Kitinä

^ Juu, en tarkoittanutkaan sitä. Oikeastaan ajoin takaa ihan sitä samaa minkä itsekin sanoit: "vaikka molemmat ottaiski sitä vastuuta niin joskus se ei silti toimi jos ne ihmiset on vaan liian erilaisia tai haluaa eri asioita". Traagista on just se, kun molemmat ottaa vastuuta ja panostaa hirveästi, mutta hyvistä ja vilpittömistä yrityksistä huolimatta näitä panostuksen ja vastuunottamisen tapoja ei jotenkin saada yhteiseksi projektiksi.

urpiainen kirjoitti:Mä olen tämän saman huomion kirjoittanut Kitinään aiemminkin (tietty), mutta taas osin vaikuttaisi siltäkin, että takavuosien iltapäivälehden urpokolumnisti oli pelottavan oikeassa kirjoittaessaan, että suomalaisen av(i)oeron tragedia on siinä, että niin usein nainen valittaa, että mies ei ilmaise tunteitaan ja panosta naiseen ja suhteeseen, vaikka miehen omin käsin naiselleen korpeen rakentama hirsimökki oikein huutaa "minä rakastan sinua!"

No se on vähän et pitäis tunnistaa se toisen tapa rakastaa mikä ei välttämättä ole se tapa millä itse rakastaa. Sillä pääsee aika pitkälle. Ei mun mies todellakaan lepertele, ikinä. Mutta mä tiedän silti että rakastaa, koska olen oppinut lukemaan ja ymmärtämään sen tavan. Minä halusin Milkyway patukan, teki mieli. Ei ollut kaupassa missä kävivät ja sanoi ettei ole niitä nähnytkään meidän kaupoissa. Totesin, että paska juttu kun ihan oikeasti teki mieli. Ei niitä tosiaan meidän käyttämissä kaupoissa ole tarjolla. Kolme viikkoa meni ja löysin mun pöydältä kasan Milkyway patukoita. Toi on sen tapa, se ei ole mun tapa mutta arvostan sitä kuitenkin. Tiedän että ollaan vielä samalla radalla.

Ja sitten joskus se rakkaus vaan hiipuu. Se ei ole kenenkään syy, eikä siihen pidä väkisin syytä löytää. Välillä, kun näitä erotulkintoja lukee, niin ikään kuin yritetään väkisin tilkitä erosta jokin looginen ja rationaalinen tarina, vaikka eikö se ole ihan inhimillistä, että ihmiset muuttuu. Eikä se muutos aina ole suhteen kannalta hyvä.

Ja kun mä olen tätä asiaa tässä kelannut niin ei se oikeastaan ole sitäkään ettenkö mä rakastaisi. Mä vaan rakastan väärällä tavalla, sellaisella että välitän. Mutta intohimo ja halu jakaa toisen kanssa kaikki puuttuu, nimenomaan se muuttuminen kai tähän on iskenyt. Oon muutenkin oivaltanut itsestäni ihan uusia juttuja. Hitostako tätä osaa analysoida, joskus on vaan tehtävä niinkuin oikealta tuntuu, olkoonkin että se on hankalaa ja sattuu kaikkia. Sen mä tiedän että jos me uudelleen päätetään tämä homma lämmittää niin ihan eri pohjalta on kähdettävä liikkeelle. Nimenomaan siitä kahden ihmisen halusta olla yhdessä, muusta viis.

Hyvä! Kitinän Erkit kertoo..

Menisiköhän tämä tänne. Pohdiskelin joku aika takaperin tilannettani, jossa olin jättänyt kitinään kirjoittelun minimiin ja paria muuta aikaani vaativaa asiaa joista toinen oudosti loppui. Ja sen aiheuttamaan uutta jäänyttä vapaa-aikaa. Nyt eilen illalla päätin lopettaa sen toisenkin oudon aikaani syövän asian.

Kuten kitinöintikin ja yksi oudosti yllättäen loppunut asia tämä kolmaskin huomiotani vaatinut asia on huomaamattani kuormittanut mieltäni vuosien ajan niin että siitä on tullut normaalia ajankulua.

On aika virkistävää purkaa outoja stressaaviksikin käyneitä rutiineja ja koettaa nousta oman itsensä ja ajankäyttönsä päättäjäksi välillä. Se on vaikeampaa kuin sitä ajattelisikaan.

