Kitinä

exPertti kirjoitti: Tyypillisintä on löytää joku joka mumisee näytölleen kun kirjoittaa sitä.

Pinnallisuudesta tuli mieleen, että minulle jää yleensä yksityisen lekurin vastaanotosta sellainen tunne kun olisin käynyt kaupassa. Keskustelu on mennyt lähes aina tämän suuntaisesti:

Lekuri: mikäs sinulla on?
Minä: oireet ovat blaablaa, joten ehkä X?
Lekuri: joo X:ltä kuulostaa, kirjoitan reseptin
Minä: ok, tämäkin on kipeä
Lekuri: ok, kirjoitan samalla siihenkin reseptin. Tarvitsetko muuta?
Minä: en, kiitos hei

Voisi kuvitella tylsäksi työksi pidemmän päälle. Mikäli on tutkijatyyppiä, niin ehkä kannattaa joko hakeutua tutkijaksi tai mennä privaatiin ja suhtautua siihen vain työnä. Todennäköisesti ainakin jaksaisi nauttia vapaa-ajastaan enemmän kun työ ei olisi niin kuormittavaa, että elämänlaatu kärsii.

Fiona kirjoitti:

exPertti kirjoitti: Tyypillisintä on löytää joku joka mumisee näytölleen kun kirjoittaa sitä.

Pinnallisuudesta tuli mieleen, että minulle jää yleensä yksityisen lekurin vastaanotosta sellainen tunne kun olisin käynyt kaupassa. Keskustelu on mennyt lähes aina tämän suuntaisesti:

Lekuri: mikäs sinulla on?
Minä: oireet ovat blaablaa, joten ehkä X?
Lekuri: joo X:ltä kuulostaa, kirjoitan reseptin
Minä: ok, tämäkin on kipeä
Lekuri: ok, kirjoitan samalla siihenkin reseptin. Tarvitsetko muuta?
Minä: en, kiitos hei

Voisi kuvitella tylsäksi työksi pidemmän päälle. Mikäli on tutkijatyyppiä, niin joko a) hakeutuu tutkijaksi tai b) menee privaatiin ja suhtautuu siihen vain työnä. Todennäköisesti ainakin jaksaa nauttia vapaa-ajastaan enemmän kun työ ei ole liian kuormittavaa.

Tämän kanssa muuten resonoi kivasti se, että erään tutkimuksen mukaan lääkäreiden tienistit korreloivat negatiivisesti äo:n kanssa. Eli mitä fiksumpi lääkäri, sitä huonommin tienaa...

Mun hommani on tylsää, mutta mä sitten viihdytänkin itseäni esim. kitinöimällä ja keskustelemalla Kauppalehden pörssipalstalla työn lomassa.

Kottarainen kirjoitti: Yksi vika on varmaan sellainen tarve ääliörehellisyyteen, joka ei tietenkään ole mitenkään mahdollista.

Rehellinen voi olla monella tavalla. Mä en koskaan valehtele potilaalle, mutta tietysti kaikkia inhorealistisia faktoja ei kannata tuoda aktiivisesti esiin.

Äh, minun on ihan pakko tunnustaa, että tämä Kottaraisen elämäntuska melkein pikkuisen viluttaa t-viivan kanssa.

Oikeasti pohdit täällä, että minulla olisi tuhat erilaista vaihtoehtoa ja joka työpaikka avoimin ovin toivottaisi tervetulleeksi ja sinä pohdit, että korkeat periaatteesi kieltävät sen. Tässä on logiikka, joka voisi avautua tietämällä enemmän sinusta ja tilanteestasi, mutta tällä tiedolla näin.

Mä taas ymmärrän kottista täysin.

Pertti, vittuunnu toki rauhassa, mutta en todella ajattele että joka työpaikka toivottaa tervetulleeksi. Itse asiassa olen hyvinkin epävarma sen suhteen miten saisin tutkijan töitä. Luultavasti tarvitsisin siihen lisäkoulutusta, muuten ei liene mitään asiaa.

Resonoiko tämä minun viihtymättömyyteni työssäni nyt ikävästi oman työtilanteesi kanssa? Jos sinä et ole saanut töitä, niin on huutava vääryys jos joku saa töitä, vaikka sitten sellaista, jota ei halua tehdä. Että pitäisi olla kiitollinen että saa edes jotain.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mä taas ymmärrän kottista täysin.

