Katsoin leffan
Sunshine
Danny Boyle on vaihtanut sprintterizombiet ja heroiininarkkarit herooiseen tieteisfantasiaan, jossa seitsemän rohkeaa miestä ja naista lähetetään käynnistyskaapeleiden kanssa buuttaamaan Aurinkoa uudelleen käyntiin, mollukka mokoma kun osoittaa hyytymisen merkkejä. Matkalla tietysti seuraa väistämättä kuolemia ja altruismia, kun jonkun miehistön jäsenen on pakko uhrautua suuremman hyvän edestä.
Siinä missä taannoinen "The Core" (tiedemiesryhmä matkaa maan keskipisteeseen käynnistämään pyörimisliikkeen uudelleen) oli lapsellisen naurettava tekele, "Sunshine" onnistuu olemaan paikoittain viihdyttävä, jopa hieman painostava avaruusseikkailu. 2001-vertailulta ei voi täysin välttyä, yhtäläisyyksiä kun voi kuulla emoaluksen äänessä sekä nähdä aluksen tekniikassa. Lopun "yllätystwist" on vähän väkisin väännetty, mutta alle kahden tunnin kestollaan tätä katsoessa ei ehdi pitkästyä. Tehostepuoli on kohdallaan, etenkin ääntä käytetään mainiosti.
Danny Boyle on vaihtanut sprintterizombiet ja heroiininarkkarit herooiseen tieteisfantasiaan, jossa seitsemän rohkeaa miestä ja naista lähetetään käynnistyskaapeleiden kanssa buuttaamaan Aurinkoa uudelleen käyntiin, mollukka mokoma kun osoittaa hyytymisen merkkejä. Matkalla tietysti seuraa väistämättä kuolemia ja altruismia, kun jonkun miehistön jäsenen on pakko uhrautua suuremman hyvän edestä.
Siinä missä taannoinen "The Core" (tiedemiesryhmä matkaa maan keskipisteeseen käynnistämään pyörimisliikkeen uudelleen) oli lapsellisen naurettava tekele, "Sunshine" onnistuu olemaan paikoittain viihdyttävä, jopa hieman painostava avaruusseikkailu. 2001-vertailulta ei voi täysin välttyä, yhtäläisyyksiä kun voi kuulla emoaluksen äänessä sekä nähdä aluksen tekniikassa. Lopun "yllätystwist" on vähän väkisin väännetty, mutta alle kahden tunnin kestollaan tätä katsoessa ei ehdi pitkästyä. Tehostepuoli on kohdallaan, etenkin ääntä käytetään mainiosti.
Shooter
Toimintafilmien tekijöillä alkaa olla vaikeuksia keksiä mitään uutta. Ajatus merijalkaväen tarkka-ampujasta pääroolissa on juuri niin pöhlö älynväläys jolta se kuulostaakin. Mark Wahlbergin esittämän dihonourably-discharged-sniper-vet pyydetään avuksi estämään pressan salamurhaa. Yhden otsanrypistyksen mies huomaakin joutuneensa syntipukin rooliin, josta lähdetään silmittömän pakoretken kautta otsa-rypyssä-kostoretkelle. Haukottelu alkaa siis 20 minuutin kohdalla ja silmäniloa siitä eteenpäin tarjoavat enää vain pari naissivuosan esittäjää.
"A less musclebound 'Rambo' reimagined for the politically disgusted era of Dubya..."
- Rottentomatoes.com
Toimintafilmien tekijöillä alkaa olla vaikeuksia keksiä mitään uutta. Ajatus merijalkaväen tarkka-ampujasta pääroolissa on juuri niin pöhlö älynväläys jolta se kuulostaakin. Mark Wahlbergin esittämän dihonourably-discharged-sniper-vet pyydetään avuksi estämään pressan salamurhaa. Yhden otsanrypistyksen mies huomaakin joutuneensa syntipukin rooliin, josta lähdetään silmittömän pakoretken kautta otsa-rypyssä-kostoretkelle. Haukottelu alkaa siis 20 minuutin kohdalla ja silmäniloa siitä eteenpäin tarjoavat enää vain pari naissivuosan esittäjää.
