Kitinä

Mylwin kirjoitti: No silloin se toimii jos se on tehty selkeästi överiksi niinku visuaalisena koukkuna..

Kelpaa, jos leffalla on muitakin arvoja, niiQu taiteellista tai huumoria. Mutta jos on aivotonta viihdettä, jossa vielä väkivalta on ihan huuhaatrikkiä, niin sitten ei mulle toimi. Ainakin pitäisi olla mätkimisessä/ampumisessa jotain toden tuntua.

No, minuahan jopa vaivaa sellaisetkin, kun Clit anteeksi Clint Eastwood muka ampuu neljä vierekkäin seisovaa meksikaania, ja kuitenkin revolverinsa osoittaa joka laukauksella samaan suuntaan

The Messengers

Pang-veljesten yritys tehdä mainstream-kauhufilkka isolla budjetilla jää aika keskinkertaiseksi yritykseksi. Viiden minuutin katsomisen jälkeen tietää seuraavan tunnin tapahtumat:

- ai amerikkalainen ydinperhe SUV:ssä? No ne tietysti muuttaa johonkin hevonvitunperseeseen, jossa odottaa sama ränsistynyt talo jossa elokuvan alkukohtauksessa tapahtui pahoja
- teini-ikäinen tyttö menee taloon ensimmäisenä? Okei, tää kauhuilu alkaa pyöriä tuon pimun ympärillä eikä aikuiset usko että talossa kummittelee
- ai pikkuveli on niin pieni ettei osaa vielä puhua? Tottakai se näkee kaikkea mitä aikuiset eivät
- naapurin mukava mies auttaa peltotöissä? Se joko pääsee hengestään ennen loppurymistelyä tai paljastuu pahikseksi

Muutama asiallinen jap-kauhu henkinen säpsy, muuten niin tusinatuote kuin olla ja voi. Miksi muuten kauhuelokuvissa on aina syksy tai ainakin pilvinen sää?

Hauskana kuriositeettinä mainittakoon William B. Davis - X-Filesin Cancer Man. Odotin koko ajan että se pistää tupakaksi.

The Dark

Ei kosketa mun nappulaa.

Bobby

Rakenteeltaan kovasti tv-sarjamainen kaksituntinen kertoo ihmisistä Ambassador-hotellissa päivää ennen presidenttiehdokas Robert Kennedyn salamurhaa. Uutisfilmeillä pohjustetaan hyvin ajankuvaa ja ilmapiiriä, mutta puoli tuntia myöhemmin itse pääasia tuppaa jäämään epookin ja dialogin alle. Henkilöhahmoja on tolkuton määrä, eikä läheskään kaikkien mukanaolo tue tarinankuljetusta tarpeeksi. Itse olisin keskittynyt enemmän siihen toivoon, jota Kennedyn kampanja Martin Luther Kingin murhan jälkeen tavallisissa amerikkalaisissa herätti; vähän enemmän Oliver Stonen "JFK":n tapaan. Nyt itse "päähenkilö" jää etäiseksi putkahdellessaan satunnaisissa uutisvälähdyksissä pitkien jaarinjaarin-kohtausten välillä.

Ohjaaja Emilio Estevez on saanut houkuteltua näyttävän listan ammattitovereitaan, niinkuin yleensä näyttelijän ohjaamissa elokuvissa tuppaa käymään: Martin Sheen, William H Macy, Larry Fishburne, Anthony Hopkins, Demi Moore, Sharon Stone; juniori-osastoa edustavat mm. Asshole Kutcher stoner-hippinä ja Frodo Reppuli "draft-dodgerina".

Eriävä mielipide

Night Listener

Tästä olisi saanut niin paljon enemmänkin irti, nyt jäi ikävästi keskitiehen. Robin Williams ei onnistunut normaaliin tapaansa ärsyttämään, jotain hyvää siis.

An American Haunting

Pidin elokuvasta. Mielenkiintoisia kohtauksia ja vihjeitä viljellään sopivasti, joten loppukohtaus saattaa jotain vielä yllättääkin.