Tätä kolmatta asiaa pohtiessa jäin pohtimaan sitäkin, että on se jännää miten paljon periaatteessa ihan tuntemattomien ihmisten mielipiteet itsestä ja ajatuksistasi ovat merkinneet itselle ja miten paljon ne ovat voineet vaikuttaa ajatteluusi.

Ollaan me hassuja eläimiä me ihmiset.

^ Tätä sivuten lopetin itse kaiken sosialististen medioiden käytön kerralla. Ensin oli vähän wtf-olo, mutta melko pian huomasi ettei todellakaan mistään ole jäänyt mistään paitsi. Verkostoitumisesta? Otetaan riski

Kaupungilla liikkuessa bongatut älylaitteisiinsa kiinnikasvaneet kansalaiset herättävät lähinnä huvituksensekaista sääliä. Myönnettävä on, että kotona tabletti on liikaa kädessä, yritän vähentää senkin käyttöä. Läppäri on kotona käynnissä jos on varallaolovuoro tai mediakeskusta on pakko tunkata. Ennen paskanaamakirjaan tai vastaaviin kuluneen ajan voi käyttää hyödyllisemmin lukemalla hyvää kirjaa tai mietiskelemällä juttuja.

Sen tiedän, että lasten kanssa eViihteen rajoittaminen tulee jatkossakin tuottamaan runsaasti harmaita hiuksia...

^ Juu, onneksi en sentään vielä somettele joka paikassa. Kokoaikainen fb-viestien tarkastelupakko on sentään vielä näkemättä. Toivottavasti on jatkossakin vaikka joittenkin ihmisten kanssa sillä yhteyttä pidänkin.

^ Itselle riittää yhteydenpitoon @, tekstiviesti tai puhelinsoitto.

Jotenkin sitä ennenkin selvittiin ilman tietoa että "Ilpo söi lihapullia eilen illalla, hyvää oli" tai "Kaisa teki pumpissa ylimääräisen sarjan jalkakyykkyjä, voi ehanata!"

Ei se minulta pois ole, vaikka muu maailma asuisi 24/7 lumemaailmassa. Tämä on oma valinta joka sopii minulle.

Ilman FB:tä olisin jo täysin erakoitunut.

KKK kirjoitti:^ Itselle riittää yhteydenpitoon @, tekstiviesti tai puhelinsoitto.

Jotenkin sitä ennenkin selvittiin ilman tietoa että "Ilpo söi lihapullia eilen illalla, hyvää oli" tai "Kaisa teki pumpissa ylimääräisen sarjan jalkakyykkyjä, voi ehanata!"

Ei se minulta pois ole, vaikka muu maailma asuisi 24/7 lumemaailmassa. Tämä on oma valinta joka sopii minulle.

Aika merkittävä määrä kutsuja ja häppeningejä tulee ko. kautta tietoon. Lihapullat ja pumpit voi jättää lukematta siinä missä nibarskailutkin.

KKK kirjoitti:
Ei se minulta pois ole, vaikka muu maailma asuisi 24/7 lumemaailmassa..

En sano tätä ilkeilymielessä, mutta etkös sä katso varsin ahkerasti elokuvia? Kumpi on enemmän lumetta, todellisten ihmisten fb-päivitykset lihapullien paistamisesta vai fiktiisten hahmojen seikkailut?

James Potkukelkka kirjoitti:

KKK kirjoitti:
Ei se minulta pois ole, vaikka muu maailma asuisi 24/7 lumemaailmassa..

En sano tätä ilkeilymielessä, mutta etkös sä katso varsin ahkerasti elokuvia? Kumpi on enemmän lumetta, todellisten ihmisten fb-päivitykset lihapullien paistamisesta vai fiktiisten hahmojen seikkailut?

Kumpi on enemmän lumetta, pornon katselu runkatessa vai muitten naisten ajattelu rakastellessa?

So Hard kirjoitti:

KKK kirjoitti:^ Itselle riittää yhteydenpitoon @, tekstiviesti tai puhelinsoitto.

Jotenkin sitä ennenkin selvittiin ilman tietoa että "Ilpo söi lihapullia eilen illalla, hyvää oli" tai "Kaisa teki pumpissa ylimääräisen sarjan jalkakyykkyjä, voi ehanata!"

