Kitinä

En äänestänyt, koska en osaa vastata kysymykseen. Lähtisin silti varmaan jotenkin sellaiselta tapauskohtaisen harkinnan pohjalta, mikä sitten tietysti johtaisi ihanaan omavaltaisuuteen ja epätasa-arvoon adoptiohalukkaiden pariskuntien välillä... Ainakin sellaisissa tapauksissa adoptio homopariskunnalle saattaisi olla hyvä asia, jossa lapsella on aiemmin olemassa tunnesuhde jompaan kumpaan tai molempiin adoptiovanhempiin. Ventovieraan lapsen adoptiota homopariskunnalle en ihan varauksetta osaa lähteä kannattamaan.

Kyllä mäkin lähden siitä, että rakkaus, turva, hyväksyntä ja huolenpito ovat niitä ensisijaisia elementtejä hyvässä vanhemmuudessa, ei seksuaalinen suuntautuminen. Mutta toisaalta mun käsityksen mukaan lapsen hyvinvoinnille on edullista jos hänellä on sekä isä että äiti, siis kumpaakin sukupuolta oleva henkilö, jolta rakkautta saada, jonka kanssa arkea jakaa, ja sitten tietysti nuo samaistumis- ja sukupuoli-identiteettijutut päälle. Miehisyys tahi naiseus on mun käsittääkseni iso osa ihmisen identiteettiä, ja käsitän tuon asian siis huomattavasti syvempänä juttuna ihmisen olemuksessa, kuin sen noudattaako toimissaan pinnallisia stereotypioita sukupuolille suoduista tehtävistä.

Hebuli tai joku taisi tuolla aiemmin jo tuoda esiin sen pointin, että adoptiossa lähtökohta on se, mikä on lapsen paras, ei suinkaan adoptiovanhempien oikeudet. Ei lapsensaanti ole mikään ihmisoikeus, huolimatta siitä, että varmasti useat ihmiset kokevat suurta menetyksen tuskaa lapsettomaksi jäädessään. Tuo lapsen paras pitäisi sitten jollain lailla yrittää selvittää kussakin tapauksessa.

Omakohtaista sen verran, että olen avioerolapsi ja isälläni oli alkoholiongelma. Siitä huolimatta en missään tapauksessa olisi mielummin halunnut kasvaa vakaassa ja ongelmattomassa homoseksuaalivanhempien perheessä, jossa olisin jäänyt paitsi joko isästäni tai äidistäni. Kyllä noissa sukupuoleen liittyvissä ominaisuuksissa vain oli kummassakin jotain omanlaistaan äärimmäisen tärkeää. En silti epäile, ettenkö olisi rakastanut vanhempiani, jos olisivat olleet samaa sukupuolta keskenään. Mutta se olisi silti ollut asia, jonka hyväksyminen ei olisi ollut helppoa.

Minulla on ystävä, jonka äiti ja isä erosivat ja äiti löysi uuden naisen. Tunsin molemmat, ystäväni äidin ja hänen naisystävänsä, ja tykkäsin molemmista. En olisi tuossa asiassa halunnut missään nimessä vaihtaa osia ystäväni kanssa, vaan hiljaa mielessäni kiitin onneani olla avioerolapsi jolla on juopotteleva isä. Nämä olivat siis lapsen ajatuksia, ja vielä hyvinkin suvaitsevaisen kasvatuksen saaneen ja monenlaista nähneen lapsen ajatuksia.

Niin, siitä vielä, että on tietyllä tavalla kyllä luonnollista, ettei homopariskunnilla ole lapsia. Ihan vain siksi, ettei homopariskunnille synny lapsia. En mitenkään suoraan vastusta esimerkiksi lapsettomuushoitoja, abortteja jne, mutta omat eettiset dilemmansa näen näissäkin. En tiedä mihin kohtaan tulisi vetää raja, jonka yli ihminen ei saisi mennä, kohdunvuokraukseen, kloonaukseen vai mihin ? Mihin asti asioiden luonnolliseen kulkuun saa todellisen tai kuvitellun hyväntekemisen nimissä puuttua ? Entä itsekkyyden ?

Omalla kohdallani olen ajatellut etten tule lähtemään lapsenhankintaan tarkoituksellisesti ennen kuin minulla on pysyväksi tarkoitettu suhde isäehdokkaan kanssa. Voi olla ettei sellaista koskaan tapahdu, ja jään sitten lapsettomaksi. Kyllä, se olisi menetys ja surun paikka minulle, mutta lapsen oikeudet isään tulevat ensin.

Zeb kirjoitti:
Omalla kohdallani olen ajatellut etten tule lähtemään lapsenhankintaan tarkoituksellisesti ennen kuin minulla on pysyväksi tarkoitettu suhde isäehdokkaan kanssa. Voi olla ettei sellaista koskaan tapahdu, ja jään sitten lapsettomaksi. Kyllä, se olisi menetys ja surun paikka minulle, mutta lapsen oikeudet isään tulevat ensin.

Minulla on samankaltaisia ajatuksia. Mutta sitten kuitenkin ajattelen, että jos jään yksin niin ainakin harkitsen adoptiota. Lapsella on oikeus isään, mutta toisaalta lapsella on parempi hänestä välittävän yh-äidin (tai -isän) kanssa kuin kiinalaisessa orpokodissa. Tämä päätelmä taas johtaaa siihen, että lapsella on parempi homo- tai lesboparin lapsena kuin kiinalaisessa orpokodissa. Joku tässä ketjussa sanoikin sen jo: maailmassa on niin paljon isättömiä ja äidittömiä, ankeissa oloissa eläviä lapsia, että tuntuu järjettömältä kieltää, jos joku sellaisen tahtoo ottaa luokseen ja pitää hänestä huolta - vaikkei se joku sitten pystyisikään tarjoamaan lapselle aivan ideaaliolosuhteita.

Komppaan Zebbiä ihan täysillä.
Hyvin sanottu, oikeastaan kaikki tuli ja paremmin kuin minä osaisin sanoa.
Hieman vakavamminkin ehkä kuin minulla .

---------------------------------

Onko adoptiovanhemmista todella pulaa? Suomalaisille lapsille ainakaan? Eikö monia tarjolle tulevia karsita? Jos, niin sitten toivoisin ettei homovanhempia suosittaisi ainakaan jostain poliittisen korrektiuden vaatimuksesta, vaan huomioitaisiin haittapuolet.

PerttiMakimaa kirjoitti: Jatkatko vaikka sitten muista viesteistäni? (Referoin)?

Neljän sivun paatoksen jälkeen tuon tuskin mitään uutta keskusteluun, mutta jatkan toki suoriin kysymyksiin.

PerttiMakimaa kirjoitti: -Onko aikuisilla suvaitsevuuden nimissä oikeus tehdä tämäntyylisiä päätöksiä lasten puolesta?