"A less musclebound 'Rambo' reimagined for the politically disgusted era of Dubya..."
- Rottentomatoes.com
Juu, en kiellä. Se Billybobin inttikaverin leski oli oikein viehko. Rhona Mitra näytti jotenkin kulahtaneelta. Ne tussarit ei maallikon silmään oikein näyttäneet miltään. Eihän niissä ollut edes kranaatinheitintä, lasertähtäintä tai äänen mukaan ohjautuvia luoteja1108 kirjoitti:Ja oli pari pantavaa minkkiäkin kuvissa

Next
Jos joku osaa laskea, montako Philip K. Dickin tekstiä on päätynyt valkokankaalle, kertokaa ihmeessä. Minä olen jo seonnut laskuissa aikapäiviä sitten. Maestro tuskin tunnistaisi omaa tarinaansa tästä Nick Cagen vetämästä rainasta.
Vanha luppasilmä esittää two-bit-magician Frank Cadillacia, jolla on merkillinen kyky: hän pystyy näkemään elämänsä noin kaksi minuuttia ennakolta. Las Vegasin korttipöydissä ja pelikonehelvetissä taito on kiistatta hyödyllinen. Liittovaltion pollarit Julianne Mooren johdolla haluaisivat taikurin ennaltatietävän terroristien ydinpommin sijainnin ja siinä sivussa täytyisi löytää ja pitää unelmien tyttö Jessica Biel.
Romantiikkaa ja rymistelyä, mutta hyvästä alkuperäissynopsiksesta saadaan tarinaa luvattoman köpösti irti. Kesäfilmien keskimääräistä parempaa keskikastia.
Jos joku osaa laskea, montako Philip K. Dickin tekstiä on päätynyt valkokankaalle, kertokaa ihmeessä. Minä olen jo seonnut laskuissa aikapäiviä sitten. Maestro tuskin tunnistaisi omaa tarinaansa tästä Nick Cagen vetämästä rainasta.
Vanha luppasilmä esittää two-bit-magician Frank Cadillacia, jolla on merkillinen kyky: hän pystyy näkemään elämänsä noin kaksi minuuttia ennakolta. Las Vegasin korttipöydissä ja pelikonehelvetissä taito on kiistatta hyödyllinen. Liittovaltion pollarit Julianne Mooren johdolla haluaisivat taikurin ennaltatietävän terroristien ydinpommin sijainnin ja siinä sivussa täytyisi löytää ja pitää unelmien tyttö Jessica Biel.
Romantiikkaa ja rymistelyä, mutta hyvästä alkuperäissynopsiksesta saadaan tarinaa luvattoman köpösti irti. Kesäfilmien keskimääräistä parempaa keskikastia.
The Marine
WWE-wrestlingtähti John Cenan valkokangasdebyytti aiheutti keskimääräistä krapulafilmiä enemmän tahattomia itkupotkunaururaivokohtauksia.
Pyrotekniikalle ja action-kohtauksille ***
Sille vatipäälle, joka näytti tälle produktiolle vihreää valoa: terästuolia päähän
Tuottajalle joka hankki rahoituksen: 619 munille
Umpihomolle päänäyttelijälle, joka selvisi romanttisesta kohtauksesta naisen kanssa pyörtymättä tai oksentamatta: *

WWE-wrestlingtähti John Cenan valkokangasdebyytti aiheutti keskimääräistä krapulafilmiä enemmän tahattomia itkupotkunaururaivokohtauksia.
Pyrotekniikalle ja action-kohtauksille ***
Sille vatipäälle, joka näytti tälle produktiolle vihreää valoa: terästuolia päähän
Tuottajalle joka hankki rahoituksen: 619 munille
Umpihomolle päänäyttelijälle, joka selvisi romanttisesta kohtauksesta naisen kanssa pyörtymättä tai oksentamatta: *

Älkää nyt viittikö. I´m gonaa fucking kill ya, I´m gonna fuckin cook ya, I´m gonna fucking eat ya!!1Suvinen kirjoitti:Yippe-kay-yey, mothafucka. Komppaan. Rennyn kakkososa on parempi.
