Kitinä

Pöh. :/ Jaksamisia.

Suvinen kirjoitti: Yltsi tai joku voisi briiffata miten kamalaa onkaan elää kahden alle kouluikäisen valloittamassa taloudessa, jooko?

Kun saa nukkua riittävästi homma pelittää. Kun ei ole ulkopuolisia häiriötekijöistä homma pelittää. Raskausaika on ollut meillä vaikein, koska mielestäni vaimoni kilahtelee silloin syyttä. Mormoonit kuulemma. Kun nämä kestää, niin eikun tatti tanaan ja tuulen suojaan!

Suvinen kirjoitti:Täällä on taas kevättä ilmassa, pesänrakennusviettiä, kauhea hinku uuteen kotiin ja puhtaasti biologinen vauvakuumeilu. Ilmeisesti muisti alkaa rapistua ekan vauva-ajan kauheuksista, kun kroppa kokee olevansa valmis uudelleen hedelmöitettäväksi. Yltsi tai joku voisi briiffata miten kamalaa onkaan elää kahden alle kouluikäisen valloittamassa taloudessa, jooko?

Sinällään biologinen vauvakuumeilu on ihan hauskaa, koska ilmeisesti se vaikuttaa seksihaluihin piristävästi. Ja se taas suhteeseen, no jne jne. Suunta taas ylöspäin, mutta eipä liputeta taas liikoja. Itku pitkästä jne.

Sua huijataan nainen!

Suvinen kirjoitti:Yltsi tai joku voisi briiffata miten kamalaa onkaan elää kahden alle kouluikäisen valloittamassa taloudessa, jooko?

Joku muu vastaa, että vaivannäkö yhteen verrattuna on noin 1,5 koska tavallaan kuitenkin näkee vaivaa lasten eteen.

Plussapuolina kaksi pientä ihmistä, jotka molemmat pienestä asti omia persoonia.

Miinuksia on suurempi kiire, isompi tilantarve tietty, isomman mustasukkaisuus ja muut negatiiviset tunteet. Ja tietty jos sattuu tulemaan eri sukupuolta kuin edellinen eivät vanhat vaatteet täysin enää yleensä sovi uudelle. Eli rahanmenoa.

Kun tämä on sanottu, totean loppukaneettina että mietin toisen ollessa tulossa voiko toista lasta enää rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä ja vastaus on kyllä, että voi. Aivan helposti.

Suvinen kirjoitti:Yltsi tai joku voisi briiffata miten kamalaa onkaan elää kahden alle kouluikäisen valloittamassa taloudessa, jooko?

Tuplaa rankkuus ja miinusta oma aikasi täysin nollaan. Sitten olet aika lähellä.

Mutta kyllä on kiva sitten myös katsella sisarusten välistä touhottamistakin. Se eka vuosi on jälleen vaikein.

masa kirjoitti:Tuplaa rankkuus ja miinusta oma aikasi täysin nollaan. Sitten olet aika lähellä.

Rankkuuden tuplaus on ainakin omalla kohdalla huonosti sanottu. Rutiinitaso on toisen kohdalla sen verran noussut, jotta rankkuusfaktori voisi asettu esmes kertoimeen 1,2. Asioita tekee usein samanaikaisesti ja etenkin tehokkaammin.

Itselläni ei ole "ihmissuhdetta". (Sopinee paskanjauhanta-ketjuun.)

^oikein hyvin. Ylermi Ylihankalaa häätyy kompata kyllä; asioiden ylivatvominen on perkeleen rasittavaa.

Mul taitaa olla kevättä rinnassa... eikun touhutippa housuissa... eikun jonkunnäköinen tapailusuhde. Pahalta näyttää.

Poikettiin perheen kanssa serkullani kyläilemässä. Heidän tilanteensa on, että mies perusti muutama vuotta sitten firman, eikä muuhun ehdi. Vaimo, siis serkkuni, käy töissä ja hoitaa viisi- ja kaksivuotiaat lapset. Liitto on narissut jo pitkään, liitospultit sinkoilevat. Ahdistava kokemus, vaikka sekä isäntä että emäntä ovat mukavia symppiksiä tyyppejä.

Työtä on hyvä arvostaa, mutta ei saatana, joku roti sentään.

Juu! Työnarkomaanit on kyl aika paha sakkinsa.. noin niinku parisuhteilun ja perheilyn kannalta.

Jos miehen miespuolinen ystävä tonkii naisen sähköpostiosoitteen netin uumenista, toimittaa sinne pyytämättä puhelinnumeronsa ilman mitään selitystä ja pyytää naisen numeroa vaihtarina, onko tapaus sellainen, että siitä kuuluu/kannattaa keskustella oman miehen kanssa? Onko tapauksessa jotain outoa? Etenkin kun tuo ystävä ei lähetä vaihtaripyyntöä fb:n kautta, vaikka hän ja nainen ovat myös keskenään fb-ystäviä. Sp-osoitteen googlettaminen on toki naisen kohdalla helppoa, mutta mielestäni turhaa. Lisäksi naisen numero löytyy jo kyseisen ystävän vaimolta.

^Mä luulen kyllä et omalle miehelle mainitsisin asiasta, jos joku sen frendi noin tekisi. En tosin siihen sävyyn, että mistään ketään syyttelisin, voihan tyyppi olla ihan viattomallakin asialla, mutta ihan avoimuuden ja keskinäisen luottamuksen nimissä mahdollisesti olennaisen infon pimittämistä minusta jättää kertomattakin.

