Joo-o. Ilman räppiä ja aivan käsittämätöntä suomennosta tämä olis ollu jopa hyvä. Mä en vaan välitä räpistä. Eminem on kyllä ihan ûberhåt.
Mutta ne suomennokset...voi kiesus. "Meigä", "chäänssit" "spinauttaa", "houstata" vain muutamia mainitakseni. Kyllä sen ois voinu kääntää ihan suomen kielelle, kuten muutkin elokuvat
ninnithequeen kirjoitti:Mutta ne suomennokset...voi kiesus. "Meigä", "chäänssit" "spinauttaa", "houstata" vain muutamia mainitakseni. Kyllä sen ois voinu kääntää ihan suomen kielelle, kuten muutkin elokuvat
Pitihän se kääntää autenttisesti, junou? Eikös tuon suomentamiseen käytetty jotain Elastista tai muuta suomalaista räp-jänistä? Tavalliset kielenkääntäjät kun eivät välttämättä tajua puoliakaan mitä siinä puhutaan.
ninnithequeen kirjoitti:Mutta ne suomennokset...voi kiesus. "Meigä", "chäänssit" "spinauttaa", "houstata" vain muutamia mainitakseni. Kyllä sen ois voinu kääntää ihan suomen kielelle, kuten muutkin elokuvat
Pitihän se kääntää autenttisesti, junou? Eikös tuon suomentamiseen käytetty jotain Elastista tai muuta suomalaista räp-jänistä? Tavalliset kielenkääntäjät kun eivät välttämättä tajua puoliakaan mitä siinä puhutaan.
Näin tais olla joo, kun tuli teattereihin. Mutta eikös ne televisioon käännä ne erikseen?
"Meigä". Ei helevettiläinen mä en pääse tosta ikinä yli
CandyMan kirjoitti:Eikös tuon suomentamiseen käytetty jotain Elastista tai muuta suomalaista räp-jänistä? Tavalliset kielenkääntäjät kun eivät välttämättä tajua puoliakaan mitä siinä puhutaan.
Teatteriversion suomensi Paleface. Mielestäni on ihan paikallaan, että käännös on sitä kieltä, jota mainittuun alakulttuuriin kuuluvat oikeastikin puhuvat. Se taas, että ko. alakulttuurin slangi kuulostaa sivullisen korvaan irvokkaalta ja naurettavalta taitaa olla tässä sivuseikka.
No en mä nyt tiedä. Joku "räbäyttää tai just "houstata" on kuitenki ihan oikeita sanoja. Niitä on kuullut käytettävän.
Mut sit taas joku "meigä". Nojoo, ehkäpä oli hieman yliampuvaa juu.
Ei se munkaan mielestä ihan nappikäännös ollut Palefacelta, mutta ihan ok yritys kuiteski.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Punaviinin ja keskustelun ohessa silmäilin äksättä kertaa elokuvaa Kokki, Varas, Vaimo ja Rakastaja. Aivan loppuun asti ei tällä kertaa päästy.
Kaikki tähdet.
Sivusilmällä vilkaisin myös 8 mile -leffaa. Muistikuvani siitä, että pateettisuutta ei voi olla koskaan liikaa, näyttivät pätevän edelleen tuon elokuvan kohdalla. Suomennos on kyllä hauska. Siitä tähti.
Sheetlord kirjoitti:Parissa kohtaa meinasi pokka pettää, kun "badass" Di Caprio kukkoilee itseään pisemmälle ja 30 kiloa painavammalle mustalle kundille. Vähän niinkuin Tyyris Tyllerö olis käynyt nakkikioskin jonossa repimään leukoja Mr. T:lle. Vois sattua Juhaa leukaan, jos käsikirjoitus ei olisi puolellaan.
Eittämättä. Kohtauksesta tuli elävästi mieleen 174 cm pätkän Simo Rantalaisen itseään kaksi päätä pidempään Jari Sarasvuohon kohdistuva uhoaminen ja nyrkkeilykisaan haastaminen. Ei käynyt hyvin siinäkään.
Toista se on kun SmartAss haastaa Gattacan teleskooppipamppu vs lapinleuku-otteluun, siinä iso liha läiskii toista vasten ja miehet ovat jälleen miehiä.
CandyMan kirjoitti:Toista se on kun SmartAss haastaa Gattacan teleskooppipamppu vs lapinleuku-otteluun, siinä iso liha läiskii toista vasten ja miehet ovat jälleen miehiä.
