Kitinä

Jätkät ja mimmit, ei alistuta!

Mun vastaanotin on määritellyt kirjoitukset lähtökohtaisesti neekereiksi.

Vika voi tosin olla myös SA:ssa.

Siis kaipaileeko kiukkis täällä valjaita kaikille?

exPertti kirjoitti:en ikinä ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään työhön

Miten mä olin missanut tämän! Kerrankin (vai onko se pikemminkin "taas") perttilinjaus, johon voin kyllä täydestä sydämestä samaistua!

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:en ikinä ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään työhön

Miten mä olin missanut tämän! Kerrankin (vai onko se pikemminkin "taas") perttilinjaus, johon voin kyllä täydestä sydämestä samaistua!

Pertin olisi siis kuulunut alkaa työtävieroksuvaksi humanistiksi.

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:en ikinä ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään työhön

Miten mä olin missanut tämän! Kerrankin (vai onko se pikemminkin "taas") perttilinjaus, johon voin kyllä täydestä sydämestä samaistua!

Mitä kutsumuksella työhön tarkoitetaan? En minäkään ole kokenut kutsumusta työhön an sich. Työ on mulle väline, jolla voi saavuttaa asioita, joihin tunnen kutsumusta.

Tosin lukioikäisenä ajattelin, että olisi hauska tehdä tietotekniikkaan liittyvää työtä, onneksi en seurannut kutsumustani!

So Hard kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:en ikinä ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään työhön

Miten mä olin missanut tämän! Kerrankin (vai onko se pikemminkin "taas") perttilinjaus, johon voin kyllä täydestä sydämestä samaistua!

Pertin olisi siis kuulunut alkaa työtävieroksuvaksi humanistiksi.

Nimenomaan. Tärkeimmän edellytyksen hän tuleekin tuolla linjauksellaan jo täyttäneeksi. Siihen sitten vielä vähän kirkkoslaavin opintoja päälle ja blogi pystyyn, niin menestys on taattu!

urpiainen kirjoitti:

So Hard kirjoitti:
Pertin olisi siis kuulunut alkaa työtävieroksuvaksi humanistiksi.

Nimenomaan. Tärkeimmän edellytyksen hän tuleekin tuolla linjauksellaan jo täyttäneeksi. Siihen sitten vielä vähän kirkkoslaavin opintoja päälle ja blogi pystyyn, niin menestys on taattu!

Joku pieni idiosynkrasia olisi kuitenkin hyvä olla. Ai niin, Perttihän on kepulainen. Paketti on kasassa!

NuoriDaavid kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:en ikinä ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään työhön

Miten mä olin missanut tämän! Kerrankin (vai onko se pikemminkin "taas") perttilinjaus, johon voin kyllä täydestä sydämestä samaistua!

Mitä kutsumuksella työhön tarkoitetaan? En minäkään ole kokenut kutsumusta työhön an sich. Työ on mulle väline, jolla voi saavuttaa asioita, joihin tunnen kutsumusta.
Tosin lukioikäisenä ajattelin, että olisi hauska tehdä tietotekniikkaan liittyvää työtä, onneksi en seurannut kutsumustani!

Kai tuolla kutsumusammatilla voisi hakea sitä, että kokee jonkun työtehtävän sellaiseksi, jota haluaa sen työn sisällöllisen tärkeyden tai merkittävyyden vuoksi tehdä. Ei siis esimerkiksi hyvän toimeentulon, yhteiskunnallisen aseman, vallan tai muun sen kaltaisen takia. Tyypillisimpiä esimerkkejä olisivat varmaan tietty vaikkapa uskonnollisen alan työt, mutta mahdollisesti toki monet muutkin, vaikka terveydenhoito- tai kasvatusalalla. Tai helkkari vaikka valtionhallinnossa. Tällaista jonkinlaisen kansalaisvelvollisuudenkaltaista työkutsumusta en ole koskaan tuntenut, vaikka sitten perusluterilaisena työmyyränä olenkin jonkun työn vastaanotettuani tyypillisesti hyvinkin velvollisuudentuntoinen ja vastuullinen pikku työläinen.

