Kitinä

Vesper kirjoitti:Mä lähden nyt kosmetologille.

Kuinka sä kehtaat kun mä en nyt just pääse.

prosessi kirjoitti:

elco kirjoitti:Kuulkaapas, nyt, tytöt kun setä selittää: jos tuo tyhjänpäiväinen näkymätön valli-teoria olisi edes sinnepäin oikein mitä se ei tietenkään ole niin esim. minun tilanteeni ei mitenkään kohenisi siitä, että murtautuisin ulos tästä näkymättömästä vankilastani, jota ei ole, mutta jonka olen rakentanut.

Urpiainen ehkä muistaisi kuka joskus jossain sanoi, että onnea on se, että itse saa valita vankilansa. Uskon, että omallakin kohdallani pätee se, ettei tilanteeni kohenisi, mutta jos tuollaiset seinät on, olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä niiden ulkopuolella on.

Mattiesko Hytönen kirjoitti joskus "voi olla, että olen hullu, mutta en halua parantua" tjsp.

En mä ainakaan haluaisi ottaa pilleriä, joka parantaisi mut ja vapauttaisi mussa olevan halun lähteä vanhaan kansakouluun värjäämään kankaita luonnon väreillä ja harrastamaan biodynaamista viljelyä. Mielummin asun matrixissa.

prosessi kirjoitti:

elco kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Urpiainen ehkä muistaisi kuka joskus jossain sanoi, että onnea on se, että itse saa valita vankilansa. Uskon, että omallakin kohdallani pätee se, ettei tilanteeni kohenisi, mutta jos tuollaiset seinät on, olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä niiden ulkopuolella on.

EW ja So Easy. Hitlerkin oli kasvissyöjä.

Pelottava visio. Kerros tiiliä lisää...

Kannattaa muurata ikkunakin umpeen!

Ei se nyt ihan putkeen mennyt. Lähettiin Oulusta muka bänditreeneihin Muhokselle (reilu 30 km matkaa) rumpalin Samaralla. Heitettiin heti lähtiessä jo vähän vitsiä, että mitenhän tämä kestää noinkin pitkän matkan. No 10 km jälkeen alko jo vähän epäilyttäviä ääniä kuulua, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. 3 km myöhemmin sytty jäähdytysnesteen merkkivalo ja lämmöt alko nousemaan. Eipä siinä kun bussipysäkille auto parkkiin ja todetaan että ilmeisesti vesipumppu kosahtanut tai joku letku haljennut kun työntää kaikki nesteet pihalle.

No todettiin, että lähdetään Ouluun jollain muulla kyydillä ja hinataan auto huomenissa poikkeen sieltä. Päivän mahtavin idea oli, että lähetäänpä kävelemään se 13 km takasin Ouluun vaikka bussillakin olisi päässyt. Itellä n. 15 kg bassopussi selässä ja muutaman kilon kannettava kannossa kanssa sekä ohutpohjaset "olokengät" jalassa. Voin nimittäin sanoo, että oli vähän paskana jalat kun pääsin lopulta kämpälle

NuoriDaavid kirjoitti:En mä ainakaan haluaisi ottaa pilleriä, joka parantaisi mut ja vapauttaisi mussa olevan halun lähteä vanhaan kansakouluun värjäämään kankaita luonnon väreillä ja harrastamaan biodynaamista viljelyä. Mielummin asun matrixissa.

Mun vaihtoehtotodellisuudessa puolestaan vapautuisi halu muuttaa Hefnerin uudenkarheaan kartanoon, jossa värjäisin tyttöjen persposkia vanilijallani ja harrastaisin megadynaamista ryhmäseksiä (MFFF).

Ei mene tasan nallekarkit.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:En mä ainakaan haluaisi ottaa pilleriä, joka parantaisi mut ja vapauttaisi mussa olevan halun lähteä vanhaan kansakouluun värjäämään kankaita luonnon väreillä ja harrastamaan biodynaamista viljelyä. Mielummin asun matrixissa.

Mun vaihtoehtotodellisuudessa puolestaan vapautuisi halu muuttaa Hefnerin uudenkarheaan kartanoon, jossa värjäisin tyttöjen persposkia vanilijallani ja harrastaisin megadynaamista ryhmäseksiä (MFFF).

Ei mene tasan nallekarkit.

