Kitinä

isohaara kirjoitti:Seurustelu päättyi eiliseen. Itkettää.

No voi sentäs. Kui ny näi?

Jaksuja Isohaara!

huima kirjoitti:Mistä otetaan jonotusnumeroita?

Jonotuslista on täynnä eikä uusia numeroita jaeta toistaiseksi.

isohaara kirjoitti:Seurustelu päättyi eiliseen. Itkettää..

Jaksamista! *hali*

isohaara kirjoitti:...

Yritä jaksaa. Keksi itelles tekemistä niin että et koko ajan vatvo asiaa.. Touhua paljon, puhu ystävilles sillon kun siltä tuntuu ja ole hiljaa kun haluat. Klisee, mutta aika parantaa..

Symppiksille kiitos, antoi voimaa myös lähteä asiaa selvittelemään uudestaan, ja tulihan siitä tulostakin, kun olimme lopulta samaa mieltä ettei kumpikaan sentään eroa halua. Pitää siis jatkaa asioiden kanssa painimista ja yrittämistä.

^Tosi mahtava juttu! Ja muistakaa että ei oo väärin pyytää apua esim. parisuhdeterapeutilta. Aina asiat ei selviä ihan kaksin vaikka tahtoa olisikin.. Tsemppiä teille!

isohaara kirjoitti:kun olimme lopulta samaa mieltä ettei kumpikaan sentään eroa halua.

Hienoa! Toivottavasti saatte asiat kuntoon *hali*

Stinky kirjoitti:Ja muistakaa että ei oo väärin pyytää apua esim. parisuhdeterapeutilta.

Vinkkejä tarjolla, tosi toimivia!! (Tai riippuu vähän mikä on tavoite.)

isohaara kirjoitti:...

Hienoo. Kannattaa korjata, jos vaan suinkin mahdollista.

Korvat lukossa ja nenä vuotaa. Viime yönä en herännyt edes snadin kitinään, vaan yltyi huudoksi, jolloin mies pinkaisi sängystä silmät ristissä. Otin paremman asennon ja nukahdin uudelleen.

(miehellä siis upeat unenlahjat, herää vasta kun ääni on kova)

Pää hajoaa. Selkä/niska on ollut gaggana jo kolmisen viikkoa. Nyt on sitten totaalikielto liikkua, hemmetti.

Tulee nykyään aivan kamala olo mistä tahansa syömisestä

^
Mut jos se ei ollukkan unta?!
Raskaana ?

^Voi kun olisinkin, mutta en takuuvarmasti ole.

Nuha - ja sellaisia aivastuksia, että tuntuu kuin luut murtuisivat. Aivan järkyttäviä.

Olen ollut huomaavinani viime vuosina että tiettyä vaikeasti hahmotettavaa vitutusta turhautumista tympääntynyttä oloa seuraa lähes aina joku taudinpoikanen.

Korrelaatiota vai kausaalisuutta suuntaan tai toiseen, kas siinäpä pulma.

Varpaaseen tuli rakko.

Jo toista viikoa: oikea kantapää kipeä. Kun paine kohdistuu siihen pidempään, esim autoa ajaessa ilman vakionopeudensäädintä, kuten nykivässä jonossa.

Jatkuu edelleen tämä oire, että syönnin jälkeen tulee kuolemanväsymys. Vaikka söisin pelkän yhden voileivän. Pakko mennä maate ja nukkua monta tuntia. Lisäksi silloin hikoilen nukkuessani paidan märäksi. En uskalla syödä mitään ennen kuin ihan illalla. Kertokee lekurit mikä vikana. Sisuskumi, haima tai maksa paskana vai diabetes vai mikä?

Gat kirjoitti:Jatkuu edelleen tämä oire, että syönnin jälkeen tulee kuolemanväsymys. Vaikka söisin pelkän yhden voileivän. Pakko mennä maate ja nukkua monta tuntia. Lisäksi silloin hikoilen nukkuessani paidan märäksi. En uskalla syödä mitään ennen kuin ihan illalla. Kertokee lekurit mikä vikana. Sisuskumi, haima tai maksa paskana vai diabetes vai mikä?

Syötkö aamupalaa?

McJanne kirjoitti:

Gat kirjoitti:Jatkuu edelleen tämä oire, että syönnin jälkeen tulee kuolemanväsymys. Vaikka söisin pelkän yhden voileivän. Pakko mennä maate ja nukkua monta tuntia. Lisäksi silloin hikoilen nukkuessani paidan märäksi. En uskalla syödä mitään ennen kuin ihan illalla. Kertokee lekurit mikä vikana. Sisuskumi, haima tai maksa paskana vai diabetes vai mikä?

