Kitinä

Mutta huima, tuo kaikki, mitä sanot, ei sittenkään selitä sitä, miksi pariutuminen on helppoa, jos pahimpina päivinä jopa omasta kämpästään ulos lähteminen on vaikeaa.

Markkina-arvoteoria kuulostaa perin huonolta tavalta hahmottaa yksittäisen ihmisen parisuhdetodellisuutta.

Mistä markkina-arvo oikeastaan edes kertoo? Ilmeisesti siitä, kuinka moni henkilö olisi valmis aloittamaan parisuhteen arvioinnin kohteen kanssa. Ei siis siitä, kuinka monen kanssa arvioinnin kohde olisi valmis lähtemään suhteeseen, eikä siitä, miten suuri osa näistä joukoista osuu päällekäin. Eikä siitä, miten hyvin kaikki nämä potentiaaliset suhteet aktualisoituessaan sujuisivat. Mitä moisella mittarilla siis käytännössä tekee? No ei paljon paskaakaan. Itsesäälin katalysaattoriksi se sentään näyttää joillekin kelpaavan.

EveryWoman kirjoitti: Mistä markkina-arvo oikeastaan edes kertoo?

Ei se oikeastaan kerro mitään sellaista, mitä emme jo pelkällä arkijärjellä pystyisi päättelemään. Ennemminkin se on vain yhteenveto siitä, että tietynlaiset ihmiset ovat suuremman osan mieleen kumppaneina kuin toisenlaiset, ja että tämä menee portaittain.

EveryWoman kirjoitti: Mistä markkina-arvo oikeastaan edes kertoo?

Ei se oikeastaan kerro mitään sellaista, mitä emme jo pelkällä arkijärjellä pystyisi päättelemään. Ennemminkin se on vain yhteenveto siitä, että tietynlaiset ihmiset ovat suuremman osan mieleen kumppaneina kuin toisenlaiset, ja että tämä menee portaittain.

RolloTomasi kirjoitti:Ei se oikeastaan kerro mitään sellaista, mitä emme jo pelkällä arkijärjellä pystyisi päättelemään. Ennemminkin se on vain yhteenveto siitä, että tietynlaiset ihmiset ovat suuremman osan mieleen kumppaneina kuin toisenlaiset, ja että tämä menee portaittain.

Toistan itseäni, mutta mitä olennaista se kertoo, että jotkut ovat kumppaneina lähtökohtaisesti suuremman osan mieleen kuin toiset?

EveryWoman kirjoitti:Toistan itseäni, mutta mitä olennaista se kertoo, että jotkut ovat kumppaneina lähtökohtaisesti suuremman osan mieleen kuin toiset?

Sen avulla voi pohtia esimerkiksi tietyssä kulttuurissa tiettynä ajankohtana pariutumiseen liittyviä arvoja ja niiden vallitsevutta.

RolloTomasi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Toistan itseäni, mutta mitä olennaista se kertoo, että jotkut ovat kumppaneina lähtökohtaisesti suuremman osan mieleen kuin toiset?

Sen avulla voi pohtia esimerkiksi tietyssä kulttuurissa tiettynä ajankohtana pariutumiseen liittyviä arvoja ja niiden vallitsevutta.

Hyväksytään. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä sen avulla on pohdittu lähinnä muutaman yksilön henkilökohtaista parisuhde-elämää. Sitä en suosittele kenellekään.

EveryWoman kirjoitti: Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä sen avulla on pohdittu lähinnä muutaman yksilön henkilökohtaista parisuhde-elämää.

Se taas johtuu siitä, että täällä Kityssä on paljon esimerkkejä eriarvoisista ihmisistä ja todellisuudesta otetut esimerkkitapaukset ovat helposti saatavilla.

RolloTomasi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä sen avulla on pohdittu lähinnä muutaman yksilön henkilökohtaista parisuhde-elämää.

Se taas johtuu siitä, että täällä Kityssä on paljon esimerkkejä eriarvoisista ihmisistä ja todellisuudesta otetut esimerkkitapaukset ovat helposti saatavilla.

Tsot tsot. Nyt liikutaan jo harhakäsitysten rajamailla: eriarvoisiset ihmiset kun kuulostaa ihan siltä, että markkina-arvolla olisi jotakin oikeaa merkitystä näiden ihmisten parisuhdetodellisuuden kannalta.

