varsin invalidiksi keskusteluseuraksi vain-äiti-tietää-hymistelijöiden keskellä.

Joten ihan vittuillakseni voisin sanoa samanlaisella asennevammalla takaisinpäin, että alan ottamaan äitien kasvatuspuheenvuorot tosissani vasta sitten, kun heillä on kokemusta vähintään seitsemän lapsenkasvatusvuoden edestä. Ai helvetti, lastenkasvatusvuosilla mitattunahan jopa aina niin patrioottista ja koskematonta äitiydentunnetta tunteva ninni jää kakkoseksi! Mielestäni en kuitenkaan antanut mitään ainoita oikeita metodeja kasvattaa lasta tilanteissa X, Y tai Z.

EveryWoman kirjoitti:Totta kai oikeudenmukaisuudella on merkitystä, mutta se mikä aikuisen näkökulmasta on "oikeudenmukainen" rangaistus, saattaa lapsen näkökulmasta olla jotakin muuta.

No eikös tämä nyt tullut aika hyvin sanottua omassa keskusteluvuorossanikin? En minä usko että vanhempani ovat esimerkiksi koskaan rangaisseet minua silkasta epäoikeudenmukaisuudenilosta. Jokainen lapsi kokee rangaistukset omalla tavallaan, sehän on sanomattakin selvää. Mutta pointti olikin se, että fyysisen kurittamisen ei välttämättä tarvitse jättää jälkiä lapseen, jos rangaistukset ovat olleet ansaitusti hankittuja keljuiluista ja ilkeilyistä, kuten ymmärsin masan kohdalla tapahtuneen. Toistan nyt, että siitä huolimatta en pidä itse fyysistä kurittamista rangaistusmuotona jota haluan itse käyttää lapsiini. En edes sitä tukkapöllyä.

EveryWoman kirjoitti:Ihan pelkkä mielikuva sellaisesta (väitetäänpä sitä faktatasolla tai ei) voi olla törkeän ahdistavaa, etenkin henkilölle jonka äitiyteen on liittynyt poikkeuksellisen paljon kuolemaa. Vähän vois taas miettiä joo, vaikka oman sepustuksesi valossa toisaalta ymmärrän, että sulla voi olla vaikeuksia käyttäytyä empaattisesti itseäsi hennompaa naispuolista otusta kohtaan (no pun intended).

Miksi tää no pun intended -skeida näytti mun silmiini ainoastaan surkeasti verhoillulta argumentum ad hominemilta? Ehkäpä siksi että se oli juuri sitä.

Vastaahan pariin yksinkertaiseen kysymykseen asian osalta:

1. Aiheuttaako suun teippaus sinusta mahdollisen tukehtumisvaaran lapselle, jonka nenä on tukossa?
2. Jos vastaat "kyllä", pitäisikö hengenvaaraa aiheuttavasta asiasta jättää huomauttamatta siksi että on kokenut paljon kuolemaa?

Eiköhän Geetzu juuri siitä flipperit vetänyt, että säikähti vähän helvetisti sitä ettei noi riskit olleet edes käyneet mielessä.

Aito_Johanna kirjoitti:Pakko tarkistaa tämä olennainen yksityiskohta:

Onko Vaahteramäen Eemeli tässä pelkästään retorinen keino

Käytännössä joo. En mä muista Eemeleistä muuta kuin sen että se oli tahallisen ilkikurinen, jota käytin esimerkkinä. Ei mulla ole muistikuvia siitä saiko se fiktiivisessä maailmassaan koskaan selkäänsä, muttei se pointtia muuta sillä retorisella tasolla kuin tuon Eemelöinnin tarkoitin.

Herra Manala kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:Pakko tarkistaa tämä olennainen yksityiskohta:

Onko Vaahteramäen Eemeli tässä pelkästään retorinen keino

Käytännössä joo. En mä muista Eemeleistä muuta kuin sen että se oli tahallisen ilkikurinen, jota käytin esimerkkinä. Ei mulla ole muistikuvia siitä saiko se fiktiivisessä maailmassaan koskaan selkäänsä, muttei se pointtia muuta sillä retorisella tasolla kuin tuon Eemelöinnin tarkoitin.

Meillä luettiin muksuina todella paljon semmoisia vanhoja lasten satukirjoja. Niissä ei ollut ollenkaan epätavallista, että jollekin peikolle tai tottelemattomalle lapselle annettiin selkäsauna tai korvapuusti tms. Ehkä sen takia niitä traumoja ei jäänyt!

Lastenkirjojen ja satujen vaikutusta lapsen tunteisiin ja niiden käsittelyyn ei pidä väheksyä. Nykyään kaupat ovat pullollaan lastenkirjoja joissa käsitellään mm. vanhempien avioeroa ja uusperheitä, tai sitä miten isi tekee paljon töitä.

Herra Manala kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Totta kai oikeudenmukaisuudella on merkitystä, mutta se mikä aikuisen näkökulmasta on "oikeudenmukainen" rangaistus, saattaa lapsen näkökulmasta olla jotakin muuta.

No eikös tämä nyt tullut aika hyvin sanottua omassa keskusteluvuorossanikin? En minä usko että vanhempani ovat esimerkiksi koskaan rangaisseet minua silkasta epäoikeudenmukaisuudenilosta. Jokainen lapsi kokee rangaistukset omalla tavallaan, sehän on sanomattakin selvää. Mutta pointti olikin se, että fyysisen kurittamisen ei välttämättä tarvitse jättää jälkiä lapseen, jos rangaistukset ovat olleet ansaitusti hankittuja keljuiluista ja ilkeilyistä, kuten ymmärsin masan kohdalla tapahtuneen. Toistan nyt, että siitä huolimatta en pidä itse fyysistä kurittamista rangaistusmuotona jota haluan itse käyttää lapsiini. En edes sitä tukkapöllyä.

