Kitinä

BrianW kirjoitti:(Lohjalainen, joka ei voi olla huono paikka)

Mulla on tästä sisäpiirin tietoa ja voin kertoa, että olet väärässä, pahasti väärässä. Tällä palstalla on pari muutakin, jotka voivat vahvistaa saman.

Tosin "lohjalainen" ei ole paikka

BrianW kirjoitti:Kerronpa vielä toisenkin kauniit kynnet -jutun, koska tuntuvat herättävän suurta riemua ja iloahan on aina hauska tuottaa.

Tämä tapahtui jo vuosia sitten ,silloisen, erittäin vauhdikkaan ystävättäreni, seurassa, ollessamme viettämässä iltaa Königin kellarissa, mikä sen paikan nimi nykyisin lieneekään.

Paikalle ilmestyi hänen (Lohjalainen, joka ei voi olla huono paikka) ystävättärensä ja hänellä oli myös erittäin upeat pitkät punaiset kynnet.

Kehaisin niitä, jolloin hän vastasi sanasta sanaan: ” Joo ja vasta hyviltä ne näyttää ison kyrvän ympärille kiedottuina”.

Ei siinä kovin kauaa mennyt kun lähdimme kolmestaan jatkoille. Kyllä minusta kynsiä kantsii kehua jos aihetta on.

Jouden, is it you?!

^ Oliko Joudenilla upeat, pitkät, punaiset kynnet?

Anyway, kyllä minäkin voisin vastata tuohon tyyliin tuon tason kohteliaisuuteen, mutta ei sillä olisi mitään tekemistä jatkoille lähdön kanssa.

Viime viikolla ostin työkaverille lahjan, koska hän on ihana, on auttanut minua paljon ja me tullaan erittäin hyvin toimeen. Lahjan saatuaan hän meni hiukan hämilleen ja kysyi että "mutta miksi?". Sanoin että "koska tykkään susta ja oot auttanu mua niin paljon". Näytti että hän alkoi nieleskellä. Kiitti kyllä kauniisti. Työkaverini siis on mies ja lahjana oli kaksi ei-tusina-viinipulloa (jotka eivät kuitenkaan ole kovin kalliita, yht jotain 30€). Mullekin tuli hyvä mieli

Se onkin suunnilleen ainoa asia mikä on tuonut hyvän mielen tässä vähään aikaan. Voi vittu että vituttaa koko tilanne! Nyt tätä suhdetta on alettu käydä läpi ja on vaikeeta, vaikeeta. Asiaahan ei yhtään helpota ne komeat miehet mistä olen puhunut. Tottakai jos kotona on tyhjiö, siihen oma pää keksii jotain täytettä. Luonnollista ja ymmärrettävää, mutta ei se kivaa ole.

Mua edelleen jurppii se että mulle on sanottu että "en oo koskaan rakastanu ketään". Tilanne ei ilmeisesti ole muuttunut. Miksi mun pitäisi olla semmoisen kanssa joka ei rakasta mua, ei ole ikinä rakastanutkaan? Tuli vaan mieleen kun prosessi selvitti omaa rakastamistilannetta, joka on onneksi kääntynyt jo parhain päin.

Muutenki tapahtuu liikaa, mut tämä nyt ehkä päällimmäisenä, tälle vois ainakin teoriassa jotain tehä. Koiran kuoli, sille ei voi mitään tehä. Projekti loppu, sillekään ei voi mitään tehä. YT:t alko, sillekään ei voi mitään tehä. Opinnot rullaa, niille ei tarvi tehä mitään erikoista (THANK GOD!!), muuta kuin opiskella ja se tuntuu olevan helppoa.

Tapasin mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa jutteleminen oli kuin olisi törmännyt vanhaan tuttuun. Nyt ilmeisesti tämä tyyppi ei kuitenkaan koe minua "vanhaksi tutukseen", joten palaan vanhaan toteamukseen: minun on vaikea tutustua ihmisiin. PASKAA!!!111 No ei tällekään mitään voi tehä. Voihan perkele!

BrianW kirjoitti: Kyllä minusta kynsiä kantsii kehua jos aihetta on.

Sulla on varmaan Pierce Brosnanin body language.

annepa kirjoitti: Voi vittu että vituttaa koko tilanne! Nyt tätä suhdetta on alettu käydä läpi ja on vaikeeta, vaikeeta.
Mua edelleen jurppii se että mulle on sanottu että "en oo koskaan rakastanu ketään". Tilanne ei ilmeisesti ole muuttunut. Miksi mun pitäisi olla semmoisen kanssa joka ei rakasta mua, ei ole ikinä rakastanutkaan?