EveryWoman kirjoitti:Tsot tsot. Nyt liikutaan jo harhakäsitysten rajamailla: eriarvoisiset ihmiset kun kuulostaa ihan siltä, että markkina-arvolla olisi jotakin oikeaa merkitystä näiden ihmisten parisuhdetodellisuuden kannalta.

Onhan sillä, jos sillä mitataan sitä, kuinka paljon sellaisia ominaisuuksia ihmisessä on, jotka uppoavat suurempaan osaan ihmisiä. Niiden, joilla on vähemmän arvoa, on vaikeampi löytää sellaista kumppania, joille olisivat sopivia, kun taas niille, joilla on enemmän arvoa, sellaisen kumppanin löytäminen, joille he olisivat sopivia, on helpompaa. (Sopivuus useammalle merkitsee suurempaa kysyntää ja kysyntä nostaa arvoa.) Yksi syy sille, miksi pariutuminen on toisille helpompaa kuin toisille.

Tähän mennessä.

Kehäpäätelmää:

1. Markkina-arvo määritetään yhteiskunnassa ja ns. hyvä markkina-arvo on yht.kunnallisesti status-arvokkailla ihmisillä. Tämä matemaattisälyvapaa arvottaminen on suppeakatsantoisille ihmisille, siinä ei tarvitse perehtyä itse ihmiseen tai siis yksittäistapauksiin, kun voi määrittää kaiken yleislinjauksen perusteella. Yleislinja on pinnallinen yhteiskunnallinen ohjenuora. Ykisttäislinja on yksilökohtainen kammoittava pohtimisjutska.

2. Ne joita tunnutaan pitävän markkina-arvoltaan hyvinä, ovat siis parempiosaisia.

3. Ne jotka ovat markkina-arvoltaan hyviä ja siten parempiosaisia kaikkiin muihin nähden ovat parisuhteellisia. He ovat parisuhteessa siksi, koska ovat markkina-arvoltaan niin hyviä.

4. Ne jotka haluaisivat parisuhteeseen mutta eivät ole siinä, ovat huonompiosaisia ja siis markkina-arvoltaan huonoja. Tälle ei löydy arvoituksen luonnetta, ei vaikka "Oikea" ja "Sopivan jees" ovat eri systeemin asioita. Ei vaikka parisuhteessa oleminen ei vielä kerro mitään mistään, ei edes siitä että olisi joku joka "rakastaa" ja jota "rakastaa". Voi olla meinaan että on vain joku jota "panna".

5. Ne jotka eivät ole parisuhteessa, mutta haluaisivat siinä olla, ovat huonompiosaisia, markkina-arvoltaan huonoja ja yleiseen makuun sopimattomempia kuin ne jotka ovat olleet parisuhteessa useitakin kertoja. Yleinen maku? Yleinen standardi mennä mukaan sinne sun tänne ja jäädä kykkimään kaiken maailman suhteisiin pariksi vuotta ja sitten havahtua imurin äärestä vitutukseen.

6. Ne jotka haluaisivat olla parisuhteessa mutta eivät ole ja ne, jotka ovat parisuhteessa mutta haluavat jotain muuta tai ne, jotka ovat ihan missä vain mutta haluaisivat jotain.. jotain.. Ne joilla sitten jo on se Jotain, ne ovat "parempisosaisia" koska heillä on jo Jotain. Mutta mitä sitten? Odottelevatko he sitten sitä tyynten vetten hölskyntää jalkojensa juureen kuten kunnon eläkeläinen?

7. Se mitä yleisesti pidetään kadehdittavana, se mitä yleisesti pidetään kauniina, se mitä yleisesti pidetään olotilana joka on "hyvä" olotila, se mitä yleisesti lällytellään ihkuksi.. se on kaikki yleistä.
Siinä ei ole mitään yksityistä, mikä lähtisi itsestä ja asioiden kyseenalaistamisesta.

8. Löytää onnea tragiikasta? Löytää onnea itsestä ja muista? Löytää onnea maailmasta? Löytää onnea muusta kuin tyynten vetten hölskynnästä?

