Mikä tuollaisesta tilanteesta tekee niin karmean? Jotenkin tuo kuulostaa siltä, että koet oman kiinnostuksesi jonkinlaiseksi ihmisarvon määrittäjäksi, vaikka se todellisuudessa kuitenkin on vain yhden ihmisen mielipide. En oikein osaa kuvitella, että kukaan olisi niin äärimmäisen kiinnostunut kenestäkään jo ensimmäisiä tunnusteluja tehdessään, että maailma romahtaisi pakkien takia. Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.Tix kirjoitti:auta armias että on karmea tilanne joutua antamaan pakit ihmiselle joka ei kiinnosta romanttisseksuaalisessa mielessä puolimätää herkkusientä enempää
Jos niin on, niin miksi siitä sitten täytyy aina vetää herneet nenään? Ryhtyä vetistelemään? Katkaista yhteydenpito? Katkeroitua ja syytellä? Minusta on aina ikävää menettää kaveriksi tai ystäväksi kokemani ihminen sen takia, että hän tuntee jotain minua kohtaan, johon en voi vastata muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos." Vielä ikävämpää on se, ettei ole millään tavalla toivonut tai halunnut sitä tilannetta.prosessi kirjoitti:Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.
prosessi kirjoitti:Tuttu tunne. Itse asiassa tietoinen itsekkyyden lisääminenkin on auttanut minua suhtautumaan järkevämmin muihin ihmisiin. Kaveeraajiin olen aiemmin suhtautunut paljon epäluuloisemmin, sillä olen pelännyt kaikkia minuun kohdistettuja odotuksia ja ollut varma etten pysty niitä täyttämään. Sopiva määrä itsekkyyttä kuitenkin mahdollistaa senkin ajattelumallin, että odotuksia ei ole pakko pystyä täyttämään, vaan vain sen verran kuin itse tosiaan haluaa, jaksaa ja pystyy. Käytännöllistä.Mida kirjoitti:Esim. mä varmaan ekaa kertaa elämässäni koen sellaista tunnetta, että olispas kiva jos olis joku ihan oikee ystävä (puolison lisäksi, kyllä tää toista vuotta jatkuva ulkomaaneristys vaan vaatii veronsa). Ja siksi nyt on hyvä olla mukava avoin ja valmis kommunikoimaan kivojen ja kiinnostavien ja ihanien ihmisten kanssa, koska se ei olisi mikään katastrofi, jos se yhteydenpito siitä tiivistyisikin ja jos toinenkin tykkäis ihmisenä. Ja toisaalta ei tarvi pelätä torjuntaa ja lämpiämättömyyttä, koska se on oikeasti vaan ihan valtaisa bonus, jos jonkun suhteen noin kävisikin. Tähän asti ku lähinnä oon vältelly ettei vaan kukaan keksis alkaa kaveeraamaan.
Se on ihan kamalaa ku tajuaa, että toinen todennäköisesti elättelee toiveita jostain lähemmästäkin ystävyydestä ja yhteisistä ajanvietoista ja itteä ei sit nappais yhtään pakollista kohteliaisuutta enempää. Ja ku ei tiiä onko siellä tosiaan kuin vahvat odotukset ja isot pettymykset sitte tulossa torjunnan tullen, ni ei oikeen osaa ruveta suorasanaisesti torjumaankaa. Sit vaa ajattelee, että ehkä se tajuu itte jos en ikän kysele kuulumisia tms. (niinku en kyseliskää muuta ko sillon ku kiinnostaa). Täytys vaa tosiaa osat ol ottamat omal kontolles yhtää vastuuta muitten odotuksista. Ja ymmärtää et jos joskus joutuski ihan suoraan sanomaan, että ei mua huvita, ni et ei se oo maailmanloppu. Minä en tietenkään tunne sinua IRL, joten vaikea sanoa miten siellä käyttäydyt, mutta palstahahmosi ainakin vaikuttaa siltä, että voisin kuvitella sinun säikkyvän tuollaisia tilanteita niin paljon, että puolivahingossa itse päädyt antamaan pakit jotenkin tökerösti, jolloin itse pakit eivät loukkaa niinkään kuin se tapa millä ne on annettu. Eli on hyvin mahdollista, etteivät pakit ole se varsinainen syy, josta nuo seuraukset tulevat. Jos esimerkiksi päädyt selostamaan kovinkin tarkasti miten huono ihminen tunnustaja mielestäsi on, olisi kumma jos tämä ei loukkaantuisi. Silloinhan kysymyksessä ei olekaan enää pakit, vaan jo valmiiksi lyödyn maanrakoon nuijiminen.Tix kirjoitti:Jos niin on, niin miksi siitä sitten täytyy aina vetää herneet nenään? Ryhtyä vetistelemään? Katkaista yhteydenpito? Katkeroitua ja syytellä? Minusta on aina ikävää menettää kaveriksi tai ystäväksi kokemani ihminen sen takia, että hän tuntee jotain minua kohtaan, johon en voi vastata muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos." Vielä ikävämpää on se, ettei ole millään tavalla toivonut tai halunnut sitä tilannetta.prosessi kirjoitti:Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.
