Kitinä

masa kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:toivon kyllä ettei lapsesta tule lääkäriä.

Minä taas toivon ettei lapsistani tule opettajia. Kerrassaan kammottava duuni.

Mulla taas sopisi molemmat ammatit lasteni ammateiksi vallan mainiosti.

Mun ja Kottiksen hommat ovat varsin kaukana toisistaan. Hänen vaikuttamismahdollisuutensa työn sisältöön ja aikatauluihin ovat vähäiset. Organisaatio on autoritaarinen. Hän toimii suuressa organisaatiossa ja tekee hyvin pitkälle erikoistunutta erityisosaamista vaativaa työtä ja palkkaus on varsin huono. Kottiksen säännöllisen työajan palkka hyvin tod. näk. ei ylitä kitinäläisten mediaania.

Minä taas toimin yrittäjänä prostituoituna, työ ei ole hohdokasta mutta kun sitä vetää liukuhihnalla niin tienaa mukavasti. Pystyn itse päättämään työaikani ja työmääräni. Mulla ei ole pomoa.

En haluaisi vaihtaa Kottiksen hommiin.

Kiitos ymmärryksestä. On kyllä useinkin ollut sellainen olo, että muiden kuin kollegoiden on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää mistä on kyse. Mies onneksi ymmärtää, seurannut riittävän läheltä.

Katotaan onko tää vaan vitutus maximus -piikki vai vienkö tän lopulta niin pitkälle että oikeasti vaihdan koko alaa. Ei toki isoja päätöksiä tehdä impulsiivisesti, mutta tämmönenkin vaihtoehto on olemassa.

NuoriDaavid kirjoitti:Mun ja Kottiksen hommat ovat varsin kaukana toisistaan. Hänen vaikuttamismahdollisuutensa työn sisältöön ja aikatauluihin ovat vähäiset. Organisaatio on autoritaarinen. Hän toimii suuressa organisaatiossa ja tekee hyvin pitkälle erikoistunutta erityisosaamista vaativaa työtä ja palkkaus on varsin huono. Kottiksen säännöllisen työajan palkka hyvin tod. näk. ei ylitä kitinäläisten mediaania.

Minä taas toimin yrittäjänä prostituoituna, työ ei ole hohdokasta mutta kun sitä vetää liukuhihnalla niin tienaa mukavasti. Pystyn itse päättämään työaikani ja työmääräni. Mulla ei ole pomoa.

En haluaisi vaihtaa Kottiksen hommiin.

Ehkäpä, mutta miksi tuolla koulutuksella ei tehdä jotakin muuta hommaa? Olen itsekin ollut huono lähtemään ikävistä työoloista, joten en pääse liikaa jeesustelemaan. Mutta lääkärinä takuulla olisin toiminut kuten ND (no ehkä en yrittäjänä, olisin varmaan vaan kierrellyt kuorimassa kermoja joka vuokrafirmoista ja naurattamassa hoitajia).

Maksimoiko yrittäjänä toimiminen verotusasioita (auto tai autot kai sinulla olivatkin jo firmassa?) ynnä muuta vai miksi päätit toimia yrityksen kautta?

Kottarainen kirjoitti: vienkö tän lopulta niin pitkälle että oikeasti vaihdan koko alaa. Ei toki isoja päätöksiä tehdä impulsiivisesti, mutta tämmönenkin vaihtoehto on olemassa.

IMO järjettömintä on vaihtaa alaa, ennenkuin on kokeillut oman alansa toisenkin vaihtoehdon. Kts. Dave.

exPertti kirjoitti: miksi päätit toimia yrityksen kautta?

Halusin pitää itselläni kontrollin rahoistani.

Kottikselle kanssa suosittelisin, että kokeilisi muitakin lääkärin hommia. Lääkärinä kun työnkuva voi olla hyvin monenlainen (kuten tietysti hyvin monessa ammatissa). Eli vaikka työ nyt on /c:stä, ei sen takia kannata ensimmäisenä alaa vaihtaa.

