Kitinä

RolloTomasi kirjoitti:Ai... Miten oman vastenmielisyytensä tajuaminen voi asiaan vaikuttaa?

Jos ei tajua olevansa ällö vaan kuvittelee olevansa taivaan lahja naisille, sillä on ihmeellinen vaikutus itsevarmuuteen.

urpiainen kirjoitti:Ei minulla tuosta markkina-arvoteoriasta ole sinänsä mitään sanottavaa. Aika vastenmielinen ilmiö, mutta toisaalta ainakin osittain ymmärrän (ymmärtäminen ei ole samaa kuin hyväksyminen tai kannattaminen) katkeroituneen motivaation sen suuntaiseen ajatteluun.

Ja miten vastaat siihen, että ihmiset yleensä toivovat kumppaniltaan suurinpiirtein samoja ominaisuuksia, ja että joillakin näitä ominaisuuksia on enemmän kuin toisilla? (Kehitä itseäsi ja muutu on ihan okei vastaus, kapitalismissakin tapahtuu tuotekehittelyä ja tuollainen kehoitus itse asiassa vain todistaa, että parisuhteilu on kapitalismia ja että tuotteella on markkina-arvo, jota voidaan yrittää muuttaa muuttamalla tuotetta) Ja että joillakin on vähemmän? Ja sen, että niillä, joilla on enemmän, on enemmän kysyntää? Miksi ihmisillä, joilla on esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, on vähemmän kysyntää, jos he ovat aivan yhtä haluttuja kuin tervejärkiset?

AarneAnkka kirjoitti:Jos ei tajua olevansa ällö vaan kuvittelee olevansa taivaan lahja naisille, sillä on ihmeellinen vaikutus itsevarmuuteen.

Ideoita siihen, miten voi unohtaa tai lakata tajuamasta olevansa ällö?

RolloTomasi kirjoitti: Mutta enhän minä netin deitti-ilmoitusten kautta itselleni ketään etsi. (Koska en käytä aikaani parisuhteen etsintään, vaan elän ja katson, mitä eteen heitetään.) Ihmiset saavat muodostaa käsityksensä minusta paikan päällä itse, en kuvaile heille itseäni sanoin etukäteen tai edes paikan päällä, jos ei erikseen kysytä.

En väittänytkään sinun etsivän ketään deitti-ilmoitusten kautta. Joka tapauksessa se miten näet itsesi ei voi olla näkymättä myös jossain määrin ulospäin.

RolloTomasi kirjoitti: Onko sinulla parempia ehdotuksia siihen, että vastenmieliset ihmiset seurustelevat samalla kun itse en pääse suhteeseen haluamani ihmisen kanssa? Minussa vain täytyy olla jotain erityisen luotaantyöntävää.

Hallusinaatio kirjoitti: Kaatuivatko nämä seurusteluyritykset kokemattomuuteesi vai siihen, että kemiat eivät yksinkertaisesti kohdanneet?

Missäköhän määrin nuo eroavat toisistaan...
Luultavasti jos olisi kokemusta, osaisin olla luontevampi tai paremmin uppoavampi enkä kömpelö, ujo ja hiljainen. Niin ihminen saisi minusta paremman käsityksen, ja se puolestaan vaikuttaisi kemioiden kohtaamiseen.

Kokemattomuus ja kemioiden kohtaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa, joten kyllä nuo mielestäni on helppo erottaa toisistaan.

Eikös sitä kaipaamaasi kokemusta siunaantuisi paljon suuremmalla todennäköisyydellä, jos päättäisit silloin tällöin ylittää itsesi ja uhmata kömpelyyttä, ujoutta ja hiljaisuutta? Onkohan sittenkin niin, että puolustat huonoa menestystäsi parisuhderintamalla vetoamalla kokemattomuuteesi ja annat näin luvan itsellesi pysytellä tilanteessa kuin tilanteessa kömpelönä, ujona ja hiljaisena. Jätät näin myös naisen vastuulle olla se, joka on aloitteellisempi ja vieläpä tehtäväksi murtaa tuon kuoren, joka tekee pahimmillaan ihmisestä erittäin vaikeasti lähestyttävän.

