Mille alalle suuntaisit?

[Googlebot]

Kännyköihin on kautta aikojen saanut erilaisia värikuoria, soittoääniä ja logoja. Vaatteisiin ei.

Ei kyllä huvita alkaa väitellä virahtaneen botin kanssa, joten sovitaan vaikka että olet oikeassa kaikessa, mitä suustasi päästät.

Pointtini taisi mennä ohi. Tarkoituksena oli esimerkin voimin osoittaa että ajatuksesi vaatealan syvemmistä henkisistä merkityksistä ainakin verrattuna melkeinpä mihinkään muuhun ammattiin on vähintäänkin kyseenalainen, etten sanoisi jopa debiili. Mutta pääasia että tykkäät työstäsi ja näet siinä hohtoa mitä kukaan muu ei näe, sehän on tietenkin tärkeintä. Ylpeys omasta työstään on tärkeintä, oli sitten insinööri, vaatesuunnittelija tai roskakuski. Kaikki ne voidaan kokea esim. itsetuntemuksen kehittämisen välineinä.

Toisekseen, toivottavasti et ole in real life yhtä ilkeä kuin minua kohtaan nyt, ja hauku esim. SoEasyä "androgyyniksi Krisse Salmiseksi". Joku päivä hän saattaa kyllästyä jatkuvaan piikittelyysi ja sanoa moikkelis koikkelis. Mites sitten suu pannaan?

Levy jäi päälle?

Ihan vain sen takia toistin jotta aiempi väitteesi ettet koskaan piikittele palstalla ketään negatiivisesti palaisi elävästi mieleesi. Tokihan minä tiesin sen jo aiemmin paskapuheeksi, toivoin vain että tämä esimerkkini olisi lisännyt itsetuntemustasi tuolta osin.

Jos oikeasti loukkasin sinua yllä, olen pahoillani.

Itsetuntemusharjoitukset eivät ilmeisesti lisää ns. tunneälyä? Heitätkö sammakoita suustasi jatkuvasti myös IRL? Täytyy sanoa että olet hieman vajaa tai valehtelet tarkoituksella jos väität ettei aikaisempi "sääliksi käy rakkaimpianne jos olette tuollaisia myös IRL"-vuodatuksesi ollut tarkoitettu negatiiviseksi piikittelyksi.

Mutta kyllähän sinä tämän jo tiedät, kunhan näyttelet tyhmää.

Ps. En tarkoittanut yllä mitään negatiivisesti tai piikittelyksi. Jos käsitit yhtään mitään kirjoittamaani negatiivisesti, pyydän jo ennalta anteeksi sinun puolestasi väärinymmärrystäsi.

[EveryWoman]

Pointtini taisi mennä ohi. Tarkoituksena oli esimerkin voimin osoittaa että ajatuksesi vaatealan syvemmistä henkisistä merkityksistä ainakin verrattuna melkeinpä mihinkään muuhun ammattiin on vähintäänkin kyseenalainen, etten sanoisi jopa debiili.

Olet ilman muuta oikeassa - täytyyhän sinulla olla minua parempi ja laaja-alaisempi näköala muotiteollisuuden ilmiöihin jo koulutuksesi ja työkokemuksesi myötä!

Mutta pääasia että tykkäät työstäsi ja näet siinä hohtoa mitä kukaan muu ei näe, sehän on tietenkin tärkeintä. Ylpeys omasta työstään on tärkeintä, oli sitten insinööri, vaatesuunnittelija tai roskakuski. Kaikki ne voidaan kokea esim. itsetuntemuksen kehittämisen välineinä.

Aivan. Jonkun täytyy tehdä nekin hommat, joissa kukaan muu ei näe hohtoa.

Levy jäi päälle?

Ihan vain sen takia toistin jotta aiempi väitteesi ettet koskaan piikittele palstalla ketään negatiivisesti palaisi elävästi mieleesi. Tokihan minä tiesin sen jo aiemmin paskapuheeksi, toivoin vain että tämä esimerkkini olisi lisännyt itsetuntemustasi tuolta osin.

Sinusta se lannistavuuskommenttini siis tuntui ilkeämieliseltä piikittelyltä? Alkaa valjeta.

Palasin lukemaan, mitä tuli sanottua. En edelleenkään itse ymmärrä, mikä siinä vaikuttaisi ilkeilyltä. Tarkoitukseni oli asettaa lannistava käytös johonkin toiseen kontekstiin siltä varalta, että kanssakeskustelijat eivät tule ajatelleeksi toimintaansa muiden näkökulmasta. Kuten sanottu, se on ihan ok nettiympäristössä (ainakin tuossa esiintyneessä muodossaan), saanhan siitä vain lisää materiaalia keskusteluun, mutta IRL olen jyrkästi moista vastaan ihan sen huonojen vaikutusten vuoksi. Siihen en ole ottanut kantaa, kenen parisuhde saattaa tai ei saata päättyä, eikä se mielestäni tässä ole olennaistakaan.

On totta, että netissä on vaikeaa kommunikoida ketään loukkaamatta, koska samaan keskusteluun osallistuu niin paljon eri tavalla asioihin suhtautuvia tyyppejä. Olen pitänyt sääntönäni sitä, että niin kauan kuin itse olen hyväntuulinen enkä lainkaan ärsyyntynyt, en syynää tekstini poliittista korrektiutta läpi suurennuslasin kanssa (jos taas olen ärsyyntynyt, katson tarkemmin mitä kirjoitan, koska silloin voin lipsauttaa jotakin ilkeämielistä jota myöhemmin katuisin). Siten palstalle saattaa päätyä tuonkintyyppisiä hyväntahtoisiksi tarkoitettuja kanssakeskustelijoiden ojentamisia (oikeastaan tuo ei ollut edes ojentamista, vaan vain sen varmistamista että tunnistatte toimintanne luonteen), joista joku sitten vetää herneen nenään, kun se kantautuu heidän virtuaalikorviinsa aivan eri äänensävyllä sanottuna kuin oli tarkoitus.

Mutta niin netissä kuin rl:ssäkin sattuu kommunikointitöppäyksiä säännöllisesti joka tapauksessa, joten ei tässä sinänsä mitään uutta ole. Olet tosiaan kuitenkin auttanut minua lisäämään itsetuntemustani, joten kiitos siitä!

Jos oikeasti loukkasin sinua yllä, olen pahoillani.

Itsetuntemusharjoitukset eivät ilmeisesti lisää ns. tunneälyä? Heitätkö sammakoita suustasi jatkuvasti myös IRL?

Miten niin eivät lisää? Missä on vertailuaineistosi? Jos olisit keskustellut kanssani esim. kymmenen vuotta sitten, veikkaan että et olisi päästänyt moista sammakkoa suustasi!

Vastaus kysymykseesi on kyllä (no en nyt ihan jatkuvasti, mutta säännöllisesti).