Toi taas on mun vankilani.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=2Z4m4lnjxkY[/youtube]

Olipas ruotoinen ehtoo. Juoksulenkki päättyi ensimmäiseen juoksuaskeleesen kahden eri kivun vuoksi. Perhepiiriin jännitteet heräsivät. Jos ei muuta, niin olin tänään monin tavoin ahkera, kuten ajoin taas parin naapurin nurmet hyvää hyvyyttäni. Sitten viihdytin heidän lapsiaan ihan omasta hyvästä tahdosta ja himassa jaksoin vielä kotitöitä vääntää. Palkinto seisoo tulevaisuudessa.

AngryBird kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Mä lähden nyt kosmetologille.

Kuinka sä kehtaat kun mä en nyt just pääse.

No vittu sori!!11

Viisaudenhammas hälyytys nro 2.

Nyt kun pitäis kiirettä, ehtis tän vuorokauden puolella nukkumaan. Maanantaina alkaa arki ja aherrus ja olis suotavaa olla hereillä ja pirteä siinä seiskan aikoihin...

EDIT2: Tuli takautuvasti selattua viestiketju läpi. Poistan kommenttini poiston. Eipä kummastakaan olisi mitään hyötyä ollut.

Lomilla tulee heikosti seurattua kitinää, kun pitää niin paljon reissata ympäriinsä. Onneks nyt ehtii olemaan välillä pari päivää kotona, niin voi menettää yöunensa täällä roikkumalla.

Ja kiitos tän sivuraiteen, jolle keskustelu ajautui, kukaan ei kommentoinut mun mahdollista ehkä tulevaa koiraa. Onko tää nyt sit reilua?!

saira kirjoitti:Ja kiitos tän sivuraiteen, jolle keskustelu ajautui, kukaan ei kommentoinut mun mahdollista ehkä tulevaa koiraa. Onko tää nyt sit reilua?!

Söpö koira!

^Kiitos! (Nyt hieman helpotti...)

huima kirjoitti:

Dumiz kirjoitti:Katotaan nyt että kuin sitä jaksaa.

Onko sullakin 7 sentin korot jalassa?

15-senttiset, minihame ja punainen veska myös oli.
Tein undercovertyötä.

Dumiz kirjoitti: 15-senttiset, minihame ja punainen veska myös oli.
Tein undercovertyötä.

Mä en saa tätä pois sieluni silmistä

prosessi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:yleistä mutta yhtä kaikki kummastuttavaa heikkouden vihaa

Ehkä kyseessä ei olekaan viha vaan ahdistus siitä ajatuksesta, että Ninni on oman itsensä vanki. Silloinhan herkästi herää pelko, että onko itsekin samalla tavalla itsensä vanki. Jos Ninni ei näe itse rakentamansa vankilan seiniä, ehkä sama pätee myös muihin. Entä jos me kaikki olemmekin omissa omanlaisissa vankiloissamme, emmekä voi päästä ulos, koska emme näe niitä itse rakentamiamme seiniä? Ahdistus pienenisi, jos Ninnin saisi näkemään ne omat seinänsä. Silloin muillakin olisi sama mahdollisuus näkemiseen ja sitä kautta vapautumiseen.

En osta. Että esim. Huima näkisi Ninnin tilanteessa itsensä ja ahdistuisi siitä toivoen, että lunastamalla omat syntinsä Ninni vapahtaisi myös Huiman? Hömppää, tunnen tarvetta tokaista. Sinänsähän vetosi noudattaa kyllä huuhaapsykoteorioiden kunniakasta perinnettä, koska teorian voi joko myöntää tai kieltää: myöntö tietysti vahvistaa teoriaa, ja kielto taas osoittaa, että vankilat ahdistavat niin paljon, että defenssit menevät päälle, eli kieltokin vahvistaa teoriaa. Onko tällainen teoria tosi vai sisällötön?

Ensi lukemalla tulkintasi voi kuulostaa hyväksyttävältä sen takia, että keskeisessä osassa siinä on kaksi varmsti todellista ja tärkeätä tekijää.

Ensinnäkin, on varmasti totta, että meillä kaikilla on omasta historiastamme muokattuna omaa identiteettiämme tukeva narratiivi, jossa aika satunnaisetkin heittelyt ja puolihuolimattomat ja pöljätkin valinnat selitetään rautaista logiikkaa noudattavaksi kehityspoluksi, jossa kritiikille ei ole sijaa (moni yksilö hokee tätä "päivääkään en vaihtaisi piis ja mitään en tekisi toisin -mantraa, ja kollektiiviagenttien tasolla esim. Suomen poliittinen johto selittää kasnalaissotaan, talvisotaan ja jatkosotaan johtaneet prosessit sekä välttämättömiksi että Suomelle kunniakkaiksi ja parhaiksi mahdollisiksi toimintavoiksi, vaikka selvää on, että kyseessä ovat hirvittävät tragediat). Ninnin ja Gatin tapauksessa tämä omaan identiteettiin liitetty ja sementoitu narratiivi on ulkopuolisesta ilmeisen perusteeton. Mutta varmasti kenen tahansa meistä identiteetin konstruoivan itselle kerrotun narratiivin voisi kyseenalaistaa ja repiä palasiksi, jos niin haluaisi tehdä.