Opintoalojen valinnoissani olenkin sitten taas aina ollut lähempänä kutsumuslähtökohtaa ainakin jossain vähän individualistisemmassa mielessä: olen opiskellut sitä, mikä minua kiinnostaa älyllisesti ja tiedollisesti miettimättä ihmeemmin alan tuomia uramahdollisuuksia. Omien raporttiesi pohjalta olen ymmärtänyt, että itse olet ollut immuuni myös tällaiselle itsekkäämmälle kutsumussuuntautumiselle, ja olet valinnut alasi aika aineellisen hyvän ja elämisen mukavuuden viitoittamien välineellisten tarkastelujen kautta. Kuten aiemmin tässä ketjussa olen kertonut, nyt olisin itsekin paljon vastaanottavaisempi tuollaiselle tarkastelulle kuin huolettomana kaksikymppisenä.

urpiainen kirjoitti:
Opintoalojen valinnoissani olenkin sitten taas aina ollut lähempänä kutsumuslähtökohtaa ainakin jossain vähän individualistisemmassa mielessä: olen opiskellut sitä, mikä minua kiinnostaa älyllisesti ja tiedollisesti miettimättä ihmeemmin alan tuomia uramahdollisuuksia. Omien raporttiesi pohjalta olen ymmärtänyt, että itse olet ollut immuuni myös tällaiselle itsekkäämmälle kutsumussuuntautumiselle, ja olet valinnut alasi aika aineellisen hyvän ja elämisen mukavuuden viitoittamien välineellisten tarkastelujen kautta.

No kyllähän tähän mun uravalintaan ehkä vähän on vaikuttanut, häpeä tunnustaa, tuo työhyvinvointinäkökulmakin. Kottaraisen ja omaa työtäni vertailevasta postauksesta ehkä rivien välistä selviää, että en halua olla pieni ratas isossa koneessa ilman mitään vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä.

Tää sopinee tähän ketjuun.

So Hard kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:en ikinä ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään työhön

Miten mä olin missanut tämän! Kerrankin (vai onko se pikemminkin "taas") perttilinjaus, johon voin kyllä täydestä sydämestä samaistua!

Pertin olisi siis kuulunut alkaa työtävieroksuvaksi humanistiksi.

Ei. Vaikken tunnekaan mitään suurta kutsumusta mihinkään työhön ja yleensä töissä viihdyn ihmisten kanssa jotka ovat riittävän älykkäitä tajuamaan oman roolinsa isommassa kuvassa olen aina pitänyt kunnia-asianani tehdä työni erittäin hyvin. Olen ollut haluttu ihminen tiimeissä. Helppo pomolle, annetut tehtävät on aina tehty.

Ainoat joitten kanssa töissä on vaikeuksia päästä samalle tasolle on, kun sattuu joku "meidän firmaa elävä ja hengittävä" pomo.

Miten erilaisia ihmiset onkaan. Mulla taas työ on väline toteuttaa juurikin sitä, mitä haluan tehdä. Se, mitä haluan tehdä, saa vaihdella ja vaihtelee, kuten myös työnkuva. Omalla vastuullani on huolehtia siitä, että mulla on resursseja (siis ei-aineellista pääomaa) toimia tuon mukaan.

Omista vanhemmistani muistan, kuinka äiti enimmäkseen nautti työstään ja isää harmitti kun jätti muinoin lisurin kesken ja olisi pitänyt valita toisin ja ja ja. Että ei ollut vaikea valita, kumman esimerkin mukaan haluan omat valintani tehdä. Lisätään tuo sinne mun ja Pedron isäsuhdekeskusteluun Järjellä ajateltuna, jos sitä duunia on kuitenkin väännettävä hamaan tulevaisuuteen, eikö ole fiksumpaa tehdä jotain, joka on kivaa, tai ei ainakaan pelkästään ikävää? Enkä tarkoita tätä nyt piikkinä ammatinvaihdosta pohtiville, mutta ehkäpä semmoisena innosteena, että jos pitkällisen harkinnankaan jälkeen ei saa asennetta nykytilaan positiivistettua, on aika muutokselle. Yleensä se tarkoittaa taas jostakin muusta luopumista, mutta ehkä pitkällä tähtäimellä on hedelmällisempää kuin ns. puoliliekillä vetäminen vuodesta toiseen. Mielenkiintoinen työ ja hyvä työyhteisö on ihan mieletön voimavara, ja jos sellaista ei tällä hetkellä ole, sellaisen voi kuitenkin hankkia

Ja näin kasvatustätinä haluan tsempata sekä Pertsaa että Kottista tavoittelemaan sitä, mitä oikeasti haluatte. Jostain joutuu tinkimään, mutta yleensähän ihmismieli järkeilee päätöksen tehtyä niin, että se on sen arvoista.
--
Ja mielenkiintoinen tuo masan kuva. Monitulkintainen.

nowaysis kirjoitti:Monitulkintainen.