Okei, samalla sivulla ollaan. Ymmärsin pointtisi väärin siksi, että itse korostin alusta lähtien pitäväni aivan mahdollisena, että kaikille ei jää fyysisestäkään käsittelystä traumoja. Eli kun sulla vaikutti tästä huolimatta olevan jotain vastaansanomista, tulkintani muotoutui vääränlaiseksi.

Herra Manala kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ihan pelkkä mielikuva sellaisesta (väitetäänpä sitä faktatasolla tai ei) voi olla törkeän ahdistavaa, etenkin henkilölle jonka äitiyteen on liittynyt poikkeuksellisen paljon kuolemaa. Vähän vois taas miettiä joo, vaikka oman sepustuksesi valossa toisaalta ymmärrän, että sulla voi olla vaikeuksia käyttäytyä empaattisesti itseäsi hennompaa naispuolista otusta kohtaan (no pun intended).

Miksi tää no pun intended -skeida näytti mun silmiini ainoastaan surkeasti verhoillulta argumentum ad hominemilta? Ehkäpä siksi että se oli juuri sitä.

Mieti yksinäsi, miksi. Kyseessä ei ollut argumentti, vaan pelkkä huomio.

Vastaahan pariin yksinkertaiseen kysymykseen asian osalta:

1. Aiheuttaako suun teippaus sinusta mahdollisen tukehtumisvaaran lapselle, jonka nenä on tukossa?
2. Jos vastaat "kyllä", pitäisikö hengenvaaraa aiheuttavasta asiasta jättää huomauttamatta siksi että on kokenut paljon kuolemaa?

1. Kyllä.
2. Ei, mutta voisi miettiä millä tavalla huomautetaan.

Eiköhän Geetzu juuri siitä flipperit vetänyt, että säikähti vähän helvetisti sitä ettei noi riskit olleet edes käyneet mielessä.

Ni-men-o-maan. Oli sitten hirveän vaikeaa yrittää sanoa asia aiheuttamatta flipperien vetämisiä? Empatia, anyone?

Herra Manala kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Tämä taas ei ole ollenkaan niin selvä asia. En usko tuota tapahtuneen muissa tilanteissa, kuin silloin kun lapsen kommunikaatiokyky jo on ollut mennyttä. Noissa tilanteissa minua vietiin omaan huoneeseen raivoamaan yksikseni, enkä usko teipin olevan yhtään sen traumatisoivampaa, ehkä jopa vähemmän, jos lapsi silloin kuitenkin koko ajan on valvovan silmän alla. Uhmakohtaukset ovat jotain sellaista, jolloin lapsi ei kykene kontrolloimaan omaa suhdettaan ulkomaailmaan.

Eikä se sitä opi tekemäänkään jos siltä viedään se ainoa kyky ratkaista riitatilanne niinkuin lapsen toivottaisiin kasvavan tekemään - kommunikoimalla. Suun teippaaminen on alistava signaali lapsen väärässäolosta, jossa hänen ongelmaansa ja kiukunlähdettään ei haluta kuunnella. Jos lapsi on valvovan silmän alla, niin aina parempi juttu, mutta mä sain kieltämättä hieman toisenlaisen "lasien takaa" mielikuvan tosta teippailuhommasta.

No joo, paha minun on tässä Geetzun asioista mennä puhumaan, joten en sano siitä sen enempää. Meille tuli asiasta vain erilaiset mielikuvat. Itse asiassa, nyt kun asiaa oikein mietin, niin voi olla, että oma mielikuvani johtuu siitä, että olen kerran aikuisiällä saanut hysteerisen kohtauksen, joka varmasti oli samaa alkuperää kuin uhmakohtaukset. Sellainen totaalinen kontrollin menetys on hyvinkin pelottava tunne, ja omassa tapauksessani tilanteen korjasi niinkin yllättävä temppu kuin se, että seurassani ollut henkilö otti kaksin käsin päästäni kiinni. Kuvittelin mielessäni teipin funktion samanlaiseksi.

Oletko sä sitä mieltä että sun vieminen omaan huoneeseesi raivoamaan yksiksesi oli ihan paras mahdollinen kasvatuskeino alle 4-vuotiaalle?

En. Totesinhan juuri, että arvelisin teippikeinon olevan noista kahdesta turvallisempi. Täytyy kyllä myöntää, etten ollenkaan itse muista noita yksin omassa huoneessa raivoamisiani, vaan niistä on vain jälkeenpäin kerrottu minulle, joten niiden vaikutusta on hyvin vaikea arvioida.

prosessi kirjoitti:Täytyy kyllä myöntää, etten ollenkaan itse muista noita yksin omassa huoneessa raivoamisiani, vaan niistä on vain jälkeenpäin kerrottu minulle, joten niiden vaikutusta on hyvin vaikea arvioida.

Mulle on tehty sama temppu, yhden kerran hyvin hämärästi myös muistan. Tunsin oloni hylätyksi, koska aikakäsitykseni ei ollut tarpeeksi kehittynyt, jotta olisin tajunnut äidin palaavan ennemmin tai myöhemmin noutamaan minua lastenhuoneesta. Aika ikävää oli.