Täytyy sanoa että olet hieman vajaa tai valehtelet tarkoituksella jos väität ettei aikaisempi "sääliksi käy rakkaimpianne jos olette tuollaisia myös IRL"-vuodatuksesi ollut tarkoitettu negatiiviseksi piikittelyksi.

Referoit tekstiäni väärin. Sanoin itse seurustelleeni henkilön kanssa, joka lannisti minua tosielämässä samalla tavalla kuin muutamat ovat yrittäneet täällä netissä tehdä (= ei siis mitenkään kauhean pahasti tai laajamittaisesti), ja että olen iloinen että tilanne on nyt toinen. Ja sanoin toivovani, että te ette toimi tosielämässä samoin, koska sillä on ihmisiin huono vaikutus. En sanonut, että minun kävisi sääliksi ketään, enkä "vuodattanut", vaan kommunikoin ihan normaalisti ja asiallisesti. Tiivistettynä viestini oli, että jos vaikkapa sinä käyttäydyt lannistavasti irl-tuttujasi kohtaan, minä en haluaisi seurustella sinun kanssasi. Onko tämä nyt sen arvoista, että siitä kannattaa pahoittaa mielensä (oletan, että sinä et haluaisi seurustella minun kanssani vaikka sinulle maksettaisiin siitä)?

Antamistasi vaihtoehdoista valitsen, että olen "hieman vajaa". Helpottiko?

Mutta kyllähän sinä tämän jo tiedät, kunhan näyttelet tyhmää.

Kerro lisää maailmankuvastasi!

Ps. En tarkoittanut yllä mitään negatiivisesti tai piikittelyksi. Jos käsitit yhtään mitään kirjoittamaani negatiivisesti, pyydän jo ennalta anteeksi sinun puolestasi väärinymmärrystäsi.

Aika hassua pyytää minulta anteeksi minun väärinymmärrystäni. Et saa! Väärinymmärrykseni ovat omalla vastuullani.

[EveryWoman]

Haluatko, että järjestetään gallup, missä jengi saa kertoa, pitävätkö itsetuntemusläppääsi tuon sanan merkityksen alle kuuluvina?

Koska sinä mitä ilmeisimmin pidät niitä dogmaattisina, varmaan on muitakin jotka tulkitsevat ne samoin. Pointti: se tulkinta on väärä ja siitä kannattaa luopua, ellei halua kokea ahdistusta lukiessaan juttujani.

[Aito_Johanna]

Millä tavalla vaatesuunnittelu vie maailmaa parempaan suuntaan? Suunniteletko kestäviä ja toimivia vaateparsia kehitysmaiden köyhille, vaiko oikkujen mukaan vaihtuvaa muotia joka jätetään seuraavan vuonna kaapin pohjalle ihmisille joilla on liikaa rahaa ja liikaa turhamaisuutta?

En kumpaakaan.

Suunnittelen vaatteita, joiden avulla ihminen voi
a) oppia tuntemaan itsensä paremmin (ylläripylläri!),
b) kehittää esteettistä valveutuneisuuttaan ja
c) voida henkisesti paremmin ympäristönsä esteettisen laadun kohoamisen seurauksena.
Kun ihmiset tuntevat itsensä paremin ja voivat paremmin, he tekevät maailmassa enemmän hyvää ja vähemmän pahaa.

Muoti kokonaisuutena on nähdäkseni aika kaksijakoista. On muotia, joka houkuttelee ihmisiä pukeutumisella luomaan itsestään epäaidon kuvan ja mukautumaan johonkin ennalta määriteltyyn ryhmään (hopparit, pissikset, menestyvät business-ihmiset, trophy wifet, gootit etc.) arvostuksen ja hyväksynnän saavuttamiseksi. Ja sitten sitä mitä itse yritän tehdä, jonka vaikutus on päinvastainen: kunkin kuluttajan oman persoonallisuuden esiin tuominen ja rohkaiseminen muoteista irtautumiseen.

Tekee mieli väittää, että elco, tix jne. ovat vain tyypillisiä suomalaisia miehiä, jotka eivät juurikaan välitä vaatteista, ja siksi he vähättelevät EW:n ammatinvalintaa.
Nythän on niin, että - ja taatusti tätäkin palstaa seuraa useampikin sisko, joka on kanssani samaa mieltä, eivät vain ole rohkaistuneet avaamaan suutaan elcon pilkkaryöpyn pelossa - kauniit (EW saa korvata termin toisella, jos kaunis ohjaa liikaa tiettyyn muottiin), kantajansa persoonallisuutta korostavat vaatteet tuovat kuin tuovatkin hyvää mieltä, virkistävät sielua ja osaltaan tekevät maailmassa elämisestä hieman kiinnostavampaa. On kivaa tutkia erilaisten vaatekauppojen valikoimia. On kivaa katsella persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä. On kivaa sovittaa erilaisia vaatteita. On kivaa löytää sellaisia vaatteita, jotka saavat minut näyttämään minulta. Kun minulla on kivaa, teen ehkä työni paremmin, vaivaudun tervehtimään naapuria tai annan SPR:n keräykseen lantin, ja syntyy ketjureaktio. Miksei siis voisi sanoa, että vaatesuunnittelija osaltaan parantaa maailmaa?
EW:n kirjoituksesta vihreällä merkitsemäni kohdat ostan ihan sellaisenaan. "Itsensä tunteminen" on minullekin sellainen sanapari, jota en voi kuulla hymähtämättä pilkallisesti. Mutta jos nyt yritän olla rakentava, karkottaa mielestäni kuvan EW:stä tenttaamassa vaatehyllyjen lomassa asiakkaalta, tunteeko tämä varmasti itsensä, ja ymmärtää, mitä kirjoittaja on tarkoittanut, niin ehkäpä "itsensä tuntemisen" voi aitojohannantaa meidän tavallisten maan pinnalla liikkuvien ihmisten kielelle tarkoittamaan tässä yhteydessä suurin piirtein samaa kuin jo mainittu "kunkin kuluttajan oman persoonallisuuden esiin tuominen ja rohkaiseminen muoteista irtautumiseen". Kyllä tämä, pojat, on kuulkaas pohjimmiltaan ihan järkijuttu.

[Sheetlord]

Olisitko onnellisempi, jos olisit nikkaroinut ne itse tai ostanut ne kylän sepältä kymmenen vuoden ansioillasi?

Mie jotenkin arvasin, että bopo-yawn -osasto riemastuu punikkihenkisistä kommenteistani. Voin ilolla vastata että KYLLÄ, olisin aivan helvetin ylpeä, jos osaisin rakentaan rebreatherin tai sukellusskootterin. Ko. homman osaamalla saisi lisäksi aivan helvetisti arvostusta ja "kasvoja" alan miesten piirissä.

[Chap]

Olisitko onnellisempi, jos olisit nikkaroinut ne itse tai ostanut ne kylän sepältä kymmenen vuoden ansioillasi?