Jos osaa hoitaa pakkien antamisen niin, ettei toinen osapuoli loukkaannu, on olemassa myös vaihtoehto c) Keskustella tunnustuksen tehneen henkilön kanssa asiasta niin, että tämä itse ymmärtää selvittää asian myös sen kumppaninsa kanssa.Erityisen kammottavan tilanteesta tekee se, jos lähestyminen tulee ystävän tai kaverin kumppanilta. Siinä tilanteessa voi joko
a) Kertoa tapahtuneesta ystävälleen ja tulla ammutuksi viestinviejänä ja/tai särkeä ystävän sydän
b) Olla kertomatta ja katsella kuinka hänen viattomasti rakastamansa löyhämoraalinen lunttu ryhtyy miinoittamaan ystävyyssuhdetta ja jatkaa ystäväsi kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Eihän sitä lähtökohtaisesti tarvitsekaan pitää hyvänä asiana, enemmän EW kai on ihmetellyt sitä, että pidät sitä lähtökohtaisesti pahana asiana vain omien kokemustesi perusteella, vaikka muilla on tarjota paljonkin esimerkkejä siitä, että asia ei välttämättä olekaan niin paha kuin olet ajatellut.En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?
Salattujen? Siis jos tilanne tosiaan on se, että tunteiden julkituoja on parisuhteessa ja tilanne on se, että puoliso ei hyväksyisi tuollaisia puheita, niin tosiaan olis ollu parempi vaan pitää mölyt mahassa eikä alkaa vehtailla selän takana.Tix kirjoitti: En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?
Pidätkö minua jotenkin sosiaalisesti idioottina? Tuota sanotaan kaveruudeksi. Ei minulla ole mitään oletuksia, hämmästyn melko lailla vilpittömästi aina jos joku tulee palavista tunteistaan kertomaan. On eri asia sanoa, että olet mukava tyyppi kuin tulla flirttaillen höpöttämään, että minulla on palava halu kertoa, että olet niiin ihku ja muutenkin mahtava.Mida kirjoitti:Jos sinulle joku nainen tulee kertomaan, että olet muuten tosi kiva tyyppi ja sun kanssa on mukava olla (siis nimenomaan tällaisessa muodossa ilman roolitteluja tai vihjailuja enemmästä), koetko aina taustalla olevan jotain romanttisseksuaalisia odotuksia, jotka velvoittavat sinut pakkien antamiseen, jos sinua ei kiinnosta?
Ryhää. Luuletko että joku sellainen joka haluaa yrittää saada kakun, mutta pitää samaan aikaan tortun siltä varalta ettei saakaan kakkua, menisi tunnustamaan sen tortulle? Jos hän olisi sen riskin halunnut ottaa, että jää ilman kumpaakaan, niin eiköhän olisi silloin jo alun alkujaan toiminut oikein ja lähtenyt suhteesta sen sijaan että vehkeilee. Täytynee olla itsetuntemuksen Bon Jovi että kykenee moiseen tunnemanipulaatiojujitsuun.prosessi kirjoitti:Jos osaa hoitaa pakkien antamisen niin, ettei toinen osapuoli loukkaannu, on olemassa myös vaihtoehto c) Keskustella tunnustuksen tehneen henkilön kanssa asiasta niin, että tämä itse ymmärtää selvittää asian myös sen kumppaninsa kanssa.