Komps. Mä voisin nähdä itseni ihan vastaavassa tilanteessa Kottiksen kanssa.

Mä ymmärrän kyllä Perttiäkin. Ymmärrän, että kun itse on saanut kenkää ja ilmatorjunta-alan työtilanne ei kait ole mikään valtavan hyvä, niin sitten voi viluttaa nyt käsitelty asia. En muuten ole lainkaan alentuva, vaikka voi siltä kuulostaa.

Voisin aivan hyvin olla Pertin asemassa. Mullahan oli IT-insinööri vs. lääkäri uravalintavaihtoehdot. Onneksi kävi näin. Tai mistä sitä tietää, voisihan olla, että mun johdollani Suomeen olisi syntynyt uusi maailman valloittanut yritys (no joo).

Mua taas vituttaa se, että tein aikoinaan alanvaihdon metallialasta It-alalle. IT-ala miltei pakottaa työskentelemään isoissa kasvukeskuksissa, kun taas metallialan jatkokouluttautumisella olisin voinut olla duunissa melkein missäpäin Suomea tahansa. Tyhmä veto oli.

Erikoista ajattelua taas - pitäisi viihtyä töissään vaikka väkisin eikä vaihtaa alaa sen takia, että joku toinen on työtön omalla alallaan?

So Hard kirjoitti:Erikoista ajattelua taas - pitäisi viihtyä töissään vaikka väkisin eikä vaihtaa alaa sen takia, että joku toinen on työtön omalla alallaan?

No hän on valinnut ehkä ainoan alan (lakimiesten lisäksi), jossa pitää oikeasti mokata tosi pahasti ettei saisi töitä mistä vaan.

Oletan, että kaikista ihmisistä juuri sinä et tätä voisi mistään katsantokulmasta tajuta.

^ Unohdit ammattipoliitikon. Mokailu ei juuri työtilaisuuksia tunnu kaventavan..

exPertti kirjoitti: No hän on valinnut ehkä ainoan alan (lakimiesten lisäksi), jossa pitää oikeasti mokata tosi pahasti ettei saisi töitä mistä vaan.

Pertistä on tullut työn suhteen se, mitä Gattis on naisten suhteen.

Kottarainen kirjoitti:Pertti, vittuunnu toki rauhassa, mutta en todella ajattele että joka työpaikka toivottaa tervetulleeksi. Itse asiassa olen hyvinkin epävarma sen suhteen miten saisin tutkijan töitä. Luultavasti tarvitsisin siihen lisäkoulutusta, muuten ei liene mitään asiaa.

Resonoiko tämä minun viihtymättömyyteni työssäni nyt ikävästi oman työtilanteesi kanssa? Jos sinä et ole saanut töitä, niin on huutava vääryys jos joku saa töitä, vaikka sitten sellaista, jota ei halua tehdä. Että pitäisi olla kiitollinen että saa edes jotain.

Koetin tuoda vain tämänkin aspektin esille. Että lääkärin paska-ammattiin vahingossa kouluttautumisen sureminen voi näyttää ulkopuolisesta paremmin ihmistä tuntemattomasta Jaguaarissa minkkiturkki päällä elämäntuskaa suremiselta.

Olen kouluttautunut nykyiseen ammattiini, koska arvasin edellisen ammattini olevan umpikuja. Jollaiseksi se on paljastunutkin. Nykyisessä ammatissani taas olen viihtynyt ja sen tarve ei ole maailmasta loppunut. Tällä hetkellä on vaan poikkeuksellisen paljon sen ammattiryhmän tarjontaa työnhaussa ja erottautuminen hauissa on vaikeaa. Toisaalta taas jos joskus elämänsä aikana pitää olla kotona niin juuri nyt, kun lapset ovat tuon ikäisiä. Vaikkakin työnhaku ei vielä ole tärpännyt tunnen myös itseni todella etuoikeutetuksi kun näin saan kotona olla.

