Kitinä

^No jos sulla on remppa ja liikaa töitä niin ei se lapsi siihen nyt ainakaan autakaan (vaikka muuten on tietty aika kiva olemassa). Akka voisi auttaa, erityisesti sellainen maatiaistamma joka on kova painamaan duunia.

Pitäiskö sun Suvinen tehä silleen kun sulle sopii ja sun lapselle on parhaaksi? Vanhemmat on eläny omaa elämäänsä, elä sinä omas. Suvun asioita ei kannata ottaa rasitteeksi jos ei ite sitä halua ja nyt kuulostaa kyllä siltä että et halua. Miksi muuten niitä kutsuis rasitteeksi?

Suvinen kirjoitti: Molemmissa "kotitaloissa" tietenkin vielä sellainen rasite, että vanhemmat eivät millään haluaisi myydä ulkopuolisille vaan sitkeästi odottelevat jonkun tenavista lunastavan lapsuudenkodin itselleen...

Siis osto, remppa, pari vuotta kärvistelyä ja myynti.

Ekasta lauseesta kuulostaa, että vanhemmat haluaisi jättää talon kodiksi jollekin lapsistaan. Luulen, että tollasella rahastuskuviolla aiheuttaa enemmän mielipahaa lähipiirissä, kuin jos selvästi ilmoittaa, ettei asuntoa halua. Ainakin kannattaa tarkistaa vanhempien fiilikset etukäteen. Jos tavoitteena on vain kiertää lahja-/perintöveroja, niin silloinhan suunnitelma on toimiva.

Toisekseen; Taloudellisesti remontointi yleensä kannattaa vain, jos sen tekee itse. Jos töistä joutuu teettämään ison osan, remontointi kulut helposti nousee sen verran, ettei kauppahintaan saa enää voittoa mukaan. Vallankaan jos talo ei sijaitse kasvukeskuksessa. Kannattaa harkita tarkkaan minkä verran taloa remontoi. Varsinkin jos ei oikein ole remppa taitoja/halua.

Suvinen kirjoitti: Molemmissa "kotitaloissa" tietenkin vielä sellainen rasite, että vanhemmat eivät millään haluaisi myydä ulkopuolisille vaan sitkeästi odottelevat jonkun tenavista lunastavan lapsuudenkodin itselleen. .

Tätä kohtaa en ymmärrä ollenkaan. Tai no, ymmärrän mä sen, että vanhemmillla saattaa olla tälläinen toive, mutta että se jotenkin velvoittaisi lasta noudattamaan sitä.

En ikimaailmassa aio ostaa lapsuuskotiani persejönsteristä.

Vagabondo kirjoitti:Ekasta lauseesta kuulostaa, että vanhemmat haluaisi jättää talon kodiksi jollekin lapsistaan. Luulen, että tollasella rahastuskuviolla aiheuttaa enemmän mielipahaa lähipiirissä, kuin jos selvästi ilmoittaa, ettei asuntoa halua. Ainakin kannattaa tarkistaa vanhempien fiilikset etukäteen. Jos tavoitteena on vain kiertää lahja-/perintöveroja, niin silloinhan suunnitelma on toimiva.

Hyvä pointti. Meidän perheessä lahja/perintöveroa on "kierretty" perheen kesken hyvinssä ajoin sopimalla siten, että hiljalleen lapsille luovutetaan maksimisummia. Tämähän on täysin sallittua ja suositeltavaa.

NuoriDaavid kirjoitti:En ikimaailmassa aio ostaa lapsuuskotiani persejönsteristä.

Mun lapsuudenkoti on onneksi jo myyty, mutta vanhemmat meni rakentamaan entistä isomman ja hienomman talon mökkitontille. Olen ilmoittanut, ettei nyt oikein passaa kuolla, kun ei ole tässä elämäntilanteessa taloudellisesti eikä ajankäytöllisesti järkeä ottaa talon hoitoa rasitteeksi, joten talo olisi pakko myydä. 20 vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen.