Mitä te nyt pelleilette? Mitä huonoa löysin tästä elokuvasta?.....En niin yhtikäs mitään. Nostalgiaa sanottakoon mutta aika ei kuultanut muistoja vaan tämä ON yksi parhaista toimintatäytteisistä pläjäyksistä.
Harvaksellaan on ne leffat, joiden alkua ei joudu odottamaan viimeiselle viisitoistaminuuttiselle asti. Tämä alkaa miltei välittömästi nuuuh ja se on hyvä se sano. Eikä niin etteikö jokaista kehuttua toimintaleffaa arvioisi periaatteella, että no missä se hissikuilu....missä ne lasinjirut jalattomille ja ennen kaikkea missä on Bruce mutta onhan tämä nyt yksi virstanpylväistä ja vertailukohdista?
Outoa oli tosin nähdä Bruce ilman alun krapulaköhimisiä mutta ehkä tämä oli uran ensivaiheiden identiteetin etsintää. Sillä on kuitenkin ihan sama hiustyyli vieläkin vaikka onkin vähän harmaantunut.
Music and lyrics
Hugh Grantin N:s romanttinen komedia. Tällä kertaa Huu haahuilee kasari-has-been -popparina, joka uransa aallonpohjasta selvitäkseen yrittää kirjoittaa päivän Britneylle The Hitin. Sanoittaminen kun ei suju, niin avuksi ja aisapariksi valikoitaa kukkienkastelijatytsi Drew Barrymore.
Juustoisesta kasari-nostalgiasta ammennetaan kiitettävästi, samoin sarkastisia pikkunokkelia one-linereita vilisee kiitettävästi. Lupaavasta nousukiidosta filkka tulee tonttiin niinkin yksinkertaisesta syystä, että päähenkilöiden välillä ei oikeasti kipunoi. Jotta romanttinen komedia toimisi, katsojan pitää haluta, että pääpari päätyy yhteen. Nyt se on lähinnä aivan-sama-mutta-ihan-kai-kiva-jos-ne-pussaa-tai-whateva.

Hugh Grantin N:s romanttinen komedia. Tällä kertaa Huu haahuilee kasari-has-been -popparina, joka uransa aallonpohjasta selvitäkseen yrittää kirjoittaa päivän Britneylle The Hitin. Sanoittaminen kun ei suju, niin avuksi ja aisapariksi valikoitaa kukkienkastelijatytsi Drew Barrymore.
Juustoisesta kasari-nostalgiasta ammennetaan kiitettävästi, samoin sarkastisia pikkunokkelia one-linereita vilisee kiitettävästi. Lupaavasta nousukiidosta filkka tulee tonttiin niinkin yksinkertaisesta syystä, että päähenkilöiden välillä ei oikeasti kipunoi. Jotta romanttinen komedia toimisi, katsojan pitää haluta, että pääpari päätyy yhteen. Nyt se on lähinnä aivan-sama-mutta-ihan-kai-kiva-jos-ne-pussaa-tai-whateva.

Niin kai sitä imdb:n äänistä voisi äkkiseltään päätellä. Ei tää muhun vaan toiminut yhtään. Se kasarikorniushuonousaspektikin jäi pikkasen vielä uupumaan, vaikka yritystä olikin. Kännissä ois varmaan toiminut huumoriosastolla paremmin.Yönmustaritari kirjoitti:mutta onhan tämä nyt yksi virstanpylväistä ja vertailukohdista?
HOKKARIHEMMOT
- Miehiä trikoissa ja vähän enemmänkin.
Aivan loistava hjuumorileffa! Viimeeksi olen nauranut näin makeasti katsoessani 80-luvulla leffaa Hei, me lennetään! (joka on vitsitykitystä kerrakseen) sekä äidin tipahtaessa läpi aurinkotuolin Juhannuksena.