Aikuisilla on oikeus päättää lapsen puolesta, kyllä. Muuten lapsia ei edes syntyisi. Olennaista on rakkaus lapseen ja halu sekä kyky toimia hänen hyväkseen, ei vanhemman seksuaalinen suuntaus (kuten aiemmin mainitsin, kunhan se on laillisuuden rajoissa). Lapset ovat luonnostaan suvaitsevaisia, nimenomaan suvaitsemattomuuden he oppivat.

PerttiMakimaa kirjoitti: - Onko lapsella oikeus sekä isään että äitiin?

Lapsella tulisi mielestäni olla oikeus turvalliseen tulevaisuuteen, tämän takaa paremmin parisuhde. Toinen huoltajistahan voi kuolla, elätyksen tarjoaminen on turvatumpaa, läsnäoloa on enemmän jne. Mutta ei, en usko että merkityksellisin on juuri äidin ja isän olemassaolo. Juuri tähän vedin kritiikin ydinperhettä kohtaan. Eihän niissäkään valitettavan usein lapsilla ole ollut oikeutta isään, ja kelpo lapsia on kehittynyt. Myös äidittömistä lapsista. Alkoholistien lapsista. Mummon luona kasvaneista. Mikään kasvatusmuoto ei tuomitse lasta epäonnistumaan tai kasvamaan kieroon. Eniten lapset tarvitsevat perusturvallisuuden tunnetta siitä että heistä huolehditaan. Parisuhteen malli ei varmasti ole pahitteeksi, mutta sen näkee kahden aikuisen välillä homosuhteessakin.

Herra Manala kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Ideaalitilanne lapselle... Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt kuin appron verran, opettajamme voinevat latoa faktaa siitä kuinka lapselle tärkeintä on merkityksellinen suhde rakastavaan aikuiseen. Ei sukupuolisteretypian tarjoama roolimalli. Samoin kiusaamisargumentti on hurskasteleva, mehän niitä tilanteita lapsille luomme kiusata, eivätkä kommentit nahkasohvalla painivista homoista ole omiaan asenteita parantamaan. Miksi juuri homoihin liitetään rietastelu ja tavallista aktiivisempi seksielämä kun suurin osa viettää täysin tavallisenharmaata elämää.

Ei millään pahalla, mutta pelkkä opettajuus ei vielä anna oikeutta asiantuntemuksen yliguruuden puolesta, ja kenenkään yksittäisen opettajan mielipiteitä en lähtisi faktana pöytään latomaan kyseenalaistamatta, kun kyse on näinkin paljon omia mielipiteitä ja ajatusmalleja tukevasta aiheympäristöstä. Käsittääkseni ihan moni kasvatustieteen opettaja - oli sitten lisenssiaatti, maisteri, tohtori tai lehtori - puhuu roolimallien tärkeyden puolesta, vaikka oma opettajasi ei sitä mieltä olisikaan. Turvallinen suhde rakastavaan aikuiseen voi varmasti olla tärkein yksittäinen tekijä kasvatuksessa. Yritätkö vihjata että toisiksi tärkein juttu ei olekaan sitten enää lainkaan tärkeä? Tekstistäsi saa sellaisen kuvan.

Näin en väittänytkään, ilmaisin vain että henkilökohtaisesti hinkuisin lisätietoa lapsen kehityksestä koska aihepiiri on tuttu vain tietyn opintomäärän verran. Koska joukossa on alaa enemmän opiskelleita, arvelin heillä olevan lisätietoa. Kenties ei, koska eivät ole näyttäytyneet. Tähän saakka keskusteluissa on muuten pidetty tutkimustiedon omaamista hyvänä asiana, mielenkiintoista että juuri nyt siihen ei voikaan luottaa, kun se sattuu tukemaan homoliittojen puolustajien mielipiteitä. Ylipäätään tietysti tiedon ja lähteiden laaja-alainen tarkastelu on tarpeen mutten usko voimavarojeni riittävän lisäopiskeluun tässä vaiheessa vain saadakseni napautella kaikkitietäviä herroja keskustelupalstalla.

Ideaalitilanteesta yritin selittää ettei sellaista ihmisellä voi ollakaan. Ei edes lapsella. Aina joutuu kohtaamaan pettymyksiä, vastoinkäymisiä, haasteita eikä kaikkea koskaan voi suunnitella valmiiksi. Tämän vuoksi jonkin mystisen täydellisen tavoittelu on absurdia. Kyllin hyvä riittää, kuten kasvatuksessa yleensäkin. Kiitän jo etukäteen siitä ettei tämän kommentin ansiosta kukaan valveutunut kanssakeskustelija nyt hoihka soveltumattomuuttani äidiksi.

Herra Manala kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Vastustajat vetoavat mieluusti homoseksuaalisten vanhempien lapselle luomaan vääristyneeseen kuvaan maailmasta. Ja tätä tukemaan kärjistys siitä miten hyvin kahden lapsen ideaaliheteroperhe voi kehitystä tukea.

Kysymys kuuluu: Miksi tämä on mielestäsi irrelevanttia?

Kuva maailmasta ei ole vääristynyt antaessaan mallin toisiaan ja lastaan rakastavasta perheestä. Se, että vanhemmat eivät ole samaa sukupuolta, ei tätä asiaa muuta.

Kerron vielä tarinan. Lesboparilla oli kaksi lasta, yksi kummankin synnyttämänä. Toinen sairastui ja kuoli. Nyt orvoksi jäi hänen lapsensa, jolla ei ollut kahta äitiä. Kumpi olikaan parempi ratkaisu, perheen sisäinen adoptio vai huostaanotto ja siskosta erottaminen?

EveryWoman kirjoitti: Vastauksia: Minulla ei ole lapsia, muutamilla ystävilläni on (pieniä). Kokemusta lasten hoitamisesta on jonkin verran, eniten tarhaikäisistä ja ala-asteen 1.-3. -luokkalaisista (olen ollut kouluavustajana vuoden, ja osan tuosta ajasta henkilökohtaisena avustajana). Harkitsen äitiyttä vakavissani, tosin luonnollisin keinoin miespartnerini kanssa. Keinohedelmöitykseen en lähtisi missään tapauksessa, ja adoptio/oma biologinen lapsi ovat minulla muutenkin samalla viivalla (miehellä taas eivät, joten varmaan ensin ainakin yritämme saada oman). Tiedänkö mitään lapsista? Aika lavea kysymys. Jonkin verran peruspsykologian teoriatietoa löytyy kokemustiedon lisäksi. Mikään asiantuntija en väitä tässä asiassa kuitenkaan olevani. Ai niin, lisäksi olen itse ollut lapsi! Auttaako se?

