Kitinä

Fcuk kirjoitti:Lapsukaiset anoppilassa, ovat päässeet saksiin käsiksi ja tyttö on taituroinut pikkuveljelleen uuden kampauksen. Huoh. Onneksi ei haavoja.

Voi ei..

Eilen oli 6.5kk neuvola. Painoa 6890g ja pituutta 65,1cm. Pikkuneiti. Omalla käyrällään tasasesti. Menee jopa täysaikaikaisten käyrällä, mutta ihan siellä alapäässä. Nyt on päässyt kunnolla ruokailun makuun, pikkuahmatti.

Näyttäs et jos kasvu menee tasasesti näin niin vuoden ikäsenä olis 9kg 70cm tienoilla.

Rouva Pupu kirjoitti:Nyt on päässyt kunnolla ruokailun makuun, pikkuahmatti.

Komeeta!

Meillä eilen enkka 890ml/vrk. Jäi harmittavan niukasti 900:sta

Tänään sitten :)

Tuossa syömisessä on paljon mielenkiintoisia juttuja. Nyt tytsä on alkanut hokaamaan sen, että kiinteällä saa nälän pois. Ennen ei ollut yhtään kärsivällisyyttä vaan haluttiin se maito ihan heti, syöttö oli aivan turhaa siinä vaiheessa. Nyt syö rauhassa ja juo maidon sitten viimoseksi. Maidon halun ilmaisee itkulla ja kiinteitä halutessaan alkaa maiskuttamaan suutaan :) Olen alusta alkaen pitänyt rytmiä noissa kiinteiden syömisessä, noudattean ruokaympyrän aikoja. Nyt sitten jo itsekin ilmaisee, että syömisaika on käsillä.

Miehestä aka iskästä on tullut hyvin spessu tytsälle. Se iskä on se kiva ja iskän kotiintuloa odotellaan jo innolla. Kauhea möykkä alkaa kun ilmoitan, että pian on iskä kotona. Sitten kikatellaan, kirutaan, naureskellaan ym. kun mies on kotiutunut. Mulle sitten kiukuttelut ym. :)

Mies on hieman miettinyt, että lähtisi myöhemmin töihin, että saisi olla tytsän kanssa aamuisin, menisi vasta puolelta päivin töihin ja tulisi sitten vasta iltasella kotio. Tytsä kun menee nukkumaan noin tuntipuoltoista miehen kotiutumisen jälkeen, joten ei jää sitä isätytär aikaa niin kovasti.

Päiväkotiin tutustumiskäynti tehty.
Huomenna poikanen sinne sitten koko päiväksi...

Argh, tytsä on oppinut päristelemään ruoka suussa. Ihana puurosade aamuisin. Aamuvirkku, äiti ei. Me want nukkua!

Suvinen kirjoitti:riskaa

Kiva sana, otan omillani käyttöön heti nyt. Auttaa ulkovaatepukemisrumbassa niin kauan kuin eivät ymmärrä sanan merkitystä, pidettävä kiinnostus yllä.

Voisin synnyttää maailmaan lapsia vaikka sata. Tai edes isommankin suurperheen, jos sen ihan vastasyntyneen ajan saisi pois ja nuo syntyisi valmiiksi nelikuisina. Siinä vaiheessa elämä ehkä jo edes vähän hymyilee...

Viimeinkin saatiin kutsu lastenlääkärille - kahden viikon päähän. Josko tuolta tytsyltä joku allergia löytyis. Maha kun jumittaa kiitettävästi, vatsaan sattuu yhä (ja toisinaan iltaisin kuulostaa, kuin koliikkiaika olisi palannut) ja vaikerointi erityisesti joidenkin ruoka-aineiden jälkeen pahempi kuin muuten. Peruna tuntuu olevan se pahin kaikista. Sinällään vittumaista, kun lastenruokaosastolla puskee tuskahiki väkisinkin päälle. Kun yrität etsiä perunattomia soseita...