Mie jotenkin arvasin, että bopo-yawn -osasto riemastuu punikkihenkisistä kommenteistani. Voin ilolla vastata että KYLLÄ, olisin aivan helvetin ylpeä, jos osaisin rakentaan rebreatherin tai sukellusskootterin. Ko. homman osaamalla saisi lisäksi aivan helvetisti arvostusta ja "kasvoja" alan miesten piirissä.

Seuraavaksi voidaankin keskustella paskanpuhujista ja toteuttajista.

[Sheetlord]

Seuraavaksi voidaankin keskustella paskanpuhujista ja toteuttajista.

*insert your favourite smiley here*

Tehdään nyt kuitenkin pieni reality-check. Mainitsemani jossittelu olisi tietenkin toteutettavissa - investoimalla työkaluihin, materiaaleihin ja koulutukseen viisi vuotta aikaa ja kaksin-kolminkertainen summa rahaa, jonka valmis, ammattimiesten rakentama, testaama ja takuuhuoltama tavara maksaa. Se ei siis ole järkevää.

[Googlebot]

Pointtini taisi mennä ohi. Tarkoituksena oli esimerkin voimin osoittaa että ajatuksesi vaatealan syvemmistä henkisistä merkityksistä ainakin verrattuna melkeinpä mihinkään muuhun ammattiin on vähintäänkin kyseenalainen, etten sanoisi jopa debiili.

Olet ilman muuta oikeassa - täytyyhän sinulla olla minua parempi ja laaja-alaisempi näköala muotiteollisuuden ilmiöihin jo koulutuksesi ja työkokemuksesi myötä!

Vähän niinkuin sinulla täytyy olla nk. koviin teknisiin insinöörialoihin valittaessasi kuinka Suomessa arvostetaan ja keskitytään "liikaa" niihin henkevämpien asioiden kuten vaateriepujen suunnittelu sijasta? Mikä sinusta tekee asiantuntijan esim. astronautin tai minkä tahansa muun ammatin suhteen jotta pystyt asettamaan vaatesuunnittelun niiden yläpuolelle "itsetuntemuksen kehittäjänä"? Oletko ollut työsi puolesta astronautti, plastiikkakirurgi tai kännykän soittoäänien suunnittelija?

Voiko ylläolevaa kommenttiasi pitää esimerkkinä ylimielisyydestä, jotain mitä väitit välttäväsi palstalla? Vai onko se sittenkin vaikka realismia, jota tosin ei ole olemassa?

Sinusta se lannistavuuskommenttini siis tuntui ilkeämieliseltä piikittelyltä? Alkaa valjeta.

En edelleenkään ole täysin varma onko kyseessä monumentaalinen tunneälyn puute, vai näytteletkö edelleen vain tyhmää. Veikkaan jälkimmäistä. Alkaa valjeta.

Tarkoitukseni oli asettaa lannistava käytös johonkin toiseen kontekstiin siltä varalta, että kanssakeskustelijat eivät tule ajatelleeksi toimintaansa muiden näkökulmasta.

Sama kommentti kuin yllä. Eikö tuollainen muiden yläpuolelle itsensä asettaminen ole mielestäsi ylimielistä?

En keskity siihen kuinka väärin piikittely ja ylimielisyys on oikein annosteltuina vaan siihen kuinka kivenkovaan väität ettet ole syyllistynyt sellaiseen esim. näissä nettikeskusteluissa.

Kuten sanottu, se on ihan ok nettiympäristössä (ainakin tuossa esiintyneessä muodossaan), saanhan siitä vain lisää materiaalia keskusteluun, mutta IRL olen jyrkästi moista vastaan ihan sen huonojen vaikutusten vuoksi.

Otetaan vielä alkuperäinen kirjoituksesi tarkasteltavaksi:

On paskanpuhujia ja toteuttajia, ja sitten niitä jotka eivät epäonnistumisen pelossa tee kumpaakaan, vaan tyytyvät arvostelemaan muita. Netissä minun on tuohon helppo suhtautua, mutta muistinpa taas, mikä onni onkaan että en enää seurustele tuollaisen lannistajatyypin kanssa. Ette arvaakaan kuinka suuri käytännön vaikutus sillä on ollut! Toivottavasti tämä käytös rajoittuu nettipersooniinne, ettekä kohtele esmes vaimojanne, tyttöystäviänne ja muita ystäviänne IRL tuolla tavoin.

Ilmeisesti pitäisi järjestää gallup kuinka todennäköisenä suuri yleisö kokee että tähän on sisällytetty tahallista piikittelyä, mutta en taida juuri nyt jaksaa.

Siten palstalle saattaa päätyä tuonkintyyppisiä hyväntahtoisiksi tarkoitettuja kanssakeskustelijoiden ojentamisia (oikeastaan tuo ei ollut edes ojentamista, vaan vain sen varmistamista että tunnistatte toimintanne luonteen), joista joku sitten vetää herneen nenään, kun se kantautuu heidän virtuaalikorviinsa aivan eri äänensävyllä sanottuna kuin oli tarkoitus.

Oletan edelleen että näyttelet tyhmää provoilutarkoituksessa, johan aiemmin keskustelussa totesit nauttivasi muiden provoontumisesta. Jokainen voi tarkastella ylläolevaa tekstinpätkää ja analysoida mielessään sen hyväntahtoisuutta.

Mielestäni on sinänsä ok jos piikittelit henkilöitä jotka piikittelivät sinua; niin minullakin on tapana monesti tehdä. Kunhan vain keskityin väitteeseesi ettet muka koskaan osoita palstalla tippaakaan negatiivista piikittelyä, ylimielisyyttä yms. Se on mielestäni silkkaa paskapuhetta, kuten myös ylläolevien kaltaisten helposti tunnistettavien piikittelyjen väittäminen hyväntahtoisiksi elämänohjeiksi palstan kanssaeläjille.

Sinänsähän asia ei edes minua koskenut koska en ollut piikiteltävien listalla (taisit kohdistaa sen lähinnä ND:hen ja elcoon), joten kyse ei ole henkilökohtaisesta loukkaantumisesta kommentistasi.

Tiivistettynä viestini oli, että jos vaikkapa sinä käyttäydyt lannistavasti irl-tuttujasi kohtaan, minä en haluaisi seurustella sinun kanssasi.

"Oletteko noin ikäviä ihmisiä myös oikeassa elämässä?"-esilletuominen kesken virtuaaliväittelyn on yksi vanhimmista henkilökohtaisuuksiin menevän provoilun kulmakivistä. Mutta kyllähän sinä tämän jo tiedät.

Onko tämä nyt sen arvoista, että siitä kannattaa pahoittaa mielensä (oletan, että sinä et haluaisi seurustella minun kanssani vaikka sinulle maksettaisiin siitä)?

Edelleen, kommenttisi ei ollut kohdistettu minuun joten en ottanut sitä henkilökohtaisesti. Kunhan päätin ensin vinoilla muihin käyttämästäsi piikittelystä kääntämällä sen itseesi. Jatkokeskustelu seurasi väitteestäsi ettet usko koskaan olleesi palstalla ylimielinen tai piikittelevä ketään kohtaan.