Siis... Mikä teillä mättää? Jokin ihan konkreettinen vai fiilis? Ilmeneekö tuo "rakastamattomuus" jotenkin käytännössä? Meillä ei kotona puhuta rakkaudesta juuri koskaan enkä mä sitä kaipaakaan... toisaalta tajuan että jos toinen sanoo nimenomaan että EI rakasta niin paskaltahan se tuntuu.

annepa kirjoitti: Tapasin mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa jutteleminen oli kuin olisi törmännyt vanhaan tuttuun. Nyt ilmeisesti tämä tyyppi ei kuitenkaan koe minua "vanhaksi tutukseen", joten palaan vanhaan toteamukseen: minun on vaikea tutustua ihmisiin. PASKAA!!!111 No ei tällekään mitään voi tehä. Voihan perkele!

Millä perusteella hänestä ei tuntunut siltä? Ei kai ihmisiin noin kerta tapaamisella voikaan tutustua, saa vain sellaista pintaraapaisua jonka perusteella sitten voisi tutustua? vai?

Georgina kirjoitti:

annepa kirjoitti: Mua edelleen jurppii se että mulle on sanottu että "en oo koskaan rakastanu ketään". Tilanne ei ilmeisesti ole muuttunut. Miksi mun pitäisi olla semmoisen kanssa joka ei rakasta mua, ei ole ikinä rakastanutkaan?

Siis... Mikä teillä mättää? Jokin ihan konkreettinen vai fiilis? Ilmeneekö tuo "rakastamattomuus" jotenkin käytännössä? Meillä ei kotona puhuta rakkaudesta juuri koskaan enkä mä sitä kaipaakaan... toisaalta tajuan että jos toinen sanoo nimenomaan että EI rakasta niin paskaltahan se tuntuu.

Kaikki on päällisin puolin hyvin, siis muut ei varmaan huomaa jos asiasta ei erikseen puhuta. Me ollaan kuin kämppikset, enkä minä kyllä kaipaa kämppistä tähän elämän vaiheeseen. Tunnen vääriä asioita vääriä kohteita kohtaan. Rakastamattomuus ei varsinaisesti ilmene mitenkään (muuten kuin että läheisyyttä ei ole ja selibaatissahan tässä eletään koska "seksistä tuli suoritus"), yhteiselo on sellaista tavallista. Juuri eilen kiittelin, että hän yhä hoitaa koiraa pyynnöstä ja hän sanoi että ehkä se on yks tapa osoittaa että yhä välittää eikä ole luovuttanut. Mutta ihme kyllä, jos minä en ois ottanut asiaa puheeksi niin siitä ei puhuttais varmaan vieläkään, niin että ei se kovin paljoa varmaan ole vaivannut, vaikka niin väittääkin.

Georgina kirjoitti:

annepa kirjoitti: minun on vaikea tutustua ihmisiin. Voihan perkele!

Millä perusteella hänestä ei tuntunut siltä? Ei kai ihmisiin noin kerta tapaamisella voikaan tutustua, saa vain sellaista pintaraapaisua jonka perusteella sitten voisi tutustua? vai?

Kyse ei ollut yhdestä tapaamiskerrasta. Mulla on ehkä se vika että ihmiset saattaa kokea mut hiukan päällekäyväksi (kun innostun) ja nyt yritin ihan varsin olla hissukseen etten pelota häntä pois. Ei tietenkään voi ihmiseen kerta tapaamisella tai muutamallakaan kerralla tutustua, mutta joskus tyypit kolahtaa niin että haluaa nähdä seuraavankin kerran. Ja nykyään niin harvoin, että harmittaa vietävästi tämä!

Tämä tilanne on erikoinen. Musta ei pitkään aikaan tuntunut miltään, tai siis tunne-elämä oli tosi tasaista. Kesän jälkeen on tuntunut yhdeltä jos toiselta ja vaikka miltä. Olen siihen kyllä tyytyväinen, mutta olisi tosi kiva jos ne tunteet menisivät "oikeisiin lokeroihin" eikä esim ohimeneviin ihastuksiin. Toisaalta kun kotona on tämä tilanne niin en tiedä haluanko edes että ne ihastukset menevät ohi (niistä ei kai tiedetä, koska en ole tehnyt mitään muuveja, joten niihin ei ole vastattu).