^ Meidän lapset on alusta asti inhonneet perunaa (no nykyään uppoaa silloin harvoin kun tarjotaan) ja jätkän ihan ehdoton suosikki oli ällön kuulonen jauheliha-porkkana-sose. Porksut keitettiin, liha kypsennettiin ja koko hoito blenderiin. Kelpas. Itseasiassa melkein kaikki muu kuin peruna kelpas... Tsempit masukipuilijalle!

mustaenkeli kirjoitti:Voisin synnyttää maailmaan lapsia vaikka sata. Tai edes isommankin suurperheen, jos sen ihan vastasyntyneen ajan saisi pois ja nuo syntyisi valmiiksi nelikuisina.

Ai, mulla vähän toisin päin! Vauvelius oli ihanaa ja omalla tavallaan helppoa aikaa, mut nyt kun tyttö on 9½kk about niin kappas kun yövalvomiset ja ihme showt ja sätkyt ja huudot on tulleet tutuksi. Aaaaargh!! Viime yönäkin valvoi 23-1.30 Ei voi tietää mikä toisella on, se on pahinta! Pikkuvauvana oli ihan eri asia herätä keskellä yötä kun tiesi että se kaipaa maitoo ja tissiä, ja senkun vaan antoi sitä ja painui takasin nukkumaan. Toista on nyt. Omat tahdot ja uudet taidot ja mitä vielä...

Todellisuudessa se on varmaan maailman aurinkoisin lapsi (ainakin päivisin!) mutta kyllä tää aika vaativaa silti alkaa olla.

mustaenkeli kirjoitti:Voisin synnyttää maailmaan lapsia vaikka sata. Tai edes isommankin suurperheen, jos sen ihan vastasyntyneen ajan saisi pois ja nuo syntyisi valmiiksi nelikuisina. Siinä vaiheessa elämä ehkä jo edes vähän hymyilee...

Viimeinkin saatiin kutsu lastenlääkärille - kahden viikon päähän. Josko tuolta tytsyltä joku allergia löytyis. Maha kun jumittaa kiitettävästi, vatsaan sattuu yhä (ja toisinaan iltaisin kuulostaa, kuin koliikkiaika olisi palannut) ja vaikerointi erityisesti joidenkin ruoka-aineiden jälkeen pahempi kuin muuten. Peruna tuntuu olevan se pahin kaikista. Sinällään vittumaista, kun lastenruokaosastolla puskee tuskahiki väkisinkin päälle. Kun yrität etsiä perunattomia soseita...

Ja muista ettei kesäperunoita kantsi antaa, jos vähänkin on vatsavaivaa... ne on meinaan killereita tuon kokoisille tyypeille

Tuutkos joku pvä hakemaan sen tummansinisen fleece-haalarin? Voin mä se johonkin sulle kuskatakin!

Sellaista piti kysymäni, että miten kovaa kuria pidätte lapsillenne? Tarkoitan nyt lähinnä 1-3 vuotiaita, joilla ei vielä hirveästi tunnu äly ja ymmärtäminen päätä pakottavan. Itselleni on nyt tullut pelottava tunne siitä, että olen ihan liian lepsu kasvattaja. Kuulin vastikään eräästä tuttavaperheen 2-vuotiaasta, joka ei saa olla sohvalla eikä ruokapöydässä samaan aikaan vieraiden kanssa. No meidän oma pikku apinamme saa tehdä sekä em. asiat että tosi paljon muuta. Lapset on kyllä erilaisia, meidän tyttö on temperamenttinen ja kova komentaminen saa aikaiseksi vain hillittömän itkupotkuhysteriaraivarin, kun taas enemmän johdatteleva tai ehdottava tyyli toimii paremmin. Se on kyllä myös tunnustettava, että välillä iskee laiskuus. 90% minä pidän kuria lapselle, sillä hän on vielä kotihoidossa. Mies on paljon töissä ja hänen kurinpitonsa on välillä vähän pelottavaa, jotenkin kovasanaista, uhkailevaa ja lasta ymmärtämätöntä. En tiedä, en oikein osaa kysyä mistään tähän neuvoja. Välillä savu nousee korvista tuon uhmattaren kanssa ja tuntuu, että tästä ei tule yhtikäs mitään.

