Kitinä

Välillä joutuu pukemaan tai pesemään hampaat väkisin. Jäähyt käyttöön. Tärkeitä leluja jäähylle ja kivojen asioiden perumista. Siis normi settiä meillä.

Vaatteet väkisin päälle vaan, vaikka tekoreippaasti jutellen hups miten hienosti menikin takki päälle ja kohta ollaan ulkona. Tai siis mun mielipide ja käytännön kokemus on opettanut, että neuvottelemaan joutuu vähemmän, jos siihen ei anna vastapuolelle(pieni lapsi) mahdollisuutta. Siis tietyissä tilanteissa, kuten nyt puetaan, pestään hampaat ja mennään nukkumaan. Tavallaanhan tuo on juuri sitä valtataistelua, kumpi voittaa, lapsi vai vanhempi. Vanhemman voittaessa lapsen olo on taatusti turvallisempi.

Kottarainen kirjoitti:Mutta siis, miten muut ootte tämmöisiä pikkudemoneita käsitelleet?

Jos ei pukeminen meinaa onnistua, ilmoitan että jäät sitten tänne ja me muut mennään. Tähän asti on vielä toiminut kumpaisenkin kanssa.

2 vuotiaan kanssa on suurin issue tällä hetkellä syömisen kanssa, tai paremminkin sotkemisen kanssa. Minä veisin sotkemisen alettua lautasen pois, mutta eukolla ei piisaa luonto siihen. Siispä olemme tilanteessa jossa äiti silittää, isi kiristää ja muksu tekee mitä huvittaa.

Väkisin ei kuitenkaan tehdä mitään. Siinä hommassa ei mene kuin itseltä hermo.

Periaatteessahan suositellaan käytettäväksi vain uhkauksia, jotka voi myös toteuttaa. Itse en suosisi tuota yksinjättämisellä uhkailua. Joko lapsi ajan myötä tajuaa sen olevan tyhjä uhkaus, tai sitten oikeasti uskoo vanhemman tekevän niin. Kyllähän jotkut niin tekevätkin, mutta voi olla pienellä aikamoinen hätä jos vanhempi lähtee ovet paukkuen "kauppaan" jättäen huutavan lapsen eteiseen. Terroria.

nowaysis kirjoitti:Tai siis mun mielipide ja käytännön kokemus on opettanut, että neuvottelemaan joutuu vähemmän, jos siihen ei anna vastapuolelle(pieni lapsi) mahdollisuutta. Siis tietyissä tilanteissa, kuten nyt puetaan, pestään hampaat ja mennään nukkumaan. Tavallaanhan tuo on juuri sitä valtataistelua, kumpi voittaa, lapsi vai vanhempi. Vanhemman voittaessa lapsen olo on taatusti turvallisempi.

Tarkoitin murskaamisella juuri tätä. Kun tehdään vaan alusta asti samalla tavalla, ei vedetä mutkia suoraksi eikä neuvotella, ei asiasta tarvitse tapella. Tai toki tarvitsee, mutta ei ainakaan tarvitse opettaa uusia malleja vanhojen epäonnistuneiden tilalle.

nowaysis kirjoitti:P. Terroria.

No sehän onkin tosi turvallista kun pidetään lapsi väkisin sylissä kiinni että saadaan tungettua sille väkivalloin vaatteet päälle. Ehkä kannattais kokeilla myös sitomista tai vaikka käsirautoja jos ei piltti meinaa tarhasta kotiin lähteä.

Riemumieli kirjoitti: Tarkoitin murskaamisella juuri tätä. Kun tehdään vaan alusta asti samalla tavalla, ei vedetä mutkia suoraksi eikä neuvotella, ei asiasta tarvitse tapella.

Niitä kutsutaan rutiineiksi, ei murskaamiseksi.