NuoriDaavid kirjoitti:Kottikselle kanssa suosittelisin, että kokeilisi muitakin lääkärin hommia. Lääkärinä kun työnkuva voi olla hyvin monenlainen (kuten tietysti hyvin monessa ammatissa). Eli vaikka työ nyt on /c:stä, ei sen takia kannata ensimmäisenä alaa vaihtaa.

Se, että joku lääkäri haluaisi vaihtaa alaa kuulostaa sohvapsykologista siltä, että hän voisi olla masentunut kun täysi alanvaihto tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Yleensä pelkästään työhönsä kypsyneet selviävät pienemmällä hienosäädöllä.

masa kirjoitti: IMO järjettömintä on vaihtaa alaa, ennenkuin on kokeillut oman alansa toisenkin vaihtoehdon. Kts. Dave.

Jos mielii erikoistua, niin on pakko tehdä joitain pätkiä huonommalla palkalla julkisella sektorilla. Silloin tuo Dave- vaihtoehto ei ole käytössä ennen kuin erikoistumiset on hoitanut loppuun.

exsu kirjoitti:

masa kirjoitti: IMO järjettömintä on vaihtaa alaa, ennenkuin on kokeillut oman alansa toisenkin vaihtoehdon. Kts. Dave.

Jos mielii erikoistua, niin on pakko tehdä joitain pätkiä huonommalla palkalla julkisella sektorilla. Silloin tuo Dave- vaihtoehto ei ole käytössä ennen kuin erikoistumiset on hoitanut loppuun.

Harvemmin sitä on päästy luokiosta suoraan toimarin pallille vaan pohjalta on aloitetettava.

^ Tuo ei nyt ihan ole verrannollinen tilanne siihen. Erikoistuvat lääkärit ovat kuitenkin ensin valmistuneet lääkäreiksi ja sen jälkeen työskennelleet (useimmiten julkisella) ennen erikoistumisen alkua.

^ En nyt ymmärrä mitä yrität hakea tuolla kottiksen tilanteeseen?

Mä en tiedä mikä kottiksen tilanne on, mutta kaikilla lääkäreillä ei ole jatkuvasti valinnan mahdollisuutta yksityisen/yrittäjyyden ja julkisen sektorin välillä. Jos on erikoistumiset kesken, niin ainoa tapa saattaa ne loppuun on sitkutella siellä Daven ja Kottiksen kuvaamassa koneistossa X-vuotta.

En kyllä tajua vieläkään mitä tekemistä tuolla on ensimmäisen kommenttini kanssa.

exPertti kirjoitti:Se, että joku lääkäri haluaisi vaihtaa alaa kuulostaa sohvapsykologista siltä, että hän voisi olla masentunut kun täysi alanvaihto tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Yleensä pelkästään työhönsä kypsyneet selviävät pienemmällä hienosäädöllä.

Ei se ainoalta vaihtoehdolta vaikuta, vaan yhdeltä vaihtoehdolta. Vai meinaatko että Cipralexia nassuun vaan jokaiselle joka miettii olisiko jokin muu työ sopivampi itselle, niin sillä ne ajatukset katoaa.

Mä en ole koskaan ajatellut yksityispuolta vaihtoehtona. En ole tippaakaan markkinointihenkinen, ja mun kohdalla yksityispuoli tarkoittaisi luopumista ammatin tiedepuolesta, mikä on ollut mulle ehkä tärkein syy koko tähän ammattinvalintaan aikanaan. Nuhapoli olisi pelkkä leipätyö.

Masa: Exsu tarkoittanee sitä faktaa, että jos ei ole halua erikoistua, niin toimariksi voi ryhtyä käytännössä suoraan valmistumisen jälkeen. Tästä on käytännön esimerkkejä mm. vuokrafirmoissa. Se on enemmän liiketoimintaa kuin lääketiedettä.