Mutta kyllähän sinä tämän jo tiedät, kunhan näyttelet tyhmää.

Kerro lisää maailmankuvastasi!

Siinä se melkeinpä olikin sinuun liittyen. Jollain tasolla olet nettiväittelyissä hieman kuin miespuolinen PerttiMäkimaa, tosin paljon monisanaisempi ja analyyttisempi.

Ps. Oliko ylläoleva kommenttisi piikittelyä vai minun parhaakseni tarkoitettu elämänohje?

[Googlebot]

Tekee mieli väittää, että elco, tix jne. ovat vain tyypillisiä suomalaisia miehiä, jotka eivät juurikaan välitä vaatteista, ja siksi he vähättelevät EW:n ammatinvalintaa.

En halua puhua elcon ja ND:n puolesta, mutta nähdäkseni kyse ei niinkään ollut vähättelystä, vaan EW:n tavasta nostaa vaatesuunnittelu esim. astronautin ammatin, "kovien" teknisten alojen tai plastiikkakirurgian yläpuolelle henkilökohtaisessa arvoasteikossaan. EW toi tämän omana mielipiteenään esille; me muut, kauheat miehenkuvatukset, toimme omana mielipiteenämme vastakkaisen näkökulman. Ongelma?

Varmaankin melkeinpä mihin tahansa ammatti voidaan glorifioida samalla tavoin, kyse on vain asennoitumisesta. Melnaisin kommentti tähän keskusteluun oli tapansa mukaan erittäin osuva.

[Googlebot]

Tekee mieli väittää, että elco, tix jne. ovat vain tyypillisiä suomalaisia miehiä, jotka eivät juurikaan välitä vaatteista, ja siksi he vähättelevät EW:n ammatinvalintaa.

Nythän on niin, että - ja taatusti tätäkin palstaa seuraa useampikin sisko, joka on kanssani samaa mieltä, eivät vain ole rohkaistuneet avaamaan suutaan elcon pilkkaryöpyn pelossa - kauniit ... kantajansa persoonallisuutta korostavat vaatteet tuovat kuin tuovatkin hyvää mieltä, virkistävät sielua ja osaltaan tekevät maailmassa elämisestä hieman kiinnostavampaa. On kivaa tutkia erilaisten vaatekauppojen valikoimia. On kivaa katsella persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä. On kivaa sovittaa erilaisia vaatteita. On kivaa löytää sellaisia vaatteita, jotka saavat minut näyttämään minulta. Kun minulla on kivaa, teen ehkä työni paremmin, vaivaudun tervehtimään naapuria tai annan SPR:n keräykseen lantin, ja syntyy ketjureaktio. Miksei siis voisi sanoa, että vaatesuunnittelija osaltaan parantaa maailmaa?

Otetaan tähän vielä rinnakkainen esimerkki.

Maailma on täynnä ihmisiä, lähinnä miehiä, jotka tykkäävät uusimpien teknisten vimpainten hankkimisesta. Oli kyseessä sitten auto, taulu-TV, pelikonsoli, uusi tietokone, kännykkä, kannettava multimediahärpäke tai mikä tahansa. Ei tarvitse kuin katsoa minkä myrskyn Applen I-Phonen julkistus sai aikaan Amerikoissa, se oli ainakin hetken monien ihmisten elämän keskipiste.

Kyseiset ihmiset siis selvästi saavat mielihyvää kyseisten teknisten vimpainten tutkimisesta, vertailusta, ostamisesta, käyttämisestä jne. Eikö siten voidakin aivan samalla tavoin sanoa että kyseisten teknisten vimpainten suunnittelijat tekevät arvokasta työtä joka johtaa ketjureaktioon ja parantaa maailmaa?

Voi tietenkin olla että teknisten vimpainten hienouksiin perehtymättömät naiset ovat eri mieltä, jos kerran tälle sukupuolisodan linjalle lähdetään.

[Bluntly]

...EW:n tavasta nostaa vaatesuunnittelu esim. astronautin ammatin, "kovien" teknisten alojen tai plastiikkakirurgian yläpuolelle henkilökohtaisessa arvoasteikossaan.

Jätän eriävän mielipiteeni. IMO EW on luomassa vaatesuunittelusta kulttia, jonka perimmäinen tarkoitus on saavuttaa nirvana pukeutumalla. Ymmärtäisin jos samalla olisi tarkoitus täyttää EW:n taskut mammonalla, mutta ilmeisesti hän on vielä nuori idealisti ilman materialistisia ajatuksia (demonit iskee kun nälkä alkaa kurnimaan suonissa).

[Tix]

Tekee mieli väittää, että elco, tix jne. ovat vain tyypillisiä suomalaisia miehiä, jotka eivät juurikaan välitä vaatteista, ja siksi he vähättelevät EW:n ammatinvalintaa.

En vähättele hänen ammatinvalintaansa. Se on varmasti hänelle osuva ja hyvä ala, ja jokainen ihminen joka tekee sitä mihin on motivoitunut ja kyvykäs on valinnut hyvin. Pyydän osoittamaan tekstistäni sen kohdan, jossa vähättelen vaatesuunnittelijan ammattia.

Ymmärrän, että joistakuista shoppailu voi olla kivaa ja tiedän, että esim. ex-tyttöystäväni ostaa uusia vaatteita piristääkseen itseään, jos on huono päivä ja se toimii. Tässä mielessä vaatesuunnittelijat varmasti tuottavat hyvää mieltä maailmaan, mutta niin tekevät autosuunnittelijat, insinöörit, asetehtailijat ja monet muutkin. Kysykää vaikka Yönmustaltaritarilta tai 1108:lta mikä heidän naamansa saa virneeseen - ovat ne mekot vai turbomoottorit ja magnumpatruunat.

Summa summarum - kuluttaminen erilaisissa muodoissaan voi tuoda hyvää mieltä. Esineiden omistaminen ja käyttäminen voi tuoda hyvää mieltä, olette varmaan seurannut esim. Setä Sheetlordin skootteri-hypetystä ja suorastaan vastanaineen onnea vehjeksensä kanssa? Voidaanko kuitenkaan sanoa, että tuo vesiskootterin ostaminen on lisännyt hänen itsetuntemustaan?

Tämä on se dogmi, jota en purematta niele. Kuluttaminen voi olla hyvän mielen lähde, mutta se voi olla myös huonon mielen lähde ja olla myös ilmaisu mielenterveyden häiriöstä, kuten shoppaholistien kohdalla on. Melnaisia lainatakseni, mitä tahansa ammattia voi glorifoida, koska kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan rakentuneessa yhteiskunnassa ainakin periaatteessa kaikki työ vastaa jonkun tahon tarpeeseen. (Julkisen sektorin jätän tämän keskustelun ulkopuolelle, muuten mennään ihan toiseen keskusteluun.)

[EveryWoman]

Vähän niinkuin sinulla täytyy olla nk. koviin teknisiin insinöörialoihin valittaessasi kuinka Suomessa arvostetaan ja keskitytään "liikaa" niihin henkevämpien asioiden kuten vaateriepujen suunnittelu sijasta?