Se ei ole pelon luomista uhkailulla, joka johtaa toivottavaan toimintaan. Ero on siinä, että väkisinpukeminen on avointa, siinä tehdään kuten sanotaan:"Nyt sulle puetaan vaatteet päälle ja sitten mennään." Tuo uhkailu on kepulointia. Siksi sitä ei suositella.

nowaysis kirjoitti:Se ei ole pelon luomista uhkailulla, joka johtaa toivottavaan toimintaan.

Muah. Kyllä mä uskon että lapselle on paljon miellyttävämpi kokemus se, että sanotaan päiväkodin ovella että isi lähtee nyt kotiin leikkimään. Jääkö lillapilla tänne, vai tuleeko isin mukaan, kuin se että otetaan siitä rimpuilevasta ja kiljuvasta rääpäleestä kiinni ja tungetaan se väkisin niihin rytkyihin.


Meillä ei ole koskaan lähdetty päiväkotiin tai päiväkodista itkien tai väkisikin.

Mä en halua uhata yksin jättämisellä. Pelkään että saa jonkun hylkäämisfobian tms. Lelukiristys toimi hetken, mutta kun tuo on sellainen muutenkin, että on huolissaan tavaroistaan, ja niiden jakaminen on välillä vaikeaa, niin en tiedä viittinkö alkaa niillä pelata.

Kokeilen ehkä seuraavaksi lahjontaa ennen kuin meuhkaaminen alkaa, eli saa katsoa illalla jonkun videon jos pukeminen sujuu nätisti. Tätä ei silti voi joka päivä käyttää, hmmm. Sitten varmaan tungen mahdollisimman eleettömästi ne kuteet päälle niin kauan kuin alkaa sujua. Tai sit vien tämän manaajan vastaanotolle.

Valtataisteluahan tää selvästi on eikä varmaan olisi hyvä mennä siihen mukaan, mutta minkäs teet.

Masan viestistä tuli mieleen, kun jossain ajankäyttöhaastattelussa yllättävän suuri osa korkeastikoulutetuista työssäkäyvistä vanhemmista ilmoitti leikkivänsä, siis aktiivisesti leikkivänsä lapsensa kanssa arkisin 4 tuntia päivässä. Joka päivä. Ne on varmaan ne samat tyypit, jotka ostaa helvetisti alkoholia jota ei koskaan juoda.

Mä kuulun kans siihen porukkaan, joka pitää selkeitä rajoja ja aikuisen tekemiä päätöksiä lapsen kannalta turvallisimpina. Aina hämmästelen niitä perheitä, jossa alle kouluikäinen tekee päätökset koko perheen ruokavalintojen, vaatevalintojen, toimintatapojen ja melkein kaiken muunkin suhteen. Tietysti yhteistä neuvotteluvaraa voi olla sellaisissa päätöksissä, joihin lapsella on kapasiteettia osallistua.

masa kirjoitti: Muah. Kyllä mä uskon että lapselle on paljon miellyttävämpi kokemus se, että sanotaan päiväkodin ovella että isi lähtee nyt kotiin leikkimään. Jääkö lillapilla tänne, vai tuleeko isin mukaan, kuin se että otetaan siitä rimpuilevasta ja kiljuvasta rääpäleestä kiinni ja tungetaan se väkisin niihin rytkyihin.


Meillä ei ole koskaan lähdetty päiväkotiin tai päiväkodista itkien tai väkisikin.

Mitäs sitten, jos lillapilla ilmoittaa jäävänsä mieluummin päiväkotiin tätien kanssa leikkimään, tai tätien lähtiessä kotiin vaikka rohkeuden huumassaan yksin koko yöksi

Näitäkin on.

Kottarainen kirjoitti:Mä en halua uhata yksin jättämisellä. Pelkään että saa jonkun hylkäämisfobian tms.

