NuoriDaavid kirjoitti:urpiainen kirjoitti:NuoriDaavid kirjoitti:Voisko joku organisoida sellaisen Lipstick Lesbian- marssin??
Sun vaimosi muuttaisi sen kuitenkin juoksutapahtumaksi.
Ai niin. Mun on kauan pitänyt lähettää NYT-liitteesseen Nevanlinnalle ja Relanderille pari kysymystä. Annan sulle nyt tilaisuuden vastata myös (muutkin saavat toki);
1) Miksi taiteilijat ovat yleensä vasemmistolaisia (onkohan tätä jo kysytty??)
2) Miksi kulttuuriväkeä haastatellaan kaikkien alojen asiantuntijoina?
No mainitut Nevanlinna & Relander varmasti keksisivät tähän jotain älyllisen ilmavasti nokkelaa ja hauskaa, mutta kun mä olen tällainen raskassoutuinen tosikko, niin otan kysymykset ainakin alustavasti vakavasti.
Ensimmäiseksi kai on hyvä katsoa, mitä kysytään, ja erityisesti, ovatko kysmysten presuppositiot tosia. Vasemmistolainen taiteilija on toki stereotypia ja klisee, mutta pitäneeköhän tuo tänä mediataiteen aikana enää paikkaansa. Kitinänkin residentti (ainakin ex-sellainen) TaiK-taiteilija EW on jonkinlainen new age-hörhöytynyt äärikokoomuslainen, eli aika kaukana perinteisestä taiteilijasta, joita kai homma/halla-aho/breivik-piireissä nykyisin jostain syystä kutsutaan kulttuurimarxilaisiksi. Kakkoskysymyksen taustaoletus on vielä kyseenalaisempi. Taiteilija varmaan vastaisi, että kun haastateltaisiinkin. Sen sijaan Ylen uutisissa formaatti on se, että toimittaja haastattelee toimittajaa. Voisi sanoa, että aika paljon tällaisina yleisasiantuntijoina meillä kuunnellaan myös esimerkiksi yritysjohtajia ja muita liike-elämässä kannuksensa hankkineita tyyppejä. Ei ole asiaa, johon Nalle Wahlroosin viikset eivät olisi ottaneet kantaa viime aikoina. Ollilan katsotaan pätevöityneen presidenttiehdokkaaksi myymällä kännyköitä ja bensaa. Valtiovalta tilaa selvityksen maanpuolustuksen strategisista haasteista erityisen menestyneeltä koodarilta. Jos ei muualta lausuntoa saa, Sailas kyllä sen antaa.
Mutta lähdetään kuitenkin nyt, vaikka argumentin vuoksi, siitä, että kysymyksiesi taustaoletukset ovat kunnossa. Lyhyt vastaus ensimmäiseen kai olisi, että taiteilijat ovat vasemmistolaisia, koska he määritelmän mukaan ovat ihmisiä, jotka ovat valinneet elämäntyökseen jonkin muun kuin mammonan keruun. Taiteilijaa ajaa intohimo harrastamansa asian sisältöön, ja sitten hän miettii, millä haalisi kokoon tarvittavat tulot harrastukseensa keskittymistä varten. Taiteilijan vastakohta on ekonominplanttu, joka pohtii, mistä saisi hyvän yritysidean tai mille sisällölliselle alalle suuntautuisi maksimoidakseen tulotasonsa.
Edelleen, oikeaoppinen oikeistolaisuus on keinojen optimointia annettujen päämäärien täytössä; taiteilijuus on päämäärien kyseenalaistamista tai ainakin abstraktimpien päämäärien tavoittelua kuin ei-taitelijoilla. Taiteilija haluaa kiteyttää konkreettisissa yksittäistapauksessa - taiteellisissa töissään - jotain abstraktia ja universaalia. Taiteilijuus on sitä, että on visio kokonaisuudesta, ja sitten lähdetään tästä kokonaisuudesta käsin rakentamaan lokaalien osien roolia tässä kokonaisuudessa. Tämä, jos jokin, on vasemmistolaista kollektivismia ja anti-individualismia. Oikeistolainen lähtee lokaalista optimoinnista ja antaa näkymättömän käden rakentaa kokonaisuuden näistä lokaaleista toimista; kokonaisuutta ei koskaan käsitellä ykseytenä, joka rationalisoisi yksittäiset toimet, vaan yksittäisten toimien kokonaisuudesta riippumattoman lokaalin rationaalisuuden annetaan rakentaa kokonaisuus ilman, että kokonaisuutta suunnitellaan kokonaisuutena. Näinhän se menee rakennuksillakin; vasemmistolainen arkkitehti-taiteilija visioi kokonaisuuden, ja kokoomuslainen insinööri optimoi hänelle annettua palasta kokonaisuudessa. Taiteilija kilvoittelee itsensä ja ideoidensa kanssa, ei muiden kanssa, oikeistolainen toisin päin.
Tätä kautta vastaus toiseenkin kysymykseen on selvä: kysymme asioita vasemmistolaiselta taiteilijalta, joka koettaa pohtia kokonaisuuksia; sitä, mitä suurempia asioita ilmenee eri yksittäistapauksissa. Emme tietenkään haastattele sitä, joka fokusoi vain näiden lokaalien yksittäistapahtumien optimointiin. Se on hyödyllistä, mutta se ei ole avartavaa eikä kovin kiinnostavaa. Jos haluamme kysyä sitä, miten meidän tulisi jäsentää vaikkapa globaalia epäoikeudenmukaisuutta ja ymmärtää erilaisten ihmiskohtaloiden kirjoa, kuka haluaa katsella keskusteluohjelmaa, jossa oikeistolainen insinööri ei saa ajatteluaan korkeampaan lentoon kun vain hokemaan, että hän ei ole vastuussa muista? Ei tietenkään kukaan - siksi studioon haetaan mieluummin taiteilija, joka kykenee abstrahoimaan sen yläpuolelle, mitä olemme antaneet kullekin ihmiskunnan jäsenelle välittömäski tehtäväksi (josta hän on henkilökohtaisesti vastuussa) ja tarkastelemaan kokonaisuudessa ilmeneviä aatteita ja niiden törmäyksiä. Haluamme avartaa ajatteluamme haastattelemalla problematisoijia, ei niitä, jotka hukkaavat vision kokonaisuudesta kykenemällä fokusoimaan vain oman lokaalin tilanteensa optimointiin.