Missä olen haukkunut insinööritieteitä vähäpätöisiksi, maailman tilaan mitenkään vaikuttamattomiksi tai humpuukiksi? Missä olen sanonut, että insinööritieteisiin keskitytään liikaa? En missään. Kaikki omaa keksintöäsi.

Ymmärrän, että joistakin teksteistäni voi jollakin tulkinnalla tulla tuollainen käsitys (esim. kun olen sanonut Suomen olevan "insinöörivaltio"), mutta jonkun saama käsitys on eri asia kuin se, mitä olen sanonut ja mitä tarkoitin.

Mikä sinusta tekee asiantuntijan esim. astronautin tai minkä tahansa muun ammatin suhteen jotta pystyt asettamaan vaatesuunnittelun niiden yläpuolelle "itsetuntemuksen kehittäjänä"?

1. En ole kutsunut mitään ammattia tai asiaa itsetuntemuksen kehittäjäksi. Sellaisia ei ole olemassa.
2. Astronauttius ei auta ihmisiä kehittämään itsetuntemustaan samalla tavalla kuin vaatesuunnittelu, minkä nyt luulisi olevan kaikille ilmeistä (jollakin toisella tavalla se voi auttaa ihmisiä kehittämään itsetuntemustaan enemmänkin). On asioita, joiden avulla on vaikea kehittää itseään samaan tapaan kuin muodin avulla, mutta se ei tee niitä huonompia, vähempiarvoisia, eikä muodin "alapuolella" olevia.

Voiko ylläolevaa kommenttiasi pitää esimerkkinä ylimielisyydestä, jotain mitä väitit välttäväsi palstalla?

Ei. Kyse on siitä, että luet rivien väliin objektiivisen arvoasetelman, jota minun ajattelussani ei ole. Subjektiivinen arvoasetelma minulla on, siis sellainen, jonka mukaan vaatesuunnittelu sopii minulle astronauttiutta paremmin, minkä vuoksi olen iloinen että valitsin vaatesuunnittelun. Tämä ei tarkoita sitä, että vaatesuunnittelu olisi absoluuttisesti ja kaikille maailman paras ammatti. Ymmärtääkö hän?

Sinusta se lannistavuuskommenttini siis tuntui ilkeämieliseltä piikittelyltä? Alkaa valjeta.

En edelleenkään ole täysin varma onko kyseessä monumentaalinen tunneälyn puute, vai näytteletkö edelleen vain tyhmää. Veikkaan jälkimmäistä. Alkaa valjeta.

Se, mitä veikkaat, on sidoksissa uskomuksiisi ihmisten toiminnasta yleensä. Minun maailmassani ihmiset eivät näyttele tyhmää tällaisessa tilanteessa.

Tarkoitukseni oli asettaa lannistava käytös johonkin toiseen kontekstiin siltä varalta, että kanssakeskustelijat eivät tule ajatelleeksi toimintaansa muiden näkökulmasta.

Sama kommentti kuin yllä. Eikö tuollainen muiden yläpuolelle itsensä asettaminen ole mielestäsi ylimielistä?

Ei, vaikka moni pitää sitä sellaisena. Jos näet, että joku harkitsee laittavansa kaikki rahansa osakkeisiin, joiden arvon tiedät romahtavan seuraavana päivänä, onko ylimielistä kertoa tämä tieto hänelle - siltä varalta että häntä sattuisi kiinnostamaan?

Näet tässä jonkin ihmeellisen kilpailuasetelman, jota omalla puolellani ei ole olemassakaan. Ilmeisesti ajattelet, että hyvää tarkoittavankin neuvon antamisen todellinen syy on neuvon antajan "arvon" nostaminen muiden silmissä tjsp.? Annan hyvää tarkoittavan, kokemukseeni perustuvan neuvon: irtisanoudu moisesta arvokilpailusta. Elämä on sen jälkeen paljon mukavampaa. (<- ensimmäinen harjoitustehtävä: yritä olla näkemättä tuota ylimielisyytenä)

En keskity siihen kuinka väärin piikittely ja ylimielisyys on oikein annosteltuina vaan siihen kuinka kivenkovaan väität ettet ole syyllistynyt sellaiseen esim. näissä nettikeskusteluissa.

Äpäpäp! Pyrin karttamaan sitä, mikä on olennaisesti eri asia. En onnistu sataprosenttisesti, enkä varsinkaan silloin jos tarkastellaan ihmisille syntyvää mielikuvaa eikä omia motiivejani.

Kuten sanottu, se on ihan ok nettiympäristössä (ainakin tuossa esiintyneessä muodossaan), saanhan siitä vain lisää materiaalia keskusteluun, mutta IRL olen jyrkästi moista vastaan ihan sen huonojen vaikutusten vuoksi.

Otetaan vielä alkuperäinen kirjoituksesi tarkasteltavaksi:

On paskanpuhujia ja toteuttajia, ja sitten niitä jotka eivät epäonnistumisen pelossa tee kumpaakaan, vaan tyytyvät arvostelemaan muita. Netissä minun on tuohon helppo suhtautua, mutta muistinpa taas, mikä onni onkaan että en enää seurustele tuollaisen lannistajatyypin kanssa. Ette arvaakaan kuinka suuri käytännön vaikutus sillä on ollut! Toivottavasti tämä käytös rajoittuu nettipersooniinne, ettekä kohtele esmes vaimojanne, tyttöystäviänne ja muita ystäviänne IRL tuolla tavoin.

Ilmeisesti pitäisi järjestää gallup kuinka todennäköisenä suuri yleisö kokee että tähän on sisällytetty tahallista piikittelyä, mutta en taida juuri nyt jaksaa.

Suuren yleisön kokemus =! objektiivinen totuus ja =! mitä minä tarkoitan sanoa. Onhan se selvää, että jotkut lukijat pitävät minua ylimielisenä tai dogmaatikkona tai mielenvikaisena tai näinä kaikkina yhtäaikaa, vaikka sanoisin sanottavani millä tavalla tahansa. Entä sitten?

Oletan edelleen että näyttelet tyhmää provoilutarkoituksessa, johan aiemmin keskustelussa totesit nauttivasi muiden provoontumisesta. Jokainen voi tarkastella ylläolevaa tekstinpätkää ja analysoida mielessään sen hyväntahtoisuutta.

Sanoin nauttivani siitä, kun tällaisesta aiheesta (jossa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä), provoonnutaan sellaisella tavalla kuin elco et al ovat tehneet (tarkoitan siis provosoitumista osallistumaan keskusteluun - en niinkään vittuuntumista). Nautinto on luonteeltaan mielenkiintopainotteista. Tästä sinun änkyröinnistäsi taas en valitettavasti voi sanoa nauttivani. Välillä noihin intensiivisiin arvottamispyrkimyksiin törmääminen on minulle väsyttävää, koska ihmiset joiden ajattelua ne ohjaavat eivät jostain syystä kykene kuvittelemaan minun ajatteluani vaikka näkisin paljonkin vaivaa sen kuvailemiseksi. Seuraa turhaa ja epärakentavaa jankkausta.