9. Parempiosaisuuden huvittavuus. Kapinajengin nousu. Särmien sulokkuus ja kaiken huvittavuus.

10. Nauru. Sydän nauraa ja piirtää asioista sketsit. Sitten sitä vihlaisee, koska sketsille ei vain tule loppua. Elämä? Sattuma. Ja valintoja kans. Pläjäys.

RolloTomasi kirjoitti:Onhan sillä, jos sillä mitataan sitä, kuinka paljon sellaisia ominaisuuksia ihmisessä on, jotka uppoavat suurempaan osaan ihmisiä. Niiden, joilla on vähemmän arvoa, on vaikeampi löytää sellaista kumppania, joille olisivat sopivia, kun taas niille, joilla on enemmän arvoa, sellaisen kumppanin löytäminen, joille he olisivat sopivia, on helpompaa. (Sopivuus useammalle merkitsee suurempaa kysyntää ja kysyntä nostaa arvoa.) Yksi syy sille, miksi pariutuminen on toisille helpompaa kuin toisille.

Ei kysyntä kerro ihmisen sopivuudesta muille juuri mitään. Ei auta, vaikka koko maailma haluaisi kanssasi suhteeseen, jos:
- sinä et haluaisi seurustella kenenkään heistä kanssa tai
- aloitetut suhteet osoittautuisivat toimimattomiksi.

Pointti lienee sen itselle sopivan kumppanin löytämisessä (niille siis, jotka ylipäätään pitävät parisuhde-elämää onnellisuutensa kannalta tarpeellisena). Jos sitä ei löydy, lienee aivan sama seurusteleeko jatkuvasti vai eikö seurustele lainkaan. Markkina-arvolla ei siis ole paskankaan väliä henkilön onnellisuuden kannalta.

EveryWoman kirjoitti:Ei kysyntä kerro ihmisen sopivuudesta muille juuri mitään. Ei auta, vaikka koko maailma haluaisi kanssasi suhteeseen, jos:
- sinä et haluaisi seurustella kenenkään heistä kanssa tai
- aloitetut suhteet osoittautuisivat toimimattomiksi.

Korjataan sana "sopivuus" sanaksi "haluttavuus," koska sitä tässä tarkoitin.
- tuolla ei ole mitään merkitystä markkina-arvon kannalta
- tuolla saattaa olla jotain merkitystä markkina-arvon kannalta, se voi nostaa tai laskea sitä

EveryWoman kirjoitti:Markkina-arvolla ei siis ole paskankaan väliä henkilön onnellisuuden kannalta.

Olenko jossain sanonut, että sillä olisi jotain merkitystä onnellisuuden kannalta?

RolloTomasi kirjoitti: (Sopivuus useammalle merkitsee suurempaa kysyntää ja kysyntä nostaa arvoa.) Yksi syy sille, miksi pariutuminen on toisille helpompaa kuin toisille.

Haluaisit siis itse olla sopiva lukuisille naisille, mutta tietysti varata oikeuden valita näistä lukuisista naisista vain itsellesi sopivimman tai sopivimmat. - Eikös tää olis vähän epistä niitä lukuisia sopimattomia naisia kohtaan? Nehän olis kohta valittamassa jossain keskustelufoorumissa kehnoa markkina-arvoaan.

Käytät paljon sanaa sopivuus, mutta mitä se sitten mielestäsi tarkoittaa? Kykyä solmia lyhytkestoisia parisuhteita tuon tuosta? Oletko tyytymätön sinulle sopivien naisten niukkalukuisuuteen vai siihen, ettet sovi useille naisille? Onko tuossa markkina-arvosi vatvomisessa mitään järkeä saati sitten hyötyä?

RolloTomasi kirjoitti: Korjataan sana "sopivuus" sanaksi "haluttavuus," koska sitä tässä tarkoitin.

Tarkoitatko nyt seksuaalista haluttavuutta vai haluttavuutta kumppaniksi - eli sopivuutta kumppaniksi, minkä voisi ymmärtää sisältävän myös tuo seksuaalisen puolen?

Hallusinaatio kirjoitti:Haluaisit siis itse olla sopiva lukuisille naisille, mutta tietysti varata oikeuden valita näistä lukuisista naisista vain itsellesi sopivimman tai sopivimmat. - Eikös tää olis vähän epistä niitä lukuisia sopimattomia naisia kohtaan? Nehän olis kohta valittamassa jossain keskustelufoorumissa kehnoa markkina-arvoaan.