Kottarainen kirjoitti:Masa: Exsu tarkoittanee sitä faktaa, että jos ei ole halua erikoistua, niin toimariksi voi ryhtyä käytännössä suoraan valmistumisen jälkeen. Tästä on käytännön esimerkkejä mm. vuokrafirmoissa. Se on enemmän liiketoimintaa kuin lääketiedettä.

Kottarainen kirjoitti:
Mä en ole koskaan ajatellut yksityispuolta vaihtoehtona. En ole tippaakaan markkinointihenkinen, ja mun kohdalla yksityispuoli tarkoittaisi luopumista ammatin tiedepuolesta, mikä on ollut mulle ehkä tärkein syy koko tähän ammattinvalintaan aikanaan. Nuhapoli olisi pelkkä leipätyö.

Me tosiaan ollaan haettu tältä työltä hyvin eri asioita. Mitäs jos rupeaisit aivan tiedenaiseksi?

Ps. Ei privaatissa tarvitse olla markkinointihenkinen riittää kun on ystävällinen.

PPs vanha kunnanlääkärin totetamus oli, että "aina on potilaita riittänyt, ei ole vielä tarvinnut kohteliaaksi ruveta"

No privaatissa pitää olla ystävällinen ja kohtelias, mutta se riittää. Ei tarvitse erityisesti markkinoida.

Kottarainen kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Se, että joku lääkäri haluaisi vaihtaa alaa kuulostaa sohvapsykologista siltä, että hän voisi olla masentunut kun täysi alanvaihto tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Yleensä pelkästään työhönsä kypsyneet selviävät pienemmällä hienosäädöllä.

Ei se ainoalta vaihtoehdolta vaikuta, vaan yhdeltä vaihtoehdolta. Vai meinaatko että Cipralexia nassuun vaan jokaiselle joka miettii olisiko jokin muu työ sopivampi itselle, niin sillä ne ajatukset katoaa.

Mä en ole koskaan ajatellut yksityispuolta vaihtoehtona. En ole tippaakaan markkinointihenkinen, ja mun kohdalla yksityispuoli tarkoittaisi luopumista ammatin tiedepuolesta, mikä on ollut mulle ehkä tärkein syy koko tähän ammattinvalintaan aikanaan. Nuhapoli olisi pelkkä leipätyö.

Ei, kun minusta "miettiminen olisiko joku muu työ sopivampi itselle" ei oikein toteudu jutuissasi. Jopa menen työpaikalle ammuskelemaan on lähempänä tätä kokonaisvaltaista sinusta uhkuvaa inhoa kuin kepeä pohdiskelu (vaikka ymmärrettävästi en moista sinusta ajattelekaan).

Markkinointihenkinen? Siis eivät nuo tapaamani lääkärit sellaisia ole, yleisestikin ottaen lääkärin ammatti on sellainen, että se mahdollistaa uskomattoman epäsosiaalisten ihmisten toimimisen siinä. Nyt ihan viime aikoina olen tavannut pari lääkäriä, jotka puhuvat sinulle. Tyypillisintä on löytää joku joka mumisee näytölleen kun kirjoittaa sitä. Ja kuten yksi tuttu lääkäri sanoi, potilaat ovat hämmästyttävän vähään tyytyväisiä. Kunhan joku vaan kuuntelee mikä sinulla on hätänä, periaatteessa.

NuoriDaavid kirjoitti:Me tosiaan ollaan haettu tältä työltä hyvin eri asioita. Mitäs jos rupeaisit aivan tiedenaiseksi?

Ps. Ei privaatissa tarvitse olla markkinointihenkinen riittää kun on ystävällinen.

PPs vanha kunnanlääkärin totetamus oli, että "aina on potilaita riittänyt, ei ole vielä tarvinnut kohteliaaksi ruveta"

No privaatissa pitää olla ystävällinen ja kohtelias, mutta se riittää. Ei tarvitse erityisesti markkinoida.