Mielestäni on sinänsä ok jos piikittelit henkilöitä jotka piikittelivät sinua; niin minullakin on tapana monesti tehdä. Kunhan vain keskityin väitteeseesi ettet muka koskaan osoita palstalla tippaakaan negatiivista piikittelyä, ylimielisyyttä yms. Se on mielestäni silkkaa paskapuhetta, kuten myös ylläolevien kaltaisten helposti tunnistettavien piikittelyjen väittäminen hyväntahtoisiksi elämänohjeiksi palstan kanssaeläjille.

Njaa, no hyväntahtoisen elämänohjeen muotoilu on toki kontekstisidonnaista. Jos minua piikitellään avoimesti, säädän vastaukseni jollakin tavalla samaa tyylilajia noudatteleviksi - mutta pidän sen silti hengeltään hyväntahtoisena (edelleen: se, miten kukakin sen hengen tulkitsee, on eri asia). Itse asiassa minua kiinnostaisi tietää, ottiko esimerkiksi elcokin ohjeeni ylimielisenä piikittelynä - hänen edeltävien kommenttiensa johdosta nimittäin valitsin sävyni niin kuin valitsin. Elco, sano jotain, mua kiinnostaa!

Sinänsähän asia ei edes minua koskenut koska en ollut piikiteltävien listalla (taisit kohdistaa sen lähinnä ND:hen ja elcoon), joten kyse ei ole henkilökohtaisesta loukkaantumisesta kommentistasi.

Kommenteista voi loukkaantua myös muiden puolesta. Omat palstaloukkantumiseni ovat olleet juuri tätä laatua.

Tiivistettynä viestini oli, että jos vaikkapa sinä käyttäydyt lannistavasti irl-tuttujasi kohtaan, minä en haluaisi seurustella sinun kanssasi.

"Oletteko noin ikäviä ihmisiä myös oikeassa elämässä?"-esilletuominen kesken virtuaaliväittelyn on yksi vanhimmista henkilökohtaisuuksiin menevän provoilun kulmakivistä. Mutta kyllähän sinä tämän jo tiedät.

Itse asiassa en tiedä. En ole mikään provoilun ja ärsyttämisen tekniikoiden asiantuntija. Ehkä jos olisin tiennyt tuon, olisin voinut välttää kyseistä muotoilua - jos se kerran on jotenkin yleisesti tiedossa oleva ärsyttämisen tapa.

En muuten väittänyt kenenkään olevan ikävä ihminen. Ikävä käytös on eri asia kuin ikävä ihminen, enkä väittänyt edes kenenkään käyttäytyvän irl ikävästi.

Mutta kyllähän sinä tämän jo tiedät, kunhan näyttelet tyhmää.

Kerro lisää maailmankuvastasi!

Siinä se melkeinpä olikin sinuun liittyen.

Miksiköhän minusta tuntuu, että kommentointisi kertoo enemmän sinusta kuin minusta? Ehkä siksi, kun olen sellainen "hieman vajaa".

Ps. Oliko ylläoleva kommenttisi piikittelyä vai minun parhaakseni tarkoitettu elämänohje?

Lausahdus, jonka tarkoitus oli herättää sinut huomaamaan, ettei tulkintasi minusta rakennu yksinomaan siitä miten minä toimin, vaan myös siitä, miten sinä olet taipuvainen tulkitsemaan. Minun ominaisuuksieni lisäksi siihen vaikuttavat sinun omat ominaisuutesi. Puhunko ymmärrettävästi?

[Sheetlord]

Voidaanko kuitenkaan sanoa, että tuo vesiskootterin ostaminen on lisännyt hänen itsetuntemustaan?

Olen vissiin pitänyt asiasta liikaa meteliä ja lupaan jatkossa sulkea aiheesta suuni parhaani mukaan. Kun köyhällä on kerrankin rahaa ostaa kallis lelu, suotakoon hänelle siitä hetken iloita ison lapsen tavoin - joka hän kieltämättä on.

[EveryWoman]

Voidaanko kuitenkaan sanoa, että tuo vesiskootterin ostaminen on lisännyt hänen itsetuntemustaan?

Toistetaan nyt vielä kerran: minkään asian ostaminen sinänsä ei lisää itsetuntemusta. Kuntosalikortin ostaminen ei kasvata lihaksia. UC?

[Googlebot]

Vähän niinkuin sinulla täytyy olla nk. koviin teknisiin insinöörialoihin valittaessasi kuinka Suomessa arvostetaan ja keskitytään "liikaa" niihin henkevämpien asioiden kuten vaateriepujen suunnittelu sijasta?

Missä olen haukkunut insinööritieteitä vähäpätöisiksi, maailman tilaan mitenkään vaikuttamattomiksi tai humpuukiksi? Missä olen sanonut, että insinööritieteisiin keskitytään liikaa? En missään. Kaikki omaa keksintöäsi.

Itseasiassa lihavoitu teksti on sinun omaa keksintöäsi. Näin nämä nettiväittelyt etenevät.

Mitä tulee toiseen kysymykseesi, ehkä minun pitää ehtiessäni kaivaa esille muistaakseni sivustahuutajan kommentti kyseisestä asiasta, jota komppasit rajusti. Keskustelu taisi sivuta sitä kuinka "insinöörialojen suosiminen" henkevämpien alojen kuten vaatesuunnittelu sijasta on syynä siihen ettei Suomessa ole Ruotsin tavoin tunnettuja ja arvostettuja tuotemerkkejä kuten IKEA, KappAhl, Nokia (oops unohtakaa tuo viimeinen) jne.

Tuo nyt jäi viimeisenä mieleen, muitakin vastaavanlaisia sivulauseheittoja muistan jotka ilmentävät suhtautumistasi. Mikä on sinänsä ihan ok, kaikillahan meillä on tapana arvostaa joitakin aloja enemmän kuin toisia.

1. En ole kutsunut mitään ammattia tai asiaa itsetuntemuksen kehittäjäksi. Sellaisia ei ole olemassa.
2. Astronauttius ei auta ihmisiä kehittämään itsetuntemustaan samalla tavalla kuin vaatesuunnittelu, minkä nyt luulisi olevan kaikille ilmeistä

Oxymoronismi ja ylimielisyys samassa paketissa.

Mutta juuri nyt en ehdi vastata loppuun, pitää mennä ulos syömään ja vaihtamaan eilen Dressmannista ostamani valkoinen "Army Style Sweater" toiseen kokoon. XL oli sittenkin lantiosta aavistuksen verran liian pitkä vaikka muuten just nappiin sopiva jopa hihanpituuksia myöten. Haluan sillä ilmentää militaristista maailmankuvaani.