Leila kirjoitti:Sellaista piti kysymäni, että miten kovaa kuria pidätte lapsillenne? Tarkoitan nyt lähinnä 1-3 vuotiaita, joilla ei vielä hirveästi tunnu äly ja ymmärtäminen päätä pakottavan. Itselleni on nyt tullut pelottava tunne siitä, että olen ihan liian lepsu kasvattaja. Kuulin vastikään eräästä tuttavaperheen 2-vuotiaasta, joka ei saa olla sohvalla eikä ruokapöydässä samaan aikaan vieraiden kanssa. No meidän oma pikku apinamme saa tehdä sekä em. asiat että tosi paljon muuta. Lapset on kyllä erilaisia, meidän tyttö on temperamenttinen ja kova komentaminen saa aikaiseksi vain hillittömän itkupotkuhysteriaraivarin, kun taas enemmän johdatteleva tai ehdottava tyyli toimii paremmin. Se on kyllä myös tunnustettava, että välillä iskee laiskuus. 90% minä pidän kuria lapselle, sillä hän on vielä kotihoidossa. Mies on paljon töissä ja hänen kurinpitonsa on välillä vähän pelottavaa, jotenkin kovasanaista, uhkailevaa ja lasta ymmärtämätöntä. En tiedä, en oikein osaa kysyä mistään tähän neuvoja. Välillä savu nousee korvista tuon uhmattaren kanssa ja tuntuu, että tästä ei tule yhtikäs mitään.

Meillä on tosiaan se lapsi perheenjäsen, ei kotieläin... Ei saa olla vieraiden kanssa samaan aikaan pöydässä? Ei se ole kuria, se on nöyryytystä mun mielestä.

Joo, juhlat ym. joissa on paljon lapsia voivat olla omassa pöydässään keskenään, mut siis muuten: yök!

Me saatiin kurin suhteen apuja ja kannustusta ensin neuvolasta, myöhemmin muualta. Alkoi loppua usko omaan jaksamiseen tytön pahimmassa uhmavaiheessa... Olin liian lepsu. Mies omalla tavallaan myös, mutta tytön silmillehyppiminen kohdistu lähinnä muhun. Tuntu, että miehellä on ollut sellanen tietty auktoriteetti lapsiin alusta asti, eikä sen ole tarvinnut käydä samoja juttuja läpi kuin mun (vaikka onkin ollut koti-isi nyt jo aika pitkään).

Meillä ei hypitä sohvilla, eikä kosketa kiellettyihin kohtiin talossa. Saavat aika vapaasti kulkea ja pahimmat jutut - esim. veitset ja myrkyt - on junnun vuoksi yhä saavuttamattomissa. Temperamenttia likasta löytyy (junnusta ei vielä) ja teen paljon duunia päivittäin, ettei ajauduta turhiin vääntöihin. Johdattelevaa tyyliä, ei silti ehdottavaa... Jonkinlaista tasapainoilua. Palkitsemista vähän liioitellustikin (siis aikuisen mielestä liioitellusti, tuskin lapsen) ja roimasti lisää ehdottomuutta tietyissä jutuissa. Tytölle toimii ignoraus tosi hyvin. Niin toimi kolmelle viidestä viimeisestä koirastanikin...

Lapset todella syö samassa pöydässä kuin aikuiset - vieraatkin - mutta on meillä samat rajat kaikilla aterioilla. Jos ei käyttäydytä (tää sisältää vaikka mitä) niin mennään sivuun syömään yksin. Tätä on käytetty tasan kerran ja se riitti, päiväkodissa käytettiin useamman kerran ja siellä se ei riittänyt. Oletin menevän toisin päin meidän tytöllä.

Ei kerkee jatkaa, kiiru!

Oon tänään saanut olla hetken semmoinen äiti kuin haluaisinkin aina jaksaa olla:

-Kotona, kun lapset tulevat kavereineen koulusta
-Laittanut välipalaa koko porukalle, kuunnellen samalla läksyjen tekoa (tekivät ne keittiössä kun muualla ei olisi ollut pöytä- ja istumatilaa kaikille - heitä oli yhteensä 7)
-Hemmotellut joukkiota vielä vastaleivotuilla mokkapaloilla

No, ehkei ihan aina tarvitse olla noin perusteellinen?