Pah. Mää en vaa tajunnu viäläkää, että minkä sää koet tuollaisena tunteistaan kertomisena. Vään ny viä rautalangast tätä omaa näkökulmaas: Ei voi ol kaveri (ja ilmaista ns. kaveritykkäämistä) sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ehkä mahdollisesti voisi joissain olosuhteissa olla joskus enemmänkin (muokslisäys: erityisesti silloin jos jompikumpi on jo parisuhteessa). Vai voiko?Tix kirjoitti:Pidätkö minua jotenkin sosiaalisesti idioottina? Tuota sanotaan kaveruudeksi. Ei minulla ole mitään oletuksia, hämmästyn melko lailla vilpittömästi aina jos joku tulee palavista tunteistaan kertomaan. On eri asia sanoa, että olet mukava tyyppi kuin tulla flirttaillen höpöttämään, että minulla on palava halu kertoa, että olet niiin ihku ja muutenkin mahtava.Mida kirjoitti:Jos sinulle joku nainen tulee kertomaan, että olet muuten tosi kiva tyyppi ja sun kanssa on mukava olla (siis nimenomaan tällaisessa muodossa ilman roolitteluja tai vihjailuja enemmästä), koetko aina taustalla olevan jotain romanttisseksuaalisia odotuksia, jotka velvoittavat sinut pakkien antamiseen, jos sinua ei kiinnosta?
Ja ei, en anna pakkeja tökerösti tai ole muutenkaan sosiaalisesti dumbo. Naiset eivät vain kestä torjutuksi tulemista kovin hyvin, vaikka sen tekisi kuinka lempeästi. Ilmeisesti eivät monet miehetkään.
Sellaiset viestit, jotka voi selkeästi tulkita romanttisseksuaaliseksi kiinnostukseksi. Oli se sitten "voisitko millään antaa vähän kyrpää nams" tai "mä oon ollu suhun ihastunu jo vuoden." Ei täsmällisillä sanoilla ole merkitystä vaan viestimisen kokonaisuudella. Ei ole toistaiseksi koskaan ollut vaikeuksia tulkita viestin sisältöä täsmälleen oikein.Mida kirjoitti:Pah. Mää en vaa tajunnu viäläkää, että minkä sää koet tuollaisena tunteistaan kertomisena.
Voi. Mutta parisuhteessa olevien kohdalla se edellyttää viestinnältä selkeyttä. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?Vään ny viä rautalangast tätä omaa näkökulmaas: Ei voi ol kaveri (ja ilmaista ns. kaveritykkäämistä) sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ehkä mahdollisesti voisi joissain olosuhteissa olla joskus enemmänkin. Vai voiko?
Selkeyden vuoksi. Jos molemmat osapuolet ovat sinkkuja ja jompi kumpi haluaa kertoa seikkaperäisesti ystävälleen/kaverilleen/työtoverille/naapurin koiralle miten ihana ja ihmeellinen hän on unohtaen platoniset painotukset, niin mikäs siinä sitten. Eihän silloin kanna vastuuta kuin siitä, että saattaa antaa vääriä signaaleja.Ja jos tuollainen on sinusta kaveritykkäämisilmoitus, mihin niitä roolituspainotuksia tarvitaan? Varmuuden vuoksi?
Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit? Jotenkin ainakin voisi kuvitella, että mitä enemmän ikää ihmisellä on, sitä enemmän käytännön järjestelyjäkin suhteesta lähteminen edellyttää, että henkisesti ehtii irtautua paljon ennen kuin kaikki tarpeelliset konkreettiset muutokset on toteutettu. Lisäksi luulen, että ainakin naisille melko tyypillistä on hakea rohkeutta lähtemiseen kiintymällä johonkuhun muuhun. Eri asia sitten on, että kannattaako kyseistä kiintymystä yleensäkään lähteä realisoimaan sen alkuperäisen suhteen päätyttyä.Tix kirjoitti:Ryhää. Luuletko että joku sellainen joka haluaa yrittää saada kakun, mutta pitää samaan aikaan tortun siltä varalta ettei saakaan kakkua, menisi tunnustamaan sen tortulle? Jos hän olisi sen riskin halunnut ottaa, että jää ilman kumpaakaan, niin eiköhän olisi silloin jo alun alkujaan toiminut oikein ja lähtenyt suhteesta sen sijaan että vehkeilee. Täytynee olla itsetuntemuksen Bon Jovi että kykenee moiseen tunnemanipulaatiojujitsuun.prosessi kirjoitti:Jos osaa hoitaa pakkien antamisen niin, ettei toinen osapuoli loukkaannu, on olemassa myös vaihtoehto c) Keskustella tunnustuksen tehneen henkilön kanssa asiasta niin, että tämä itse ymmärtää selvittää asian myös sen kumppaninsa kanssa.