Käytät paljon sanaa sopivuus, mutta mitä se sitten mielestäsi tarkoittaa? Kykyä solmia lyhytkestoisia parisuhteita tuon tuosta? Oletko tyytymätön sinulle sopivien naisten niukkalukuisuuteen vai siihen, ettet sovi useille naisille? Onko tuossa markkina-arvosi vatvomisessa mitään järkeä saati sitten hyötyä?

Jos ajatellaan maapallolla olevia naisia, niin kyllä olisi pariutumisen kannalta helpompaa, jos olisi sopivampi suuremmalle määrälle. Koska jos on sopiva vain yhdelle, ja tämä yksi sattuu vaikkapa asumaan Australiassa samaan aikaan kun itse asut Suomessa ja hukkumaan sukellusreissulla, ei ole enää jäljellä yhtään, jolle olisit sopiva.

Elämä on paskaa. Sille ei voi mitään. Elämä on epäreilua. Toivoisin toki parasta niille kaikille, jotka jäisivät nettiin valittamaan kehnoa markkina-arvoaan, ja että he löytäisivät jonkun muun, joka olisi heille vielä arvokkaampi.

Sopivuus on sitä, että ihminen on sellainen, josta toinen tykkää niin paljon, että haluaa suhteeseen tämän kanssa. Ei sen kummempaa.

Tyytymätön olen siihen, että kaikki, mitä olen yrittänyt tehdä, on epäonnistunut.

Markkina-arvoni pohtimisessa on järkeä ja hyötyä.

Hallusinaatio kirjoitti: Tarkoitatko nyt seksuaalista haluttavuutta vai haluttavuutta kumppaniksi - eli sopivuutta kumppaniksi, minkä voisi ymmärtää sisältävän myös tuo seksuaalisen puolen?

Kumppaniksi parisuhdeyhteydessä.

Hyvä. Jos oletamme, että Brad Pittillä ja Angelina Joliella on tosiaan korkeampi markkina-arvo kuin meillä, mitä tästä pitäisi päätellä?

Jos he tosiaan olisivat onnellisempia kuin me, voi tietysti ajatella, että olisi jotenkin perusteltua kadehtia heidän elämäänsä, vaikka kademieli harvemmin kyllä tekee meidän elämästämme parempaa. Todellisuus on kuitenkin sikäli toista, että päätellen erilaisten starojen sattumanvaraisista ihmissuhteista ja holtittomasta päihteiden käytöstä, harvaa heistä voi lopulta pitää riittävällä varmuudella onnellisempana, vaikka mittareista päästäisiinkin jollain tavoin yksimielisyyteen.

Jotenkin depressiivisyyteen tuntuu liittyvän vakaumus siitä, että omat ongelmat ovat jotenkin erityislaatuisia, ja oman erityislaatuisuuden vastinpari on sitten maailman postuloitu, keskiarvoinen paskuus. Jos näin tosiaan on, maailma on täynnä todella erityislaatuisia ihmisiä keskellä kaikenylittävää paskuutta. Tässä mielessä depressiivisyys on narsistinen tunnetila, sillä oma minä tulkitaan muita erityislaatuisemmaksi samalla, kun tervehtyminen tästä aatoksesta tulkittaisiin siirtymäksi erityislaatuisuudesta keskiarvopaskuuteen. Ja narsismin huipentuma on tietysti itsemurha, kuten Nuoren Wertherin kärsimyksistä olemme ehkä saattaneet oppia.

RolloTomasi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Markkina-arvolla ei siis ole paskankaan väliä henkilön onnellisuuden kannalta.

Olenko jossain sanonut, että sillä olisi jotain merkitystä onnellisuuden kannalta?

Tähän kohtaan pitäisi lisätä.
Oman markkia-arvonsa ja sen syiden tunteminen lisää itsetuntemusta.

Vadim kirjoitti:Jotenkin depressiivisyyteen tuntuu liittyvän vakaumus siitä, että omat ongelmat ovat jotenkin erityislaatuisia...