Sekavaa.

Annepan mies kuulostaa ärsyttävältä jahkailijalta. Ja ärsytti tuokin, että kokee yhteisessä taloudessa (?) asuvan eläimen hoidon jonain urotyönä! Pyh.

exsu kirjoitti:Annepan mies kuulostaa ärsyttävältä jahkailijalta.

Jaa? Mitäs jahkailua siinä on, jos ei ole rakastunut ja ei paneta? Meinaatko, että se on miehen velvollisuus olla heppi pystyssä jatkuvasti?

exsu kirjoitti:Annepan mies kuulostaa ärsyttävältä jahkailijalta. Ja ärsytti tuokin, että kokee yhteisessä taloudessa (?) asuvan eläimen hoidon jonain urotyönä! Pyh.

Niin että kun annepa itse ihastuilee satunaisesti ja elelee välillä ties millaisissa fiiliiksissä, syy onki miehen koska tämä ei ehkä just nyt sillä hetkellä vastaa annepan fiiliksiin siten kuin tämä odottaa.

Minusta annpean miehelle pitää antaa mitali siitä hyvästä, että se elää koirahullun nokialaisen luottamusmiesinsinöörin kanssa.

NuoriDaavid kirjoitti:Meinaatko, että se on miehen velvollisuus olla heppi pystyssä jatkuvasti?

Ehdottomasti. Kestävän parisuhteen salaisuus on, että nainen on tyytyväinen seksielämään.

NuoriDaavid kirjoitti:

exsu kirjoitti:Annepan mies kuulostaa ärsyttävältä jahkailijalta.

Jaa? Mitäs jahkailua siinä on, jos ei ole rakastunut ja ei paneta? Meinaatko, että se on miehen velvollisuus olla heppi pystyssä jatkuvasti?

No tuo rakastumisjuttu lähinnä. Nussimisongelma lienee vain oire muusta. Mä oon suhteellisen varma, että nuo "mä en tiedä oonko koskaan oikeasti ollut rakastunut" tyypit odottaa jotain disney-ilotulitusta tai jotain muuta elämän pysäyttävää valaistumisen kokemusta, jonka jälkeen voivat sanoa, että joo, nyt oon rakastunut. Osalle sellainen tietysti tuleekin (ja osalle jatkuvalla syötöllä ihastumisien muodossa ilman mitään yhteyttä varsinaiseen rakastumiseen), mutta osan tunne-elämä on vaan toisenlaista.

Tosi hienoa keskustelua yllä ND ja Elco. Viihdyin.

Niin Annepa, aikamoista myllerrystä tuntuu olevan. Ei osittain ihan vierasta minullekaan.

Mutta minulla on menossa elämäni tärkein ihmissuhde. On juniorin kanssakin läheiset välit tietenkin, mutta tämä pikkuipana. Voi pojat. Mistäköhän tuo mahtaa löytää sellaisen kumppaniehdokkaan joka kelpaa isällensä. Ei käy kateeksi.

Vagabondo kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Meinaatko, että se on miehen velvollisuus olla heppi pystyssä jatkuvasti?

Ehdottomasti. Kestävän parisuhteen salaisuus on, että nainen on tyytyväinen seksielämään.

Toivottavasti et ole tosissasi.

Jos joku sanoisi, että naisen on oltava aina haarat levällään, kun miestä panettaa, niin sanojahan poltettaisiin Angry Birds -pelitalolla.

exsu kirjoitti:disney-ilotulitusta tai jotain muuta elämän pysäyttävää valaistumisen kokemusta

Huolestuttavaa jos jokainen ei edes kerran elämässään ole voinut maata toisen vierellä katsoen toista silmiin tuntitolkulla ilman mitään asiaa.

Se ei tietty tarkoita, että jokaisen ihmissuhteen pitäisi olla sellainen.

NuoriDaavid kirjoitti:naisen on oltava aina haarat levällään, kun miestä panettaa.

Ai ai, aika varomatonta.

NuoriDaavid kirjoitti:

exsu kirjoitti:Annepan mies kuulostaa ärsyttävältä jahkailijalta.

Jaa? Mitäs jahkailua siinä on, jos ei ole rakastunut ja ei paneta? Meinaatko, että se on miehen velvollisuus olla heppi pystyssä jatkuvasti?

