Mammailu 2.0

[Kottarainen]

Pertti, on varmaan eri asia jos lapsi käy kylässä jossain, kuin jos koko normaalin päivähoitoajan on eri säännöt kuin vanhempien kanssa. Meinaatko ettei siitäkään tulisi kotona mitään ongelmaa jos päiväkodissa uhmaikäinen saisi aina itse päättää pukeeko vaatteet ja meneekö ulos?

Mun omasta äidistä on siis kyse.

[Riemumieli]

Joka kurittaa kasvaa, se kunniatta kuolee.

[Ylermi Ylihankala]

Sääli on sairautta, hiki säästää verta.

[exPertti]

Pertti, on varmaan eri asia jos lapsi käy kylässä jossain, kuin jos koko normaalin päivähoitoajan on eri säännöt kuin vanhempien kanssa. Meinaatko ettei siitäkään tulisi kotona mitään ongelmaa jos päiväkodissa uhmaikäinen saisi aina itse päättää pukeeko vaatteet ja meneekö ulos?

Mun omasta äidistä on siis kyse.

Ei tietenkään aina oikein toimi. On se muuten aina yhtä jännää kun äidit ja tyttäret vääntävät lapsen kasvatuksesta. Miehet eivät väännä (isä on aina oikeassa, jummmmalauta *repomiehen äänellä*)

[exPertti]

Pamperoida, onko se jotain kepuslangia vai onko luettu liikaa vauva.fi-sivustoa?

Laitetaan käytetty pampers sukkaan ja nuijitaan sillä hiljaiseksi?

Mä olen nin ämörikkalaistunut, well well, mikä se sana on, lelli-ä? Dunno.

Niin, päästyäni paremman näppiksen ääreen kirjoitan lisää. Eli tarkoitan, että isovanhemmilla on aikaa, kärsivällisyyttä, resursseja ja mielenkiintoa ikäänkuin asettaa lapsenlapsensa tuntemaan itsensä tosi tärkeäksi. Lelliminen on niin "kalat järvestä" menoa.

Nythän tietty kotonakin on samaa lapsilla, kun kerran olen aina saatavilla. Eikös Ylermillä ole sama homma menossa, oletko itse huomannut lasten käytöksessä muutoksia?

[Kottarainen]

On se muuten aina yhtä jännää kun äidit ja tyttäret vääntävät lapsen kasvatuksesta. Miehet eivät väännä (isä on aina oikeassa, jummmmalauta *repomiehen äänellä*)

En nyt taas tiedä sinusta vitsailetko vai viljeletkö yleistyksiä tosissasi. Ei olisi välttis uutta sekään.

Jos jälkimmäinen, niin sitten ikävä romuttaa havaintosi, nimittäin kyllä meillä yleisesti ottaen enemmän miestä ärsyttää eroavaisuudet isovanhempien lastenkasvatustavoissa.

[exPertti]

^ yleistän tietty minkä kerkeän.

Niin, oma äitisi kasvattaa väärin, toiset isovanhemmat "oikein"?

[Kottarainen]

No mun äiti on poikkeuksellisen lepsu kuten sanottu. Muuten on kyllä kivasti lapsen kanssa, ei siinä mitään, ja ollaan toki kiitollisia että ylipäätään on hoitanut.

Appivanhempien kyvyssä asettaa rajoja ei ole minusta ongelmaa. Toki voi olla että joku muu asia ei mene yksiin, mutta niin kai aina ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

[exPertti]

No mun äiti on poikkeuksellisen lepsu kuten sanottu. Muuten on kyllä kivasti lapsen kanssa, ei siinä mitään, ja ollaan toki kiitollisia että ylipäätään on hoitanut.

Appivanhempien kyvyssä asettaa rajoja ei ole minusta ongelmaa. Toki voi olla että joku muu asia ei mene yksiin, mutta niin kai aina ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

No eikö se muutu puhumalla vai onko "äitien ja tytärten välisissä kasvatuseroissa" jotakin perääkin sitten?

[Riemumieli]

Kottiksesta tuli lääkäri, ja sillä on lepsu äiti. Kottis on itsekin lepsu, mutta mies tiukka, joten lapsesta tulee suutari?

[Kottarainen]

Nyt täällä on sellaiset kyökkipsykologit vauhdissa, ettei taida olla paljoa sanomista

Mä en ole mielestäni lepsu vaan ihan keskitien kulkija ja meillä on miehen kanssa yhteneväiset kasvatuslinjat.