Yleensä komedialeffojen parhaimmat palat voi kutistaa niitä mainostaviin trailereihin. Toisin kävi tässä naurukimarassa, joka tarjoili hupicocktailin toisensa jälkeen päättyen upeaan, painovoimaa uhkuvaan loppukliimaksiin: rautalootukseen.
Että lempiurheilulajistani, kaunoluistelusta, voikin tehdä tälläisen komiikan korkeaveisun. Will Ferrel jimmorrisonimaisena macho-luistelijana sekä Jon Hederin esittämä blondiversio Gibbin veljeksistä tarjosivat mitä parhainta sateisen päivän viihdettä. (Välihuomautus vasta 80-luvulla syntyneille: Gibbin veljekset muodostivat bändin nimeltä BeeGee ja tulivat kuuluisiksi laulamalla korkeampaa kuin oli miehille soveliasta. Mutta hei, niin kireillä housuilla se onnistuisi varmasti Nick Caveltakin. Bändi teki musiikin kulttileffaan Saturday Night Fever)
Hyvän leffan merkki on, että se tuntuu loppuvan liian nopeasti. Niin tuntui tapahtuvan tällä kertaa ja olen vastaavaa kokenut viimeeksi Matrixin ensimmäisen (ja ainoan hyvän) osan kanssa 90-luvulla. Tässä on aivan älytön leffa, joka sopii myös älyköille. Suosittelen!
EDIT: Mietittiin kaverin kanssa, että nimi Hokkarihemmot on aika harhaanjohtava, koska hokkarit liittyvät jääkiekkoon. Meidän mielestä Kaunarikaverit olisi ollut tässä yhteydessä sopivampi.
- Miehiä trikoissa ja vähän enemmänkin.
Aivan loistava hjuumorileffa! Viimeeksi olen nauranut näin makeasti katsoessani 80-luvulla leffaa Hei, me lennetään! (joka on vitsitykitystä kerrakseen) sekä äidin tipahtaessa läpi aurinkotuolin Juhannuksena.
Yleensä komedialeffojen parhaimmat palat voi kutistaa niitä mainostaviin trailereihin. Toisin kävi tässä naurukimarassa, joka tarjoili hupicocktailin toisensa jälkeen päättyen upeaan, painovoimaa uhkuvaan loppukliimaksiin: rautalootukseen.
Että lempiurheilulajistani, kaunoluistelusta, voikin tehdä tälläisen komiikan korkeaveisun. Will Ferrel jimmorrisonimaisena macho-luistelijana sekä Jon Hederin esittämä blondiversio Gibbin veljeksistä tarjosivat mitä parhainta sateisen päivän viihdettä. (Välihuomautus vasta 80-luvulla syntyneille: Gibbin veljekset muodostivat bändin nimeltä BeeGee ja tulivat kuuluisiksi laulamalla korkeampaa kuin oli miehille soveliasta. Mutta hei, niin kireillä housuilla se onnistuisi varmasti Nick Caveltakin. Bändi teki musiikin kulttileffaan Saturday Night Fever)
Hyvän leffan merkki on, että se tuntuu loppuvan liian nopeasti. Niin tuntui tapahtuvan tällä kertaa ja olen vastaavaa kokenut viimeeksi Matrixin ensimmäisen (ja ainoan hyvän) osan kanssa 90-luvulla. Tässä on aivan älytön leffa, joka sopii myös älyköille. Suosittelen!
EDIT: Mietittiin kaverin kanssa, että nimi Hokkarihemmot on aika harhaanjohtava, koska hokkarit liittyvät jääkiekkoon. Meidän mielestä Kaunarikaverit olisi ollut tässä yhteydessä sopivampi.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Hostel II
Jos piti ykkösestä, pitää kaiketi kakkosesta enemmän. Enkä nyt puhu mistään panohommista.