Jos mies on terve, miestä kyllä panettaa. Toiset vaan vetää käteen sen sijaan että koittaisi saada puolisolle sellaisen fiiliksen että sitäkin panettaa.

masa kirjoitti:

exsu kirjoitti:Annepan mies kuulostaa ärsyttävältä jahkailijalta. Ja ärsytti tuokin, että kokee yhteisessä taloudessa (?) asuvan eläimen hoidon jonain urotyönä! Pyh.

Niin että kun annepa itse ihastuilee satunaisesti ja elelee välillä ties millaisissa fiiliiksissä, syy onki miehen koska tämä ei ehkä just nyt sillä hetkellä vastaa annepan fiiliksiin siten kuin tämä odottaa.

Minusta annpean miehelle pitää antaa mitali siitä hyvästä, että se elää koirahullun nokialaisen luottamusmiesinsinöörin kanssa.

Voi sen asian noinkin nähdä. Minä näen sen niin että koska kotona oli tunnetyhjiö, se täyttyi muita kautta. Mainitsemasi "just tällä hetkellä" kattaa monta kuukautta. En ole tehnyt mitään luvatonta ja koen huonoa omaatuntoa siitä että tunnen vääriä asioita. Tiedän että nämä satunnaiset ihastumiset menevät ohi ja koska koen olevani tolkun ihminen, niin en tee niille asioille mitään. Vaikka haluaisinkin. Koska minusta se on sitoutumista, että ei lähdetä lätkimään ensimmäisestä vinkauksesta vaan yritetään ratkaista ongelmia. Sitähän minä tässä teen, otin asian puheeksi ja nyt sitä jauhetaan.

Mitalin voi kyllä antaa, en ole helpompia ihmisiä. Määritelmäsi meni kuitenkin pieleen, en ole koirahullu, nokialainen enkä luottamusmies. Insinööri kyllä.

Kiitos kannustuksesta, masa!

Exsu, talous on yhteinen, koira ei. Kun koiran hankin, niin toki kysyin luvan (hmm no ehkä en niin perinteisellä tavalla, mutta kuitenkin) ja hän lupasi myös osallistua huoltamiseen. Nyt kun menee huonommin, hän voisi ihan hyvin sanoa että "sun koira, hoida ite".

Jahkailu onkin mielenkiintoinen ilmiö. Minusta nimittäin tuntuu että hän on suurimman luokan jahkailija tietyissä asioissa. Esim. emme koskaan mene yhdessä lomalle jos minä en ala järjestää sitä lomaa. Viime talvena hän vinkui että voivoi kun emme enää yhdessä matkaile. Sanoin että no matkaillaan sitten ja sovimme matkakohteenkin. Sanoin kuitenkin, että koska tähän lomaan pitäisi yhdistää hänen toiveestaan jokin urheilutapahtuma, josta hänellä on enemmän tietoa, hän voisi ostaa liput ja majoitukset, minä vain sitten toimitan maksua varten rahat. Päivämääristäkään ei tarvinut huolehtia, eli aika vapaat kädet oli järjestää. Arvatakaa lähdettiinkö sille matkalle koskaan...

Ai niin ja vielä semmoinen juttu että rakastUmisesta ei ole ollut puhetta. Minusta semmoinen romanttisen rakkauden hollywood-palvonta on höperöä. Puhe on ollut rakastAmisesta.

So Hard kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

exsu kirjoitti:Annepan mies kuulostaa ärsyttävältä jahkailijalta.

Jaa? Mitäs jahkailua siinä on, jos ei ole rakastunut ja ei paneta? Meinaatko, että se on miehen velvollisuus olla heppi pystyssä jatkuvasti?

Jos mies on terve, miestä kyllä panettaa. Toiset vaan vetää käteen sen sijaan että koittaisi saada puolisolle sellaisen fiiliksen että sitäkin panettaa.

Mutta ei miehen velvollisuus ole panna yhtään sen enempää kuin naisenkaan.

NuoriDaavid kirjoitti:

So Hard kirjoitti: Jos mies on terve, miestä kyllä panettaa. Toiset vaan vetää käteen sen sijaan että koittaisi saada puolisolle sellaisen fiiliksen että sitäkin panettaa.

Mutta ei miehen velvollisuus ole panna yhtään sen enempää kuin naisenkaan.