Siis kun joku kertoo pitävänsä sinusta, suhtaudut siihen vastikkeellisena seurustelupetailuna, ja katsot että sinun tulee "antaa pakit" jos sinua ei kiinnosta seurustella hänen kanssaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että jo tuo tekemäsi tulkinta muokkaa reaktiotasi sellaiseen suuntaan, joka käytännössä eliminoi kaikki mahdolliset miellyttävät seuraukset, joita teolla olisi saattanut olla?Tix kirjoitti:Jos niin on, niin miksi siitä sitten täytyy aina vetää herneet nenään? Ryhtyä vetistelemään? Katkaista yhteydenpito? Katkeroitua ja syytellä? Minusta on aina ikävää menettää kaveriksi tai ystäväksi kokemani ihminen sen takia, että hän tuntee jotain minua kohtaan, johon en voi vastata muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos." Vielä ikävämpää on se, ettei ole millään tavalla toivonut tai halunnut sitä tilannetta.
Erityisen kammottavan tilanteesta tekee se, jos lähestyminen tulee ystävän tai kaverin kumppanilta. Siinä tilanteessa voi joko
a) Kertoa tapahtuneesta ystävälleen ja tulla ammutuksi viestinviejänä ja/tai särkeä ystävän sydän
b) Olla kertomatta ja katsella kuinka hänen viattomasti rakastamansa löyhämoraalinen lunttu ryhtyy miinoittamaan ystävyyssuhdetta ja jatkaa ystäväsi kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kuten sanottu: ei sinun tarvitse. Paitsi tietenkin jos haluaisit seurustella minun kanssani, mutta siitä kai tuskin on mitään pelkoa!Tix kirjoitti:En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?
Minulle ainakaan pakit viime keväänä eivät olleet vain pakit.prosessi kirjoitti:Millä lailla?RolloTomasi kirjoitti:Tuo nyt riippuu tilanteesta.prosessi kirjoitti: Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.
Juu. Yhdet ovat nykyään naimisissa. Mies on ällöttävän onnellinen, vaikka ei tiedä mitä polvellaan elättelee. Daami olisi dumpannut heppuparan sormien napsautuksella ja ilmoittikin sen, mutta oksennusrefleksini seurauksena päätyi sittenkin pitämään kiinni siitä mitä oli saanut haaviinsa. Kaiken päälle toki vannotti että älä kerro sille mitään, ethän... ja sitten piti huolen siitä, että ystävyytemme kuoli pois. Vastenmielinen otus.prosessi kirjoitti:Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit?
Välillä minusta tuntuu, että sinä tarkoituksella annat saamillesi pakeille enemmän arvoa kuin niillä oikeastaan on ollut, koska saat pettymyksistä jotain outoa energiaa, jolloin pakkien kuittaaminen pelkkinä pakkeina ei olisi sinulle energiataloudellista.RolloTomasi kirjoitti:Minulle ainakaan pakit viime keväänä eivät olleet vain pakit.prosessi kirjoitti:Millä lailla?RolloTomasi kirjoitti: Tuo nyt riippuu tilanteesta.
Muiden ihmisten pakeista en tiedä.
Päinvastoin - sinä et oikeastaan voi tietää tuota. Minä voin. Olen sen verran puupää, että en tajua kiinnostusta itseäni kohtaan jos sitä ei suurinpiirtein hierota päin naamaa. En pidä itseäni erityisen kiinnostavan tapauksena, siksi onkin epämiellyttävä yllätys kun lämpimäksi ja läheiseksi oletettu kaveruus/ystävyyssuhde osoittautuukin vain peitellyksi pariutumispyrkimykseksi.EveryWoman kirjoitti:Edelliseen viitaten: et oikeastaan voi tietää tuota.Tix kirjoitti:Ei ole toistaiseksi koskaan ollut vaikeuksia tulkita viestin sisältöä täsmälleen oikein.
Tuo "salassapitäminen" kertoo lisää samaa tarinaa. Minun tarkoittamaani vastikkeetonta ihailua ei ole mitään syytä tai järkeä pitää salassa.Tix kirjoitti:Sana "tunnustaa" EI ole arvolatautunut vaan ihan normaali yleiskielinen sana joka kuvastaa tekoa, jolla kerrotaan toiselle jotain, mistä hänellä ei ollut aavistustakaan ja jota on pitänyt syystä tai toisesta salassa. Häpeä- tms. elementit keksit ihan itse.
Tätä kommentoinkin jo aiemmassa viestissä.Vielä vähemmän minun ongelmani on se, että tunteistaan avautuvat naiset ottavat pääsääntöisesti melko lailla nokkiinsa jos lopputulos ei olekaan se mitä halutaan. Niin todennäköisesti ottavat miehetkin, joskaan (onneksi) en omaa siitä kokemusta. Sen verran monta kertaa ilmiö on toistunut, että ainakaan omalla kohdallani en ole törmännyt pyyteettömään tunteiden tunnusteluun.