NuoriDaavid kirjoitti:
En ikimaailmassa aio ostaa lapsuuskotiani persejönsteristä.

Mä voisin ostaa, jos löytäsin töitä sieltä.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:
En ikimaailmassa aio ostaa lapsuuskotiani persejönsteristä.

Mä voisin ostaa, jos löytäsin töitä sieltä.

Mä en voisi kuvitella pahempaa rangaistusta. Jos sä mietit, ketä sun luokkakavereistas siellä on jäljellä, niin...

NuoriDaavid kirjoitti:
Tätä kohtaa en ymmärrä ollenkaan. Tai no, ymmärrän mä sen, että vanhemmillla saattaa olla tälläinen toive, mutta että se jotenkin velvoittaisi lasta noudattamaan sitä.

En ikimaailmassa aio ostaa lapsuuskotiani persejönsteristä.

Juu en minäkään olisi valmis muuttamaan edes väärään kortteliin siksi että kyseessä on perintöasunto. Kaukainen teoreettinen uhkakuva voisi olla miehen isovanhempien entinen talo todellisessa persjönsterissä, Lapin perukoilla, jossa ei ole kuin poroja ja kesällä runsain mitoin hyttysiä. Tuottaa suurta tuskaa jo käydä siellä 1-2 vuoden välein.

Mies on joskus toivottavasti leikillään ehdottanut että menisin sinne tienaamaan perheelle hilloa.

NuoriDaavid kirjoitti:
Mä en voisi kuvitella pahempaa rangaistusta. Jos sä mietit, ketä sun luokkakavereistas siellä on jäljellä, niin...

Jäljellä? Varmaan puolet lapsuuden kavereista joo, mutta toinen puoli sitten koostuukin paluumuuttajista. Todella iso osa etelään aikoinaan lähteineistä on näet palannut takaisin kotiseudulleen.

Olisihan se iso muutos muuttaa takaisin, mutta ei mahdoton.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:
Mä en voisi kuvitella pahempaa rangaistusta. Jos sä mietit, ketä sun luokkakavereistas siellä on jäljellä, niin...

Jäljellä? Varmaan puolet lapsuuden kavereista joo, mutta toinen puoli sitten koostuukin paluumuuttajista. Todella iso osa etelään aikoinaan lähteineistä on näet palannut takaisin kotiseudulleen.

Olisihan se iso muutos muuttaa takaisin, mutta ei mahdoton.

Mä en ole niin seurannut, mutta ainakaan kukaan mun parhaista kavereista ei siellä asu.

Mutta toki jokainen saa tehdä niinkuin itse parhaaksi näkee.

NuoriDaavid kirjoitti: Mä en ole niin seurannut, mutta ainakaan kukaan mun parhaista kavereista ei siellä asu.
.

Ne asuu täällä!

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Mä en ole niin seurannut, mutta ainakaan kukaan mun parhaista kavereista ei siellä asu.
.

Ne asuu täällä!

Kitinässä?

on mulla irl kavereitakin, vaikka ei uskois!1

NuoriDaavid kirjoitti:Mä en voisi kuvitella pahempaa rangaistusta. Jos sä mietit, ketä sun luokkakavereistas siellä on jäljellä, niin...

Älä nyt, ei Gattiskaan oo mihinkään lähtenyt.

Suvinen kirjoitti:Omasta pankista eivät myöntäneet, kilpailijalta kevyesti. Kummaa touhua. Sinne meni niiltä 29 vuoden asiakassuhde.

Ihan normijuttua pankkien kanssa nykyään.

Suvinen kirjoitti:Voi helpotuksen huokaus, mies sai kuin saikin lainan omiin nimiinsä! Omasta pankista eivät myöntäneet, kilpailijalta kevyesti. Kummaa touhua. Sinne meni niiltä 29 vuoden asiakassuhde.

Ehkä vanha pankki tunsi miehen paremmin

masa kirjoitti:Ihan normijuttua pankkien kanssa nykyään.