Hain sitä pointtia (kaikille tiedoksi), että oletteko nähneet miten paljon lapset tarkkailevat omaa sukupuolta olevan aina läsnä olevan aikuisen tekemisiä ja kopioivat niitä? Jalostuneena ajatukseksi, voisi olla aika vaikeaa jos lesboparilla olisi poikavauva. Ja sama toisinpäin. Tämä taas on omaa trendikästä mutuani.

EveryWoman kirjoitti: Tuota noin. *ärhentelee* Osoitapa näistä perusteluistani se kohta, jossa ajetaan aikuisten oikeuksia lasten oikeuksien sijaan:

Ärhentelet aiheellisesti siinä suhteessa, että minä tunnustan kuuluvani siihen (pieneen?) ihmisryhmään joka ei aina jaksa lukea kommenttejasi loppuun asti. Vaan suosin sellaista elämänkaariajattelua...

EveryWoman kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:

SnapaHead kirjoitti:Suvaitsevat ihmiset ovat tehneet suvaitsevaisuudesta itselleen hyveen. Näytä minulle ihminen, joka on vaatimaton suvaitsevaisuutensa suhteen ja minä näytän ihmeen.

OT:
Jännää että juuri suvaitsevaiset ihmiset käyttäytyvät äärimmäisen esimerkillisesti, jos vaikka pöydässä on rättipää, neekeri tai ilmifägäri.
He eivät käyttäydy niinkuin pöydässä olisi kolme ihmistä vaan he käyttäyvtyvät juuri niin kuin pöydässä olisi rättipää, neekeri ja ilmifägäri.

Näino.

Oikeasti suvaitsevaiset ihmiset eivät mainosta suvaitsevaisuuttaan yhtä kovaäänisesti?

Urpot.

Vittu sä olet vajaaälyinen lehmä. Enkö minä juuri sano tuossa lainatussa osiossa noin?

Ja hei jos tollanen saatanan keskusteleva säilykepurkki ei opi ehdollistamaan niin mitä sille pitäisi tehdä? Ottaa kone pois vai katkoa sormet?
Tähänkin ketjuun olet taas tykittänyt läjän tekstiä sanoen, että näin on. Ei mitään ehtoja. Näin se vaan on. Ja aiheena lapset ja niiden kehitys. Ja sinä saatana latelet yksittäisiä pitäviä sääntöjä!??!? Ja nekin hyvin kyseenalaisia Kauniit ja Rohkeat -paskaa.
Eli edelleen, lue vitun papukaija joskus elämäsi aikana edes yksi hyvä kirja. Olisi mielenkiintoista nähdä oletko koko elämäsi aikana tajunnut yhden ainutta lukeemasi pätkää, lukuunottamatta VHS-nauhurin manuaalia.

Kas, tässä meillä on fiksu vekotin.

Melnais kirjoitti: Neljän sivun paatoksen jälkeen tuon tuskin mitään uutta keskusteluun,

*lukee* Olit oikeassa.

PerttiMakimaa kirjoitti: -Onko aikuisilla suvaitsevuuden nimissä oikeus tehdä tämäntyylisiä päätöksiä lasten puolesta?

Melnais kirjoitti: Aikuisilla on oikeus päättää lapsen puolesta, kyllä. Muuten lapsia ei edes syntyisi. Olennaista on rakkaus lapseen ja halu sekä kyky toimia hänen hyväkseen, ei vanhemman seksuaalinen suuntaus (kuten aiemmin mainitsin, kunhan se on laillisuuden rajoissa). Lapset ovat luonnostaan suvaitsevaisia, nimenomaan suvaitsemattomuuden he oppivat.

Mietin tuossa sitä itsekkyyden määrää, johon ihmiset ovat oikeutettuja lapsen teossa.

Tämä nyt on mielenkiintoinen sivujuonne. Miksi täällä olevat kirjoittajat tuntuvat pitävän lapsia haluavia ystäviään (heteroita) kummallisina elämänsä pilaajina, mutta ovat tukemassa kaikin voimin homoseksuaalien pyrkimyksiä vanhemmuudessa? On tämä maailma aika sekaisin.

Tässä on vähän sama juttu kuin siinä, että nykyihmisen mielestä poltetun dieselin katku tuntuu paremmalta ja luonnollisemmalta kuin lehmänlannan haju.

Melnais kirjoitti: ...vain saadakseni napautella kaikkitietäviä herroja keskustelupalstalla.

Olisin mieluusti kuullut jonkin järkevämmältä kuulostavan syyn tälle keskustelullesi. En toisaalta voi sanoa, että olisin ollut yllättynyt.

Melnais kirjoitti:Kerron vielä tarinan. Lesboparilla oli kaksi lasta, yksi kummankin synnyttämänä. Toinen sairastui ja kuoli. Nyt orvoksi jäi hänen lapsensa, jolla ei ollut kahta äitiä. Kumpi olikaan parempi ratkaisu, perheen sisäinen adoptio vai huostaanotto ja siskosta erottaminen?

Olen pohtinut vakavissani seuraavaa asiaa. Entä jos joku ihminen menee parisuhteeseen ihmisen kanssa, jolla on elätettävinään pieniä lapsia. Tämä lasten biologinen vanhempi kuolee tästä epätäydellisyydessään täydellisestä perheyksiköstä. Mitkä ovat tämän toisen puoliskon oikeudet? Edellytetään nyt, että lasten toinen biologinen vanhempi olisi elossa.

Olettaisin, että tämän lesboparin tapauksessakaan lapset tuskin ovat syntyneet neitseellisellä sikiämisellä...

Eli pitäisikö sallia yksinäiselle heterollekin adoptio-oikeus toisen biologisiin lapsiin? En tiedä onko kummassakaan tapauksessa tämä laillisisesti mahdollista - ainakaan ilman toisen biologisen vanhemman suostumusta. Pakkoadoptioko on suvaitsevaisten ratkaisu?

EDIT: pieni sana, iso ero

Gattaca kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:Ja EWlle vielä että vapautta ei ole se, että kuvitellaan ihmisen olevan kulttuurin muovattavissa oleva "tabula rasa" tai tyhjä astia, vaan vapautta on se, että ihminen saa toteuttaa sitä mitä itse synnynnäisesti on!

Joo-o, mutta miten homovanhempien kanssa eläminen muka on suurempi este tuolle itsen toteuttamiselle kuin heterovanhempien? Siis oletusarvoisesti.

Äh..
Jospa nyt uskottaisiin niinkuin toisaalla, että ihmisellä ja eläimillä on sittenkin enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja?