Syötkö aamupalaa?

En tietenkään. Ensin juon saatanallisen vahvaa murukahvia, sitten juon tölkillisen Karhua, jos ajoon ei tarvi lähteä. Ja röökaan.

Jos vaikka keskipäivällä syön yhtään mitään, iltapäivä menee nukkuessa ja hikoillessa. Kipeetä.

Gat kirjoitti:En tietenkään. Ensin juon saatanallisen vahvaa murukahvia, sitten juon tölkillisen Karhua, jos ajoon ei tarvi lähteä. Ja röökaan.

Jos vaikka keskipäivällä syön yhtään mitään, iltapäivä menee nukkuessa ja hikoillessa. Kipeetä.

Itsellä samoja oireita, muuttui laakista kun rupesin pupeltamaan aamupalaa. Paskana puolena on nyt se, että pitää aamupalan lisäksi pakkosyöttää itselleen myös lounas, mutta eipä väsytä enään.

McJanne kirjoitti:

Gat kirjoitti:En tietenkään. Ensin juon saatanallisen vahvaa murukahvia, sitten juon tölkillisen Karhua, jos ajoon ei tarvi lähteä. Ja röökaan.

Jos vaikka keskipäivällä syön yhtään mitään, iltapäivä menee nukkuessa ja hikoillessa. Kipeetä.

Itsellä samoja oireita, muuttui laakista kun rupesin pupeltamaan aamupalaa. Paskana puolena on nyt se, että pitää aamupalan lisäksi pakkosyöttää itselleen myös lounas, mutta eipä väsytä enään.

Tänks. Täytyy kokeilla. Pennusta lähtien minulla ollut niin, että aamulla herättyä vatsakin haluaa vielä nukkua, ja vastustaa ruuan survomista sissään. Se siitä "aamiainen on päivän tärkein ateria" -hokemasta, jota jo 70-luvulla kuuli.

^ Mutta Gat hei, selvitä toki tarkemmin tänne mitä, miten paljon ja mihin aikoihin syöt ja juot, milloin ja miten paljon liikut ja muut mahdollisesti vaikuttavat asiat, niin ehkä täkäläiset (a)siantuntijat osaavat vastata paremmin.

Meikäläiselläkin oli tuo ihan sama ongelma aikoinaan (kuten myös IBS eli nk stressiripuli), mutta ihme ja kumma ei enää, on onneksi hävinnyt jonnekin jonkun myötä. Elämäntapani ovat hieman muuttuneet, mutta en ole varma mikä niistä muutoksista on vaikuttanut tähän. Ehkäpä ne kaikki yhdessä.

Näin lonkalta heittäisin: säännöllinen syöminen (matala verensokeri väsyttää), liian nopeiden hiilareiden välttäminen (verensokerin heilahtelut väsyttävät), suolta ärsyttävien ruokien, juomien ja nautintoaineiden välttäminen (stressaantunut suolisto uuvuttaa tosi pahasti). Mutta kun en ole siantuntija enkä tunne tapaustasi tarkemmin. Tietääkseni olet nopea-aineenvaihduntainen ja juot paljon olutta ja kahvia. Tupakoitko myös?

Minulla oli joskus armeija-aikoina ja siitä pitkälle tulevaisuuteen myös noita ongelmia että jonkin aikaa lounaan jälkeen iski valtava väsymys. Mielestäni kyllä söin silloinkin aamiaista.

Jossain vaiheessa kyseiset väsymyskohtaukset vain lakkasivat, en tiedä mikä elämäntavoissani muuttui. Saattoi liittyä liikunnan lisäämiseen, ehkä aloin vain syödä terveellisemmin (vähemmän nopeita hiilihydraatteja aterioilla?) tai jotain. Jossain vaiheessa ajattelin niiden lakkaavan koska aloin juoda kahvia aamulla ja iltapäivällä töissä, mutta eipä vaivaa ole nytkään vaikka olen kolmatta kuukautta kahvilakossa.

McJannen ohjetta kannattanee kuitenkin noudattaa, onhan se selvä että jos vasta lounas on eka ateria, tapahtuu aika merkittävä verensokereiden edestakaisin heilahtelu sen jälkeen.

Vittumaista se oli kun kaikki iltapäivän palaveritkin menivät nuokkumiseksi. Onneksi ei ole enää.