Oma mies ei tosin ole sorttia joka on mustasukkainen tai muutenkaan kuumenevaa mallia.

Mitään yleispätevää toimintamallia mulla ei ole tarjota. Kunhan lätisen.

Jotenkin aika paljon Harlekiineja taitaa olla luettuna jos eka oletus on joku salasuhdekiima. Tai sitten mulla on keskimääräistä paremmat kaverit.

Edit: Toki asiaa kannattaa nimenomaan kysyä keskustelupalstalta, eikä tyypiltä joka yhteyttä otti!

Mulla tuli ekana mieleen jonkun yllätyksen suunnittelu sille kaverille eli ukolle. Liian vähän harlekiineja siis.

^Sama mulla Vesper, jos kuvittelen, että joku oman miehen frendeistä tollasta kyselisi. Kyllä mä varmaan silti olisin ilonpilaaja ja mainitsisin miehelle asiasta, jos siinä sähköpostissa ei olisi mainittu syytä miksi nro:n haluaa. Mainitsen yleensäkin miehelle kaikista asioista maan ja taivaan välillä mikä nyt sattuu milloinkin kummastuttamaan, miksen siis tuostakin, jos ihan niin paljon kummastuttaisi, että keskustelupalstalle kirjoittaisin.

Niin juu, ja jos siis ollaan fb-kavereita niin miksei sitä oletettua salasuhdetta voisi samantien virittää sen fb:n kautta?

Todettakoon, että ilmiö alkoi kiinnostaa yleisellä tasolla vasta sen jälkeen, kun olin jo ääneen ihmetellyt tuota puhnropyyntöä ääneen miehelleni, tajuamatta itse siinä mitään varsinaisesti luvatonta pyrkimystä. Ääneen tosiaan ihmettelin lähinnä sitä, että miksi etsiä sähköpostini eikä viestiä fb:n kautta, mutta yllättäen armas mieheni osoittautuikin mustasukkaiseksi. En ole aiemmin tiennyt hänen olevan sitä, koska hän ei ole aiemmin tuonut sitä varsinaisesti esiin mitenkään. Todellinen syy pyynnölle voi toki olla mikä tahansa, joka joko selviää aikanaan tai sitten ei, sillä ystävältä kysyminen pyynnöstä itsessään jo sisältää epäilyksen jostain epäilyttävästä, joten häneltä en kysy.

Salasuhteet kannattaa hoitaa kitinän kautta.

Salasuhteet eivät koskaan ole kannattavia.

prosessi kirjoitti:Salasuhteet eivät koskaan ole kannattavia.

Kyllä oikealla salasuhteella voi tienata hyvin.

NuoriDaavid kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Salasuhteet eivät koskaan ole kannattavia.

Kyllä oikealla salasuhteella voi tienata hyvin.

Martina Aitohuarra on kyllä tienannut aika hyvin salasuhteellaan joka kesti vissiin aika vähän.

prosessi kirjoitti:Todettakoon, että ilmiö alkoi kiinnostaa yleisellä tasolla vasta sen jälkeen, kun olin jo ääneen ihmetellyt tuota puhnropyyntöä ääneen miehelleni, tajuamatta itse siinä mitään varsinaisesti luvatonta pyrkimystä. Ääneen tosiaan ihmettelin lähinnä sitä, että miksi etsiä sähköpostini eikä viestiä fb:n kautta, mutta yllättäen armas mieheni osoittautuikin mustasukkaiseksi. En ole aiemmin tiennyt hänen olevan sitä, koska hän ei ole aiemmin tuonut sitä varsinaisesti esiin mitenkään. Todellinen syy pyynnölle voi toki olla mikä tahansa, joka joko selviää aikanaan tai sitten ei, sillä ystävältä kysyminen pyynnöstä itsessään jo sisältää epäilyksen jostain epäilyttävästä, joten häneltä en kysy.

Kyllä mä jo kyselisin ystävältä syytä erikoiseen tapaan jolla kalastaa puhelinnumeroa, sisältäkööt sitten vihjailua hänen mielestään tai ei. Varmaan vois olla mustis-miehekkeellekin kiva tietää mistä kana pissi tässä tapauksessa.

Jos ystävä nyt oli vaan torspo eikä osannut vaikka sitä ullatusta hoitaa mitenkään muuten niin voikoot opetella sanomaan ajoissa asiasta. Jos salasuhe oli tavoitteena, niin kait sitten hyvä että kaikille selviäis tilanne.

Njahas.

Nyt menee parisuhe taas pari pykälää vakavammaksi kun pitää pyytää töistä vuoronvaihtoa että pääsen Mairen äipän 50-vee bileisiin. Eli 2 viikonloppua kiinni ilman mahiksia kaljoutteluun ja luultavasti tilipussikin kärsii vähän menetettyjen pyhätuntien määrässä.

Toisaalta tuli "luvattua" että kesän loputtua kupin ottaminen laskee alemmalle tasolle.
Katsotaans että mitenkä sujuupi, kun 13 vuotta on öpaut ite määräillyt omia menojaan, niin tässä tietty voi olla vähän mukautumiskitkaa.

Dumiz kirjoitti:...niin tässä tietty voi olla vähän mukautumiskitkaa.

Toi on, dee, vielä kovin pientä