RolloTomasi kirjoitti: Mutta kaksi esimerkkiä.
Ensimmäinen sai miehen, josta piti enemmän (ja jolla oli seurustelukokemusta) ja muutti tämän kanssa Savoon.
Toinen eräänä päivänä ilmoitti minulle, ettei enää koskaan halua puhua kanssani kertomatta syytä ja aina kun yritin avata suuni kysyäkseni, hän kielsi minua sanomasta mitään ja sanoi, että jos sanon jotain, hän alkaa itkeä. Minulla ei vieläkään ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tein väärin. Viime joulukuussa näin tytön ja hän pyysi anteeksi käytöstään. Ei, en kysynyt silloinkaan syytä.

Esimerkki nro 1: Kemiat eivät kohdanneet. Ei tuosta tapauksesta voi mitenkään tulkita, että sinä olisit jotenkin vastenmielinen ihminen. Torjutuksi tulemisen joutuvat kokemaan useimmat meistä, ja onhan kohtuutonta odottaakaan jokaisen ihastuksensa kohteen vastaavan tunteisiin.

Esimerkki nro 2: Ihmeellistä käyttäytymistä kyseiseltä naiselta. Ei varmasti kukaan muukaan voi ymmärtää, mitä teit väärin, joten tuskin kannattaa olettaa syyn olleen kokemattomuudessasi.

RolloTomasi kirjoitti:Ideoita siihen, miten voi unohtaa tai lakata tajuamasta olevansa ällö?

Tajuaa ettei ole ällö.

Kuulostaa banalisoidulta, mutta kun tuon tajuaa, se näkyy myös päälle. Tiedän kyllä että siitä noidankehästä ja kuopasta jossa olet on äärimmäisen vaikeaa päästä ulos.

Hallusinaatio kirjoitti: En väittänytkään sinun etsivän ketään deitti-ilmoitusten kautta. Joka tapauksessa se miten näet itsesi ei voi olla näkymättä myös jossain määrin ulospäin.

Luulin vain lukeneeni sanan lukea...

Ei voikaan olla, luonnollisesti. Mutta se ei poista eroa niiden asioiden väliltä, miten itse näet ja miten muut näkevät.

Hallusinaatio kirjoitti: Kokemattomuus ja kemioiden kohtaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa, joten kyllä nuo mielestäni on helppo erottaa toisistaan.

Jokaisesta ihmisen kokemuksesta tulee osa hänen persoonallisuuttaan.

Hallusinaatio kirjoitti: Eikös sitä kaipaamaasi kokemusta siunaantuisi paljon suuremmalla todennäköisyydellä, jos päättäisit silloin tällöin ylittää itsesi ja uhmata kömpelyyttä, ujoutta ja hiljaisuutta? Onkohan sittenkin niin, että puolustat huonoa menestystäsi parisuhderintamalla vetoamalla kokemattomuuteesi ja annat näin luvan itsellesi pysytellä tilanteessa kuin tilanteessa kömpelönä, ujona ja hiljaisena. Jätät näin myös naisen vastuulle olla se, joka on aloitteellisempi ja vieläpä tehtäväksi murtaa tuon kuoren, joka tekee pahimmillaan ihmisestä erittäin vaikeasti lähestyttävän.

Opiskelualani vuoksi en voi olla hiljainen jokaisessa tilanteessa ja viime aikoina olen tutustunut ihmisiin koulussa, ja siellä niitä mukavia tyttöjä (ja ihmisiä yleensä) tapaa koko ajan.

Miten tuo kuoren murtaminen sitten tapahtuu? (Se kuori voi olla hymyileväkin.) Ihmisen täytyy olla luotettavan oloinen, antaa tunne luotettavuudesta, että voin päästää hänet niin lähelle, että voin näyttää hänelle sen puolen itsestäni, jonka tarkimmin kätken. Se tulisi joka tapauksessa esille jos ihminen haluaisi viettää enemmän aikaa kanssani.

Vetoamisessa olet erehtynyt.