Tuon """titaanien taiston""" näkemisestä voisi maksaa 0.02€:tä peipervjuulla.
Hattua täytyy tekijöille nostaa, että Sormusten Herran jälkeen viitsivät edes yrittää. Kyseinen trilogia kun on fantasiafilkkojen alueella niin ylivoimainen, ettei kenelläkään muulla tunnu olevan jakoa kiriä edes rinnalle, saati pistää paremmaksi.
Tämä satufilmi lennähteli kliseestä toiseen, mutta selvisi kutakuinkin puhtain paperein. Ilkiä kunkku sortaa valtakuntaa ja on telonut kaikki louhikäärmeet ratsastajineen. Peräpitäjän renkipoika saa tietty tilaisuuden nousta sortajaa vastaan. Vanhempi konkari vähän neuvoo nöösipoikaa ja lopussa paha saa palkkansa, muttei juurikaan käteistä.
Sivuosiin haalitut Rob Carlyle, Jeremy Irons ja John Malkamäki toivat edes vähän painokkuutta muutoin niin koulunäytelmätasoiseen roolitukseen. Tehostepuoli etenkin loppurymistelyssä oli ihan kiva, mutta olen nähnyt huomattavasti paremmin rendattuja lohikäärmeitä esimerkiksi "Dragonheartissa" tai "Reign Of Firessä". Sininen lohikäärme, jolla on karvapeite ja joka lukee ajatuksia naisen äänellä? Älkää nyt vittu viitsikö.
Mainettaan parempi. Tarina lainaa John Byrnen ja Chris Claremontin klassista X-men-seikkailua "Pimeä Feeniks", mutta tuo stooriin paljon uuttakin. Uusia mutskuja marssitetaan kankaalle, klassikko-X-fanina en tosin tunnistanut puoliakaan.
IMHO Marvel-sarjisten valkokangasversioinneista juuri X-men-sarja on onnistunut parhaiten. Kiitos Bryan Singerin "kypsemmän lähestymistavan", aikuinenkin saattoi katsoa mutanttiseikkailuja kiemurtelematta myötähäpeästä. Kolmososa on ehkä kevyin ja räiskyttelevin-paukuttelevin koko sarjasta, mutta myös viihdyttävin. Kelsey Grammar "Beastina" on kerrassaan loistava.
Vanha rva Helen Mirren pokkasi tästä Oscarin ja syystä. Hän ei pelkästään näytä kuningatar Elizabethiltä, kaikki maneerit ovat niin kohdallaan, että melkein itsekin nousee ja kumartaa kun rva astuu elokuvassa huoneeseen. Tarina sinänsä ei ole hirveän "kiinnostava", se käy läpi Dianan kuoleman ja sitä seuranneen viikon tapahtumia Buckinham Palacessa ja Downing Streetillä. Jonkinmoisen henkilökuvanhan tuo onnistuu ikääntyvästä monarkista maalaamaan, multa tosin meni elokuvan "avainkohtaus" täysin ohi, siinä Lissu ihastelee jotain ammutun peuran ruhoa. Mitä symboliikkaa tuo nyt sitten on? Oliko kuollut miniä joku vitun märehtijä? Hä?
Minusta on aina ollut mukava katsoa apokalyptisia elokuvia, joissa ihmiskunta kamppailee henkiinjäämisestään. Tällä kertaa human kindia piinaa niinkin todennäköinen vitsaus kuin lohikärmesten invaasio.
Christian Balen johdolla henkiinjäämistä opetteleva tomaatinviljelijäyhteisö saa vieraakseen sikamachon US-Army-Dragonslayer-possen, jonka nokkamiehenä pullistelee Matt McGonaheihei. Pakollisen sivuosa-harvesterin ja erinäisten cliffhangereiden kautta päästään Lontooseen loppuotteluun, jonka tulos antaa toivoa ihmiskunnalle.
Ihan asiallinen pätkä. Dragonit ehkä häijyimpiä valkokankaalla näkemiäni. Leffa katsoessa ei voinut välttyä ajatukselta, että mahtaako Chris Balen eväät riittää mihinkään muuhun kuin näihin pakkomielteisten miesten rooleihin?