Vera Jordanova suoriutui mielestäni hyvin roolissaan. On sitä tosin tullut parempiakin leffoja joskus nähtyä, mutta kunnon kauhua on vaikea löytää. Tai sitten en vain osaa. Hostellia en pitäisi kauhuleffana.
Jos piti ykkösestä, pitää kaiketi kakkosesta enemmän. Enkä nyt puhu mistään panohommista.
Vera Jordanova suoriutui mielestäni hyvin roolissaan. On sitä tosin tullut parempiakin leffoja joskus nähtyä, mutta kunnon kauhua on vaikea löytää. Tai sitten en vain osaa. Hostellia en pitäisi kauhuleffana.
The Departed
*****
Olipa pitkästä aikaa erinomaisen hyvä leffa. Hyvä tarina höystettynä erinomaisilla näyttelijöilla ja mainiolla soundtrackilla, täydellistä!
The Exorcist
****
Pitkästä aikaa katsoin tämän klassikon, tällä kertaa tänä "The Version You Haven't Seen Yet" -versiona, joka sisältää alkuperäisestä julkaisusta pois jätettyjä kohtauksia. Säilyy edelleen kauhuelokuvasuosikkinani.
*****
Olipa pitkästä aikaa erinomaisen hyvä leffa. Hyvä tarina höystettynä erinomaisilla näyttelijöilla ja mainiolla soundtrackilla, täydellistä!
The Exorcist
****
Pitkästä aikaa katsoin tämän klassikon, tällä kertaa tänä "The Version You Haven't Seen Yet" -versiona, joka sisältää alkuperäisestä julkaisusta pois jätettyjä kohtauksia. Säilyy edelleen kauhuelokuvasuosikkinani.
Viimeksi muokannut aimohaiku, 29.06.2007 11:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Zodiac
Lähes täydellinen leffakokemus. Yli kaksi ja puoli tuntia kuluivat kuin siivillä seuratessa 60-70 -lukujen taitteen Kaliforniaan sijoittuvaa todellisiin tapahtumiin perustuvaa sarjamurhaajajännäriä. Mielestäni leffaan ei mahtunut ainoatakaan tylsää hetkeä. Lukuisista käänteistä ja jatkuvasti esiin putkahtelevista uusista vihjeistä huolimatta raina ei käynyt missään vaiheessa sekavaksi tai väkinäiseksi. Taatusti suuri osa ylistyksestä tulee osoittaa päänäyttelijöille: Jake Gyllenhaal, Robert Downey Jr sekä jotenkin leffa leffalta seksikkäämmäksi muuttuva Mark Ruffalo. Se ääni. En yleensä lämpene noin vanhoille sedille, mutta Ruffalolle kyllä heruis, no doubt. Leffasta voisi hakea syvällisiä moraalisia pohdintoja poliisitutkimuksen keinoista ja oikeutuksesta hypellä lain molemmin puolin. Jätän sen kuitenkin Aasi(a)ntuntijoiden tehtäväksi, ja tyydyn(nuuh) googlettamaan Mark Ruffalosta muutaman kuvan, ehkä useammankin.
Suosittelen kaikille jännäreiden ystäville. Harvoin törmää näin hyvin ja huolella tehtyyn elokuvaan. Huumorinkukkakin pääsi oikeuksiinsa veritekojen välissä. Viisi tähteä viidestä.
Lähes täydellinen leffakokemus. Yli kaksi ja puoli tuntia kuluivat kuin siivillä seuratessa 60-70 -lukujen taitteen Kaliforniaan sijoittuvaa todellisiin tapahtumiin perustuvaa sarjamurhaajajännäriä. Mielestäni leffaan ei mahtunut ainoatakaan tylsää hetkeä. Lukuisista käänteistä ja jatkuvasti esiin putkahtelevista uusista vihjeistä huolimatta raina ei käynyt missään vaiheessa sekavaksi tai väkinäiseksi. Taatusti suuri osa ylistyksestä tulee osoittaa päänäyttelijöille: Jake Gyllenhaal, Robert Downey Jr sekä jotenkin leffa leffalta seksikkäämmäksi muuttuva Mark Ruffalo. Se ääni. En yleensä lämpene noin vanhoille sedille, mutta Ruffalolle kyllä heruis, no doubt. Leffasta voisi hakea syvällisiä moraalisia pohdintoja poliisitutkimuksen keinoista ja oikeutuksesta hypellä lain molemmin puolin. Jätän sen kuitenkin Aasi(a)ntuntijoiden tehtäväksi, ja tyydyn(nuuh) googlettamaan Mark Ruffalosta muutaman kuvan, ehkä useammankin.