Hallusinaatio kirjoitti: Esimerkki nro 1: Kemiat eivät kohdanneet. Ei tuosta tapauksesta voi mitenkään tulkita, että sinä olisit jotenkin vastenmielinen ihminen. Torjutuksi tulemisen joutuvat kokemaan useimmat meistä, ja onhan kohtuutonta odottaakaan jokaisen ihastuksensa kohteen vastaavan tunteisiin.

En odotakaan. Minulla oli kuitenkin vähemmän arvoa.

Vastenmielisyyden päättely tuli siitä, että vastenmieliset ovat suosittuja, minä en. Joten minun täytyy olla vastenmielisempi kuin vastenmieliset.

Hallusinaatio kirjoitti: Esimerkki nro 2: Ihmeellistä käyttäytymistä kyseiseltä naiselta. Ei varmasti kukaan muukaan voi ymmärtää, mitä teit väärin, joten tuskin kannattaa olettaa syyn olleen kokemattomuudessasi.

Mutta se voi olla.

AarneAnkka kirjoitti:Tiedän kyllä että siitä noidankehästä ja kuopasta jossa olet on äärimmäisen vaikeaa päästä ulos.

Siitä on, mutta siinä kuopassa eläessä voi jopa parisuhteilla jos vain tapaa oikean ihmisen.

nojoojust kirjoitti:Jos joutuu vääränlaisten kysymysten kohteeksi, kannattaa niihin vastata toisella kysymyksellä.

Kysymykseen vastaaminen kysymyksellä on sellaista, mitä tekisin, jos olisin elokuvassa. Ihmiset sanovat ja yrittävät saada minut vastaväitteistäni huolimatta vakuuttuneiksi siitä, ettei elämä ole kuin elokuvaa. Ja jos se ei ole, niin miksi käyttäytyisin kuin elokuvassa? Päättäkää jo, pitääkö minun käyttäytyä ja ajatella maailmaa kuin elämä olisi elokuvaa vai ei.

Mutta kiitos vastauksesta kuitenkin.

RolloTomasi kirjoitti:Ja miten vastaat siihen, että ihmiset yleensä toivovat kumppaniltaan suurinpiirtein samoja ominaisuuksia, ja että joillakin näitä ominaisuuksia on enemmän kuin toisilla? (Kehitä itseäsi ja muutu on ihan okei vastaus, kapitalismissakin tapahtuu tuotekehittelyä ja tuollainen kehoitus itse asiassa vain todistaa, että parisuhteilu on kapitalismia ja että tuotteella on markkina-arvo, jota voidaan yrittää muuttaa muuttamalla tuotetta) Ja että joillakin on vähemmän? Ja sen, että niillä, joilla on enemmän, on enemmän kysyntää? Miksi ihmisillä, joilla on esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, on vähemmän kysyntää, jos he ovat aivan yhtä haluttuja kuin tervejärkiset?

Nyky-yhteiskunnassa monet tuotteethan ovat todellisuudessa samaa paskaa kuin kilpailijoidenkin vastaavat. Käärepaperit, brändäys ja markkinointi vain eroavat, muuten tulevat samalta linjalta. Hyvästä brändistä maksetaan usein ylimääräistä aivan turhaan. No, ehkä siitä saa paremman mielen.

On varmasti todennäköisempää ajautua parisuhteeseen jos sekä ominaisuudet että preferenssit ovat helposti markkinoitavissa ja myös todennettavissa. Ilmiölle oli keksitty joku yksittäinen sanakin, alkoi p-kirjaimella, mikäs se nyt taas olikaan.. pan.. pon.. pin.. pinnallisuus! Jatkossa aion kuitenkin käyttää noin arvolatautuneen sanan tilalla ilmaisua "helposti todennettava ominaisuus".

aasi kirjoitti: Nyky-yhteiskunnassa monet tuotteethan ovat todellisuudessa samaa paskaa kuin kilpailijoidenkin vastaavat. Käärepaperit, brändäys ja markkinointi vain eroavat, muuten tulevat samalta linjalta.

Hiphei! Onnistuit ehkä tavoittamaan syyn sille, etten ole koskaan seurustellut. Tulen eri tuotantolinjalta kuin valtaosa tuotteista ja koska tältä linjalta valmistuu vain pieni ja erittäin rajoitettu määrä tuotteita, samanlaisen löytämiseen menee kauemmin aikaa kuin jos olisin valmistunut valtalinjalta.