Darkness Falls

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Jeepers Creepers 2

Jatko-osana toimiva. Ykkösestä en kovasti pitänyt yrityksestä huolimatta. Jatko-osassa ykkösen "karmivuudet" oli sivuutettu täysin, mutta muutamat hyvät naurut sekaan viljellystä huumorista tosin sai.

Perikato ****½ / *****

Olipa pitkästä aikaa elokuva, odotetusti, joka laittoi ajattelemaan. Ei sinänsä toisen maailmansodan politiikkaa, mutta sotaa ja suurvaltapolitiikkaa noin yleisesti.

Leffa oli loistavasti dramatisoitu ja kuvattu, eikä vähiten autenttisen valaistuksen ja lavastuksen johdosta. Elokuvassa käytettiin minimaalisen vähän CGI:tä, mikä näkyy lopputuloksessa. Tekemisen vakavuus ja intohimo hyvän lopputuloksen saamiseksi ei missään vaiheessa vähennä taiteellista näkemystä vaan pikemminkin tukee sitä.

Ehkä amerikkalaisen näkemyksen ja filmaustavan yliannostus vaikuttaa arvosteluun, mutta saksalaiset näyttävät kyllä tässä toisenlaisen tavan tehdä elokuvaa laajakankaalle. Jostain syystä Das Boot - fiiliksiltäkään ei voinut välttyä, tunnelmassa oli paljon samaa.

Leffan seuraaminen ei ilmeisesti kärsinyt siitäkään, että ei välttämättä tiennyt miksi Steiner ei ehtinyt Berliiniin, miksi 9. Armeija jumitti Spreehen tai miksi Wenck ja Jodl kusettivat Aatua antaen väärää toivoa 12. armeijan liikkeistä. Elokuva esitti kiihkottomasti historiallisia faktoja ja dramatisoi niitä oikeastaan aika neutraalisti - ei amerikkalaistyylisesti hidastetuin kyynelein. Suurimman surkudramatiikan leffassa aiheutti se, kun Adolf syötti myrkkykapselin Blondille.

Diktatuuristahan tässä on kyse. Ja sodan mielettömyydestä. Sotaahan tässä ei varsinaisesti tuomita, ainoastaan esitetään erilaisia tapoja suhtautua asiaan. Perimmäiseksi kysymykseksi jää, että onko totaalisen tappion ja kuoleman keskellä täydellistä hulluutta vai täydellistä selväpäisyyttä? Joku tappaa itsensä, joku vetää kännit ja menee nussimaan ja joku antautuu. Jotkut voittavat ja jotkut häviävät.

Harmittaa, että Venäjä ei ole edelleenkään päässyt irti omasta historiallisesta diktatuuristaan. Olisi hauskaa nähdä vastaava elokuva venäläisten silmin. Toisaalta, mitä dramatiikkaa on voittamisessa?

Olisin kaivannut enemmän (yllättäen) sotilaallista näkökulmaa asiaan, nimenomaan wehrmachtin näkökulmaa. Mutta kai niitä leffoja on tehty tarpeeksi monta, harmi vain ettei yhtä suurella pieteetillä.

Hostel

Taas oli odotukset päässeet nousemaan liian korkeiksi. Leffan loputtua oli olo, että tässäkö se kaikki sitten oli, puolet leffasta oli täysin asiaankuulumattomia hörhellyksiä ja kun lopulta päästiin itse asiaan, mentiin siitä, missä aita on kohtuullisen matala. Olisi tuosta enemmänkin irti saanut, kuitenkin tisseistä tinkimättä.

Lolita kirjoitti:Hostel

Mä taisin antaa aikoinani yhden tai kaksi tähteä. Hehkutus oli niin suurta, samoin järkytyksen sanat, jopa täällä kitinässä... Pettymys oli siis erittäin suuri sanoo hän.
No toisaalta katson lähinnä pelkkää kauhua ja paljon! = vaatimustaso on liiankin korkealla juonen sun muiden suhteen. Onneksi niitä todella hyviä pätkiä aina silloin tällöin tulee kuitenkin vastaan, harvoin tosin.
Eniten viihtuhtaa se, että tästä leffasta olisi saanut hyvän, niinQ oikeesti ja silleen.