Suosittelen kaikille jännäreiden ystäville. Harvoin törmää näin hyvin ja huolella tehtyyn elokuvaan. Huumorinkukkakin pääsi oikeuksiinsa veritekojen välissä. Viisi tähteä viidestä.
Prepare for the worstest.
Uih, kuulostaa romanttiselta. Täytyy sitten mennä katsomaan, että onko Uhrilampaiden voittanutta, onkonowaysis kirjoitti:Zodiac
Suosittelen kaikille jännäreiden ystäville. Harvoin törmää näin hyvin ja huolella tehtyyn elokuvaan. Huumorinkukkakin pääsi oikeuksiinsa veritekojen välissä. Viisi tähteä viidestä.

Borat
Olihan tässä muutama ok kohtaus, mutta aika hypee turhasta taas vaihteeksi.
The Hills Have Eyes 2006
Alkuperäisen katsoneena osasin aika lailla odottaa, että ei iske. Ei iskenyt. Samaa paskaa uutena versiona. En pidä "mutanttilikavajaakannibaalisukurutsamurhaaja" kauhuleffoista. Näitä elokuvia ei pelasta silloin yhtikäs mikään.
Olihan tässä muutama ok kohtaus, mutta aika hypee turhasta taas vaihteeksi.
The Hills Have Eyes 2006
Alkuperäisen katsoneena osasin aika lailla odottaa, että ei iske. Ei iskenyt. Samaa paskaa uutena versiona. En pidä "mutanttilikavajaakannibaalisukurutsamurhaaja" kauhuleffoista. Näitä elokuvia ei pelasta silloin yhtikäs mikään.
-
- Kitisijä
- Viestit: 1233
- Liittynyt: 07.04.2006 0:01
Quadrophenia. Aivan helkkarin makea leffa. Harmitti entistä enemmän, etten elänyt nuoruuttani 60-luvun Lontoossa ja etten ole poika. Hauskinta oli katsoa elokuva nuoremman pikkuveljeni kanssa, aivan huikean koominen leffa. Tunsin päähenkilöön voimakasta samanmielisyyttä - en himoitse mitään niin paljon kuin jättää kaiken ja paeta. Hypätä kalliolta mopolla.










I'm a psychoanalyst. This is my pipe.
Equilibrium

1/2
Yllätyin imdb:n keskiarvosta. Aikas tylsä 1984/Matrix-kopio, jolla ei omaa annettavaa paljon löytynyt. Ja hirveitä aukkoja täynnänsä. Pyh.


Yllätyin imdb:n keskiarvosta. Aikas tylsä 1984/Matrix-kopio, jolla ei omaa annettavaa paljon löytynyt. Ja hirveitä aukkoja täynnänsä. Pyh.


No mitä näistä nyt voi sanoa... Dikkasin, kummasta enemmän? Täytyy miettiä.
Ok, Planet Terror on näyttelijöineen ehken inasen minuun vetoavampi. Goreakin on riittäviin ja eritoten tytsy aseproteesinsa kanssa on suorassaan loistava.
Mut... mut... Death Proof ottaa lopun loistavalla ja hykerryttävällä pieksennällään ehken sitten kumminkin johdon.
Numba suosittelee:
Planet Terror: 4/5 paskaa.
Death Proof: 4½/5 paskaa.