RolloTomasi kirjoitti:Hiphei! Onnistuit ehkä tavoittamaan syyn sille, etten ole koskaan seurustellut. Tulen eri tuotantolinjalta kuin valtaosa tuotteista ja koska tältä linjalta valmistuu vain pieni ja erittäin rajoitettu määrä tuotteita, samanlaisen löytämiseen menee kauemmin aikaa kuin jos olisin valmistunut valtalinjalta.

Löytyihän se ratkaisu sieltä kun aikansa haettiin. Mä kuulun kans aika pieneen ja rajoitettuun erään, joten en ole pitänyt kiirettä vastinkappaleen etsimisessä. Kyllähän mä jossain vaiheessa yritin lyödä itseeni samanlaisia tuotemerkkejä kuin muillakin ja näyttää mahdollisimman paljon massatuotelinjalta valmistuneelta, mutta en koskaan tainnut olla kuin halpa kopio. Piraattituote. No, nyt olen uniikkikappale ilman suuren kauppaketjun käärepapereita.

Oikeasti Rollo, jossakin kerroinkin, että pariutuminen on ehkä vaikeinta maailmassa, ja erityisen vaikeaa se tuntuu olevan, kun on itse jotenkin erilainen. Ei auta muu kuin hyväksyä itsensä ja kummallisuutensa ja todeta, että "mä olen tämmöinen, ota tai jätä". Useimmiten ne ei ota, mutta silloin tällöin törmää johonkuhun, joka ainakin kokeilee. Avoimin mielin tapaamaan uusia ihmisiä ja on mukava ihmisille. Ehkä joku joskus ja niin päin pois.

Sä olet kyllä ihana mies. Vaikka mä kuvittelen miten päin tahansa millä tavalla sä voisit olla vastenmielinen tai ruma tai inhottava, en keksi mitään sellaista, mikä oikeasti tekisi susta toivottoman. Mä olenkin pohjimmiltani yltiöpositiivinen romantikko, joka uskoo, että kaikille, ihan kaikille, on joku samanlainen ja yhteensopiva jossakin. Gattacallekin.

Pitää olla paremman näköinen ja massii much more mitä ämmällä niin sit saa akan tosin haluaako niitä persaukisia hevosenperseitä.

mölli kirjoitti:Pitää olla paremman näköinen ja massii much more mitä ämmällä niin sit saa akan tosin haluaako niitä persaukisia hevosenperseitä.

No oletko sinä saanut? Mitä? Häh?

Lolita kirjoitti:

mölli kirjoitti:Pitää olla paremman näköinen ja massii much more mitä ämmällä niin sit saa akan tosin haluaako niitä persaukisia hevosenperseitä.

No oletko sinä saanut? Mitä? Häh?

Olisin montakin kertaa jos olisin vaan ottanut. Harmi kun en tajunnut et se yks rumilus on rikas ja varsinkin sen isi jotain vähintään miljoonia euroa ehkäpä mä vielä joskus saan pyytentörakkautta sen verran romanttinen olen

Lolita kirjoitti: Oikeasti Rollo, jossakin kerroinkin, että pariutuminen on ehkä vaikeinta maailmassa, ja erityisen vaikeaa se tuntuu olevan, kun on itse jotenkin erilainen.

Joskus vain tuntuu siltä, että olisi helpompaa, jos olisi valmistunut massatuotelinjalta tai jos edes naamioituminen siltä valmistuneiden kaltaiseksi onnistuisi. Varmasti se ainakin pariutumista helpottaisi, olisi sellaisia ihmisiä enemmän, joille olisin sopiva.

Lolita kirjoitti: Sä olet kyllä ihana mies.

Kiitos. Sinä puolestasi olet ihana nainen.

Lolita kirjoitti: Gattacallekin.

Toivottavasti hän sen löytää. Hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä, jolla vain on ollut todella huono tuuri.

