Herra Manala kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Vielä aikuisenakin läheisissä ihmissuhteissani (siis lähinnä parisuhteissa) tunnen sietämätöntä pahaa oloa, jos toinen suuttuu minulle ilman että ansaitsisin sen (siis esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen seurauksena).
Eiköhän tässä ole kääntäen se pointti mitä masakin yritti selittää että miksi ne joita on kuritettu, korostavat sitä ettei traumoja ole jäänyt: Oikeudenmukaisuus. Jos tietää että on tehnyt jotain selkäsaunan arvoista ja saa selkään, se ei tunnu väärältä eikä turvattomalta. Sen sijaan jos rangaistuksen saa esimerkiksi vahingosta tai muuten epäoikeudenmukaisesti tuomittuna, se tuntuu pahalta, turvattomalta ja sekoittavalta, oli se rangaistus kuinka pienen ja mitättömän oloinen tahansa. Uskon, että vääristä syistä annetut tunnin kotiarestitkin voivat suhteessa jättää ikävämpiä arpia tarpeeksi herkkään lapseen kuin kunnon selkäsauna Vaahteramäen Eemeliin, joka sai sen ansaitusti ties minkä saunan polttamisesta.
Totta kai oikeudenmukaisuudella on merkitystä, mutta se mikä aikuisen näkökulmasta on "oikeudenmukainen" rangaistus, saattaa lapsen näkökulmasta olla jotakin muuta. Ainakin se kerta kun itse sain selkääni oli ihan täydellinen ylilyönti äidiltäni. Muistan tilanteen, jossa hän huolellisesti selitti minulle miksi saan selkääni, mutta en muista enää ollenkaan mitä olin tehnyt, eikä se mitenkään ole voinut olla niin kauhea teko että olisi ollut jollain tapaa oikeudenmukaista joutua kokemaan sellaista kauhua ja luottamuksen menettämistä mitä silloin koin (olin reippaasti alle kouluikäinen). En siis ensinnäkään ymmärtänyt tehneeni väärin, en ollut tehnyt sitä tahallani, ja lisäksi rangaistus tuntui minusta varmasti paljon kauheammalta kuin äitini tarkoitti. Siis äitini näkökulmasta tilanne oli oikeudenmukainen ja se selitettiin minulle - minun näkökulmastani taas kirvelevän sekava ja epäoikeudenmukainen. Aikuinen ei voi omien lapsuusajan kokemustensa perusteella tietää, miten oma lapsi mihinkin reagoi.
Tuossa, kuten sinunkin kuvailemissasi
manipuloiva pikkusisko -skenaarioissa, olennaista olisi ollut kommunikointi lapsen kanssa. Äiti olisi voinut esimerkiksi kysyä minulta, teinkö sen tahallani tai miksi ylipäätään tein mitä tein, jolloin tilanne olisi takuulla vältetty - sinun vanhempasi taas olisivat voineet keskustella teidän kanssanne siitä miten riitatilanteenne syntyi. Ymmärtääkseni vasta sitten, kun tilanteen syyt on selvitetty, voidaan ryhtyä hahmottamaan mikä voisi olla oikeudenmukainen rangaistus. Toisaalta jos tuossa selvitystyössä onnistutaan, uskoisin että ruumiilliselle kurittamiselle ei enää koeta olevan edes tarvetta.
Toinen juttu on sitten vielä se, että jos joku käy polttamassa saunan tai muutenkin jatkuvasti häiriköi tavalla, josta on oikeudenmukaista saada rangaistukseksi selkäsauna, vanhempien olisi syytä katsoa peiliin sen sijaan, että turvautuvat ruumiilliseen kuritukseen "koska sillä siitä selvitään". Siis silloinkaan kun kuritusta voidaan pitää oikeudenmukaisena, se ei ole hyväksyttävää. Sellaisen lapsen kanssa tulisi nimittäin aktiivisesti pyrkiä tilanteeseen, jossa hän ei enää toimi tavalla, josta olisi oikeudenmukaista antaa selkäsaunoja rangaistukseksi. Jos tyydytään vain rankaisemaan, itse ongelmalle ei tehdä mitään.
Ja ei, en ole itse selkäsaunojen enkä muunkaan lyömisen kannalla. Pidätän itselläni oikeuden kasvattajana kuitenkin siihen tukkapöllyyn tai puserosta pois kantamiseen sellaisessa erikoistilanteessa, jossa jostain syystä kommunikointi ei lapsen kanssa toimi kuten pitäisi.
Minä taas en pidätä itselläni mitään oikeuksia, koska epäilen että nuo tilanteet saattavat olla vanhemmille niin hankalia ja haasteellisia, että jos olen jo etukäteen antanut itselleni luvan käyttää ruumiillista kuritusta, tulen käyttäneeksi sitä paljon enemmän kuin jos suhtaudun siihen lähtökohtaisesti kiellettynä.
Onneksi voi aina lohduttautua katselemalla nytkin sylissä nukkuvaa mukeloa, joka näyttää hyvinkin tyytyväiseltä elämäänsä. Väärinhän teen tietenkin tämänkin, kun mukelo ei nuku vauvavankilassa tai ulkoistettuna paaaljon rauhallisempia ja kehittävämpiä unia, mutku silloin en näkisi sen hyvää oloa...