Joo. Aina kun olen ottanut lainaa, paras tarjous on tullut kilpailijalta. Minusta se on erikoinen juttu, että oma ei vastaa.

Pankeissa on aika isot erot. Toisesta meille myönnettiin silmää räpäyttämättä isompi laina, toisesta taas ilmotettiin että edes nykyisen kokoinen laina ei olisi mahdollinen.

Niin kauan kun saan omasta pankista lainaa omiin tarkoituksiini (jotka siis ovat realistisia ja tarkoin harkittuja) niin en edes pyydä toisesta pankista tarjousta. Mutta heti kun menee sukset ristiin, siirrän koko rahaliikenteen muualle. Tosin, koska en ole mikään sukari, niin tuskinpa se pankkia hetkauttaa.

So Hard kirjoitti:

masa kirjoitti:Ihan normijuttua pankkien kanssa nykyään.

Joo. Aina kun olen ottanut lainaa, paras tarjous on tullut kilpailijalta. Minusta se on erikoinen juttu, että oma ei vastaa.

Teillä on paska pankki? Mulla on omasta tullu aina niin hyvät diilit ettei oo kandennu alkaa ruttuilemaan. Kahta en vaihda, Nordeaa ja... No Nordeaa.

Miks mun poikkisfrenduli ei vieläkään oo sanonut mulle mitään söpöstelevää ja nättiä mun ulkonäöstä sen yhden kulmakarvakommentin jälkeen? Mä oon kyl sanonu sille ja vaiks kuin. Ja se kulmakarvakommenttikin oli muodossa "no, ainakin sulla on kauniit kulmakarvat". Siis onks se mun kaa vaan mun sisäisen kauneuden ja säkenöivän älyn takia?

musta muumio kirjoitti: Siis onks se mun kaa vaan mun sisäisen kauneuden ja säkenöivän älyn takia?

No eikös tuo ole täällä joskus aiemmin käytyjen keskustelujen perusteella unelmatilanne ?

musta muumio kirjoitti:Miks mun poikkisfrenduli ei vieläkään oo sanonut mulle mitään söpöstelevää ja nättiä mun ulkonäöstä sen yhden kulmakarvakommentin jälkeen? Mä oon kyl sanonu sille ja vaiks kuin. Ja se kulmakarvakommenttikin oli muodossa "no, ainakin sulla on kauniit kulmakarvat". Siis onks se mun kaa vaan mun sisäisen kauneuden ja säkenöivän älyn takia?

Voihan tuo olla ihan luonnekysymyskin. Tämä kysymyksesi toi eilen itselleni mieleen sen traagisen tosiasian, ettei armas mieheni vielä kertaakaan ollut suorasanaisesti myöntänyt rakastavansa minua edes kysyttäessä, vaan aina joko kierteli ja vältteli vastaamista tai totesi suoraan, ettei hän tiedä. Olen kyllä ollut puheissaan "kulti" tai "rakkaani", mutta eksplisiittinen lausunto aiheesta on puuttunut. Edellisen kerran taisin kysyä pari vuotta sitten. Kysyin sitten eilen, ja myönsi rakastavansa. Tiedustelin miksei hän aiemmin ole myöntänyt, ja hän väitti, ettei hän ole voinut, kun hän ei kerran ole ollut varma, mutta nyt on. Jossain vaiheessa tässä viimeisten kahden vuoden aikana rakkauspalkki on ilmeisesti noussut yli sen tason, missä varman rakastamisen raja menee...

Must ois kamalaa jos tyttöystävä sanoisi jotain söpöstelevää ja nättiä mun ulkonäöstä. Tajuaisin seurustelevani valehtelijan kanssa, johon ei voi luottaa.

Mun mielestä olis kamalan vaivaannuttavaa kuulla ulkonäkökehuja.
Meinasin kirjoittaa tuohon "poikaystävältä" mutta sana on vähän nolo. Tässä iässä