Kyllä, uskon juuri näin. Mutta ei nyt siitä hemmetissä voi vielä yksioikoisesti vetää sellaista johtopäätöstä, että millä tahansa yksittäisellä elämänalueella ihmisiä ja eläimiä on kohdeltava täsmälleen samoin. Esimerkki: Ei, ette voi ostaa tätä tonttia. Se kuuluu jo tuolle hirvelle (ihan kuin tontin omistusoikeus merkitsisi samaa hirvelle ja ihmiselle). Tai: Et saa runkata metsässä vaikka muita ihmisiä ei olisikaan paikalla - oravat saavat traumoja jos pakotat ne todistamaan seksuaalista toimintaasi (ihan kuin oravien seksuaalisuus olisi yhtä henkistä kuin ihmisten).

Ainakin omasta näkökulmastani ihmisen seksuaalisuudessa henkisyys on vähintään yhtä tärkeässä osassa kuin eläimellinen sukupuolisuus. Ymmärrän toisaalta sen, jos sinä olet asiasta eri mieltä (vielä toistaiseksi), koska mainittua henkistä tasoa on vaikea esittää pornofilmeissä, joihin oma seksuaalisuutesi toistaiseksi perustuu (ja tämä ei ollut piikittelyä).

Yksi niistä yhtäläisyyksistä käsittääkseni on ihmislapsen vaistomainen leimautuminen äitiinsä ja isäänsä. Edelleen ainakin heterolapsen kasvaminen omaksi itsekseen saattaisi vaatia tuekseen molempia sukupuolia edustavat vanhemmat, mieluiten ihan biologiset oma isä ja äiti. Minua ainakin on jelppinyt että tunnistan itseni vanhemmissani.

En nyt ehkä ihan tarkkaan tiedä mistä puhut, mutta minun käsittääkseni sinä olet kouluesimerkki ihmisestä, joka estää itseään elämästä täyttä elämää piiloutumalla sen taakse, millainen ihminen itse on. Tällainen mä oon, eikä tällainen saa naista/töitä/jne. Voisi olla parempi, että et tunnistaisi itseäsi vanhemmissasi, koska silloin ehkä tulisit ajatelleeksi omaa vaikutustasi siihen, millainen ihminen sinä olet.

Tuo "oma itse" ei minun ymmärtääkseni ole läheskään niin staattinen kokoelma ajatuksia, taipumuksia ja suuntautuneisuuksia kuin sinä tunnut ajattelevan. Olen vakavissani ajatellut lapsesta lähtien, että en voi olla vanhempieni biologinen lapsi (vaikka muuta mahdollisuutta ei oikein ole). Toki joitakin pieniä yhtäläisyyksien säikeitä löytyy, mutta oman arvioni mukaan vanehmpieni kyky rakastaa ja kannustaa minua on vaikuttanut elämääni ehdottomasti enemmän kuin heidän synnynnäiset ominaisuutensa ja niihin "leimautuminen".

No O.K. adoptiolapselta on viety biologiset vanhemmat, oletusarvoisesti. Miksi lisätä eroa menetettyyn luonnontilaan vielä sillä, että ottovanhemmat olisivat kaiken lisäksi samaa sukupuolta?

No höh, ei välttämättä! Olen koko keskustelun ajan yrittänyt korostaa sitä, että adoptio koskettaa niitäkin lapsia, joiden biologinen vanhempi elää homosuhteessa ja kuolee. Jäljelle jää ei-biologinen toinen vanhempi. Jos hän ei voi adoptoida lasta, lapsi menettää suunnilleen samaan aikaan kummatkin vanhempansa. Kumpi tässä tilanteessa on lapsen oikeuksien todellista puolustamista, adoptio-oikeuden vaatiminen vai sen kieltäminen?

Ja entäs sitten ne lapset, jotka adoptoidaan ulkomailta, koska biologiset vanhemmat eivät voi tai halua heitä pitää? Onko parempi, että adoptio jää tekemättä kuin että adoptiovanhemmat ovat samaa sukupuolta?

EI ole kyse siitä, miten erinomaisia he olisivat ihmisinä tai kasvattajina, miten lapsia rakastaisivat tai olisiko juoppoheteropari huonompi, vaan tarpeellisesta leimautumisesta ja ja eri sukupuolista aikuisen mallia tasapainottamassa.

Minun on tietysti mahdotonta arvioida, millainen ihminen olisin nyt jos vanhempani olisivat olleet samaa sukupuolta, mutta julkisuudessa on sellaisiakin ihmisiä joilla tilanne on oikeasti tuo - kuten jo aiemminkin mainittu Elsa Saisio. Jos et tiedä millainen nainen Elsa on (fiksu, rauhallinen jos nyt ei aivan ääri-introvertti, hetero, moraalinen, kaunis), suosittelen että otat selvää. Saatat vaikka ihastua häneen! Elsan oman ilmoituksen mukaan samaa sukupuolta olevista vanhemmista ei ole ollut mitään merkitsevää haittaa hänen elämässään.

En usko, että ihmisellä nämä tarpeet ovat sen vähemmän synnynnäisiä kuin muillakaan eläimilllä, että jossain ihmisen evoluution sukupolvessa ne olisivat naps vaan korvautuneet kulttuurivaikutteilla.

No, kuten sanottu, kyllä minäkin toivoisin että jokaisen lapsen elämässä molemmat sukupuolet olisivat jollakin tavalla edustettuina. En vain pidä näiden edustusta huoltajissa tärkeämpänä kuin lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa tai lapsen oikeutta rakastaviin huoltajiin.

Gattaca kirjoitti:No sitten haluan kiellettäväksi homoseksuaaliset julkiset hellyydenosoitukset!! Joku sanoi, ettei niitä näe, mutta kiellettäköön kokonaan! Perusteena, että EN HALUA nähdä sellaista seksuaalisuutta! Ja varsinkin heteroiden kaikki seksiin viittaavakaan koskettelu julkisilla paikoilla kiellettäköön! Käsi vaimon perseellä on melko varmasti seksuaalista!! Kielisuukonkin näkeminen on minulle yhtä vastenmielistä kuin jos Ann sattuisi näkemään kaluni kadulla!!!

Älä jaksa venkoilla, Gattaca. Eksplisiittisen ja vihjailevan seksuaalisuuden välillä on eroa - toistaiseksi vihjailevan tai verhotun seksuaalisuuden esittäminen julkisuudessa on haluttu hyväksyä (mm. kadunvarsimainoksissa). Voit toki ryhtyä ajamaan sen kieltämistä, mutta aloita silloin aiheesta oma ketjunsa. Tähän aiheeseen jankutuksesi ei liity enää mitenkään.