Ei se minulta pois ole, vaikka muu maailma asuisi 24/7 lumemaailmassa. Tämä on oma valinta joka sopii minulle.

Aika merkittävä määrä kutsuja ja häppeningejä tulee ko. kautta tietoon. Lihapullat ja pumpit voi jättää lukematta siinä missä nibarskailutkin.

Jep, ja jos eli kun on melkoisen suuri maantieteellinen etäisyys lähes kaikkiin ystiksiin, niin sitä kautta pysyy hyvin mukana toisten elämässä. Mulla on kyllä kivoij kamuja, joilla on kivoja päivityksiä

KKK kirjoitti:^ Tätä sivuten lopetin itse kaiken sosialististen medioiden käytön kerralla. Ensin oli vähän wtf-olo, mutta melko pian huomasi ettei todellakaan mistään ole jäänyt mistään paitsi. Verkostoitumisesta? Otetaan riski

Kaupungilla liikkuessa bongatut älylaitteisiinsa kiinnikasvaneet kansalaiset herättävät lähinnä huvituksensekaista sääliä. Myönnettävä on, että kotona tabletti on liikaa kädessä, yritän vähentää senkin käyttöä. Läppäri on kotona käynnissä jos on varallaolovuoro tai mediakeskusta on pakko tunkata. Ennen paskanaamakirjaan tai vastaaviin kuluneen ajan voi käyttää hyödyllisemmin lukemalla hyvää kirjaa tai mietiskelemällä juttuja.

Sen tiedän, että lasten kanssa eViihteen rajoittaminen tulee jatkossakin tuottamaan runsaasti harmaita hiuksia...

Varmaan joskus 1900-luvulla kummasteltiin matkapuhelinten käyttäjiäkin. Maailma muuttuu. Minusta tyyppi joka ei pysty muuttumaan mukana on se surullinen tapaus. Kai sitä voi käyttää viestintään pelkästään tuijotusta ja nuijalla kumautustakin.

^ Tärkein syy näistä luopumiseen on se, että kun ei ole oikeitakaan ystäviä, niin koin puolituttujen kanssa itsetarkoituksellisen some-veljeilyn varsin joutavanpäiväiseksi ajankuluksi. Sosiaalisten verkostojen lähes täydellisessä puutteessa on puolensa ja puolensa. Välillä niitä tietysti kaipaa, mutta eipä tarvitse esittää kenellekään mitään eikä miettiä "mitähän noi minusta ajattelee jos teen/sanon näin tai noin tai pukeudun niin / näin".

Mutta different strokes for different folks.

Kuten sanottu, ei se minulta ole pois vaikka 75% maailman väistöstä istuis perse homeessa sohvalla virtuaalilasit päässä 18 tuntia vuorokaudessa. Onpahan teillä vähemmän ruuhkaa.

Jaskalla on toki pointti. Periaatteessahan elokuvien hc-tuijottelulla ja raivokkaalla naamakirjailulla ei ole muuta eroa kuin se, että toinen on intro- ja toinen extroverttiä toimintaa. Tosin lapsiperheen isällä on aikaa tv:n katsomiseen lähinnä klo 21-22..23 iltaisin. Suhteutettuna valveillaoloaikaan siivu on melko pieni. "Surullinen tapaus" osoitti Elcolle ei-luonteenomaista nokkeluutta, olenhan tästä masennusasiasta alustanut palstalla jo pisemmän aikaa. Koeta nyt parempaan piikkiin pystyä

1970-luvulla Finlandiaa vaivasi "Suomettuminen". 2000-luvulla siitä on pudonnut "u" pois

Yksi varma merkki riippuvuudesta ja ongelmakäytöstä on oman tekemisen puolustelu ja sen kritisoinnin aiheuttama voimakas närkästys.

^ Oliko tämä osoitettu:
a) vain minulle?
b) kaikille omia some-tottumuksiaan ketjussa puolusteleville?
c) sekä että?
d) joku muu mikä (Kanada?)

Riemumieli kirjoitti:Yksi varma merkki riippuvuudesta ja ongelmakäytöstä on oman tekemisen puolustelu ja sen kritisoinnin aiheuttama voimakas närkästys.