Suvinen kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:riskaa

Taitaa olla taas joku murresana. Riskaaminen on siis sitä, että lapsi vastustaa jotain toimenpidettä (vaipanvaihtoa, syliin ottamista, sylistä laskemista, vaatteiden pukemista tms) jännittämällä selän kaarelle, heittämällä raajat suoraksi ja kiljumalla. Tai siis näin meillä päin sitä kutsutaan.

Hauska termi, taidanpa minäkin ottaa tuon käyttöön. Meilläpäin vastaava termi on "banaani", johtuen siis itkupotkuraivarin aikana selän kaaren muistuttaessa banaanin muotoa.
Käytetään laajemminkin kuvailtaessa lapsen yleistä mielialaa, kuten esim. varoitettaessa äkäisyydestä hoitovuoron vaihdon yhteydessä; "Lapsi on sitten ihan banaani".

Elppis kirjoitti:Tuutkos joku pvä hakemaan sen tummansinisen fleece-haalarin? Voin mä se johonkin sulle kuskatakin!

Saattoi tuo jotain kesäistäkin perunaa pienesti maistaa... isoveikka on tooosi hyvä tunkemaan siskon suuhun hyvän osan omalta lautaseltaan. Mut ei kai tuo ny paljoo nieleksimään päässy. Kesällä sormiruokailu kuitenki vielä hakusessa.
Mutta, kaikki kaupan soseet, missä vähänki pottua aiheuttaa hirmuset vatsanväänteet.

Mut hei, mä tod. unohdin sen haalarin, kun siellä PK-seudulla käytiin. Ja luulenpa, ettei sille oo käyttöä. Veljen vanha 68cm fleecehaalari menee viel ja veikkaan, että sitku tuo on pieni, ni on jo toppapuvun aika.

Mokasin vähän tuol huutonetissä ja menin vahingossa shoppaamaan sieltä kaksi 74cm:n ulkoiluhaalaria. Enkä tiijä oikein, pitäskö toiselle tehä mitä. Dementia.

Meillä loppuu tissittely nyt. En jaksa enää miettiä, mitä uskallan ite syödä ja mistä typy saa milloinki oireita.

Millanen haalari? Pistä vaan tarkkaa tietoa, olen etsimässä itse kanssa.

Rouva Pupu kirjoitti:Millanen haalari? Pistä vaan tarkkaa tietoa, olen etsimässä itse kanssa.

yv meni..

Jahas, systerille on sitten tulossa poika tammikuun puolessa välissä, oli eilen esitellyt vehkeitään rakenneultrassa Tiedänpä minne dumpata ison jätesäkin ainakin hetkeksi.

Kivaa kun saa vähän tilaa varastoon

^ Hei jee, onnittelut systerilles

Suvinen kirjoitti:Kertokaas mammat onko teillä ilmennyt minipillerien kanssa haluttomuusongelmia? Syön nyt toista kuukautta cerazettea, ja seksi kiinnostaa suunnilleen yhtä paljon kuin lumenluonti. Enhän koskaan ole ollut mikään geetzu, mutta synnytyksen jälkeen ennen pillerien aloittamista oli jo kovasti hinkua. Nyt ei mitään. Sanovat että minipillerien pitäisi olla matalahormonisia eli ei pitäisi niin paljoa vaikuttaa kuin yhdistelmäpillereiden (jotka nekin aiheuttivat ihan saman jutun). On se nyt jumalauta, pitääkö tässä taas unohtaa ehkäisy? Käy pian niinkuin viimeksi.

Argh, lopetin 3 viikon jälkeen. Lähestulkoon tapoin meidän seinät nyrkeilläni, syljin miestä kohti ja verenvuoto oli jatkuvaa. Puuuh! Kuukausi kumeja ja yasminit kehiin.

Elppis kirjoitti:Jahas, systerille on sitten tulossa poika tammikuun puolessa välissä, oli eilen esitellyt vehkeitään rakenneultrassa Tiedänpä minne dumpata ison jätesäkin ainakin hetkeksi.

Kivaa kun saa vähän tilaa varastoon

Niin, tarkennan vielä etten tunge siskoani isoon jätesäkkiin, vaan vien säkillisen pojan vaatteita.