The Hamiltons

Erilainen kauhuleffa, ja käytän termiä kauhuleffa aika vapaasti. Kai tämä oli enemmän draama aiheesta kuin mitään muuta. Ei lainkaan huono, voisin antaa jopa neljä tähteä.

Shooter

Jeppajee!

Nyt kolisi numbaan, loistava leffa ja eritoten hienoa ase friikkailua.

Juoni vähän köykänen mutta toimiva. Kerrankin oikeata asetuntemusta ja oikeita kivääreitä melkein oikeissa paikoissa.

Asehullun märkäpäiväuni.

4 paskaa viidestä!!!!

Olixe nyt joku The Sentinel oli joo, Kieferiä ja Miguel Douglakopolixia ja Eva Longoriaa. Presidenttiä ja agentteja(nuuh) ja valkosta taloo. Tätä lajiahan tunkee nykyään joka tuutista, mutta minusta tämä oli aikas hyvä.

Marie Antoinette oli aika höttönen. Dunstista tykkään, ja Asia Argenton miniroolikin kuninkaan hutsuna ihan jees. Tulipahan katsottua.

Piraattileffan kolmosesta tykkäsin, Kieran rajoittuneesta ilmevalikoimasta huolimatta

Jumalaiset Jajasiskotkin oli aika *koskettava*. Ashley Judd on aika ihku ja näyttää ihan mun kuntosaliohjaajalta. AJ on tosin paremmassa lihassa, ohjaaja hieman ruipelo minun makuuni. Varmaan yrittää lakata olemasta kokonaan, kuten kaikki muutkin jumppakanat, paitsi Xibe ja mä, jotka kerää massaa. Beefcake!

Monster

Kauan ehti pölyttyä kaapin pohjalla katsomatta. Ei mikään huippupätkä, mutta Theronin roolisuoritus oli omaa luokkaansa. Miten niin kauniista naisesta voi saada tuollaisen ja vielä uskottavasti. Ricci oli hotti niinQ aina.

Sheetlord kirjoitti:Casino Royale 2006

Jos et ole elänyt tynnyrissä viimeistä kuukautta, saatat olla tietoinen että valkokankaan pitkäikäisin agentti Bondin Jaska tekee come-backia ryminällä uuden leading-manin voimin.

Aikamoisesta väsähtämisestä kärsinyt Bond-sarja hoiperteli haudan partaalla koko 1990-luvun. Tuotantoportaassa on nähtävästi lyöty viisaat päät yhteen ja todettu: "mitäpä menetettävää meillä on, palataan juurille".

Daniel Graigin Bond on ensimmäistä kertaa Ian Flemingin luomuksen näköinen. Synkkä, julma, macho yksinäinen susi, joka ei kaihda teloituksiakaan. Siinä missä edeltäjänsä esiintyivät aina vähintään yksirivinen mittatilauspuku päällään, Graig liikkuu luontevasti myös uimahousuissa ja havaiji-paidassa (!!!) Toimintakohtauksen ovat vauhdikkaita ja ensimmäistä kertaa sitten Sean Conneryn ajan ei Bond-fanin tarvitse katsella hand-to-hand -taistelukohtauksia myötähäpestä kiemurrellen. Danny-boylla on ollut hyvä Krav Maga-kouluttajat.

Niljake Le Chiffre on eleettömyydessään parhaita Bond-roistoja sitten klassikko-Blofeldin. Aikaisemmista rainoista tutut sivuhahmot on nakattu kierrätykseen, ainoastaan Dame Judi Dench jatkaa Ämmän roolissa. Tittelijakso on tehty perinteitä noudattaen ja on ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä kautta sarjan. Chris Cornellin tunnari kuulostaa myös varsin kelvolta kaikenmaailman Madonna-rääkyjäisten jälkeen.

Ainoat miinukset siitä, että filkka on vähän turhan pitkä. Haukottelemaan ei ehdi, mutta kyllä tämän tarinan olisi kahdessa tunnissa kertonut.