Tuota tiedemiehen hommaahan tässä just mietin. Mulla ei vaan ole kokemusta muusta kuin kliinisestä tutkimuksesta, ja se on ainakin meillä mahdollista vain pienenä osana kokonaisuutta. Siksi just mietinkin tuota lisäopiskelua jossain lähempänä perustutkimusta, joko ei-kliininen erikoisala tai sitten joku luonnontieteellisen alan toinen tutkinto voisi olla kai reittejä lähemmäs puhdasta tutkimustyötä. Ei vaan ole ihan simppeliä luopua turvatusta toimeentulosta.

Mä tarkoitin tuolla markkinahenkisyydellä sitä tiettyä teatteria joka lääkärin vastaanotolla usein pyörii ja tiettyä pintasosiaalisuutta joka hommaa huomattavasti helpottaa. Ystävällisyys ei sinänsä ole ongelma, mutta sitten kun pitäisi kohdata asiakaspalvelun negatiiviset puolet, niin sekin pitkän päälle kuormittaa. Luulen, että siinä sairaanhoito-oppilaitoksen psykologisessa testissä aikanaan saattoi olla joku pieni totuudensiemen. Sen mukaan sovin parhaiten juurikin akateemiseksi tutkijaksi.

exPertti kirjoitti:. Tyypillisintä on löytää joku joka mumisee näytölleen kun kirjoittaa sitä.

Kottarainen kirjoitti: Mä tarkoitin tuolla markkinahenkisyydellä sitä tiettyä teatteria joka lääkärin vastaanotolla usein pyörii ja tiettyä pintasosiaalisuutta joka hommaa huomattavasti helpottaa.

No pitäähän sitä vetää rooli, kun on rooliasukin päällä ja maksanut katsoja.

Tosiasiahan nyt on, että suuri osa yleislääkärin vastaanotolle tulevista potilaiden vaivoista on sellaisia, että lääkärin tehtävänä on viihdyttää potilasta sillä aikaa, kun odotellaan taudin spontaania paranemista.

exPertti kirjoitti:Ei, kun minusta "miettiminen olisiko joku muu työ sopivampi itselle" ei oikein toteudu jutuissasi. Jopa menen työpaikalle ammuskelemaan on lähempänä tätä kokonaisvaltaista sinusta uhkuvaa inhoa kuin kepeä pohdiskelu.

No sitten ei ainakaan kannata Cipralexia syödä ettei käy Auvisia.

En ole väittänyt että tämä on kepeää pohdiskelua. Onhan se iso asia jos on niin kypsä työhönsä että miettii ammatinvaihtoa. Vaikea luopua suunnitelmista joiden kanssa on elänyt melkein puoli elämää, eli kai tämä jonkinmoinen kriisi saa ollakin.

NuoriDaavid kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti: Mä tarkoitin tuolla markkinahenkisyydellä sitä tiettyä teatteria joka lääkärin vastaanotolla usein pyörii ja tiettyä pintasosiaalisuutta joka hommaa huomattavasti helpottaa.

No pitäähän sitä vetää rooli, kun on rooliasukin päällä.

Tosiasiahan nyt on, että suuri osa yleislääkärin vastaanotolle tulevista potilaiden vaivoista on sellaisia, että lääkärin tehtävänä on viihdyttää potilasta sillä aikaa, kun odotellaan taudin spontaania paranemista.

Tuo on juuri se rooli jossa en ole omimmillani. Yksi vika on varmaan sellainen tarve ääliörehellisyyteen, joka ei tietenkään ole mitenkään mahdollista.

Kottarainen kirjoitti: Tuo on juuri se rooli jossa en ole omimmillani. Yksi vika on varmaan sellainen tarve ääliörehellisyyteen, joka ei tietenkään ole mitenkään mahdollista.

Jos fiman nimenä "melkein selvä putkimies" käy, niin kyllä "ei valehteleva lääkärikin" myy!