EveryWoman kirjoitti:Rautalankaa: kun ihmiset warettavat leffoja ja katsovat niitä, ja puhuvat niistä keskenään, viesti leviää ja lopulta So Hardkin kuulee niistä. Jättikamppiksin markkinoiduista toki kuulisi varmaan muutenkin. Kuinka edustava otos kaikista maailman kulttuurituotteista nuo 20 mielestäsi ovat?
Missasit pointin - mikään noista 20 elokuvasta ei tarvitse waretusta markkinoidakseen itsensä. Silti ne olivat waretetuimmat elokuvat. Voitaneen siis todeta, että ne ovat halutuimpia tuotteita, joista samalla jätetään eniten tekijänoikeuskorvauksia maksamatta - oli vertailuna olevien transaktioiden hypoteettinen määrä ja arvo mikä tahansa. Ajatuksesi siitä, että kana olisikin muna ei siis kestä. Se on kaikille waretusta tunteville päivänselvä asia, että se ei ole markkinointikeino vaan tulonmenetystä.
Muutenkin aika paskaa markkinointia, että nörtti X kertoo nörteille Z, Y, ja Å että waretimpas tämmöisen leffan, tossa linkki, tsekatkaa. Sehän johtaa vain lisäwaretukseen, ei ostoihin. Aika heikkoa markkinointia verrattuna siihen, että elokuvan teatterissa nähnyt toimittaja, kriitikko tai kaveri kehuu kokemuksen olevan hintansa arvoinen.
Mä en halua elää maailmassa, jossa saan kuulla kulttuurituotteista vain niitä markkinoivilta jättimäisiltä jenkkikonglomeraateilta. (Oletan, että nuo eivät mitään indie-tuotantoja ole, vaikka en olekaan onneksi kuullut niistä kaikista.)
Etköhän sä edelleenkin kuule tuotteista niiltä kanavilta jotka niitä laillisesti haltuunsa saavat ihan riippumatta siitä warettaakö nörtti X vai ei. Montako kertaa kuukaudessa saat warettajakaveriltasi viesitä, että waretin tämmösen, mahtava pätkä? Kiva, että myönnät tässä kohtaa avoimesti, että kyse on omasta halustasi eikä mistään yleisestä tai oikeudenhaltijoiden edusta.
Joutuuko muuten leffakriitikko maksamaan arvioimansa leffan katsomisesta? Miksi ei? Sehän on kauheaa tulonmenetystä tekijöille!
Niin ja vielä toimittaja! Ja koeyleisö! Markkinointipanostukset ovat juttu joka tehdään oikeudenhaltijan suostumuksella. Erilaiset toimijat antavat erilaisia asioita ilmaiseksi kun se on heidän etunsa mukaista. Tässä on kyse päinvastaisesta asiasta. Erilaiset toimijat ottavat luvatta asioita ilmaiseksi silloin kun se on heidän etunsa mukaista ja oikeudenhaltijoiden edun vastaista.
Kuinni harvalukuiset?
Aika harva ostaa levyn joka on jo mp-soittimessa tai leffan joka on jo katsottu ja tallessa.
Hyvä analogia juuri siksi, että digisisällön warettaminen tilanteessa, jossa warettaja ei missään tapauksessa sitä kuitenkaan olisi valmis ostamaan, ei aiheuta kenellekään tulonmenetystä.
Juuri tuossa väkevästi todistin, että waretuksen kohteena ovat ensisijaisesti ja erityisesti juuri ne tuotteet, jotka ovat haluttuja ja joista yleisesti ottaen ollaan erityisen valmiita maksamaan, ts. suosituimmat elokuvat, levyt, pelit jne.
Ei voi kuin ihmetellä, että miten heikko ymmärrys sinulla on markkinatalouden perusasioista. Kaikki tarjonta mikä tyydyttää kysyntää on teoriatasolla pois oikeudenhaltijan kukkarosta.
Kaikenkaikkiaanhan tekijänoikeudet nimenomaan toimivat. Teoksia tehdään ja niiden tekijät saavat pääosin korvauksensa - mutta toki vain niillä aloilla, joilla tekijänoikeuksista on pystytty pitämään huolta. Esim. PC-pelien kohdalla tarjonta on näivettynyt koska piratisointi on syönyt tuloja niin paljon ettei tekeminen kannata. Se siitä warettamisen markkinointiarvosta.