Zeb kirjoitti:Kyllä mäkin lähden siitä, että rakkaus, turva, hyväksyntä ja huolenpito ovat niitä ensisijaisia elementtejä hyvässä vanhemmuudessa, ei seksuaalinen suuntautuminen. Mutta toisaalta mun käsityksen mukaan lapsen hyvinvoinnille on edullista jos hänellä on sekä isä että äiti, siis kumpaakin sukupuolta oleva henkilö, jolta rakkautta saada, jonka kanssa arkea jakaa, ja sitten tietysti nuo samaistumis- ja sukupuoli-identiteettijutut päälle.

Mutta miksi niiden eri sukupuolien pitää olla edustettuina nimenomaan huoltajissa? Kuten moni on jo moneen kertaan arvellut, adoptioon ryhtyvä pari tuskin jättää varmistamatta että lapsella tulee olemaan myös sen toisen sukupuolen edustajia lähipiirissään ja arjessaan. Itse muistan ihailleeni enoani yli kaiken - siis jotenkin enemmän ja aktiivisemmin kuin omaa isääni.

Miehisyys tahi naiseus on mun käsittääkseni iso osa ihmisen identiteettiä, ja käsitän tuon asian siis huomattavasti syvempänä juttuna ihmisen olemuksessa, kuin sen noudattaako toimissaan pinnallisia stereotypioita sukupuolille suoduista tehtävistä.

Joo, onhan se. Mutta ihmisten sukupuolisuuskäsityksiin tuntuu kuitenkin liittyvän vielä paljon turhaa pinnallista roskaa, jonka omaksumisesta ei ole lapsille kuin haittaa. Kummankohan parin kasvatettavina lapset pääsisivät siitä tehokkaammin ja nopeammin irti, normiheteroparin vai homoparin (kuitenkaan väittämättä että tämän tulisi olla ainut kriteeri vanhempien valinnassa)?

Hebuli tai joku taisi tuolla aiemmin jo tuoda esiin sen pointin, että adoptiossa lähtökohta on se, mikä on lapsen paras, ei suinkaan adoptiovanhempien oikeudet. Ei lapsensaanti ole mikään ihmisoikeus, huolimatta siitä, että varmasti useat ihmiset kokevat suurta menetyksen tuskaa lapsettomaksi jäädessään. Tuo lapsen paras pitäisi sitten jollain lailla yrittää selvittää kussakin tapauksessa.

Toistetaan nyt vielä: onko jotenkin epäselvää, että lapselle on parasta jäädä tutun ei-biologisen vanhemman huoltajuuteen jos biologinen vanhempi kuolee - silloinkin kun mainitut huoltajat ovat keskenään samaa sukupuolta? Entäs onko lapsen edun mukaista ennemmin jäädä Kiinaan elämään katuelämää heteroiden ympäröimänä kuin tulla Suomeen rakastavien homovanhempien kasvatettavaksi?

Omakohtaista sen verran, että olen avioerolapsi ja isälläni oli alkoholiongelma. Siitä huolimatta en missään tapauksessa olisi mielummin halunnut kasvaa vakaassa ja ongelmattomassa homoseksuaalivanhempien perheessä, jossa olisin jäänyt paitsi joko isästäni tai äidistäni.

Aivan kuten minäkään en voi arvioida, miten olisin suhtautunut samaa sukupuolta oleviin vanhempiin, niin et sinäkään voi. Jos olisit kasvanut homovanhempien perheessä, et ajattelisi jääneesi paitsi isästä tai äidistä, koska et tietäisi millaista on olla perheessä jossa on sekä isä että äiti. Nyt kun olet kasvanut siinä perheessä missä olet, ajatuksesi ovat muovautuneet tuollaisiksi.

Kyllä noissa sukupuoleen liittyvissä ominaisuuksissa vain oli kummassakin jotain omanlaistaan äärimmäisen tärkeää. En silti epäile, ettenkö olisi rakastanut vanhempiani, jos olisivat olleet samaa sukupuolta keskenään. Mutta se olisi silti ollut asia, jonka hyväksyminen ei olisi ollut helppoa.

Ollapa täällä nyt Elsa Saisio, jolta voisi kysyä, onko hänen ollut helppo vai vaikea "hyväksyä" että hänen vanhempansa ovat samaa sukupuolta. Itse veikkaan että lapset hyväksyvät aika helposti mitä tahansa mitä aikuiset pitävät hyvänä ja normaalina.

Niin, siitä vielä, että on tietyllä tavalla kyllä luonnollista, ettei homopariskunnilla ole lapsia. Ihan vain siksi, ettei homopariskunnille synny lapsia. En mitenkään suoraan vastusta esimerkiksi lapsettomuushoitoja, abortteja jne, mutta omat eettiset dilemmansa näen näissäkin. En tiedä mihin kohtaan tulisi vetää raja, jonka yli ihminen ei saisi mennä, kohdunvuokraukseen, kloonaukseen vai mihin ? Mihin asti asioiden luonnolliseen kulkuun saa todellisen tai kuvitellun hyväntekemisen nimissä puuttua ? Entä itsekkyyden ?

No minullakin alkaa olla ongelmia hyväksyä mm. keinohedelmöitystä. Mutta en tee siinä eroa heterojen ja homojen välille. Adoptiossa taas määrätään huoltaja jo olemassaolevalle lapselle. Koska lapset eivät aina muutenkaan elä biologisten vanhempiensa luona, en näe hedelmöitymiskyvyttömien ihmisten vanhemmuutta minään suurena virheenä. Samalla perustelulla voisi kieltää ihmisiltä muiden kuin omien biologisten lasten kasvattamisen.

edit: lainattu nikki puuttui

SnapaHead kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti: Näino.

Oikeasti suvaitsevaiset ihmiset eivät mainosta suvaitsevaisuuttaan yhtä kovaäänisesti?

Urpot.

Vittu sä olet vajaaälyinen lehmä. Enkö minä juuri sano tuossa lainatussa osiossa noin?

Et. Sanot: suvaitsevaisuutensa suhteen vaatimaton ihminen on ihme. Ihmeellä yleensä tarkoitetaan jotakin äärimmäisen harvinaista ja selittämätöntä. Tulkitsin sinun siis väittävän ettei sellaisia ihmisiä ole olemassakaan.

Ja suvaitsevaiset ihmiset ymmärrän niinikään kattavan kaikki suvaitsevaiset ihmiset. Muutenhan olisit sanonut: jotkut suvaitsevaisista ihmisistä tjsp. Jos kaikki suvaitsevaiset ihmiset käyttäytyvät kuvailemallasi tavalla, oikeasti suvaitsevia ihmisiä ei ole olemassakaan.