Arvio: 00007

Katsoin kotiteatterin neitsytnäytöksenä.

Hieno elokuva. Bond oli erehtyväinen ja epävarma, hänellä oli tunteita.

Elokuvan lopussa olin surullinen Bondin puolesta.

Vei Bondin aivan eri suuntaan. Mutta miten tästä voi jatkaa? Harmi, että kyseessä on tuottava hahmo, jota täytyy veivata ikuisesti.

NuoriDaavid kirjoitti:
Hieno elokuva. Bond oli erehtyväinen ja epävarma, hänellä oli tunteita.

Hyvin sä vedät. Tässä nimenomaan bondi oli kylmäverinen tappaja ja sosiopaatti. Jannuhan oli alussa täys psyko ja tunteet jotka näytettiin oli ne viimeiset. Bitch on onnistui hetkellisesti kaivamaan ne esiin kunnes ne lopussa haudattiin. Seuraavassa tuskin nähdään mitään suihku lohduttelukohtauksia. Tuostakin voisi kyllä väittää, että tämä bondi teki sen vain saadakseen pesää. Veneily taas voisi olla amerikan psyko -tyyliin psykopaatin kokeilua ns. normaalin elämään. Pakottaa itsensä tuntemaan. Psyko tää bondi oli päästä varpaisiin niinku pitääkin.

Crowbar kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:
Hieno elokuva. Bond oli erehtyväinen ja epävarma, hänellä oli tunteita.

Hyvin sä vedät. Tässä nimenomaan bondi oli kylmäverinen tappaja ja sosiopaatti. Jannuhan oli alussa täys psyko ja tunteet jotka näytettiin oli ne viimeiset. Bitch on onnistui hetkellisesti kaivamaan ne esiin kunnes ne lopussa haudattiin. Seuraavassa tuskin nähdään mitään suihku lohduttelukohtauksia. Tuostakin voisi kyllä väittää, että tämä bondi teki sen vain saadakseen pesää. Veneily taas voisi olla amerikan psyko -tyyliin psykopaatin kokeilua ns. normaalin elämään. Pakottaa itsensä tuntemaan. Psyko tää bondi oli päästä varpaisiin niinku pitääkin.

Psyko tottakai, mutta kuitenkin erehtyväinen, epävarma ja hänellä oli tunteita.

Romance

SeksioNkelmia ja Roccoa. Loppu oli hieman kökkö mielestäin.

Anatomy of Hell

Homosta heteroksi, njuup. Tässä oli sentään "legendaarinen" kuukautisdriNksu... ja Roccon piPeli. Oli tämä parempi kuin tuo Romance.

Nyt Seinfeldin kiNppuun uudestaan, kolmos kauden jaksoilla

Mylwin kirjoitti:Perikato

loistavasti dramatisoitu ja kuvattu, eikä vähiten autenttisen valaistuksen ja lavastuksen johdosta. Elokuvassa käytettiin minimaalisen vähän CGI:tä, mikä näkyy lopputuloksessa. Tekemisen vakavuus ja intohimo hyvän lopputuloksen saamiseksi ei missään vaiheessa vähennä taiteellista näkemystä vaan pikemminkin tukee sitä.

Ehkä amerikkalaisen näkemyksen ja filmaustavan yliannostus vaikuttaa arvosteluun, mutta saksalaiset näyttävät kyllä tässä toisenlaisen tavan tehdä elokuvaa laajakankaalle. Jostain syystä Das Boot - fiiliksiltäkään ei voinut välttyä, tunnelmassa oli paljon samaa.

Sain katsottavaksi reippaasti kolmatta-tuntisen extended-versionin. Kävi kuten Das Bootin X-tended-versiossa, touhu pysähteli luvattoman usein. Muuten Myltsin alustuksen kanssa samaa mieltä: realistinen, vaikuttava, tarjosi tuoreen näkökulman usein kerrottuun tarinaan - historia kun yleensä tuppaa olemaan voittajien kirjoittamaa.