Lolita kirjoitti:Oikeasti Rollo, jossakin kerroinkin, että pariutuminen on ehkä vaikeinta maailmassa, ja erityisen vaikeaa se tuntuu olevan, kun on itse jotenkin erilainen. Ei auta muu kuin hyväksyä itsensä ja kummallisuutensa ja todeta, että "mä olen tämmöinen, ota tai jätä". Useimmiten ne ei ota, mutta silloin tällöin törmää johonkuhun, joka ainakin kokeilee. Avoimin mielin tapaamaan uusia ihmisiä ja on mukava ihmisille. Ehkä joku joskus ja niin päin pois.

Ei pariutuminen per ce oli vaikeaa. Vaikeaa on ne epämääräisen mahdottomat kriteerit, joita ihmiset osaavat ladata itselleen ja toisilleen suhteessa pariutumiseen.

Ne keillä on varaa valita ovat nirsoja ja ihmettelevät miten se asia on niin helppoa vanerihitsaaja-Markolle ja kaupankassa-Tuulalle, jotka eivät koskaan ole edes poistuneet pienestä Hiekkakuoppa-nimisestä tuppukylästään.

Kun monet perinteiset insentiivit pariutumiseen poistuvat, pariutuminen muuttuukin hankalammaksi:

a) on ok olla itsekseen, ainakin kaupungissa

b) parisuhde ei ole edellytys seksin harrastamiseen

c) laajan sosiaaliset verkostot ja elämä vaikkei olekaan suhteessa

d) pärjää itsekseen taloudellisesti

Samalla myös kasvaa haluttomuus tehdä kompromisseja. Kun kerran oma elämä on sellaisenaan hyvä, niin miksi sotkea sitä ja vaikeuttaa asioita tekemällä jotain mikä on vähän sinnepäin, mutta ei kuitenkaan ihan sitä mitä omissa mielikuvissaan tai unelmissaan on projisoinut onneksi.

Siksi se tuntuu niin vaikealta, vaikka se on oikeasti aika helppoa.

Pitää vain uskaltaa ihastua ja rakastaa pyyteettömästi.

mölli kirjoitti: ehkäpä mä vielä joskus saan pyytentörakkautta sen verran romanttinen olen

Mölli antaakin aivan uuden näköälan käsitykselleni romanttisuudesta.

huima kirjoitti: Ei pariutuminen per ce oli vaikeaa.

Pariutuminen on vaikeaa. Ainakin mulle. Sulle ehkä ei.

Pitääkö minun ottaa kommenttisi ilkeämielisenä vittuiluna vai ymmärtämättömän menestyjän paskanjauhantana?

huima kirjoitti:Ei pariutuminen per ce oli vaikeaa. Vaikeaa on ne epämääräisen mahdottomat kriteerit, joita ihmiset osaavat ladata itselleen ja toisilleen suhteessa pariutumiseen.

Ne keillä on varaa valita ovat nirsoja ja ihmettelevät miten se asia on niin helppoa vanerihitsaaja-Markolle ja kaupankassa-Tuulalle, jotka eivät koskaan ole edes poistuneet pienestä Hiekkakuoppa-nimisestä tuppukylästään.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Kyllä pariutuminen on vaikeaa eikä siitä tee vaikeaa liialliset vaatimukset, vaan se ihmisiin tutustuminen. Siis se, ettei tapaa ihmisiä, jotka viitsisivät pysähtyä ja tutustua, joille kelpaisi siinä mielessä, jotka olisivat kiinnostuneita. Ei pääse edes yrittämään, ei ole ehdokkaita.

huima kirjoitti:Kun monet perinteiset insentiivit pariutumiseen poistuvat, pariutuminen muuttuukin hankalammaksi:

a) on ok olla itsekseen, ainakin kaupungissa

b) parisuhde ei ole edellytys seksin harrastamiseen

c) laajan sosiaaliset verkostot ja elämä vaikkei olekaan suhteessa

d) pärjää itsekseen taloudellisesti

a) No joo, vähän yksinäistä tosin, kun paras kaveri ja kumppani puuttuu.

b) No ei, mutta laadukkaalle seksille se on edellytys ja huonoa ei jaksa.

c) Ei ole kunnollista sosiaalista verkostoa, vain hyvin hatara. Eikä oikein elämääkään Kityn ulkopuolella, siis nettikityn. Yritän kyllä näyttäytyä ihmisten ilmoilla vapaa-ajallani.

d) Hyvin huonosti pärjään, nollalinjalla.

huima kirjoitti:Samalla myös kasvaa haluttomuus tehdä kompromisseja. Kun kerran oma elämä on sellaisenaan hyvä, niin miksi sotkea sitä ja vaikeuttaa asioita tekemällä jotain mikä on vähän sinnepäin, mutta ei kuitenkaan ihan sitä mitä omissa mielikuvissaan tai unelmissaan on projisoinut onneksi.