Ja hei jos tollanen saatanan keskusteleva säilykepurkki ei opi ehdollistamaan niin mitä sille pitäisi tehdä? Ottaa kone pois vai katkoa sormet?
Tähänkin ketjuun olet taas tykittänyt läjän tekstiä sanoen, että näin on. Ei mitään ehtoja. Näin se vaan on. Ja aiheena lapset ja niiden kehitys. Ja sinä saatana latelet yksittäisiä pitäviä sääntöjä!??!? Ja nekin hyvin kyseenalaisia Kauniit ja Rohkeat -paskaa.
Eli edelleen, lue vitun papukaija joskus elämäsi aikana edes yksi hyvä kirja. Olisi mielenkiintoista nähdä oletko koko elämäsi aikana tajunnut yhden ainutta lukeemasi pätkää, lukuunottamatta VHS-nauhurin manuaalia.

Kas, tässä meillä on fiksu vekotin.

Olemme asiakeskustelujen alueella. Asiakeskusteluun kuuluu mm. se, että jos näkee toisen argumentaatiossa virheitä, niistä mainitaan tapauskohtaisesti. Ei siis noin kuin sinä teet, että herjaat kaikkea sanomaani yleisesti. Jään odottamaan, mutta en henkeäni pidätellen.

PerttiMakimaa kirjoitti:Hain sitä pointtia (kaikille tiedoksi), että oletteko nähneet miten paljon lapset tarkkailevat omaa sukupuolta olevan aina läsnä olevan aikuisen tekemisiä ja kopioivat niitä? Jalostuneena ajatukseksi, voisi olla aika vaikeaa jos lesboparilla olisi poikavauva. Ja sama toisinpäin. Tämä taas on omaa trendikästä mutuani.

No oletko sinä nähnyt, miten paljon lapset tarkkailevat ja kopioivat omaa sukupuolta olevan, välillä läsnä olevan aikuisen tekemisiä, silloin kun aina läsnäolevaa vaihtoehtoa ei ole (kuinka monista eri sukupuolta olevista vanhemmista muuten voi sanoa että molemmat ovat aina läsnä)?

PerttiMakimaa kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Tuota noin. *ärhentelee* Osoitapa näistä perusteluistani se kohta, jossa ajetaan aikuisten oikeuksia lasten oikeuksien sijaan:

Ärhentelet aiheellisesti siinä suhteessa, että minä tunnustan kuuluvani siihen (pieneen?) ihmisryhmään joka ei aina jaksa lukea kommenttejasi loppuun asti. Vaan suosin sellaista elämänkaariajattelua...

On ihan ok jos ei jaksa lukea jonkun kirjoituksia, mutta miten taavi pitää olla että kommentoi kirjoitusta jota ei ole lukenut?

SingleMalt kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Jos olet vakuuttunut siitä,

Luehan tarkemmin ja lue sieltä kohta "yleistän", ja mieti mitä se tarkoittaa.

Siis yleistyksesi ei ollut tarkoituskaan toimia perusteluna kannallesi? Asia selvä.

----------

Snapa ja muut. Lienee syytä muistuttaa, että tämä on asiakeskustelujen puolella. Paskanjauhannassa voitte nimitellä toisianne jos siltä tuntuu mutta täällä voi hetken miettiä ennen sitä "Lähetä" napin painamista.

----------

EveryWoman kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Hain sitä pointtia (kaikille tiedoksi), että oletteko nähneet miten paljon lapset tarkkailevat omaa sukupuolta olevan aina läsnä olevan aikuisen tekemisiä ja kopioivat niitä? Jalostuneena ajatukseksi, voisi olla aika vaikeaa jos lesboparilla olisi poikavauva. Ja sama toisinpäin. Tämä taas on omaa trendikästä mutuani.

No oletko sinä nähnyt, miten paljon lapset tarkkailevat ja kopioivat omaa sukupuolta olevan, välillä läsnä olevan aikuisen tekemisiä, silloin kun aina läsnäolevaa vaihtoehtoa ei ole (kuinka monista eri sukupuolta olevista vanhemmista muuten voi sanoa että molemmat ovat aina läsnä)?

Minua joskus harmittaa se miten paljon minua useissa keskusteluissa rampauttaa halu säilyttää edes pieni osa yksityisyydestäni.

Mitä tulee tuohon aina läsnä olemiseen ymmärsit varmaan mitä tarkoitin? Nykymaailmassa on melko täydellinen mahdottomuus yhdistää absoluuttinen_aina_läsnä_oleminen lapsen mahdollisimman hyvään kasvuympäristöön. Tai ainakin täytyisi olla hyyyvin varakas.

EveryWoman kirjoitti: On ihan ok jos ei jaksa lukea jonkun kirjoituksia, mutta miten taavi pitää olla että kommentoi kirjoitusta jota ei ole lukenut?

Keskiverto kity-ihminen? Ymmärsithän itsekin tuossa yllä tarkoitushakuisesti väärin mitä sanoin ettet joutuisi oikeasti pohtimaan mitä sanoin...

QuarterDot kirjoitti:----------

Snapa ja muut. Lienee syytä muistuttaa, että tämä on asiakeskustelujen puolella. Paskanjauhannassa voitte nimitellä toisianne jos siltä tuntuu mutta täällä voi hetken miettiä ennen sitä "Lähetä" napin painamista.

----------

Vittuako minut erittelit erikseen. Toi birdbrain oli ensin asialla. Ja sehän city/kityssä äärimmäisen tärkeää: kuka aloitti.

EW: minähän ehdotin heti alkuun, että sinulta evättäisiin pääsy asiakeskusteluihin. Joten se siitä.

Ja ei voi kuin ihmetellä jos et ole kuullut sanontaa: Näytä minulle sejase niin minä näytän sinulle ihmeen.
Ja todellakin ihmeen... jos se suvaitsevaisuus on siellä piilossa niin hankalahan se on näyttää suvaitsevaa ihmistä ellei tunne tätä. Joten ihme pitää. Solvaus x 100! Eihän mikään ole raivostuttavampaa kuin totaalinen SENSUROITU* joka louskuttaa "faktaa" tuohon tahtiin.

*Valtion elokuvatarkastamo

kesseli kirjoitti: hyvä kun otit eläimet mukaan tähän keskusteluun. melko harva eläinlaji kasvattaa jälkeläisensä pariskuntana. ja usean lajin kohdalla se menee niin, että jälkeläistä kasvattaa useampikin naaras.

DrD.

Äh.. tarkoitin yhtäläisyyttä eläimiin siinä, että meilläkin vaistot ja vietit merkkaavat ja niitä sopisi kunnioittaa eikä väkisin sopeuttaa vaihtuviin kulttuurivirtauksiin.

Ihmislajista nyt kumminkin on sanottu, että koska ihmislapsi kehittyy niin hitaasti, molempien vanhempien tukea on tarvittu. Kuitenkin esi-isämme elivät sen verran köyhästi, ettei uroksella ollut "varaa" moneen naaraaseen. Siitä voittopuolinen vaan ei ehdoton yksiavioisuuden suosio ihmisillä, varakkaita ruhtinaita ehkä lukuun ottamatta.