Olen ehkä enemmän yleislahjakkuus kuin mikään perusinssi. Olisin voinut (ja nyt kesällä arvatenkin koetan) myös jatkaa hieman eri suuntaan koulutuksessani vaikkakin haen samalla nykyisen alani töitä ja myöskin jatkossa voisin niitä tehdä. Olen joskus pohtinut, että olisi pitänyt yrittää riittääkö perse ihan peruslääkäriksi saakka, varsinkin kun nykyisen tilanteeni joustavaa lasten kanssa oloa ajattelee sitä pohtii miten joustavasti voisikaan olla siinä ammatissa lasten hoitajana pääosan ajasta tienaten silti ihan kivasti.

Ja jo aiemmin sanomani loppuhuomautus, minusta tämä ei tarkoita sitä, että yleislääkärin työssä välttämättä olisi mitään erityistä glamouria. Mutta työ on työtä, toiset vaan ovat paremmin palkattuja ja turvatumman oloisia kuin toiset.

exsu kirjoitti:

exPertti kirjoitti: No hän on valinnut ehkä ainoan alan (lakimiesten lisäksi), jossa pitää oikeasti mokata tosi pahasti ettei saisi töitä mistä vaan.

Pertistä on tullut työn suhteen se, mitä Gattis on naisten suhteen.

En osaa kirjoittaa tähän mitään kaunista, joten en sitten oikein kirjoita mitään.

exPertti kirjoitti:Mutta työ on työtä, toiset vaan ovat paremmin palkattuja ja turvatumman oloisia kuin toiset.

Pitääkö tämä lukea niin, että perttikin ottaisi minkä vaan työn kunhan se on riittävän hyvin palkattua ja turvattua, turha odotella työssä viihtymistä tai tyydytystä työstään?

exPertti kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Erikoista ajattelua taas - pitäisi viihtyä töissään vaikka väkisin eikä vaihtaa alaa sen takia, että joku toinen on työtön omalla alallaan?

No hän on valinnut ehkä ainoan alan (lakimiesten lisäksi), jossa pitää oikeasti mokata tosi pahasti ettei saisi töitä mistä vaan.

Oletan, että kaikista ihmisistä juuri sinä et tätä voisi mistään katsantokulmasta tajuta.

Saisi ehkä, JOS ei arvottaisi jotain muuta rahan edelle? Eli onko raha tärkeämpää kuin muut arvot?

So Hard kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Mutta työ on työtä, toiset vaan ovat paremmin palkattuja ja turvatumman oloisia kuin toiset.

Pitääkö tämä lukea niin, että perttikin ottaisi minkä vaan työn kunhan se on riittävän hyvin palkattua ja turvattua, turha odotella työssä viihtymistä tai tyydytystä työstään?

Kun en suoralta kädeltä tiedä mitä tarjoat niin vähän epäilen. Sanotaanko, että jos kyseessä on ns. "siisti sisätyö" niin melko todennäkösesti.

exPertti kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:Pertti, vittuunnu toki rauhassa, mutta en todella ajattele että joka työpaikka toivottaa tervetulleeksi. Itse asiassa olen hyvinkin epävarma sen suhteen miten saisin tutkijan töitä. Luultavasti tarvitsisin siihen lisäkoulutusta, muuten ei liene mitään asiaa.

Resonoiko tämä minun viihtymättömyyteni työssäni nyt ikävästi oman työtilanteesi kanssa? Jos sinä et ole saanut töitä, niin on huutava vääryys jos joku saa töitä, vaikka sitten sellaista, jota ei halua tehdä. Että pitäisi olla kiitollinen että saa edes jotain.

Koetin tuoda vain tämänkin aspektin esille. Että lääkärin paska-ammattiin vahingossa kouluttautumisen sureminen voi näyttää ulkopuolisesta paremmin ihmistä tuntemattomasta Jaguaarissa minkkiturkki päällä elämäntuskaa suremiselta.

Olen kouluttautunut nykyiseen ammattiini, koska arvasin edellisen ammattini olevan umpikuja. Jollaiseksi se on paljastunutkin. Nykyisessä ammatissani taas olen viihtynyt ja sen tarve ei ole maailmasta loppunut. Tällä hetkellä on vaan poikkeuksellisen paljon sen ammattiryhmän tarjontaa työnhaussa ja erottautuminen hauissa on vaikeaa. Toisaalta taas jos joskus elämänsä aikana pitää olla kotona niin juuri nyt, kun lapset ovat tuon ikäisiä. Vaikkakin työnhaku ei vielä ole tärpännyt tunnen myös itseni todella etuoikeutetuksi kun näin saan kotona olla.

