Kitinä

Kreitsu kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti: Minusta tuntuu, että termit on taas sekaisin täällä niin kuin yleensä. Veikkaisin, että suurin osa on syönyt mielialalääkkeitä ja ehkä tuota huomattavasti pienempi osa kenties niitä psyykenlääkkeitä.

No kyllä ne ns. mielialalääkkeet psyykenlääkkeitä on, ei siitä mitään epäselvyyttä ole. Lääkärit eivät mielialalääke-termiä käytä.

Aha, no itse ajattelin lähinnä neuroleptejä ymv. Siis itse jotenkin mielessäni erottelen sen, hoidetaanko lääkkeillä esim. psykoottisuutta vain mielialaa/masennusta.

Mutta joo, minä en olekaan lääkäri.

Njoo. Neuroleptit ovat neuroleptejä, depressiolääkket ovat depressiolääkkeitä, anskiolyytit anksiolyyttejä, manian estoon käytetyt jne.. ja ne kaikki kuuluvat lääkeryhmään "psyykenlääkkeet".

NuoriD kirjoitti:nukahtamislääke on eufemismi unilääkkeelle

Jaa, kyl mä erottelen nukahtamis- ja unilääkkeet, lähinnä vaikutusajan keston mukaan.
Mut joo, en oo mäkään lääkäri.

Lapitii kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:nukahtamislääke on eufemismi unilääkkeelle

Jaa, kyl mä erottelen nukahtamis- ja unilääkkeet, lähinnä vaikutusajan keston mukaan.
Mut joo, en oo mäkään lääkäri.

No jos haluaa, voi toki ajatella, että hyvin lyhytvaikutteinen unilääke on nukahtamislääke.

saira kirjoitti:^Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan ollut vastaus tuohon mun kirjottamaani kuitenkaan? Nimittäin tässä tapauksessa kyllä äidin teko (ja tapa) kyllä vahvisti lapsuuden tuntemuksia ja näistä seurannutta masennusta.

joo, anteeksi, valitsin esimerkkini huonosti. sanotaan nyt vaikka "meillä meni bänks ja mua niiin masentaa yhyy" -tyylisiä "masennuksia", joihin haetaan lääkkeitä. en ajatellut ollenkaan kertomaasi esimerkkiä omaani kirjoittaessani.

ja täytyyhän munkin myöntää, että varmaankin sille, että itse sairastan on joitakin/useita altistavia tekijöitä menneisyydessäni. eli tavallaan sairaudelle on joku syy, mitä ei esim. suremalla ole saatu pois. tarpeeksi kun sattuu ja tapahtuu niin sitten lopulta napsahtaa, ei vaan jaksa enää pysyä terveenä. mutta helvetin kovin raivostuttaa ja katkeroittaa se, että just silloin sairaus puhkesi, kun elämässä meni paremmin kuin koskaan...

Joo, otin lääketeollisuuden ihmeet käyttöön nyt hiljattain, jotta oppisin nukahtamaan ja nukkumaan sikeämpää unta, kuin mihin olen yli kahtee ja puoleen vuoteen kyennyt... Parin viikon säännöllisen syönnin jälkeen totean, että oli lääkäriltä erittäin hyvä ajatus.

Joo lääkkeet joskus auttaa ja niitä pitää ottaa..
Joskus vain tuntui siltä kuin lääkärit olisivat jakaneet niitä kuin aspiriinireseptejä Tai sitten maailman "paras maa" on vähemmän hyvä joiltain osin? Jokainen voi tutkailla sisällään näitä juttuja, eikö?

On joo lääkkeet ja lääkitys onkin melkein kohdallaan. Joutuu tosin syömään varmaan koko loppuelämän niitä. Mutta so fuckin' what, jos saa elää ihmisarvoista elämää - ainakin suurimman osan ajasta.

Kävin myös pari vuotta terapiassa taas vaihteeksi, mutta se katkesi muuton takia. Mutta olen jo melkein ihminen. Tosin lääkkeiden lopettaminen epäonnistuu aina, mutta olinkin varautunut siihen, että niitä ei lopeteta.