Ihmisnaaraan ympärivuotista kiimaakin on selitetty sillä, että näin saatiin se oma uros pysymään aina vierellä, jos ei muulla niin seksiä tarjoamalla.

Edit: onhan pariskuntina kasvattavia eläimiä vaikka kuinka. Laumaeläimilläkin ne avustavat sitten useimmiten ovat vanhempia sisaruksia/setiä/tätejä.

PerttiMakimaa kirjoitti:Ymmärsithän itsekin tuossa yllä tarkoitushakuisesti väärin mitä sanoin ettet joutuisi oikeasti pohtimaan mitä sanoin...

En ymmärtänyt tarkoituksella väärin. Jos mielestäsi ymmärsin jotakin väärin, toivon että kerrot mitä se on (koska muuten virheellisesti kuvittelen ymmärtäneeni oikein!).

Vai tarkoititko tuota aina läsnä olemista? Minusta on ihan aiheellista tuoda esiin se, että tuskin heteroparienkaan kasvattamalla lapsella on aina (tai merkitsevällä tarkkuudella aina) sekä mies- että naispuolinen aikuinen läsnä. Jos homopari huolehtii siitä, että myös toisen sukupuolen edustajia on usein läsnä, tilanteen ei voida sanoa olevan merkitsevästi huonompi ainakaan eri sukupuolien lapsen kanssa käyttämän ajan suhteen. En kai minä tässä mitään tahallani väärin ymmärtänyt?

Kukin tietysti säilyttää sen verran yksityisyyttä kuin katsoo tarpeelliseksi. Usein vain konkreettiset esimerkit auttaisivat ymmärtämisessä yleistä teoriaa paremmin. Toisaalta, jos oman elämänsä altistaa yleiselle keskustelulle, saattaa muiden kommentoinnin myötä joutua kyseenalaistamaan totuuksiaan aiempaa rankemmin.

SnapaHead kirjoitti:Toi birdbrain oli ensin asialla.

Pyydän mitä kohteliaimmin anteeksi käyttämääni poikkeuksellisen halventavaa nimitystä urpot. Sinun asiattomuutesi eivät toki ole mitään tämän rinnalla.

minähän ehdotin heti alkuun, että sinulta evättäisiin pääsy asiakeskusteluihin. Joten se siitä.

Viimeksi kun tarkistin, ehdotuksesi ei ollut mennyt läpi. Joten se siitä.

EveryWoman kirjoitti:Vai tarkoititko tuota aina läsnä olemista? Minusta on ihan aiheellista tuoda esiin se, että tuskin heteroparienkaan kasvattamalla lapsella on aina (tai merkitsevällä tarkkuudella aina) sekä mies- että naispuolinen aikuinen läsnä. Jos homopari huolehtii siitä, että myös toisen sukupuolen edustajia on usein läsnä, tilanteen ei voida sanoa olevan merkitsevästi huonompi ainakaan eri sukupuolien lapsen kanssa käyttämän ajan suhteen. En kai minä tässä mitään tahallani väärin ymmärtänyt?

Onko nyt nämä sinänsä kunnioitettavat (ja vastaukseni kyllä suuntaan kallistavat) periaatteet nyt tulossa kirjattavaksi mahdolliseen adoptiosopimukseen lain niin vaatiessa?

No eivät kai nyt sentään.

Ehkä jotkut parit tekisivät noin. Ehkä osalla samaa sukupuolta olevista pariskunnista heidän rakkaan lapsensa alistaminen väärien vaikutteiden (lue väärä sukupuoli ja kenties jopa väärä seksuaalinen suhtautuminen) alaiseksi olisi liikaa. Tätä on mahdoton tietää, joten ehkä kuitenkin voisimme jatkaa aiheesta "pitäisikö adoptio-oikeus myöntää homo- ja lesbopareille".

EveryWoman kirjoitti:Kukin tietysti säilyttää sen verran yksityisyyttä kuin katsoo tarpeelliseksi. Usein vain konkreettiset esimerkit auttaisivat ymmärtämisessä yleistä teoriaa paremmin. Toisaalta, jos oman elämänsä altistaa yleiselle keskustelulle, saattaa muiden kommentoinnin myötä joutua kyseenalaistamaan totuuksiaan aiempaa rankemmin.

Konkreettisesti voin kyllä sanoa, että kokemuksieni perusteella aikuisilla on suuri vastuu lapsen henkisestä kehityksestä. Siksi en ihan löysin perustein antaisi homoseksuaaleille suvaitsevaisuussyistä lapsia. Kuten en kyllä antaisi juopoille enkä muuten _mielestäni_ epäsopiville vanhemmille.

PerttiMakimaa kirjoitti:Onko nyt nämä sinänsä kunnioitettavat (ja vastaukseni kyllä suuntaan kallistavat) periaatteet nyt tulossa kirjattavaksi mahdolliseen adoptiosopimukseen lain niin vaatiessa?

No eivät kai nyt sentään.

Ainakin oma mielipide lienee sallittua muotoilla muotoon: Hyväksyn, jos sopimuksessa velvoitetaan homopari järjestämään lapselleen myös vastakkaista sukupuolta oleva vastuullinen aikuinen, jonka kanssa lapsi viettää X määrän aikaa viikossa. Tjsp.

Ehkä jotkut parit tekisivät noin. Ehkä osalla samaa sukupuolta olevista pariskunnista heidän rakkaan lapsensa alistaminen väärien vaikutteiden (lue väärä sukupuoli ja kenties jopa väärä seksuaalinen suhtautuminen) alaiseksi olisi liikaa. Tätä on mahdoton tietää, joten ehkä kuitenkin voisimme jatkaa aiheesta "pitäisikö adoptio-oikeus myöntää homo- ja lesbopareille".

Sen arvioiminen, sopiiko joku yksittäinen homopari adoptiovanhemmiksi, tapahtuisi luonnollisesti adoptioprosessin aikana. Enpä usko, että ihmiset, jotka suhtautuvat kielteisesti toiseen sukupuoleen, katsottaisiin päteviksi ja hyviksi vanhemmiksi. Tai ihmiset, jotka suhtautuvat kielteisesti muunlaiseen seksuaalisuuteen kuin omaansa. Ai niin, paitsi silloin jos ko. ihmiset sattuvat olemaan heteroita!

Joka tapauksessa tässä keskustelussa on käsittääkseni kyse siitä, onko homopareilla lähtökohtainen oikeus adoptioon, eli kansankielisemmin sanottuna pitäisikö heidät hyväksyä adoption hakijoiksi. Minusta adoptiohakemuksen teilaaminen vain sukupuolen perusteella ei ole järkevää. Jos hyviä syitä kieltävään päätökseen löytyy, kieltävä päätös tehdään sitten niiden nojalla eikä sukupuolen.