Toiseksi, ja edelliseen liittyen, on varmasti totta, että kuvaamasi itse pystytetty vankila - siis jonkinlainen oma käsitys itselle realistisesti avoinna olevista vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja toimintatavoista - kuuluu jokaisen meistä identiteettiin ja ymmärrykseen paikastamme maailmassa. Ja totta on varmasti myös, että todellisuudessa, tai ulkopuolelta katsoen, vankilan seinät eivät ole niin annettuja kuin vanki itse kuvittelee.

[keittiöpsykologian turbovaihde]Näistä tosiasioista huolimatta en usko, että nyt puheena olevassa ilmiössä on kyse siitä, mistä väität siinä olevan. Ainakaan ilman varauksia. Luulen, että Ninnin ja Gatin passiivisuudessa ja haluttomuudessa ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä on jotain sellaista, joka ärsyttää kommentaattoreita sitä kautta, että he tietävät, että heidän oma ponnistelunsa aktiiviseen elämänhallintaan on kovaa työtä ja psyykkisesti raskasta. Toisten aktiivinen passiiviisuus, aktiivinen kieltäytyminen elämänhallinnasta, ärsyttää sekä resurssien tuhlauksena että uhkana siitä, että oma ponnistelu on jotenkin turhaa, koska ilman sitäkin voi näköjään todistettavasti elää. Tuntuu siltä, että oma raskas ponnistelu on jotenkin typerää, jos muut eivät näe samaa vaivaa vaan ikäänkuin vapaamatkustavat ja olla möllöttelevät siinä sivussa.

Gat ja Ninni saavat pelkäämään, että toisin toimivat - siis heitä arvostelevat/auttavat - ovat jonkinlaisia peliteorian suckereiksi kutsumia hyväksikäytettyjä työmyyriä vapaaherrojen nauraessa partaansa vieressä ilman ponnistelujen taakkaa. Kyseessä ei siis ole (tiedostettu tai tiedostamaton) pelko siitä, että on itse kuin Ninni/Gat, kuten esität, vaan päinvastoin enenmmän tai vähemmän eksplikoitu tieto siitä, että itse nimenomaan ei ole niin kuin Ninni/Gat yhdistettynä pelkoon siitä, että tämä erilaisuus on jotenkin typerää ja naurettavaa, koska kaikki eivät ole. Ilmiö on jotenkin läheisessä sukulaisuussuhteessa siihen, miten ns. hyväosaiset suhtautuvat erikoisella, kateuden tai ainakin kateuden mahdollisuuden pelon sävyttämällä aggressiolla sosiaalitukia nostaviin huono-osaisiin. Siitä huolimatta, että kukaan hyväosainen ei haluaisi vaihtaa osia tuilla köllöttelevän huono-osaisen kanssa sen enempää, kuin Kitinän kriitikot haluaisivat vaihtaa osia Ninnin/Gatin kanssa. Mutta kukapa meistä ihan johdonmukainen olisi.[keittiöpsykologia]

^

AngryBird kirjoitti:

Dumiz kirjoitti: 15-senttiset, minihame ja punainen veska myös oli.
Tein undercovertyötä.

Mä en saa tätä pois sieluni silmistä

Hitto kun en löydä sitä rekkakuskin kuvaa tähän, olisin tehostanut vielä kuvan ikikirjoitusta kovalevylle

Mua ärsyttää tuossa Ninnin tilanteessa se, miten se pakottaa mut riisumaan pinkit lasit ja kohtaamaan lähiötodellisuuden. Mä olen aika paljon tehnyt töitä eri tyyppisten ihmisten kanssa, ja oikeasti yhden käden sormilla on laskettavissa ne tapaukset, joilla ei ole motivaatiota lähteä rakentamaan elämäänsä varmemmalle pohjalle, oli taustalla mitä tahansa. Ja siihen vedoten olen pitänyt yhteiskunnan TUKItoimia perusteltuina ja tarpeellisina.