Ei kyse ole mistään yksin jättämisestä, vaan siitä että piltti itse tehdä sen johdatellun päätöksen.

hammaspesulla: auttaako isi sua pesemään hampaat niin päästää nopeammin lukemaan puputupunaa vai jäätkö itse pesemään?
aamutoimissa: haalarit levitään lattialle ja sanotaa lillapillalle että osaatko laittaa ite. Yritys on kova ja jossain kohden sanotaan että auttaako isi niin keretään aamupalalle päiväkotiin vai haluatko jäädä ilman aamupalaa?
pihaleikkeihin meno: haluatko sä jäädä yksin sisälle kun muut menee pihalle laskemaan mäkeä?
hoplopisssa: mennäänkö kotiin tekemään jotain kivaa vai jäätkö mielummin tänne? lämmitetään vaikka sauna tai mennään kylpyyn

Koskaan ei olla myöskään pakotettu syömään lautastaan tyhjäksi jne. Syö minkä jaksaa ja haluaa. Jos ei syö, ei myöskään ole tarjolla muuta ruokaa kuin vasta seuraavana ruoka-aikana.

Minusta kaikenlainen pakottaminen vasten lapsen tahtoa on ihan älytöntä pahan mielen ja stressin rakentamista itselle. Kyllä aikuisen pitää osata johdatella lapsi oikeaan ratkaisuun puhumalla. Tuskin yksikään kotimainen muksu on myös nälkään kuollut, joten syömispakottaminenkin on ihan turhaa.

nowaysis kirjoitti: Mitäs sitten, jos lillapilla ilmoittaa jäävänsä mieluummin päiväkotiin tätien kanssa leikkimään, tai tätien lähtiessä kotiin vaikka rohkeuden huumassaan yksin koko yöksi

Näitäkin on.

Siten keksitään jotain muuta. Isi menee sitten nukkumaan lillapillan sänkyyn ja kuolaa yöllä sen unilelut ihan märäksi tai jotain. Jos lillapilla haluaa jäädä yksin päiväkotiin yöksi, niin kuka antaa sille unimaitoa ja lukee iltasadun?

Uhkailu yksin jättämisellä ollut jatkuvassa käytössä, toiminut.

Aika sööttiä tuo masan lässytys. Mulla ei ehkä riittäis hermot tuollaiseen.

Minusta on edelleen outoa tarjota vaihtoehtoja, joilla ei ole pohjaa, vai onko noilla? Jos lapsi aina valitsee aikuisen tahdon mukaisen vaihtoehdon, niin fine. Ongelma on siinä, että kaikki eivät valitse, ja mietin teoreettisesti että mitä silloin tuossa tilanteessa teet. Tai isomman lapsen kanssa, jonka oma tahto on jo eri luokkaa.

exsu kirjoitti: Aika sööttiä tuo masan lässytys. Mulla ei ehkä riittäis hermot tuollaiseen.

Se on iso osa isin ja isin prinsessan leikkiä. Me mennään monta kertaa päiväsä läpi kysymykset: kuka on isin prinsessa? Lillapilla! Kuka on isin possu? Lillapilla! jne jne.

Lapsille pitää lässyttää. Ei ne ymmärrä saksalaista sotilaskommunikaatiota.

nowaysis kirjoitti:Vaatteet väkisin päälle vaan, vaikka tekoreippaasti jutellen hups miten hienosti menikin takki päälle ja kohta ollaan ulkona. Tai siis mun mielipide ja käytännön kokemus on opettanut, että neuvottelemaan joutuu vähemmän, jos siihen ei anna vastapuolelle(pieni lapsi) mahdollisuutta. Siis tietyissä tilanteissa, kuten nyt puetaan, pestään hampaat ja mennään nukkumaan. Tavallaanhan tuo on juuri sitä valtataistelua, kumpi voittaa, lapsi vai vanhempi. Vanhemman voittaessa lapsen olo on taatusti turvallisempi.

Tätä meillä harrastettiin parhaana konstina. (Tosin oli niitäkin kertoja kun mammalla meni hermot, eikä silloin paljoa keskusteltu ainakaan miellyttävällä äänensävyllä.)

nowaysis kirjoitti:Minusta on edelleen outoa tarjota vaihtoehtoja, joilla ei ole pohjaa, vai onko noilla? Jos lapsi aina valitsee aikuisen tahdon mukaisen vaihtoehdon, niin fine. Ongelma on siinä, että kaikki eivät valitse, ja mietin teoreettisesti että mitä silloin tuossa tilanteessa teet. Tai isomman lapsen kanssa, jonka oma tahto on jo eri luokkaa.