Siksi se tuntuu niin vaikealta, vaikka se on oikeasti aika helppoa.

Pitää vain uskaltaa ihastua ja rakastaa pyyteettömästi.

Kyllä minä olen selvittänyt jo itselleni, minkä verran pitää joustaa ja antaa periksi unelmista. Se on selvää, että toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään. Eikä parisuhde ja rakkaus ole sitä ruusuilla tanssimista, mitä se on Harlequin-romaaneissa ja telkkarin saippuasarjoissa, se on selvää. Kyse ei ole siitä, etteikö elämässä olisi tilaa, sijaa ja paikkaa toiselle ihmiselle, vaan siitä, ettei ole ihmisiä, jotka olisivat paikasta kiinnostuneita tai joille sitä paikkaa tarjota.

Pelkkä ihastuminen tai pyyteetön rakkaus ei vielä riitä, jos vastapuoli ei ole kiinnostunut sitä heikoista yrityksistäni huolimatta ottamaan vastaan.

RolloTomasi kirjoitti:Pitääkö minun ottaa kommenttisi ilkeämielisenä vittuiluna vai ymmärtämättömän menestyjän paskanjauhantana?

Ei kumpanakaan. Se oli minun observaationi maailmasta, ja sinällään yhtä arvokas tai arvoton kuin kenen tahansa muun näkemys. Selitän hieman myöhemmin mitä tarkoitan vastaamalla Lolitan kirjoitukseen, mutta aluksi korjaus henkilökohtaisuuksiin menemisistä.

Minä arvostan sinua ja ajatuksiasi Rollo, ja pidän sinua mielenkiintoisena persoonallisuutena jolla on paljon annettavaa sekä keskusteluihin että todennäköisesti myös ihmissuhteeseen oikean ihmisen kanssa. Ymmärrän ja hyväksyn kyllä miksi voit tulkita kirjoitukseni niin kuin teit, vaikka se ei ollut tarkoitettu missään mielessä kummaksikaan.

En myöskään vedä hernettä nenään luokittelusta ymmärtämättömäksi menestyjäksi, vaikka tuollainen luokittelu onkin väärin ja muistuttaa Gattacan tavasta laittaa ihmisiä outoihin laareihin jos he näkevät maailmaa eri tavalla.

Joten pahoittelut Rollo jos otit objektiivisen on topic-kirjoitukseni henkilökohtaisena, kun sitä ei sellaiseksi oltu kirjoitettu millään tavalla. Samalla kuitenkin myös toivoisin että myöskään sinä et mene negatiivisessa tai positiivisessa mielessä keskustelussa turhaan henkilökohtaisuuksiin.

huima kirjoitti: Joten pahoittelut Rollo jos otit objektiivisen on topic-kirjoitukseni henkilökohtaisena, kun sitä ei sellaiseksi oltu kirjoitettu millään tavalla. Samalla kuitenkin myös toivoisin että myöskään sinä et mene negatiivisessa tai positiivisessa mielessä keskustelussa turhaan henkilökohtaisuuksiin.

Ymmärretty ja anteeksi annettu.

Anteeksi, että kutsuin sinua mitään ymmärtämättömäksi menestyjäksi. Enhän edes tiedä mielenterveydellistä tilaasi.

Vastasit Lolitan kohtaan, joka ilmeisesti oli tarkoitettu osoituksesta päätellen suoraan minulle. Jos olisit halunnut minun lukevan sen objektiivisena eikä minulle osoitettuna, olisit ottanut nimeni pois lainauksen alusta.