Wes Cravenin kulttiklassikon uudelleenfilmatisoimtia pahempaa kliseenippua en muista hetkeen nähneeni. Amerikkalainen riitaisa ydinperhe joutuu New Mexicon erämaassa mutantti-hillybillyperheen kanssa törmäyskurssille. Kohta kirves heiluu ja pesismaila viuhuu, wuppiduu.
Siinä missä Moottorisahahurmaajan ja Day Of The Deadin uudet versiot olivat varsin tehokkaita ja tyylikkäitä updeitteja, tämän olisi vallan mainiosti voinut jättää tekemättä. Mitään uutta se ei tuo "kaupunkilaiset kohtaavat takametsien kahjot"-genreen eikä edes toiminut kovin tehokkaana säikyttelijänä. 1980-luvun videohyllyjen ö-osastolta löytyi paljon tehokkaampia - ja ennen kaikkea pienemmällä rahalla tehtyjä - säpsy-yäkkö-rainoja.
Sheetlord kirjoitti:Siinä missä Moottorisahahurmaajan ja Day Of The Deadin uudet versiot olivat varsin tehokkaita ja tyylikkäitä updeitteja, tämän olisi vallan mainiosti voinut jättää tekemättä.
Missä sie olet tuon Day of the Deadin kerennyt nähdä? Imdb:n mukaan se on vasta jälkituotantovaiheessa.
Mun mielestä taas Hills Have Eyesin oli näkemistäni uudemmista uusintaversiosta ainoa, joka on oikeasti alkuperäistä parempi. Moottorisahaajan uusi tuleminen on jäänyt valitettavasti näkemättä toistaiseksi, muut ovat kehuskelleet kyllä myös.
Crank
Toimii edelleenkin kuin pesäpallomaila takaraivoon spiidi-pörinöissä. Jos Grand Theft Auto-pelisarjasta tehdään joskus elokuva, lopputulos voisi olla jotain tämän näköistä.
Toivottavasti muuten Jase Statham ja Vinnie Jones nähdään vielä samassa rainassa "Snatchin" ja "Lock, Stockin" lisäksi. Molemmat ovat repertuaariltaan vähän suppeahkoja näyttelijöitä, mutta koviksen roolit hoituvat erittäin tyylikkäästi.
bedlam kirjoitti:Missä sie olet tuon Day of the Deadin kerennyt nähdä? Imdb:n mukaan se on vasta jälkituotantovaiheessa.
Mun mielestä taas Hills Have Eyesin oli näkemistäni uudemmista uusintaversiosta ainoa, joka on oikeasti alkuperäistä parempi
Voi olla, että sekoitin "Dawnin" ja "Dayn" keskenään. Zorpat. Siinäkin parasta antia oli tittelijakso persoonallisine kameratyöskentelyineen.
Uutta moottorrirrrrrisahahurmaajaa täytyy kehua varauksetta. Tobe Hooperin alkuperäinen oli vähän pökiö. Oli siinäkin muutamia vastenmielisiä kuvia, mutta kun uusintaversiossa ruvettiin pistämään nuorta miestä elävänä lihakoukkuun, oli pakko katsoa toisaalle. Niin ja mikä tahansa filmi, jossa R. Lee Ermey on mukana, ei voi olla pasha.
Sheetlord kirjoitti:Oli siinäkin muutamia vastenmielisiä kuvia, mutta kun uusintaversiossa ruvettiin pistämään nuorta miestä elävänä lihakoukkuun, oli pakko katsoa toisaalle.
No hei pliis. Kaverilta oli sahattu jalka polven alta irti pari kohtausta aikaisemmin ja siinä se nyt roikkuu vaan vähän valittaa. Kyseinen kohtaus on toki vastenmielinen, mutta lähestyy enemmän splatteria kuin gorea. Siinä missä Hooperin alkuperäinen on halvalla tehdyn näköinen, ei se minusta ole tuon remaken tapainen farkkumainos: Hooperin leffan kuvasto on rumaa ja nihilististä, olkoonkin, että elokuva on melko hidas ja väkivallan graafisuus on pientä.
Sheetlord kirjoitti:Voi olla, että sekoitin "Dawnin" ja "Dayn" keskenään. Zorpat. Siinäkin parasta antia oli tittelijakso persoonallisine kameratyöskentelyineen.
On vähän sekavaa, että Romero jatkaa alkuperäistä sarjaa parhaillaan viidennellä osalla, kun samaan aikaan uusintaversiot aloitettiin kakkososasta (Dawn) ja nyt on valmistumassa kolmonen.