Kyllä meillä naughty stepillä istutaan joten ei älyttäminen aina kaikkeen auta. Mut kaiken kaikkiaan molemmat lapset ovat saaneet päiväkodeistaan ihan kympin arvoista palautetta toiminnastaan, joten jotain kai me tehdään väkisinkin oikein.


Vimeksi tiistaina pojan nelivuotisneuvolassa neuvolatäti ja lääkäri kehuivat pojan maasta taivaaseen ja onnittelivat yltiöpäisesti onnistuneesta kasvatuksesta. Olivat saaneet palautten myös pojan päiväkodista. Minua lähinnä nolotti se ylenmääräinen hehkuttaminen ja kehuminen. Mut olihan se kiva kuulla sellaista.

masa kirjoitti:Se on iso osa isin ja isin prinsessan leikkiä. Me mennään monta kertaa päiväsä läpi kysymykset: kuka on isin prinsessa? Lillapilla! Kuka on isin possu? Lillapilla! jne jne.

Mä olen niin tavattoman sovinnainen, että jotenkin tuon Masan avatar-kuvan yhteydessä tekee melkein pahaa lukea tällaisia viestejä.

urpiainen kirjoitti:

masa kirjoitti:Se on iso osa isin ja isin prinsessan leikkiä. Me mennään monta kertaa päiväsä läpi kysymykset: kuka on isin prinsessa? Lillapilla! Kuka on isin possu? Lillapilla! jne jne.

Mä olen niin tavattoman sovinnainen, että jotenkin tuon Masan avatar-kuvan yhteydessä tekee melkein pahaa lukea tällaisia viestejä.

Nyt ei taas poreile mitä olet kertomassa.

Se taitaa olla vähän niinq maan tapa, että kehutaan ja ylistetään. Jokainen vanhempi haluaa kuulla(ja ajatella), miten hieno ja erinomaisen älykäs juuri hänen kasvattamansa lapsi on Mun isä oli mummon kertoman mukaan niin kiltti, että tulivat ihan pääkaupungista saakka häntä pienenä katsomaan!

masa kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

masa kirjoitti:Se on iso osa isin ja isin prinsessan leikkiä. Me mennään monta kertaa päiväsä läpi kysymykset: kuka on isin prinsessa? Lillapilla! Kuka on isin possu? Lillapilla! jne jne.

Mä olen niin tavattoman sovinnainen, että jotenkin tuon Masan avatar-kuvan yhteydessä tekee melkein pahaa lukea tällaisia viestejä.

Nyt ei taas poreile mitä olet kertomassa.

Avataresi HH ja sen prinsessat.

nowaysis kirjoitti: Se taitaa olla vähän niinq maan tapa, että kehutaan ja ylistetään. Jokainen vanhempi haluaa kuulla(ja ajatella), miten hieno ja erinomaisen älykäs juuri hänen kasvattamansa lapsi on Mun isä oli mummon kertoman mukaan niin kiltti, että tulivat ihan pääkaupungista saakka häntä pienenä katsomaan!

Näin se varmaan onkin. Mutta oli tuo huomattavasti mukavampi kokemus kuin se edellinen kerta jossa minut ajettiin huoneesta pois ja minua mitaili päästä varpaisiin sellainen Justiinan näköinen tantta, jonka eleistä ja ilmeistä pystyi lukemaan seikan: olet epäilty kaikenlaiseen lainvastaiseen toimintaan, sano sanakin niin polisi tulee ja vie.
Oon ihan varma että se riisutti pojan alasti ja katsoi näkyikö pahoinpitelyn jälkiä ja kyseli tietääkö poika mitä oraali on ja pyysikö isi sitä eilen.