Luulenpa, että opettajan työssä oma persoona vaikuttaa tosi paljon. Toiset näkevät kauheasti vaivaa suunnitteluun ja valittavat siitä just ylityönä, osa soveltaa vapaammin, improvisoi sen minkä pystyy. Varmasti työmäärässä on suuret erot, laadussa välttämättä ei. Osa on oikeasti vaan huonoja organisoimaan, ja silläkin saa itsensä piippuun aika helposti. Omassa kaveripiirissä on enimmäkseen niitä rentoja opeja, ja varmaan moni juuri siksi alalla onkin. Ylenemismahdollisuuksien puute tuossa minua eniten tökkii, siis sen lisäksi etten koskaan päässyt okl:lään
Mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen etten päässyt, ehdin sijaistaessani tehdä ainakin nyt vähäksi aikaa ihan tarpeeksi niitä hommia. Toisaalta, ei siinä älyllisesti välttämättä junnaa paikallaan, koska koko ajan oppii itsestään ja joukkojen hallinnasta/ihmisten manipuloinnista
enemmän. Homma siis muuttuu vuosien myötä helpommaksi, oppilasaines valitettavasti haastavammaksi. Siksipä opeista moni jonkinlaisiin johtamishommiin siirtyykin, mikäli haluaa ns. yletä.
Toisaalta, lastentarhan-, luokan-, aineen- (lukio/ammattikoulu)ja yliopistonopettajan ammatit eroavat toisistaan lähes kaikilla muilla tavoilla paitsi siinä, että niissä opetetaan. Samaa voisi sanoa lääkärien työmahdollisuuksista. Minuakin kiinnostais lääkäriydessä monet asiat, mutta se työmäärä opiskeltaessa, ja kun vielä erityistä kiinnostusta kem/fys/mat ei ole yläasteen jälkeen esiintynyt, ois työmäärä ihan valtava jo ennen kuin vois edes alkaa pääsykokeeseen lukemaan. Enkä oo maailman pitkäjännitteisin ihminen. Pidän tuon kuitenkin semmoisena, että jos joskus elämä käy tylsäksi ja kaipaan hulluja haasteita, saatan tarttua tuohon. Voi kyllä olla, ettei tämä elämä riitä, mutta jos niitä sitten onkin useampi, lupaan yrittää
Prepare for the worstest.