PerttiMakimaa kirjoitti:Siksi en ihan löysin perustein antaisi homoseksuaaleille suvaitsevaisuussyistä lapsia. Kuten en kyllä antaisi juopoille enkä muuten _mielestäni_ epäsopiville vanhemmille.

Herkeä nyt jo vetoamasta noihin suvaitsevuussyihin! Minä perustelen adoption sallimista lasten oikeuksilla, en suvaitsevaisuudella enkä aikuisten oikeuksilla, enkä halua sinun käsittelevän tätä asiaa minun kanssani enää mistään muusta näkökulmasta.

Hebuli kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:Ilmeistä näet on, ettei varsinaisia perusteita asian tarkasteluun todellisuudessa tällä hetkellä ole.

Joten, status quo säilytetään? (huikka) Nykyisiä systeemejä ei muuteta ennenkuin selvityksiä alkaa tulla?

Historian valossa tämänkaltaiset asenteisiin kulminoituvat muutokset tapahtuvat toki aina vähittäin, hyvin usein myös ensialkuun ilman sanottavampaa poliittisten instanssien myötävaikutusta. "Nykyisestä status quosta" puhuminen on siis liian helppo, suoraan sanottuna naurettava tapa hahmottaa paitsi yleensä yhteiskuntaa myös sen kehittymistä entiteettinä.

EveryWoman kirjoitti:Ainakin oma mielipide lienee sallittua muotoilla muotoon: Hyväksyn, jos sopimuksessa velvoitetaan homopari järjestämään lapselleen myös vastakkaista sukupuolta oleva vastuullinen aikuinen, jonka kanssa lapsi viettää X määrän aikaa viikossa. Tjsp

Enpä usko, että ihmiset, jotka suhtautuvat kielteisesti toiseen sukupuoleen, katsottaisiin päteviksi ja hyviksi vanhemmiksi. Tai ihmiset, jotka suhtautuvat kielteisesti muunlaiseen seksuaalisuuteen kuin omaansa. Ai niin, paitsi silloin jos ko. ihmiset sattuvat olemaan heteroita!

Joka tapauksessa tässä keskustelussa on käsittääkseni kyse siitä, onko homopareilla lähtökohtainen oikeus adoptioon, eli kansankielisemmin sanottuna pitäisikö heidät hyväksyä adoption hakijoiksi. Minusta adoptiohakemuksen teilaaminen vain sukupuolen perusteella ei ole järkevää. Jos hyviä syitä kieltävään päätökseen löytyy, kieltävä päätös tehdään sitten niiden nojalla eikä sukupuolen.

Miten tällaista suvaitsevuutta voitaisiin siis vaatia homoseksuaaleilta? Eihän heidänkään tarvitse hyväksyä heteroja yleisen tasapuolisuuden periaatteiden mukaan. Reipasta kärjistystä, mutta...

Tästä periaatteellisella tasolla toimimisesta olemme täysin samaa mieltä, mutta tässä mielipiteeseesi vaikuttaa oma mielikuva siitä miten asiat täydellisessä maailmassa hoidettaisiin jos tämä adoptio-oikeus suotaisiin. Reality check.

EveryWoman kirjoitti:Herkeä nyt jo vetoamasta noihin suvaitsevuussyihin! Minä perustelen adoption sallimista lasten oikeuksilla, en suvaitsevaisuudella enkä aikuisten oikeuksilla, enkä halua sinun käsittelevän tätä asiaa minun kanssani enää mistään muusta näkökulmasta.

Ongelma kai onkin, että itse perustelen adoption eväämistä näillä samoilla lasten oikeuksilla.

Olen oikeastaan melko tyytyväinen, että en ole politiikassa.

Lucky Luciano kirjoitti:

Hebuli kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:Ilmeistä näet on, ettei varsinaisia perusteita asian tarkasteluun todellisuudessa tällä hetkellä ole.

Joten, status quo säilytetään? (huikka) Nykyisiä systeemejä ei muuteta ennenkuin selvityksiä alkaa tulla?

Historian valossa tämänkaltaiset asenteisiin kulminoituvat muutokset tapahtuvat toki aina vähittäin, hyvin usein myös ensialkuun ilman sanottavampaa poliittisten instanssien myötävaikutusta. "Nykyisestä status quosta" puhuminen on siis liian helppo, suoraan sanottuna naurettava tapa hahmottaa yhteiskunnan kehittymistä entiteettinä.

Sanoisinpa siis että vetäydyit lapsellisen säälittävästi alkuperäisestä väitteestäsi ("ettei varsinaisia perusteita asian tarkasteluun todellisuudessa tällä hetkellä ole"), kun se ei enää palvellut omaa mielipidettäsi. Jos perusteita asian tarkasteluun ei ole, ei ole perusteita myöskään kyseistä asiaa koskevien lakien muuttamiseen.

PerttiMakimaa kirjoitti:Miten tällaista suvaitsevuutta voitaisiin siis vaatia homoseksuaaleilta? Eihän heidänkään tarvitse hyväksyä heteroja yleisen tasapuolisuuden periaatteiden mukaan. Reipasta kärjistystä, mutta...

No, ennemmin laatisin yleisluontoisen ohjeen vihamielisestä asenteesta mihin tahansa seksuaaliryhmään tai sukupuoleen. Eli jos tällaista todettaisiin hakijapariskunnalla, oli kyse heteroista tai homoista, hakemus evättäisiin.

Tästä periaatteellisella tasolla toimimisesta olemme täysin samaa mieltä, mutta tässä mielipiteeseesi vaikuttaa oma mielikuva siitä miten asiat täydellisessä maailmassa hoidettaisiin jos tämä adoptio-oikeus suotaisiin. Reality check.

Minkä verran tunnet adoptioprosessia? Se mitä minä siitä olen kuullut, on että se kestää vuosia, ja että sen aikana arvioidaan hakijaa/hakijoita sellaisella suurennuslasilla että heikompia hirvittää ja niin monipuolisesti että hakijoiden huonotkin puolet tulevat takuulla esiin. Näin tietysti pitääkin olla, lapsen edun nimissä. Nyt pitäisi vielä saada myös lapsenteko vanhanaikaisella menetelmällä samanlaisen sääntelyn piiriin.

Ongelma kai onkin, että itse perustelen adoption eväämistä näillä samoilla lasten oikeuksilla.

No höh - eihän se mikään ongelma ole, vaan puoli voittoa! Olemme samaa mieltä tärkeimmästä päämäärästä, lapsen oikeuksien turvaamisesta. Nyt pitää enää määritellä, millä menetelmillä ne oikeudet tulevat parhaalla mahdollisella tavalla turvatuiksi.