Lolita kirjoitti:Kyllä pariutuminen on vaikeaa eikä siitä tee vaikeaa liialliset vaatimukset, vaan se ihmisiin tutustuminen. Siis se, ettei tapaa ihmisiä, jotka viitsisivät pysähtyä ja tutustua, joille kelpaisi siinä mielessä, jotka olisivat kiinnostuneita. Ei pääse edes yrittämään, ei ole ehdokkaita.
...
Pelkkä ihastuminen tai pyyteetön rakkaus ei vielä riitä, jos vastapuoli ei ole kiinnostunut sitä heikoista yrityksistäni huolimatta ottamaan vastaan.

Minä en näe tässä ristiriitaa, vaan samaa asiaa.

Ehdokkaita ja törmäämisiä ei ole, koska niillä ehdokkailla on tietty oma illuusio siitä mitä he etsivät ja haluaisivat - eikä halua joustaa siitä mitä haluaisivat. Kyseessä ei ole yksipuolinen kauppa, jossa se että toinen joustaa ehkäpä tiedostamattomista illuusioistaan ja ajatuksistaan - takaisi yhtään mitään.

Niinpä se että halukas pariutuja olisi valmis vaikka mihin, ei muuta tilannetta mitenkään - mikäli markkinoiden toiset osapuolet edelleen ylläpitävät omassa maailmankuvassaan sitä samaa toivekuvaa ja ovat sen takia valmiita hyvinkin nopeasti sivuuttamaan vaikka millaisia ihmisiä ja persoonallisuuksia, koska ne eivät osu nopealla tarkastelulla siihen seulaan mikä heillä on omasta ideaalitilanteestaan tai -kumppanista.

Pariutuminen tapahtumana ja mekanismina on hyvinkin yksinkertaista. Se mitä ihmiset luovat siitä ja miten ympäristö vaikuttaa siihen, saa helpon asian muuttumaan erittäin monimutkaiseksi ja vaikeaksi.

Minä en näe pariutumista vaikeana asiana, mutta siltikään en seurustele tai ole ideaalikumppanin seurassa. Se ei siltikään ole minusta ristiriitaista esittämieni ajatusten kanssa, tai sen kanssa että olen onnellinen.

huima kirjoitti: Se ei siltikään ole minusta ristiriitaista esittämieni ajatusten kanssa

Haluaisitko muuten mennä esittämään näkemyksesi pelokkaat.nettiin?

RolloTomasi kirjoitti:Enhän edes tiedä mielenterveydellistä tilaasi.

Hei,

me olemme Kityssä. Mitä siitä voi sanoa meistä kaikista

Nyt nauttimaan auringosta ja hikisestä pelistä.

huima kirjoitti:Ehdokkaita ja törmäämisiä ei ole, koska niillä ehdokkailla on tietty oma illuusio siitä mitä he etsivät ja haluaisivat - eikä halua joustaa siitä mitä haluaisivat. Kyseessä ei ole yksipuolinen kauppa, jossa se että toinen joustaa ehkäpä tiedostamattomista illuusioistaan ja ajatuksistaan - takaisi yhtään mitään.

Niinpä se että halukas pariutuja olisi valmis vaikka mihin, ei muuta tilannetta mitenkään - mikäli markkinoiden toiset osapuolet edelleen ylläpitävät omassa maailmankuvassaan sitä samaa toivekuvaa ja ovat sen takia valmiita hyvinkin nopeasti sivuuttamaan vaikka millaisia ihmisiä ja persoonallisuuksia, koska ne eivät osu nopealla tarkastelulla siihen seulaan mikä heillä on omasta ideaalitilanteestaan tai -kumppanista.

No nyt puhut asiaa! Ja jopa samaa asiaa kuin tuolla aikaisemmin käytiin läpi. Pariutuminen on vaikeaa, kun on erilainen eikä massatuotantolinjalta valmistunut. Jotkut uniikkikappaleet menevät kuin kuumille kiville, mutta jotkut vaativat vähän erilaista makua kelvatakseen.

En aio kasvattaa hiuksia, pukeudun edelleen välillä hassusti, käyttäydyn erikoisesti ja puhun sopimattomia. Joillekin se on liikaa ja se siitä. Tiedän myös omat ihanat puoleni ja joskus joku vielä ihastuu niihin.