Tuosta pukeutumisasiasta tuli vielä mieleeni kysäistä, että millä perusteella sinä, Hebuli (lue vanha postauksesi, niin ymmärrät viittauksen) valitset vaatteesi. Otaksuisin, että naiset keskimäärin ja karkeasti yleistäen ovat kiinnostuneempia mm. pukeutumisesta ja hiusten laittamisesta kuin miehet. Minä olen ainakin huomannut olevani (kiinnostuneempi vaatteistani) kuin kumppanini omistaan.
En kuitenkaan oikein jaksaisi uskoa, että vaatevalintojamme ohjailee toisten mielipiteet ja toiveet. Muutenhan kaiketi esimerkiksi kaikki naiset pukeutuisivat samalla tavalla, koska pukeutuisimme silloin kaikkia muita varten. Tosin niillä kaikilla muilla pitäisi olla samat makumieltymykset.
Itse kehtaan väittää omalta osaltani, että sen lisäksi että tietty säädyllisyys ohjaa pukeutumistani (en ole kiinnostunut näistä nykytrendihousuista, jotka paljastavat puoli persettä) siihen vaikuttavat omat mieltymykseni mm. tiettyihin väreihin, malleihin ja materiaaleihin. Minulle siisteys ja puhtaus ovat tärkeitä asioita ja ne ohjaavat myös pukeutumistani. Muutoin minulle tulisi homssuinen olo ja sellaista oloa en itselleni halua.
Vaatetus, josta lisäksi itse pitää ja viihtyy tuo tiettyä varmuutta ja ainakin henkistä uskottavuutta. Se, olenko uskottava "oikeasti", onkin sitten eri asia, mutta pointti tässäkin on se tunne, mikä
itselle syntyy. Se on tärkeintä.
En tosiaankaan usko olevani niin erilainen, ettei löytyisi toista näin ajattelevaa. Jotenkin vain tuntuu kovin herkästi pyrittävän etsimään motiiveja pukeutumiseen ja ilmiasuun muutenkin lähinnä vain tarpeena, joka heijastuu ja jota säätelevät toisten (kuin itsen) tarpeet (esim. toisten mielipiteet ja –halut, sekä intressit jne.). Aika hullunkurista sikäli, että usein toitotetaan ihmisen olevan itsekäs ja ajattelevan vain omaa etuaan ja intressejään, mutta tällaisessa asiassa se ei sitten enää pädekään.
En voi muuta kuin ihmetellä sellaisten tahojen ajatustenjuoksua, jotka eivät muuta kykene ihmisen toiminnassa näkemään kuin ohjautumisen (ajelehtimisen?) toisten tarpeiden perusteella. Tämän kaltaista itsensä ”unohtamista” ja toisten arvojen ja toiveiden nostamista omien edelle pitäisin jo hieman sairaalloisena.
vadim kirjoitti:Kreivitar kirjoitti:
Itse asiassa MINÄ ITSE osaan arvioida oman laihdutus- ja kehonmuokkaustarpeeni kaikkein parhaiten (myöskin esteettiseltä kannalta), koska minua kiinnostaa ainoastaan se, mihin MINÄ ITSE olen tyytyväinen.
No niinhän anorektikkokin uskoo? (Tämä ei tietysti tarkoita, että olisit jotenkin anorektinen, vaan sitä, että perustelu on huono.)
Ihanko totta huono perustelu? Voisitko perustella minulle miksi? Voisiko se mielestäsi johtua siitä, että ihmiset ovat (mielestäsi) niin tyhmiä, etteivät tiedä millaisia haluavat olla, ja sitä asiaa tulisikin ehdottomasti kysyä joltakin toiselta:
että hei kaverit, kertokaas nyt, millainen minun pitäisi esteettisesti katsoen olla, jotta voin ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin?
(haloo)
vadim kirjoitti:
Ja siis vielä, jos suhteesi omaan kehoon on hyvä, miksi haluat silti laihduttaa?
Eli jos on johonkin asiaan tyytyväinen, ei sitä saa muuttaa? Ajatteletko tosiaan näin? Minulle itsensä muokkaaminen (myös fyysisesti) on mahdollisuus. Olen sinut itseni kanssa ja ihan tyytyväinen kehooni (mitä ei tietenkään saisi sanoa ääneen) nytkin, mutta ei se estä minua muokkaamasta itseäni.
Voihan ylipainoinenkin olla sinut itsensä kanssa, mutta kuitenkin päättää ryhtyä laihdutuskuurille. Miksi? Eihän hän saisi niin tehdä, koska on ihan tyytyväinen ja sinut itsensä kanssa.
hebuli kirjoitti:
(suora weblinkki kuvaan poistettu asianomaisen pyynnöstä, tosin pääseehän kuka tahansa tunnuksen luova sen näkemään galleriastakin)
Niinhän sitä pääsisi juu, mutta tarkoitus ei ollut tuoda esille asiaa tällä tavoin. Sitä paitsi kuva poistui täältä palstalta ainakin minulla vasta sen jälkeen kun poistin sen galleriastani. Silti tekosi oli mauton ja aiheeton. Eikö tule mieleesi edes pahoitella vai etkö koe tekosi olleen mitenkään arveluttava ja aiheeseen epäsopiva? Kyllä vähemmälläkin tilannetajulla luulisi leikkaavan siellä päässä että missä kulkee mauttomuuden raja.
safi kirjoitti:. Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa ja niin tässäkin tapauksessa.
Oliko tämä viittaus omaan kuvaasi vai minun? Aika karski heitto (jos siis ottaa huomioon edelliset lauseesi ja ajattelee tämän sen jatkumoa: tokihan voit sen kieltää ja kutsua minua vainoharhaiseksi ja ettet suinkaan tarkoittanut sitä minuun kohdistuvana, vaan että se oli heittoihan yleisellä tasolla), mutta valitettavasti en voi muuta kuin jatkaa
itseni rakastamista ja terveellisiä elämäntapojani pysyäkseni joustavana ja terhakkaana.
Ja pliis, huomatkaa nyt sitä sarkasmia edes vähän jossain tuossa yllä olevassa tekstissä. Kaikesta tekstistä ei aina tarvitse ajatella pahinta. Ette ole vielä(kään) onnistuneet saamaan minua kyyneliin ja itsetuhon partaalle. Siihen tarvitaan aika paljon – ja täällä (netissä) sellainen ei tule ikinä onnistumaan, koska en ole oikeasti kreivitär vaikka sukuni sininen onkin.
)