Olen ehkä enemmän yleislahjakkuus kuin mikään perusinssi. Olisin voinut (ja nyt kesällä arvatenkin koetan) myös jatkaa hieman eri suuntaan koulutuksessani vaikkakin haen samalla nykyisen alani töitä ja myöskin jatkossa voisin niitä tehdä. Olen joskus pohtinut, että olisi pitänyt yrittää riittääkö perse ihan peruslääkäriksi saakka, varsinkin kun nykyisen tilanteeni joustavaa lasten kanssa oloa ajattelee sitä pohtii miten joustavasti voisikaan olla siinä ammatissa lasten hoitajana pääosan ajasta tienaten silti ihan kivasti.

Ja jo aiemmin sanomani loppuhuomautus, minusta tämä ei tarkoita sitä, että yleislääkärin työssä välttämättä olisi mitään erityistä glamouria. Mutta työ on työtä, toiset vaan ovat paremmin palkattuja ja turvatumman oloisia kuin toiset.

Mikä sun edellinen ammatti oli?

Paljonko sulla on mittarissa?

exPertti kirjoitti:

So Hard kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Mutta työ on työtä, toiset vaan ovat paremmin palkattuja ja turvatumman oloisia kuin toiset.

Pitääkö tämä lukea niin, että perttikin ottaisi minkä vaan työn kunhan se on riittävän hyvin palkattua ja turvattua, turha odotella työssä viihtymistä tai tyydytystä työstään?

Kun en suoralta kädeltä tiedä mitä tarjoat niin vähän epäilen. Sanotaanko, että jos kyseessä on ns. "siisti sisätyö" niin melko todennäkösesti.

Sos. ja terveydenhoidon siisteys on suhteellista, mutta sitätöitähän ne on. Eli jos kouluttautuisit vaikka sairaanhoitajaksi, varmasti töitä olisi.

saira kirjoitti:Saisi ehkä, JOS ei arvottaisi jotain muuta rahan edelle? Eli onko raha tärkeämpää kuin muut arvot?

Riittävät tulot yhdistettynä joustaviin mahdollisuuksiin työajoissa olisivat.

En pidä työtä itseisarvona vaan välineenä muuhun elämään.

Kai suurin osa (enemmän tai vähemmän) karkeasti arvaakin ikäni, en nyt viitsi niitä tänne julkaista.

Sen sanon, että lähihoitaja/sairaanhoitaja on ruksattu listaltani pois jo ajat sitten. Ei kiitos. Pääasiassa epäjoustavat työajat vuorotöineen ja palkkaus ei ole riittävä työhön nähden.

exPertti kirjoitti:Kai suurin osa (enemmän tai vähemmän) karkeasti arvaakin ikäni, en nyt viitsi niitä tänne julkaista.

Ollaanpas sitä nyt salaperäisiä.. Suomessa kun on niin vähän insinöörejä

Alkaako ikä nelosella?

exPertti kirjoitti:Kai suurin osa (enemmän tai vähemmän) karkeasti arvaakin ikäni, en nyt viitsi niitä tänne julkaista.

Heh, mikäs salaisuus se nyt muka on?

exPertti kirjoitti:Riittävät tulot yhdistettynä joustaviin mahdollisuuksiin työajoissa olisivat.

En pidä työtä itseisarvona vaan välineenä muuhun elämään.

.... kuinka monella duunarilla tai virkamiehellä luulet olevat joustavia mahdollisuuksia työaikoihin? Tai kuinka monen lakimiehen luulet pystyvän pysymään 37,5 tunnin viikossa? Tai kuinka hyvin luulet lääkärien päivystysten joustavan?

Jotenkin tuo sun jälkimmäinen virke ei nyt oikein ole linjassa sen kanssa, että sun mielestä kottiksen pitäisi vaan purra hammasta ja olla hiljaa, vaikka töissä homma kusisikin.

Kuules, mikään ei estä lukemasta lakimieheksi jos tuntuu siltä, että työn varmuus ja palkkaus on niin mannaisella tasolla.