Ei niin ja joskus voi sanoa että nyt ei käy (jos on hyvä syy, ja sekin on omakohtaista että mikä on hyvä syy).

annepa kirjoitti:Minusta semmoinen romanttisen rakkauden hollywood-palvonta on höperöä. Puhe on ollut rakastAmisesta.

No mitä se rakastaminen sitten oikein on? Onko se sitä että paneskellaan 7 päivänä viikossa ja ostetaan lahjoja satunnaisesti, hierotaan varpaita aamuisin ja tuodaan aamupala vuoteeseen?

Vai onko se sitä että eletään tavallisen tasaista, luotettavaa ja rauhallista arkea siten, että toiseen voi luottaa ja nojata jokaisessa hetkessä?

Mun kaveri joutuu naisellensa tekemään kaiken tuon ylläolevan hieronnoista vuodeaamiaisiin, auton oven avauksiin ja kaikenmaailman huomionosoituksiin jatkuvasti. Silti se sen rouva ei oikein ole tyytyväinen. Mä olisin hankkinut sen sijassa jo syöpäläishäätäjät paikalle, mutta se haluaa että sen rouva on onnellinen ja tyytyväinen. Siispä se yrittää jokainen päivä miellyttää vaimoaan kaikin konstein.

Sääliksi käy miesparkaa.

Vielä selvennys, että en syytä Annepaa enkä miestä. Toivottavasti asiat ratkeavat suuntaan tai toiseen.

NuoriDaavid kirjoitti:Mutta ei miehen velvollisuus ole panna yhtään sen enempää kuin naisenkaan.

Ei tietty ole velvollisuutta panna, mutta kaipa hyvässä parisuhteessa pitäisi vähän omien tarpeiden lisäksi koettaa täyttää toisenkin tarpeita. Huonossa en niin välittäisi ollakaan.

masa kirjoitti:

annepa kirjoitti:Minusta semmoinen romanttisen rakkauden hollywood-palvonta on höperöä. Puhe on ollut rakastAmisesta.

Vai onko se sitä että eletään tavallisen tasaista, luotettavaa ja rauhallista arkea siten, että toiseen voi luottaa ja nojata jokaisessa hetkessä?

Se on juuri tätä. Ja seksikin esim. noin kerran viikossa olisi ihan kiva asia.

Minua painaa se, että minulle on sanottu että "en ole koskaan rakastanut ketään". Tuo "ketään" kattaa kaikki, myös minut.

Jos aletaan vielä pilkkua nussimaan (hah), niin olisi kiva jos ongelmista voisi puhua, eikä esimerkiksi lähteä urheilemaan joka päivä moneksi tunniksi niitä paetakseen. Lisäksi olisi kiva, jos yhteisten asioiden eteen tehtäisi töitä YHDESSÄ, eikä niin että jos jollekin asialle haluaa jotain tapahtuvan, niin minä hoidan. YHDESSÄ on se avainsana.

Ei hänessä ole kaikki huonoa, ei lähellekään. Mutta minusta nyt tuntuu että me olemme kaksi aikuista itsenäistä ihmistä jotka vaan sattuvat asumaan yhdessä. Sen sijaan että olisimme yksikkö ja etenisimme yhdessä.

NuoriDaavid kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Ehdottomasti. Kestävän parisuhteen salaisuus on, että nainen on tyytyväinen seksielämään.

Toivottavasti et ole tosissasi.

Tietenkin olen. Aiheesta uutisoitiin jotain tutkimustuloksiakin taannoin

Ajatusketju meni jotenki näin: Naiset on avioeron hakijoita miehiä useammin, johtuen siitä, että miehet jäävät helpommin roikkumaan huonoonkin suhteeseen, jos uutta ei ole vielä tarjolla. Naiset taas ovat usein mieluummin yksin, kuin epätyydyttävässä suhteessa. Samasta syystä koulutetut naiset ovat keskimääräistä useammin sinkkuja.

Kato vaan. Jos Annepalle tulee ero ja eroon ei suoranaisesti liity kolmatta osapuolta, niin Annepa on se joka päättää erota. Tämä siitä huolimatta, että ilmeisesti mieheltä on ensin hävinnyt mielenkiinto suhteen kasassapitämiseen.

NuoriDaavid kirjoitti:Mutta ei miehen velvollisuus ole panna yhtään sen enempää kuin naisenkaan.

Ei niin, mutta jos haluaa pitää parisuhteensa kasassa niin kannattaa pitää rouva tyytyväisenä. Jotkut naiset toki pysyy ilman seksiäkin.