Siihen en osaa sanoa miten mahdollisesti itse saamani kasvatus vaikutti ammatinvalintaan, mutta toivon kyllä ettei lapsesta tule lääkäriä.

[exPertti]

^ neuvo miten saan omat lapseni alkamaan lääkäreiksi? Pitääkö löysätä vielä? Ainut ammatti, jossa saa touhuta mitä lystää ja ajella audeilla bussikaistalla pieni maailmantuska sentään silmäkulmassa.

[Kottarainen]

Jos löysäät vielä lisää niin pääsee aivokakka.

En osaa neuvoa sinua ongelmassasi.

[exPertti]

Jos löysäät vielä lisää niin pääsee aivokakka.

En osaa neuvoa sinua ongelmassasi.

Kommenttini sisälsi pienen pohdinnan siitäkin (ehkä olet avautunut siitä ja olen missannut sen), että miksi lääkärinä toimiminen on sinulle yhtä tuskaa. Ymmärrän, että jonkun paiseen puhkaisemisessa juopon pyllynkannikasta voi olla glamour kaukana. Mutta silti ajatus taatusta työstä, hyvätuloisesta sellaisesta ja loputtoman oloisista valinnan mahdollisuuksista omien työaikojen järjestämisessä kuulostaa siltä mitä haluaisin lapsilleni.

Ehkä tunnet vaan liikaa elämäntuskaa/auttamisen halua/kutsumusta. Siirryt vaan rahastamaan yksityiselle kuin eräskin herra. Olen kuullut joittenkin puolittaisten kotiäitien järjestäneen niin, että vaan päivystävät pari viikonloppua kuussa ja ovat loppuajan kotona. Voinee pari nuhapolikeikkaa heittää jos meinaavat koit nälkiintyä lompakossa.

[masa]

toivon kyllä ettei lapsesta tule lääkäriä.

Minä taas toivon ettei lapsistani tule opettajia. Kerrassaan kammottava duuni.

[exPertti]

toivon kyllä ettei lapsesta tule lääkäriä.

Minä taas toivon ettei lapsistani tule opettajia. Kerrassaan kammottava duuni.

Sen vielä ymmärrän, että jos epäonnistuu yritysmaailmassa ja epäonnistuu tutkimuspuolella ja aloittaa muitten opettamisen. Mutta että suoraan lukea sellaiseksi, masokismia parhaimmillaan. Plussapuolena hyvät lomat, miinuspuolena, että tarvitset tosiaan ne lomat.

[masa]

Plussapuolena hyvät lomat,

Jos tekisin yhtä paljon ylitöitä kun aineopettajat joutuvat tekemään, voisin itsekin olla lomalla 3 kk vuodesta.

[exPertti]

Plussapuolena hyvät lomat,

Jos tekisin yhtä paljon ylitöitä kun aineopettajat joutuvat tekemään, voisin itsekin olla lomalla 3 kk vuodesta.

Mistä vihjasinkin.

[urpiainen]

Jos tekisin yhtä paljon ylitöitä kun aineopettajat joutuvat tekemään

Mitä ylitöitä ne joutuu tekemään? Kysyn siis ihan aidosti, koska en tiedä. Mutu-stetson arvaus voisi vaikka olla, että aineenopettaja opettaa keskimäärin joku 25 h/viikko, jolloin ihan normaalityöaikaan verrattuna tuossakin jäisi vielä joku 15 viikkotuntia oppituntien valmisteluun, kokeiden korjaamiseen jne. Luulisi, että parin ensimmäisen opetusvuoden jälkeen se tuntien valmistelu sujuu jo aika nopeasti vanhoilta pohjilta. Onko mun tuntimääräarviot ihan pihalla, vai mistä ne huimat ylityötunnit tulee?

[masa]

Jos tekisin yhtä paljon ylitöitä kun aineopettajat joutuvat tekemään

Mitä ylitöitä ne joutuu tekemään? Kysyn siis ihan aidosti, koska en tiedä. Mutu-stetson arvaus voisi vaikka olla, että aineenopettaja opettaa keskimäärin joku 25 h/viikko, jolloin ihan normaalityöaikaan verrattuna tuossakin jäisi vielä joku 15 viikkotuntia oppituntien valmisteluun, kokeiden korjaamiseen jne. Luulisi, että parin ensimmäisen opetusvuoden jälkeen se tuntien valmistelu sujuu jo aika nopeasti vanhoilta pohjilta. Onko mun tuntimääräarviot ihan pihalla, vai mistä ne huimat ylityötunnit tulee?