Jos tällä haluat viitata minuun, niin tiedoksi sinulle, että suurin ongelmani ei ole pariutuminen eikä masennus. Molemmat ovat kai ennemminkin seurauksia kuin syitä.

RolloTomasi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ei kysyntä kerro ihmisen sopivuudesta muille juuri mitään. Ei auta, vaikka koko maailma haluaisi kanssasi suhteeseen, jos:
- sinä et haluaisi seurustella kenenkään heistä kanssa tai
- aloitetut suhteet osoittautuisivat toimimattomiksi.

Korjataan sana "sopivuus" sanaksi "haluttavuus," koska sitä tässä tarkoitin.
- tuolla ei ole mitään merkitystä markkina-arvon kannalta
- tuolla saattaa olla jotain merkitystä markkina-arvon kannalta, se voi nostaa tai laskea sitä

En ihan ymmärtänyt kommenttejasi ranskalaisiin viivoihin. Miten aloitettujen suhteiden toimivuus/toimimattomuus mielestäsi vaikuttaa markkina-arvoon?

EveryWoman kirjoitti:Markkina-arvolla ei siis ole paskankaan väliä henkilön onnellisuuden kannalta.

Olenko jossain sanonut, että sillä olisi jotain merkitystä onnellisuuden kannalta?

Jos sillä ei ole merkitystä henkilön onnellisuuden kannalta, sillä ei ole merkitystä henkilön kannalta. Eiks ni?

RolloTomasi kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Markkina-arvolla ei siis ole paskankaan väliä henkilön onnellisuuden kannalta.

Olenko jossain sanonut, että sillä olisi jotain merkitystä onnellisuuden kannalta?

Tähän kohtaan pitäisi lisätä.
Oman markkia-arvonsa ja sen syiden tunteminen lisää itsetuntemusta.

Ah, olisi pitänyt lukea koko ketju ennen yo. vastauksen kirjoittamista. Olkoot siinä kuitenkin.

Markkina-arvon ja sen syiden tunteminen saattaa lisätä itsetuntemusta, mutta jos se samalla vähentää itseluottamusta perusteettomasti ja lisää itsesääliä ja masentuneisuutta, hyöty on miinusmerkkistä.

Vadim kirjoitti:Jotenkin depressiivisyyteen tuntuu liittyvän vakaumus siitä, että omat ongelmat ovat jotenkin erityislaatuisia...

Jos tällä haluat viitata minuun, niin tiedoksi sinulle, että suurin ongelmani ei ole pariutuminen eikä masennus. Molemmat ovat kai ennemminkin seurauksia kuin syitä.

Onko mahdollista mainita mikä se suurin ongelma on?

RolloTomasi kirjoitti:Jos ajatellaan maapallolla olevia naisia, niin kyllä olisi pariutumisen kannalta helpompaa, jos olisi sopivampi suuremmalle määrälle.

Mutta nyt et enää puhu markkina-arvosta. Markkina-arvo ei korreloi onnistuneiden suhteiden mahdollisuuksien kanssa mitenkään. Mieti nyt tuota Vadimin Jolie ja Pitt -esimerkkiä. Joliella esimerkiksi on aivan huikean paljon korkeampi markkina-arvo kuin minulla, mutta haluaisinko vaihtaa osia hänen kanssaan? En tietenkään, sillä hänen kumppanikseen haluavista huomattavasti pienempi prosentuaalinen osuus on sellaisia, joiden kanssa hänen on mahdollista olla onnellinen ja luoda toimiva ja kestävä parisuhde. Veikkaan, että hän voisi kuvailla tilannetta neulan etsimiseksi heinäsuovasta.

Sopivuus on sitä, että ihminen on sellainen, josta toinen tykkää niin paljon, että haluaa suhteeseen tämän kanssa. Ei sen kummempaa.

No ei ainakaan minun sopivuuden määritelmäni ole tuollainen. Toisilleen sopivat henkilöt ovat sellaisia, joiden välille on mahdollista kehittyä molempia tyydyttävä, kestävä ja toimiva parisuhde.

Tyytymätön olen siihen, että kaikki, mitä olen yrittänyt tehdä, on epäonnistunut.