[Tix]

Voidaanko kuitenkaan sanoa, että tuo vesiskootterin ostaminen on lisännyt hänen itsetuntemustaan?

Olen vissiin pitänyt asiasta liikaa meteliä ja lupaan jatkossa sulkea aiheesta suuni parhaani mukaan. Kun köyhällä on kerrankin rahaa ostaa kallis lelu, suotakoon hänelle siitä hetken iloita ison lapsen tavoin - joka hän kieltämättä on.

Lupaan jättää retostelusi täydelliseen häpeään sekä kestossa, laajuudessa että intensiteetissä sillä hetkellä kun vihdoin ostan moottoripyörän. Suon ilosi, suorastaan jaan sen kanssasi - uuden lelun saaminen on isona niin harvinaista.

[Tix]

Voidaanko kuitenkaan sanoa, että tuo vesiskootterin ostaminen on lisännyt hänen itsetuntemustaan?

Toistetaan nyt vielä kerran: minkään asian ostaminen sinänsä ei lisää itsetuntemusta. Kuntosalikortin ostaminen ei kasvata lihaksia. UC?

Joo, mutta vaikka hammasharjan markkinointimies voisi sanoa. että heidän erikoismutoillun hammasharjansa tai autotehtailija että keltainen muoviluotinsa idea on kunkin kuluttajan oman persoonallisuuden esiin tuominen ja rohkaiseminen muoteista irtautumiseen.

En allekirjoita vaatteiden erityisasemaa tässä mielessä.

[EveryWoman]

Vähän niinkuin sinulla täytyy olla nk. koviin teknisiin insinöörialoihin valittaessasi kuinka Suomessa arvostetaan ja keskitytään "liikaa" niihin henkevämpien asioiden kuten vaateriepujen suunnittelu sijasta?

Missä olen haukkunut insinööritieteitä vähäpätöisiksi, maailman tilaan mitenkään vaikuttamattomiksi tai humpuukiksi? Missä olen sanonut, että insinööritieteisiin keskitytään liikaa? En missään. Kaikki omaa keksintöäsi.

Itseasiassa lihavoitu teksti on sinun omaa keksintöäsi.

Tiivistelmä siitä, miten olen tulkinnut elcon, ND:n ja sinun suhtautuvan vaatetusteollisuuteen. Tulkitsinko väärin, vai allekirjoitatko?

Jos itse suhtautuisin insinööritieteisiin noin, häpeäisin asennoitumistani (paitsi jos minulla olisi poikkeuksellisen hyvä käsitys asiasta, esimerkiksi sitä kautta että se olisi ammattini). Se, että voin arvostella Suomessa vallitsevaa yleistä luovien alojen aliarvostusta (tai tarkemmin ottaen niitä koskevaa heikkoa ymmärtämystä), ei edellyttäne minulta insinööritieteiden opintoja, eikä sitä kannata lukea insinööritieteiden mollaamiseksi.

Mitä tulee toiseen kysymykseesi, ehkä minun pitää ehtiessäni kaivaa esille muistaakseni sivustahuutajan kommentti kyseisestä asiasta, jota komppasit rajusti. Keskustelu taisi sivuta sitä kuinka "insinöörialojen suosiminen" henkevämpien alojen kuten vaatesuunnittelu sijasta on syynä siihen ettei Suomessa ole Ruotsin tavoin tunnettuja ja arvostettuja tuotemerkkejä kuten IKEA, KappAhl, Nokia (oops unohtakaa tuo viimeinen) jne.

Sanoin jo edellisessä viestissä ymmärtäväni, että joku voi tulkita tekstiäni tuolla tavoin. Tulkinta (ja/tai ilmaisutapani) on silloin epäonnistunut.

Jotta pääsemme pois tästä nollakeskustelusta, kerro minulle olenko tulkinnut sinut väärin vai oikein, kun arvelen että et juurikaan arvosta vaatesuunnittelua ammattina?

Tuo nyt jäi viimeisenä mieleen, muitakin vastaavanlaisia sivulauseheittoja muistan jotka ilmentävät suhtautumistasi.

Ei, vaan: jotka sinä olet tulkinnut mainitsemasi kaltaiseksi suhtautumiseksi.

Mikä on sinänsä ihan ok, kaikillahan meillä on tapana arvostaa joitakin aloja enemmän kuin toisia.

Minua ei kiinnosta mikä sinun mielestäsi on ok ja mikä ei, vaan oletko tulkinnut sanomisiani oikein vai päin mäntyä.

1. En ole kutsunut mitään ammattia tai asiaa itsetuntemuksen kehittäjäksi. Sellaisia ei ole olemassa.
2. Astronauttius ei auta ihmisiä kehittämään itsetuntemustaan samalla tavalla kuin vaatesuunnittelu, minkä nyt luulisi olevan kaikille ilmeistä

Oxymoronismi ja ylimielisyys samassa paketissa.

"Itsetuntemuksen kehittäjä" ja "jokin, jonka avulla ihmiset voivat kehittää itseään" ovat olennaisesti eri asioita. Sinulle antamani harjoitustehtävä joko epäonnistui, tai et jaksanut laajentaa sitä koko viestiä koskevaksi. Uskon todella, että mainittu asia on itsestäänselvyys niin sinulle kuin kaikille muillekin.

[Aito_Johanna]

Eikö siten voidakin aivan samalla tavoin sanoa että kyseisten teknisten vimpainten suunnittelijat tekevät arvokasta työtä joka johtaa ketjureaktioon ja parantaa maailmaa?

Voidaan, totta kai.
Olemme nyt tulkinneet EW:n tekstiä hieman eri tavalla. En lukenut siitä mitään muiden yläpuolelle asettumista, muiden alojen kuin vaatesuunnittelun halveksimista tai vaatesuunnittelun erityistä glorifiointia.

[EveryWoman]

En allekirjoita vaatteiden erityisasemaa tässä mielessä.

Ei sinun tarvitsekaan.

Hetken luulin, että osallistuit keskusteluun, koska halusit oikeasti oppia ymmärtämään sitä todellisuutta missä minä elän ja toimin ammatikseni. Ilmeisesti halusit kuitenkin vain päästä korostamaan olevasi eri mieltä, kertomaan että et todellakaan ymmärrä mistä minä puhun ja samalla rivien välistä vihjaamaan että koska sinä et sitä ymmärrä, se ei voi olla todellista tai mitenkään vakavastiotettavaa. Todennäköisempi vaihtoehtohan tuo olikin, ja nyt jopa ehkä vähän harmittaa että käytin aikaa ja vaivaa yrittäessäni selventää asiasta edes jotakin helposti ymmärrettävää osaa.

Tässä syy siihen, miksi en aiemmin ole antautunut ammattiani koskevaan keskusteluun. Tämäntyyppinen aiheen käsittely vetää minut henkisesti vähän väärään moodiin, kun kuitenkin samaan aikaan pitää pystyä tehokkaaseen luovaan työskentelyyn. Jos keskityn tällä intensiteetillä luovan toiminnan alkeistason asioihin, huomio muilla tasoilla ei ole enää jakamatonta, niin kuin sen pitäisi olla.