Oppikirjatkin vaihtuvat, jolloin teet materiaalit uusiksi

Duunit joita meillä nähdään kotona iltaisin ja viikonloppuisin:

- koejaksoilla kokeiden valmistelut /tarkistelut
- arvosanojen laskemiset
- opettajien ja vanhempien väliset keskustelut Wilman kautta
- ongelmaoppilaiden aiheuttamat duunit
- erilaiset järjestelyt speciaalitunteja varten kuten hae kaupasta kaloja preroidaksesi jne.
- päivisin taukoja /ruokatunteja ei käytännössä ole, koska joka päivä joutuu juoksemaan jonkun asian kanssa jne..

- plus koululla satunnaiset jälki-istuntojen valvomiset - joista ei tietenkään makseta palkkaa..

Tämä siis meidän eukolla. Tosin en kyllä lainkaan epäile etteikö joku osaisi hoitaa hommat tehokkaammin ja ei niin tunnollisesti..

[urpiainen]

Hmm. Täällä on nyt nimetty ainakin aineenopettajan ja lääkärin työt sellaisiksi, joita ei ainakaan omalle jälkikasvulle toivottaisi. Masan perusteluista huolimatta (voi olla, että alan vieraus saa mut kohtuuttomasti vähättelemään noiden listattujen asioiden henkistä ja ajankäytännöllistä rasitusta) mä olen vähän taipuvainen ajattelemaan, että itse aikanani sivuutin nimenomaan lääkärin ja opettajan urat täysin hölmöin perustein.

Lääkäriys edusti aikuistuvalle, tietynlaiseen vaihtoehtoajatteluun taipuvaiselle urpiaiselle toisaalta sellaista konservatiivishenkistä lionsclubilaisten toivevävyalaa, josta halusin ihan identiteettisyistä pysyä kaukana, ja toisaalta jonkinlaista glorifioitua käsityöläisammattia, joka keskittyy käytännössä konkreettisiin ja partikulaarisiin keisseihin, kun taas aikuisen ajattelun käynnistymisestä humaltunut urpiainen tunsi kovasti vetoa abstraktiin ja universaaliin; ideoiden maailmaan lihan ja veren sijaan. Nyt, taas(!) vähän Pertsan hengessä, mä pitäisin lääkäriyden avaamia mahdollisuuksia lähes vertaansa vailla olevina: riittävän korkea tulotaso siten, että saa itse täysin valita työaikansa ja -määränsä (ja jopa alansa tutkimuksesta hoitotyön kautta hallintoon), avaisi huimat mahdollisuudet vaikka mihin.

Opettajuuden taas suljin lähes automaattisesti pois. Kansankynttiläaspektin lisäksi ajatuskin siitä, että jäisin ikäänkuin pyörimään maailmaan, josta olin juuri pääsemässä pois, tuntui masentavalta. Olin myös innokas oppimaan uutta ja paljon koulua syvemmällä tasolla. Tuntui siltä, että opettajuus olisi ollut myös älyllis-tiedollisesti paikallaanjunnaamista. Nyt ymmärrän paremmin, että omaa kognitiivista vireyttä ei kuitenkaan voi jättää työelämän varaan, ja ne loma-ajat olisivat lähes ylittämätön etu. Eihän vastaavan pysty kuin lääkärit.

[sivustahuutaja]

mä pitäisin lääkäriyden avaamia mahdollisuuksia lähes vertaansa vailla olevina: riittävän korkea tulotaso siten, että saa itse täysin valita työaikansa ja -määränsä (ja jopa alansa tutkimuksesta hoitotyön kautta hallintoon), avaisi huimat mahdollisuudet vaikka mihin.