Taidat olla äidinkielen ongelmakäyttäjä.

KKK kirjoitti:^ Oliko tämä osoitettu:
a) vain minulle?
b) kaikille omia some-tottumuksiaan ketjussa puolusteleville?
c) sekä että?
d) joku muu mikä (Kanada?)

Ei kun niille, jotka eivät voi elää ilman sosiaalista Scheißea.

So Hard kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Yksi varma merkki riippuvuudesta ja ongelmakäytöstä on oman tekemisen puolustelu ja sen kritisoinnin aiheuttama voimakas närkästys.

Taidat olla äidinkielen ongelmakäyttäjä.

Jees, hereilläoloajasta kuluu paljon toisten paskan suomen kielen taidon aiheuttamaan vitutukseen. Onneksi esimies on psykiatri, tarpeen vaatiessa voi käydä aina konsultaatiossa ja tuulettaa päätään.

Riemumieli kirjoitti:

So Hard kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Yksi varma merkki riippuvuudesta ja ongelmakäytöstä on oman tekemisen puolustelu ja sen kritisoinnin aiheuttama voimakas närkästys.

Taidat olla äidinkielen ongelmakäyttäjä.

Jees, hereilläoloajasta kuluu paljon toisten paskan suomen kielen taidon aiheuttamaan vitutukseen. Onneksi esimies on psykiatri, tarpeen vaatiessa voi käydä aina konsultaatiossa ja tuulettaa päätään.

Sut on tunnistettu:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194929 ... +kuva.html

Olikohan se tämä ketju jossa mainitsin ajautuneeni pariterapiaan? No, täällä kerron siitä nyt. Jokunen kerta käyty, keskusteltu ja tehty kotitehtäviä (!!). Elämä on siedettävää, ajoittain muissa viiteryhmissä kuin kotona jopa ihan mukavaa. Olen toivonut omaan, nyt jo melko pessimistiseen näkökulmaani löytyvän jonkun muun syyn, vaikka joku elimellinen sairaus olisi kiva. Löytyisi nyt perkele vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta tai masennus tai molemmat jotta voisin vedota siihen, että oikealla hoitotasapainolla helpottaa.

Paremman puutteessa olen uppoutunut pikkuiseen yrittäjyyteeni, jonkin parissa touhuaminen estää isommat virheet, kuten ajautumisen sala- taikka aivan avoimeen suhteeseen ihan vaan pettymyksen ja laiminlyönnin tunteiden vuoksi. Että en tiedä onko apua. Paskan tonkiminen keskusteluissa on kai välttämätöntä mutta edistysaskeleet ovat olleet naurettavan pieniä. Lasten kasvaminen varmasti helpottaa luonnostaan tilannetta, tässähän kärvistellään sitä odottaessa. Ennen kaipasin miestäni, nyt haluan olla ihan yksin. Tai unessa. Tai tajuton. Tai kuollut.

Ei tarvitse kenenkään huolestua, tältä tuntuu mutta aina olen ollut synkistelyyn taipuvainen. Omaan itseen keskittymällä olo varmasti paranee, muksut estävät sen kyllä tällä hetkellä aika tehokkaasti. Miehen voinnista en tiedä enkä ole kiinnostunut kysymään. En jaksa.

Tätä pohjaa vasten viime aikojen vakio meililopetukseni naurattaa. Aurinkoista syksyn jatkoa!

^Mä voin antaa mun pääongelmat sulle! Voin ottaa ne sitten takas, kun löydät hoitotasapainon

Muutama kk sitten aloitin Voxran (dopamiinin ja noradrenaliinin estäjä), kun unen tarve oli niin iso, päikkäreitä pidi vedellä töistä tultua lähes aina. Aluksi kokeilin mennä pelkällä voxralla, eli lopetin aiemmin rouhimani paroksetiinin, mutta serotoniinin vähyys teki musta liian kiukkuisen kokona.

Nyt on mennyt siis voxra ja paroksetiini.

Viimeaikoina en ole nukkunut päikkäreitä. Tiedä sitten, johtuuko lääkityksestä vai siitä, että olen virkistynyt, kun elämässä ollut vähän jännitystä (sijoituskuviot, joista olen kertonut).

Fiilis on ok.