Ei minua sinun valintasi okseta tai itketä, vaan se, että ilmeisesti monet joutuvat elämään todellisuudessa jossa hyväkin tulkitaan pahaksi ja vaaralliseksi. Sellaisen voisi kuvitella olevan aika ahdistavaa ja elämää kurjistavaa.Se on ihan mukavaa kuulla olevansa hyvä ystävä tai kiva kaveri tai mukava työkaveri tai fiksu tyyppi tai vaikka peelsepupin pikkuserkku, mutta auta armias että on karmea tilanne joutua antamaan pakit ihmiselle joka ei kiinnosta romanttisseksuaalisessa mielessä puolimätää herkkusientä enempää. Jos sinun maailmassasi on ok tunnustella palavasti ihastuksiasi varatuille ja vielä vaikkapa varattuna, niin anna palaa vaan. Minä tyydyn kunnioittamaan omaa ja toisten parisuhdetta sen verran, että en tietoisesti heittele tulitikkuja bensalammikkojen lähellä.
Jos se sinua oksettaa tai itkettää, niin oksenna tai itke vain.
On sinulla tuttavapiiri. EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen, ja nyt kyllä mietityttää, että millä kriteereillä sinä oikein onnistut useamman tuollaisen ihmisen keräämisessä porukoihisi.Tix kirjoitti:Juu. Yhdet ovat nykyään naimisissa. Mies on ällöttävän onnellinen, vaikka ei tiedä mitä polvellaan elättelee. Daami olisi dumpannut heppuparan sormien napsautuksella ja ilmoittikin sen, mutta oksennusrefleksini seurauksena päätyi sittenkin pitämään kiinni siitä mitä oli saanut haaviinsa. Kaiken päälle toki vannotti että älä kerro sille mitään, ethän... ja sitten piti huolen siitä, että ystävyytemme kuoli pois. Vastenmielinen otus.prosessi kirjoitti:Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit?
Otit siis huomioon oman pakkien antamisesi vaikutuksen siinä, millaisia seurauksia tunteiden ilmaisemisella on ollut? Uskon kyllä, että on tilanteita joissa jo tunteiden ilmaisemisen tavasta voidaan päätellä henkilön parisuhdehakuinen motiivi. Mutta kun sanoit aiemmin päätelleesi sen siitä, että välit menivät tilanteen jälkeen poikki, ajattelin että alkuperäinen tilanne ei välttämättä ole ollut niin selvä.Tix kirjoitti:Päinvastoin - sinä et oikeastaan voi tietää tuota. Minä voin. Olen sen verran puupää, että en tajua kiinnostusta itseäni kohtaan jos sitä ei suurinpiirtein hierota päin naamaa. En pidä itseäni erityisen kiinnostavan tapauksena, siksi onkin epämiellyttävä yllätys kun lämpimäksi ja läheiseksi oletettu kaveruus/ystävyyssuhde osoittautuukin vain peitellyksi pariutumispyrkimykseksi.
Ei kyseinen nainen ollut minun ystäväni vaan tätä nykyä käytännössä entisen ystäväni kumppani. En ole koskaan edes pitänyt ko. naisesta.prosessi kirjoitti:On sinulla tuttavapiiri. EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen, ja nyt kyllä mietityttää, että millä kriteereillä sinä oikein onnistut useamman tuollaisen ihmisen keräämisessä porukoihisi.Tix kirjoitti:Juu. Yhdet ovat nykyään naimisissa. Mies on ällöttävän onnellinen, vaikka ei tiedä mitä polvellaan elättelee. Daami olisi dumpannut heppuparan sormien napsautuksella ja ilmoittikin sen, mutta oksennusrefleksini seurauksena päätyi sittenkin pitämään kiinni siitä mitä oli saanut haaviinsa. Kaiken päälle toki vannotti että älä kerro sille mitään, ethän... ja sitten piti huolen siitä, että ystävyytemme kuoli pois. Vastenmielinen otus.prosessi kirjoitti:Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit?
Aiemmin väitit, että noita tapauksia oli useampikin.Tix kirjoitti:Ei kyseinen nainen ollut minun ystäväni vaan tätä nykyä käytännössä entisen ystäväni kumppani. En ole koskaan edes pitänyt ko. naisesta.prosessi kirjoitti:On sinulla tuttavapiiri. EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen, ja nyt kyllä mietityttää, että millä kriteereillä sinä oikein onnistut useamman tuollaisen ihmisen keräämisessä porukoihisi.
Valikointi on kieltämättä monessa asiassa hyvästä.