En tiedä olenko tosiaan käsittänyt lekurin hommat väärin, mutta nämä tuntuisivat onnistuvan:
- Työajan lyhentäminen = voisi tehdä 3 pv lääkärin hommia ja soittaa 4 pv punk-bändissä
- Hallintoon, tutkimukseen, ym. siirtyminen = Lekureilla on niin hyvät palkat, että heitä ei oikein saa tuommoisiin hommiin ja ilmeisesti joihinkin hommiin kuitenkin halutaan lekuri
- Asuinpaikan valinta on vapaata. Jos haluaa kainuuseen metsästämään, niin sen kuin menee sinne töihin. Monissa ammateissa on kourallinen alueita, joilla voi toimia ilman suurempaa venymistä. Korpilääkäri elättää helposti yksinäänkin perheen, joten se on aika lailla yksi lysti mitä puoliso tekee.

[Vagabondo]

...pitäisin lääkäriyden avaamia mahdollisuuksia lähes vertaansa vailla olevina: riittävän korkea tulotaso siten, että saa itse täysin valita työaikansa ja -määränsä...Tuntui siltä, että opettajuus olisi ollut myös älyllis-tiedollisesti paikallaanjunnaamista. Nyt ymmärrän paremmin, että omaa kognitiivista vireyttä ei kuitenkaan voi jättää työelämän varaan, ja ne loma-ajat olisivat lähes ylittämätön etu. Eihän vastaavan pysty kuin lääkärit.

Kyllä tohon lopun haasteeseen täytyy tarttua ja nostaa DI:n lippu korkealle. Yhdellä kaverilla oli monta vuotta 14 viikkoa vuodessa lomaa, mikä toki vaatii pientä leikkausta palkkatasossa. Mä taas pystyn tekemään lähes kaikki työni etänä, joten työnantajaa ei kiinnosta missä ja mihin kellonaikaan mä työni teen, kunhan hommat hoituu aikataulussa, joten halutessani voisin reissata aika paljon enemmän kuin 7,5 lomaviikkoa antaa myöden. Käytännössä vaimon työn, lapsen hoidon ja asumiskustannusten takia ei tule reissattua kovin paljon tuota enempää.

[urpiainen]

Kyllä tohon lopun haasteeseen täytyy tarttua ja nostaa DI:n lippu korkealle. Yhdellä kaverilla oli monta vuotta 14 viikkoa vuodessa lomaa, mikä toki vaatii pientä leikkausta palkkatasossa. Mä taas pystyn tekemään lähes kaikki työni etänä, joten työnantajaa ei kiinnosta missä ja mihin kellonaikaan mä työni teen, kunhan hommat hoituu aikataulussa, joten halutessani voisin reissata aika paljon enemmän kuin 7,5 lomaviikkoa antaa myöden. Käytännössä vaimon työn, lapsen hoidon ja asumiskustannusten takia ei tule reissattua kovin paljon tuota enempää.

No onhan tuollainen joillekin yksilöille mahdollista vähän alalla kuin alalla, mutta noin niinku tuosta alanvalinta-perspektiivistä katsellen on kai relevantimpaa, että eiköhän valtaosa diplinsseistä ole sidottu fyysiseen työpaikkaan ja loputtomiin kokouksiin ja projekteihin. Jotkut kaikkein kurjimmat joutuvat jopa lentämään joka viikko Ruotsiin. Minusta myös Sivustahuutaja on ihan asian ytimessä: En mä nyt DI-koulutukseen hakeutumista harkitsevalle lapsoselle myöskään uskaltaisi luvata, että DI:nä voit koska vain ottaa vastaan huippupalkatun työn Inarista, vaihtaa seuraavaksi vuodeksi vaikka meren rannalle tai Kainuun korpiin, sanoa itsesi irti ja lähteä kuukausiksi ulkomaille vailla kummempaa huolta työtilanteesta palattuasi, tai siirtyä tekemään kolmepäiväistä työviikkoa lyhennetyin päivin, jumalallisesta oikeudesta ajaa bussikaistaa puhumattakaan. Kyllä mä nyt pahoin pelkään, että DI yleisenä kategoriana ei pääse tässä lähellekään, vaikka jotkut tai jopa monet DI-yksilöt pääsisivätkin.

[Kottarainen]

Mulla ei ole kokemusta muusta kuin kuntatyönantajasta ja kliinisestä työstä, ja tämä lienee kai tavallisin lääkäriyden muoto edelleen. Näillä spekseillä edellä kirjoitetut ovat täyttä utopiaa. Työsidonnaisuus, jatkuva kiire ja olemattomat vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ovat realiteetti. En todella aio jäädä tuonne, vaan on pakko pistää asioita omassa elämässä isosti uusiksi, jos aikoo voida hyvin.