Adolfia esittänyt herra hoiti homman komeasti - etenkin raivokohtaukset - mutta pedolle maltettiin antaa myös inhimillisyyttä. Oli hauska bongailla tuttuja nazeja sivurooleista, johtoryhmän Goebbels-Himmler-Göring tunnisti heti ulkonäöltä, mutta kenraali von Burgdorff oli tuttu ensisijaisesti jostain Hasselin kirjasta.

Sodasta on tehty elokuvia melkein yhtä kauan, kuin koko taidelaji on ollut olemassa. Kuitenkin vasta viime vuosina on päästy tarpeeksi "realistiseen" tapaan kuvata tätä ihmisten harrastuksista turhinta. "Private Ryan" jäi historiaan maihinnousukohtauksensa ja kaupunkisotakuvauksensa ansiosta. Amerikkalaisista uusista sotafilmeistä haluan hehkuttaa "Enemy At The Gatesia". Saksalaisten parhaat tekeleet ovat "Das Boot" sekä tämä "Downfall".

Mielenkiinnolla odotan, mitä Quentin-sedän seuraava projekti "Inglorious Bastards" tuo sotaleffa-genreen.

Katsoin viikolla Canalilta "Katkeruuden perintö"-elokuvan ja olihan hyvä.
Se ei ollut mitenkään mustavalkoinen elokuva, vaan inhimillisyyden koko kirjo oli paletilla. En samaistunut keneenkään, vaan kaikkiin.

Hostel



Aika heikko esitys. Sama aihe on käsitelty niin monta kertaa aiemmin ja paremmin. Tisseistä ja natsimoottorisahamiehestä pojot. Kakkososassa onkin sitten suomalainen malli yhdessä pääosassa, kertoo paljon.

Borat

1/2

Ei nyt ihan ehkä kaiken hehkutuksen arvoinen, mutta muutaman kerran repesin kyllä ihan urakalla. Häiritti vähän se epätietoisuus, että ketkä on palkattuja näyttelijöitä ja ketkä kusetuksen "uhreja".

Jee, Beddis on elossa. En taida Hostelin kakkososaa tsiikata ... valehtelen niin, että korvat heiluu. Tarantino oli kuulemma kovasti tämän suomineidon suoritusta kehassut. Ei nuolaista ennenQ tipahtaa, niih.

Rouva Pupu kirjoitti:Jee, Beddis on elossa.

Jee! Taidan ottaa sen kunniaksi olusen

Mistä toi Vera Jordanova on niin tuttu. Seurustelix se jonkun Edelmannin, Harlinin tai lätkäpelaajan kanssa joskus ajat sitten?

bedlam kirjoitti: Mistä toi Vera Jordanova on niin tuttu. Seurustelix se jonkun Edelmannin, Harlinin tai lätkäpelaajan kanssa joskus ajat sitten?

Iiro Seppäsen kanssa se taitaa nyt seukata. Ja sitten oli joissain suomisarjoissa ainakin. Oisko ollut vielä jossain visassakin.

Rouva Pupu kirjoitti:

bedlam kirjoitti: Mistä toi Vera Jordanova on niin tuttu. Seurustelix se jonkun Edelmannin, Harlinin tai lätkäpelaajan kanssa joskus ajat sitten?

Iiro Seppäsen kanssa se taitaa nyt seukata. Ja sitten oli joissain suomisarjoissa ainakin. Oisko ollut vielä jossain visassakin.

Okei, kai se on niin tuttu mainosmallipärstä sitten vain.

Sheetlord kirjoitti:Kävi kuten Das Bootin X-tended-versiossa, touhu pysähteli luvattoman usein.

Makuja on monia. Minusta tuntuu, että tuo Das bootin eXtended menee vikkelämmin kuin moni normaalimittainen leffa, kummallakin kerralla katsottuna.

Seinfeld seasonit 1-3

Jokaisella katsontakerralla vain paranee kun hokaa uusia juttuja. Ihan feivöritti sarja todellakin. Jälleen kerran fysiikan lakeja uhmaava sylki (JFK style) sai liian pitkän naurukohtauksen aikaiseksi. Upeeta, mahtavaa. Ja nyt se riemu vasta alkaa kun siirryn neljänteen seasoniin, namz.