Ann kirjoitti:
Harmaan sävyjä Helinä, harmaan sävyjä.
Nyt kyllä vituttaa. Mun uusi Astro Boy kassi hajos. Piti ostaa uus, tällä kertaa vähän kalliimpi kassi, jos tää vaikka kestäis vähän kauemmin käytössä kuin noi halpikset.
No joo, mutta samat sävytykset sinne ApinAnn - voihan sitä ostaa rotukoiran tai ostaa/saa/löytää minkä tahansa sekarotukoiran, eikä se vieläsilleen velvoita mihinkään, kaikki koirat ja eläimet omanlaisiaan ja arvokkaita sinällään.
Voin paljastaa, että alkujaan, 7 vuotta sitten, kun olin koiraa ns. hankkimassa, haaveksin jstk isommasta koirasta, siperianhuskysta tai sekarotuisesta epelistä, jonka kanssa voisi ehkä juoksennellakin mutta käytännön jutut ratkaisvat asian; itsellä ei isoja omikotitiloja isommalle sekarotuepelille tahi pihoja ja lumikenttiä huskylle (puhumattakaan sen kenties janoamista laumakavereista) ja matkustaminen isomman kanssa vaikeampaa ja ehkä voimasuhteetkin voisvat tehdä tepposet ja isommasta koirasta voisikin tullakin mun taluttaja.. Sitten, koiranhankintamietinnöissäni, aloin muistella lukemiani koirakirjoja ja katselin selostuksia eri koiraroduista taas uudestaan ja vaikutuin meksikolaisesta tapauksesta; luonteen yleispiirteinen kuvaus (temperamentikas, omapäinen, vilkas, ehkä kepposmielinen, mahdollisesti vaikea, särmikäs ja uskollinen) ja kuvat rodusta tepsivät - muistan yhdenkin kuvan jossa chihuahua virnisteli lailla maapallon omistajan etujalat tiukassa taisteluasennossa ja rintakehä pörrössä.. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Jonkin ajan päästä rakkausfiiliksestä aloin ottaa selvää kasvattajista ja sovin tapaamisen yhden hyväksi tiedetyn kanssa. Näin meksikolaisen hullun 1. kertaa, kun se oli 3-viikkoinen. Sillä oli silloinkin sama "teen mitä lystään, hih" pään asento nukkuessaan kuin nykyäänkin. Rakastin ja rakastuin .. ♥ Kasvattaja sanoi myös silloin "Tästä tulee vaikea, esikoinen, ja jo nyt näistä pomomainen.. siitä tulee myös isoin.. Tommoinen macho kuin tuo tuossa" ja osoitti yhteen aikuiseen omaan meksikolaiskoiraansa, marsalkan olemusta henkivään urokseen päin. [sivuhuomio: ei tullut marsalkan kaltaista, vaikka osaa kyllä välillä leikkiä marsalkkaa marssiaskelin] Vai niin.. tuumasin.. Parempi vaan ettei olekaan ihan heiveröinen. Mulla ei ollut mitään sellaisia "olen ihastunut tähän pikkurotuun kun ne on niin pieniä ja haluun vaan siis tosi tosi pikkuriikkisen pennun, kun olisi niin söpöä sitten!" aatoksia, kuten ikävä kyllä joillain chihuahua-ihmisillä on ollut/on koiranhankinnan yhteydessä. Kasvattaja kysyi sitten myöhemmin, kun pennut olivat 6-7 viikkoisia ja olin siellä jälleen katsomassa niitä, että haluaisinko pennun 9-viikkoisena (chihuja ei suositella luovutettavaksi ennen kuin ovat 9-viikkoisia jotta saavat vahvistua emon luona kunnolla) vai kenties vasta 11-viikkoisena ja vastasin että 11-viikkoisena jos se on parempi koiralle. Hain koirani viimeisimpänä - sen 3 muuta sisarusta haettiin kaikki sitä aiemmin, ihmiset kun halusivat pennun jouluksi kotiin (silloin oli joulunaika).
Tästä päädyttiin sitten tilanteeseen, että Herra Meksikolainen saapui luokseni ja alkoi keppostella..
Edit: Kirjoitin tuon pläjäyksen erittäin kiireessä ja siinä oli häiritseviä typoja siellä täällä, arvatenkin. Hiukka korjailin niitä tässä sittemmin.
A man's gotta do what a man's gotta do.