Mua ei niinkään ärsytä se, että jotkut valitsevat elämän tukien varassa ja mukauttavat elämäntapansa siihen sopivaksi. Mua ärsyttää se, että ollaan jatkuvasti kateellisia, tyytymättömiä ja kiittämättömiä ilman, että tehdään elettäkään tilanteen muuttumiseksi.

exsu kirjoitti:Mua ei niinkään ärsytä se, että jotkut valitsevat elämän tukien varassa ja mukauttavat elämäntapansa siihen sopivaksi. Mua ärsyttää se, että ollaan jatkuvasti kateellisia, tyytymättömiä ja kiittämättömiä ilman, että tehdään elettäkään tilanteen muuttumiseksi.

Yhdyn tähän.

Joskin sillä poikkeuksella, että kun nyt olen aikanaan sattunut tuntemaan henkilön, joka ihan tarkoituksella käytti kaikkia mahdollisia yhteiskunnan tukia hyväkseen (ja vähän enemmänkin) vaikka olisi ollut täysin kyvykäs elämään toisinkin, niin kyllä mua sekin vähän vitutti. Lähinnä se, että MUN ahkerasti tienaamilla verorahoilla elätettiin moista vetelystä.

Vesper kirjoitti:tarkoituksella käytti kaikkia mahdollisia yhteiskunnan tukia hyväkseen (ja vähän enemmänkin)

Tuollaiseen suoritukseen pitää jo nähdä vaivaa, joten sitä kautta ajatellen suoritus pitäisi jo palkita sillä perusteella, että on löytänyt yhteiskunnan porsaanreiät. Tollanen kaveri framille kertomaan päättäjille miten meidän rahoja voidaan käyttää väärin. Paras mahdollinen konsultti!

urpiainen kirjoitti: [keittiöpsykologian turbovaihde]Näistä tosiasioista huolimatta en usko, että nyt puheena olevassa ilmiössä on kyse siitä, mistä väität siinä olevan. Ainakaan ilman varauksia. Luulen, että Ninnin ja Gatin passiivisuudessa ja haluttomuudessa ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä on jotain sellaista, joka ärsyttää kommentaattoreita sitä kautta, että he tietävät, että heidän oma ponnistelunsa aktiiviseen elämänhallintaan on kovaa työtä ja psyykkisesti raskasta. Toisten aktiivinen passiiviisuus, aktiivinen kieltäytyminen elämänhallinnasta, ärsyttää sekä resurssien tuhlauksena että uhkana siitä, että oma ponnistelu on jotenkin turhaa, koska ilman sitäkin voi näköjään todistettavasti elää. Tuntuu siltä, että oma raskas ponnistelu on jotenkin typerää, jos muut eivät näe samaa vaivaa vaan ikäänkuin vapaamatkustavat ja olla möllöttelevät siinä sivussa.

[keittiöpsykologia]

Keittiöpsykan turbovaihde ei päädy ostoskoriin, muilta osin ihan pätevää anaalisointia. Rakennat ensinnäkin oletuksesi sen pohjalle, että aktiivinen elämänhallinta olisi kommentaattoreille jotain pakotettua puskemista, kun oikeasti henkilö haluaisi vain olla möllöttää oman todellisuuskäsityksensä keskiössä, kuten (anti-)sankarimme. Luulisin, että monelle "aktiivinen elämänhallinta" on mielekästä ja palkitsevaa ja ennen kaikkea aika lailla helppoa ja luontevaa. Tämän vuoksi he tekevät oletuksen siitä, että laivan ohjaaminen takaisin kurssille olisi näille passiivisille tapauksille jos ei nyt helppoa, niin ainakin kohtuullisin ponnistuksin mahdollista. Mistä taas seuraa se, että kerettiläisten käytös käy hermoille, kun he tyrmäävät tarjotut "näin helppoa se olisi" vaihtoehdot yksi toisensa perään selityksillä, jotka eivät käy kommentaattoreiden mielestä järkeen.

Oletettu resurssien hukkaus ärsyttää, koska kommentaattorit lähestyvät toisten ongelmia omista lähtökohdistaan ja näkevät niille ratkaisumalleja, joita nämä kiittämättömät paskiaiset eivät ota riemusta kiljuen vastaan. Ja kun sama kuvio toistuu kerrasta toiseen ja vuodesta toiseen, ärsytyssensorit ovat herkässä laukeamaan. Vapaamatskustajaongelmaan liittyvästä ärtymyksestä en usko olevan kyse, koska se edellyttäisi, että julkilausuttujen elämänhallintaoppien vastaisesti toimivat olisivat edes jollain tapaa tyytyväisiä olotilaansa. Vasta se voisi kenties saada pohtimaan omien valintojen mielekkyyttä...

^