Muistelin, että lyttäsit aikoinaan Dawnin remaken kuten minäkin, mutta toisaalta sen jälkeen valmistuneiden remake-pötkäleiden jälkeen se alkaa tuntua jo itse asiassa paremmalta leffalta kuin oikeasti olikaan.
Sheetlord kirjoitti:Uutta moottorrirrrrrisahahurmaajaa täytyy kehua varauksetta. Tobe Hooperin alkuperäinen oli vähän pökiö. Oli siinäkin muutamia vastenmielisiä kuvia, mutta kun uusintaversiossa ruvettiin pistämään nuorta miestä elävänä lihakoukkuun, oli pakko katsoa toisaalle. Niin ja mikä tahansa filmi, jossa R. Lee Ermey on mukana, ei voi olla pasha.
Pitäisi tosiaan katsastaa tuokin jo vihdoin. Toisaalta alkuperäisenkin näkemisestä on jo niin monta vuotta, että pitänee katsoa se ensin. Muistelen kyllä ahdistuneeni alkuperäisestä kovasti silloin joskus.
bedlam kirjoitti:Muistelin, että lyttäsit aikoinaan Dawnin remaken kuten minäkin, mutta toisaalta sen jälkeen valmistuneiden remake-pötkäleiden jälkeen se alkaa tuntua jo itse asiassa paremmalta leffalta kuin oikeasti olikaan.
Mie en o koskaan ollut kauhean suuri zombie-filmien ystävä. Imho parasta mitä koko genrelle on koskaan tapahtunut on "28 Days Later". Sprinttaava ja ulvova aivonsyöjä säpsäyttää oikeasti enempi kuin hitaasti ja pöhnäisesti laahustava "breeeeeins" -jullikka. Salamaleikkauksistakaan ei ole haittaa.
Viimeaikainen kauhufilkkabuumi on aiheuttanut itse asiassa sen, että koko lajityyppiin alkaa olla vähän kyllästynyt. "Saw" oli virkistävä poikkeus. Kakkososa pilasi koko sarjan, kun Jigsaw sai kasvot. Tuntematon uhka on aina tehokkaampi kuin tunnettu, TJEU Spielbergin "Kauhun Kilometrit". "The Hostel" tuli katsottua vain hätäisellä pikakelauksella, sekin oli loppupuolella erinomaisen vastenmielinen tekele. Jännä nähdä miltä työn alla olevat (Robert Rodriquezin ja) Quentin Tarantinon splatter-filkat näyttävät.
Frank Millerin "Sin Cityn" filkkaversion taottua riittävästi tukaatteja kiinnostus on kääntynyt myös maestron muuhun sarjakuvatuotantoon. Kolmisatanen kertoo tarinan Spartan kuningas Leonidaksesta, joka johtaa 300 miestään torjumaan noin gaziljoona kertaa miesluvultaan ylivoimaista Persian armeijaa. En tiedä, mainitaanko kyseisen Thermopylain taistelun taktiikka (pakotetaan ylivoimainen vihollinen taistelemaan sille epäedullisessa maastossa, ahtaassa solassa) tämän päivän jalkaväkitaistelun oppikirjassa, mutta historiaan tuo on ainakin jäänyt.
Visuaalisesti erittäin väkevä viihdyke on helppo hoksata sarjakuvaksi juuriltaan, vaikkei koko graphic novelia olisikaan lukenut. Millerin tyyliin olennaisena osana kuuluvat äärijyrkät kontrastit ja hehtolitroittain roiskuva hurme ovat mukana koko ajan. Tarinan über-machismo ja jatkuva nostattelu ja pep-talkkailu "No surrender! No retreat!" kuitenkin kääntyvät loppua kohti hieman itseään vastaan ja nationalistisinkin katsoja alkaa väistämättä miettiä "Okei Pekka, tää kaikki on kuultu jo monta kertaa!"
Ei mikään treffielokuva, mutta kelpo äijäviihdettä. Olisi kaivannut hieman tiivistämistä.
Katsoin koko sarjan ties monettako kertaa läpi ja nauroin makeammin kuin kertaakaan aiemmin. Itse asiassa, pelkästään saksalaisjakso yksinään on varmaankin hauskempi kuin mikään näkemäni komediaelokuva. Imdb:n arvosana 9.3 tarkoittanee, etten ole sarjan ainoa fani.