Kitinässä kaikesta on vain kaksi tulkintaa: oikea ja väärä.

nowaysis kirjoitti:
Ja näin kasvatustätinä haluan tsempata sekä Pertsaa että Kottista tavoittelemaan sitä, mitä oikeasti haluatte .

Mut ymmärtääkseni Pertsa oli ihan tyytyväinen työhönsä. Ongelma ei ole työ vaan se että sitä ei ole.

urpiainen kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Monitulkintainen.

Kitinässä kaikesta on vain kaksi tulkintaa: oikea ja väärä.

Kitinässä on vain yksi tulkinta: väärä.

Voi hitsi, olen kartellut tätä ketjua, koska olen luullut että täällä puhutaan vain kakkavaipoista. Miten väärässä olen ollut!

Kreitsu kirjoitti:Voi hitsi, olen kartellut tätä ketjua, koska olen luullut että täällä puhutaan vain kakkavaipoista. Miten väärässä olen ollut!

Höh. Wanhana kitinäläisenä sun pitäis tietää, että kitinässä ei koskaan keskustella otsikon aiheesta!

NuoriDaavid kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Monitulkintainen.

Kitinässä kaikesta on vain kaksi tulkintaa: oikea ja väärä.

Kitinässä on vain yksi tulkinta: väärä.

Onks tää nyt joku klassisen valehtelijan paradoksin kitinäläisversio?

urpiainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Kitinässä on vain yksi tulkinta: väärä.

Onks tää nyt joku klassisen valehtelijan paradoksin kitinäläisversio?

Olet väärässä!

NuoriDaavid kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Monitulkintainen.

Kitinässä kaikesta on vain kaksi tulkintaa: oikea ja väärä.

Kitinässä on vain yksi tulkinta: väärä.

Kyllä niitä on kaksi. Munaajan tulkinta ja väärä tulkinta.

Kreitsu kirjoitti:Voi hitsi, olen kartellut tätä ketjua, koska olen luullut että täällä puhutaan vain kakkavaipoista. Miten väärässä olen ollut!

They do get so boring, after a while

Aika vaikea on tuosta piikkiä kehitellä, Nowa. Olen tasan samaa mieltä, että työssä vietetään niin iso aika, että elämästä tulee aika hankalaa ellei siellä viihdy, edes jotenkuten. Ihan varmaan on jokaiselle ihmiselle olemassa töitä joissa viihtyy ainakin paremmin. Sen tietäminen missä viihtyy ja pääseminen sinne on vaan se ongelma.

Pertti: En tiedä miten rahoituspuoli, mutta eikö sulla ainakin muuten olisi nyt tavallaan elämäsi tilaisuus opiskella uusi ammatti, jos ei ole mitään turvattua toimeentuloa, mistä pitää ensin luopua? Mee lääkikseen!

nowaysis kirjoitti:Miten erilaisia ihmiset onkaan. Mulla taas työ on väline toteuttaa juurikin sitä, mitä haluan tehdä. Se, mitä haluan tehdä, saa vaihdella ja vaihtelee, kuten myös työnkuva.

Miten mulla on sellainen kuva että olet työtävieroksuva ikivalmistuja tyyliin sikamika?

Kottarainen kirjoitti:Aika vaikea on tuosta piikkiä kehitellä, Nowa. Olen tasan samaa mieltä, että työssä vietetään niin iso aika, että elämästä tulee aika hankalaa ellei siellä viihdy, edes jotenkuten. Ihan varmaan on jokaiselle ihmiselle olemassa töitä joissa viihtyy ainakin paremmin. Sen tietäminen missä viihtyy ja pääseminen sinne on vaan se ongelma.

Ongelma=haaste. EW:tä lainaten: "Tutkiskele itseäsi." Mutta niinhän sinä varmaan parasta aikaa teetkin