No, ainakin käsitykseni siitä, mitä aiheita minun kannattaa netissä karttaa, vahvistui, joten ei tämä ihan hukkaankaan mennyt.

[EveryWoman]

Olemme nyt tulkinneet EW:n tekstiä hieman eri tavalla. En lukenut siitä mitään muiden yläpuolelle asettumista, muiden alojen kuin vaatesuunnittelun halveksimista tai vaatesuunnittelun erityistä glorifiointia.

Ilmeisesti sinäkin olet sitten vähän vajaa, tai sitten sinulla on megalomaanisia puutteita tunneälyssä, vai miten se nyt menikään (en jaksa tarkistaa)!

[Tix]

Hetken luulin, että osallistuit keskusteluun, koska halusit oikeasti oppia ymmärtämään sitä todellisuutta missä minä elän ja toimin ammatikseni.

Osallistuin keskusteluun, koska halusin pohtia sitä mitä tekisin, jos en tekisi sitä mitä teen. Tämä spinoff tuli siitä, että mielestäni aliarvioit plastiikkakirurgin työtä.

Ilmeisesti halusit kuitenkin vain päästä korostamaan olevasi eri mieltä, kertomaan että et todellakaan ymmärrä mistä minä puhun ja samalla rivien välistä vihjaamaan että koska sinä et sitä ymmärrä, se ei voi olla todellista tai mitenkään vakavastiotettavaa.

En toki ole pyrkinyt vihjaamaan sellaista, päinvastoin. Vaatesuunnittelu on hyvä ammatti ja siinä pystyy varmasti tuottamaan esteettistä iloa muille. Se itsetuntemus-osio minulla tökkii ja se kuullostaa oman ammatin glorifioinnilta.

Voisinhan minäkin jotenkin itsepetoksellisesti väittää, että juristina pyrin johonkin universaaliin oikeuksien ja velvollisuuksien harmoniaan, oikeudenmukaisuuteen ja tasapainoon, mutta käytännössä tietystikin ajan asiakkaani etua, milloin enemmän ja milloin vähemmän innokkaasti riippuen siitä miten itse arvotan hänen pyrkimystensä oikeellisuuden. Eli oikeastaan vain toteutan omia arvojani ja omaa taatusti ei-universaalia näkemystäni siitä, mikä on oikein tai väärin. Se siitä gloriasta.

Todennäköisempi vaihtoehtohan tuo olikin, ja nyt jopa ehkä vähän harmittaa että käytin aikaa ja vaivaa yrittäessäni selventää asiasta edes jotakin helposti ymmärrettävää osaa.

Tästä paistaa nyt läpi sellainen loukkaantuneisuus, mihin ei pitäisi kirjoittamani perusteella olla aihetta. Kyse ei ole mielestäni mistään helposti selvennettävästä ja/tai ymmärrettävästä asiasta, koska en pysty seuraamaan logiikkaasi - premissit puuttuvat. Missä kohtaa seuraavaa tapahtumaketjua se itsetuntemuksen lisääntyminen tapahtuu ja millä mekaniikalla:

-> EW suunnittelee vaateen, joka on persoonallinen ja jotain ihan muuta
-> asiakas huomaa vaatteen joka on jotain ihan muuta
-> asiakas tekee ostopäätöksen
-> asiakas käyttää vaatetta
-> asiakas saa mahdollisesti palautetta vaatteesta ympäristöstään
-> positiivinen palaute tuo iloa
-> negatiivinen palaute tuo jotakin muuta

Nouseeko itsetuntemuksen taso sisäsynteisesti? Ihminen keksii itsestään jotain uutta? Vai tuleeko se muiden tekemistä huomioista? Mikä on se vuorovaikutussuhde vaattee, ympäristön ja itsen kanssa, joka muuttaa itsetuntemusta (parempaan suuntaan)? Miten se poikkeaa esimerkiksi korun, taideteoksen tai urheiluauton vaikutuksesta itsetuntemukseen?

Does not compute. Ehkä olen putkiaivo ja en vaan voi ymmärtää.

[chevilyn]

Sain oikein hyvät naurut tästä ketjusta. Kiitos vain

[EveryWoman]

Osallistuin keskusteluun, koska halusin pohtia sitä mitä tekisin, jos en tekisi sitä mitä teen. Tämä spinoff tuli siitä, että mielestäni aliarvioit plastiikkakirurgin työtä.

En arvioinut työtä itsessään, vaan sen seurauksia omasta näkökulmastani (olen nähnyt niitä verrattaen paljon ja läheltä).

Voisinhan minäkin jotenkin itsepetoksellisesti väittää, että juristina pyrin johonkin universaaliin oikeuksien ja velvollisuuksien harmoniaan, oikeudenmukaisuuteen ja tasapainoon, mutta käytännössä tietystikin ajan asiakkaani etua, milloin enemmän ja milloin vähemmän innokkaasti riippuen siitä miten itse arvotan hänen pyrkimystensä oikeellisuuden. Eli oikeastaan vain toteutan omia arvojani ja omaa taatusti ei-universaalia näkemystäni siitä, mikä on oikein tai väärin. Se siitä gloriasta.

Aivan, kaikki me toimimme omista lähtökohdistamme, universaalia totuutta tavoittamatta. Siinä on silti eroa, pyrkiikö tuottamaan mahdollisimman kestävää hyvinvointia vai saalistamaan pikavoittoja, ja näiden välistä eroa on mahdollista osittain yrittää hahmottaa myös subjektiivisesta näkökulmastaan. Minulle on tärkeää pyrkiä jälkimmäiseen, enkä ymmärrä miksi joku haluaisi sitä paheksua, etenkään jos ei ole perehtynyt asiaan sen vertaa että voisi oikeasti keskustella toimintani vaikutuksista kanssani rakentavasti. Muuthan saavat edelleen pyrkiä mihin haluavat - miksi minun tapani toimia alallani olisi keneltäkään toiselta pois?

Mutta joo, pidän mahdollisena että kyseessä on molemminpuolinen väärinkäsitys.

Todennäköisempi vaihtoehtohan tuo olikin, ja nyt jopa ehkä vähän harmittaa että käytin aikaa ja vaivaa yrittäessäni selventää asiasta edes jotakin helposti ymmärrettävää osaa.

Tästä paistaa nyt läpi sellainen loukkaantuneisuus, mihin ei pitäisi kirjoittamani perusteella olla aihetta.

Ok. Olin tosiaan ihan oikeasti harmissani, mutta uskon kun sanot ettei aihetta ole.

Jatkokysymyksiisi en vastaa, koska i) siihen menisi selvästi enemmän aikaa kuin olin arvioinut, joten en ehdi tehdä sitä kunnolla, ja ii) koska arvelen että on sittenkin fiksumpaa pitäytyä aiemmassa päätöksessäni (vaikka keskustelu onnistuttaisiinkin viemään läpi rakentavasti).