Tuli vihdoin
Casino Royale naapuriteatteriin, joten onnistuin sen sittenkin kankaalta näkemään. Sheetlord alla on sanonut aiheesta niin paljon kohdalleen osuvaa, että tyydyn hajahuomioihin.
Ennen kaikkea, nyt kyseessä on oikea agenttitoimintaelokuva eikä niin leimallisesti Bond-elokuva. Onko tämä hyvä vai huono asia, riippunee katsojan mielenliikkeistä.
Uskaltaisin kuitenkin väittää Daniel Craigin olevan parempi näyttelijä kuin aiemmat Bondit (tosin on epäselvää, onko hyvä näyttelijyys välttämätöntä tai riittävää Bondin esittämiseen, tai edes keskeisempää kuin vain osaansopivuus - mieleen muistuu Silu Seppälä Mika Kaurismäen erinomaisessa Zombie ja kummitusjuna -leffassa, jossa miestä kuulemma koko kuvausten ajan kiellettiin näyttelemästä ja käskettiin vain sanomaan repliikit ja olemaan oma itsensä (sic!), ja niinpä vain ukkeli taisi puhdistaa parhaalle miespääosanesittäjälle varatun palkintopöydän eurooppalaisia leffafestareita myöten. Mutta takaisin asiaan.)
KK tuossa kehui myös tappelukohtauksia. Minä nyt en tunne taistelulajeja lain, mutta uuden Bondin väkivalta on realistisempaa ja siten säväyttävämpää kuin aiemmin. Ja jättää jäljet kasvoihin.
Pitkä leffa tosiaan on, ja loppupuolen rakastumis-palveluksestaeroamisviesteineen on kyllä aika perustelematon. Suurin miinus kuitenkin siitä, että kirjan eurooppalaisen tyylikäs baccarat-korttipeli on vaihdettu johonkin helkkarin punaniskapokeriin, jota tulee nykyisin kanavilta muutenkin yökaudet. Muutenkin kummia juonteita kirjasta - kirjassa kylmäkiskoisen Bondin keskeinen syy kaataa Vesper sänkyyn on sen testaaminen, että vieläkö alakerta toimii kidutuksen jäljiltä. Tämä on leffassa käännetty lössöön jenkkihuttuun siitä, miten haavoittuvainen ja hitaasti toipuva Bond haluaa antaa kaiken mitä hänestä on jäljellä Vesperille...
Ai niin, mikä kumman Marlon Brando - metodinäytteleminen on vallannut taas alaa? Näin ilman tekstejä, ja useammastakin mumisijasta oli vaikea saada selvää?
Tunnari on tosiaan hyvä, mutta missä olivat naissilhuetit alkutekstijaksosta?
Sheetlord kirjoitti:Casino Royale 2006
Jos et ole elänyt tynnyrissä viimeistä kuukautta, saatat olla tietoinen että valkokankaan pitkäikäisin agentti Bondin Jaska tekee come-backia ryminällä uuden leading-manin voimin.
Aikamoisesta väsähtämisestä kärsinyt Bond-sarja hoiperteli haudan partaalla koko 1990-luvun. Tuotantoportaassa on nähtävästi lyöty viisaat päät yhteen ja todettu: "mitäpä menetettävää meillä on, palataan juurille".
Daniel Graigin Bond on ensimmäistä kertaa Ian Flemingin luomuksen näköinen. Synkkä, julma, macho yksinäinen susi, joka ei kaihda teloituksiakaan. Siinä missä edeltäjänsä esiintyivät aina vähintään yksirivinen mittatilauspuku päällään, Graig liikkuu luontevasti myös uimahousuissa ja havaiji-paidassa (!!!) Toimintakohtauksen ovat vauhdikkaita ja ensimmäistä kertaa sitten Sean Conneryn ajan ei Bond-fanin tarvitse katsella hand-to-hand -taistelukohtauksia myötähäpestä kiemurrellen. Danny-boylla on ollut hyvä Krav Maga-kouluttajat.
Niljake Le Chiffre on eleettömyydessään parhaita Bond-roistoja sitten klassikko-Blofeldin. Aikaisemmista rainoista tutut sivuhahmot on nakattu kierrätykseen, ainoastaan Dame Judi Dench jatkaa Ämmän roolissa. Tittelijakso on tehty perinteitä noudattaen ja on ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä kautta sarjan. Chris Cornellin tunnari kuulostaa myös varsin kelvolta kaikenmaailman Madonna-rääkyjäisten jälkeen.
Ainoat miinukset siitä, että filkka on vähän turhan pitkä. Haukottelemaan ei ehdi, mutta kyllä tämän tarinan olisi kahdessa tunnissa kertonut.
Arvio: 00007
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Ympäristöaktivismi vs. Asuntorakentaminen on leffan aihe, johon toki sitten rakkaus sekoitetaan. Toimi.