Olisitko siihen tyytymätön, vaikka Jumala (jonka olemassaolon joudumme esimerkkiä varten olettamaan) kertoisi sinulle että epäonnistuminen johtui kyseisten henkilöiden epäsopivuudesta sinulle? Siis että olisit ollut heidän kanssaan onneton, ja ehkä hukannut koko elämäsi tai hyvän osan siitä kitumalla parisuhteessa väärän henkilön kanssa? Ja että jos näin ei olisi käynyt, olisit ollut varattu jollekulle väärälle siinä tulevaisuuden ajanhetkenä, jolloin tapaat sen sinulle tarkoitetun (tai yhden niistä)?

RolloTomasi kirjoitti:Elämä on epäreilua.

Elämä voi tuntua epäreilulta, mutta ei ole sitä.

EveryWoman kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Elämä on epäreilua.

Elämä voi tuntua epäreilulta, mutta ei ole sitä.

reps Toi oli jo hyvä, melko hyvä letkautus.

EveryWoman kirjoitti:En ihan ymmärtänyt kommenttejasi ranskalaisiin viivoihin. Miten aloitettujen suhteiden toimivuus/toimimattomuus mielestäsi vaikuttaa markkina-arvoon?

Ensimmäisen varmaan ymmärsit, kun et sitä kysynyt?
Aloitettujen suhteiden toimivuus/toimimattomuus markkina-arvoon? Entisistä suhteista saa kokemusta ja tietotaitoa, mikä saattaa joidenkin silmissä lisätä arvoa, mutta joidenkin silmissä arvo saattaa laskea, jos suhteita on liikaa. Tarkempi vaikutus arvoon on edelleen kysymys, mutta sellainen, jota mieluummin lähestyisin avoimin silmin.

EveryWoman kirjoitti: Markkina-arvon ja sen syiden tunteminen saattaa lisätä itsetuntemusta, mutta jos se samalla vähentää itseluottamusta perusteettomasti ja lisää itsesääliä ja masentuneisuutta, hyöty on miinusmerkkistä.

Siksi niiden, joiden itseluottamukseen tämäntyyppiset teoriat vaikuttavat negatiivisesti, ei ehkä kannattaisi pohtia markkina-arvoa. Ne, jotka pystyvät hyväksymään oman asemansa oli se sitten missä tahansa, puolestaan voivat tutustua markkina-arvoteoriaan. Ja niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, jos tuntee teorian ja tietää, miksi sijoittuu alemmas, saattaa itseluottamus lisääntyä.

EveryWoman kirjoitti:Onko mahdollista mainita mikä se suurin ongelma on?

Tässä kun yritän vastailla vihollisten syytöksiin, ihmisten, jotka yrittävät syyllistää ja hyökätä minua vastaan, kysymykseen vastaaminen ainoastaan antaisi heille lisää kohtia, joihin iskeä ja joutuisin jo entuudestaan enemmän nurkkaan ajetuksi ja vihollisteni nujertamaksi. Joten ei todellakaan. Jos joskus osoittaudut muuksi kuin viholliseksi, ehkä jopa luottamuksen arvoiseksi ihmiseksi, niin sitten, mutta ei silloinkaan julkisesti.

EveryWoman kirjoitti:Mutta nyt et enää puhu markkina-arvosta. Markkina-arvo ei korreloi onnistuneiden suhteiden mahdollisuuksien kanssa mitenkään.

Ja puhuin onnistuneiden suhteiden mahdollisuudesta jossain?

EveryWoman kirjoitti: No ei ainakaan minun sopivuuden määritelmäni ole tuollainen. Toisilleen sopivat henkilöt ovat sellaisia, joiden välille on mahdollista kehittyä molempia tyydyttävä, kestävä ja toimiva parisuhde.

Tarkoitamme siis sopivuudella eri asioita. Paitsi että sinä puhut toisileen sopivista, minä puhun toiselle puolelle sopivasta.

EveryWoman kirjoitti:Olisitko siihen tyytymätön, vaikka Jumala (jonka olemassaolon joudumme esimerkkiä varten olettamaan) kertoisi sinulle että epäonnistuminen johtui kyseisten henkilöiden epäsopivuudesta sinulle?

Nyt luit väärin. Sanoin kaikessa.

Jumala tietää paremmin mitä haluan kuin minä?