Kitinä

Kyllä jotkut jaksaa. Joku voi olla 10 vuotta kotona ja nauttia siitä. Tehdä käsitöitä, pihatöitä ja muita kotosalla suoritettavia puuhasteluja lastenhoidon ja kodinpyörityksen lomassa, ja saada iltaisin omaa aikaa kaakattamalla naiskavereitten kans lenkkipolulla. Mitä sitä kukaan sanomaan mikä on toiselle kivaa ja mikä ei.

nowaysis kirjoitti:Kyllä jotkut jaksaa. Joku voi olla 10 vuotta kotona ja nauttia siitä. Tehdä käsitöitä, pihatöitä ja muita kotosalla suoritettavia puuhasteluja lastenhoidon ja kodinpyörityksen lomassa, ja saada iltaisin omaa aikaa kaakattamalla naiskavereitten kans lenkkipolulla. Mitä sitä kukaan sanomaan mikä on toiselle kivaa ja mikä ei.

Niin, eikös tuo ole juuri se tilanne jossa ukko saa lastenhoitovastuun kyllästyneen mutsin häivyttyä lenkille?

Tuo on juuri se skenaario johon en halua joutua.

^ Siis et halua hoitaa lapsia n. tunnin ajan iltaisin? Vai siis mitä et halua?

En halua joutua tilanteeseen jossa kotona lasten kanssa oleva on kyrpä otsassa iltapäivällä kotiuduttuani ja lykkää hoitovuoron minulle häipyäkseeen itse kaupoille tai tyttöjen kanssa juoruamaan.

^Niinno, vaikka muksut olis päivähoidossa, ni se ei välttis auta esim siihen tarpeeseen sosiaaliseen elämään. Kuitenkin suurin osa aikuisista ihmisistä päivät töissä, eli ei niitä ystäviä ennen neljää näe todennäköisesti kuitenkaan.

Öö, etkö masa siis ollenkaan hoida muksuja iltaisin, niinku never?

En mäkään innostu ajatuksesta, että mies juoksisi kaikki illat riennoissaan, mutta vaikka nyt pari menoa viikossa on ok jos ei kestä edes koko iltaa.

Kottarainen kirjoitti:Öö, etkö masa siis ollenkaan hoida muksuja iltaisin, niinku never?

En mäkään innostu ajatuksesta, että mies juoksisi kaikki illat riennoissaan, mutta vaikka nyt pari menoa viikossa on ok jos ei kestä edes koko iltaa.

Totta kai mä hoidan.

Rautalangasta. Jos kotona oleva ei nauti hommastaan, niin miksi ihmeessä yrittää väkisin. Lapset tarhaan, kotoa töihin, lapsenhoitaja paikalle jne.

Paksummasta rautalangasta. En halua että tilanne menee siihen, että kotona oleva hajoaa hommaansa ja puoliso joutuu ottamaan vastaan sen hajoamisen.

Nyt meni jakeluun.

Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

Melnais kirjoitti:Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

Muut kummit (tai siis epäviralliset) siis jumalattomia?

Riemumieli kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

Muut kummit (tai siis epäviralliset) siis jumalattomia?

Kirkollisveron maksamisella ja henkilökohtaisella suhteella mielikuvitusolentoon ei välttämättä ole yhteyttä kumpaankaan suuntaan.

Riemumieli kirjoitti:

Melnais kirjoitti:Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

Muut kummit (tai siis epäviralliset) siis jumalattomia?

Yksi kirkkoon kuuluva ja yksi kuulumaton. Kaukaisemmista sukulaisista tai tuttavista olisi tietty löytynyt kirkkoon kuuluvia, en vain välitä lapsen elämään paperilla liittää ihmisiä jotka eivät siinä todellisuudessa mukana ole. Koko kasteasia on seurausta parisuhdekompromissista. Mies halusi kastaa esikoisen ja siihen myönnyin kun en muuta jaksanut, nyt ei ole oikein perusteluita miksi pikkusiskoa ei kastettaisi. Pattitilanne, kirkko voittaa.

So Hard kirjoitti:Kirkollisveron maksamisella ja henkilökohtaisella suhteella mielikuvitusolentoon ei välttämättä ole yhteyttä kumpaankaan suuntaan.

Ei välttämättä, mutta ulkoisiin tekijöihin pitäydyttäessä näin juuri on. Jostain on lähdettävä liikkeelle.

Riemumieli kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Kirkollisveron maksamisella ja henkilökohtaisella suhteella mielikuvitusolentoon ei välttämättä ole yhteyttä kumpaankaan suuntaan.

Ei välttämättä, mutta ulkoisiin tekijöihin pitäydyttäessä näin juuri on. Jostain on lähdettävä liikkeelle.

Puhuit jumalattomista, et seurakunnan jäsenistä. Aivan eri asia.

Ylistyslaulu Manducalle! Ekan kanssa koitin kantoliinaa ja ei ole sellainen pitkä rätti minua varten. Myöhemmin käytössä oli rintareppu josta paikallisen MLL:n tapahtumassa sain noottia että tulee lapselle lonkkavika ja selkä menee kieroon, ei opi kävelemään ja varmasti vaikuttaa älyynkin. Olisin ko. reppua käyttänyt silti nytkin mutta tämä on parempi ihan vastasyntyneelle. Ihan sujuvasti onnistuin syömään, täyttämään astianpesukoneen ja nyt nettailemaan lapsi repussa, mieletön vapaus verrattuna pallon päällä pomppimiseen muksu toisella olalla.

^ Onnittelut lienee paikallaan?

Melnais kirjoitti:Ylistyslaulu Manducalle! Ekan kanssa koitin kantoliinaa ja ei ole sellainen pitkä rätti minua varten. Myöhemmin käytössä oli rintareppu josta paikallisen MLL:n tapahtumassa sain noottia että tulee lapselle lonkkavika ja selkä menee kieroon, ei opi kävelemään ja varmasti vaikuttaa älyynkin. Olisin ko. reppua käyttänyt silti nytkin mutta tämä on parempi ihan vastasyntyneelle. Ihan sujuvasti onnistuin syömään, täyttämään astianpesukoneen ja nyt nettailemaan lapsi repussa, mieletön vapaus verrattuna pallon päällä pomppimiseen muksu toisella olalla.

Siis eihän suuseksistä pitänyt tulla raskaaksi?

Just kun ehdin täällä jossain mainostaa ettei meillä ole mitään rangaistuksia käytössä 3-vuotiaalle, koska niitä ei ole tarvittu, niin tyyppi pistää ranttaliksi. Pari viikkoa varsinkin pukeminen on ollut täyttä tuskaa. Tekee kaikkea muuta, juoksee karkuun, ei ole kuulevinaan. Sitten kun pukee lapsen puolesta niin riehuu, potkii ja huutaa kuin syötävä. Kokeiltu on huutamista, kiristystä lelujen jäähytyksellä ja viimeksi vaan puin vaatteet rääkyvälle ja potkivalle raivottarelle väkisin.

Tää alkoi kun mummi hoiti taannoin pari viikkoa putkeen päivisin ja olivat tehneet lähtöä 3 tuntia. Nyt on ilmeisesti metsittynyt ja muutenkin pukannut kunnon uhmaikä. Onpa hienoa.

Edit: Onneksi menee pian päiväkotiin. Mummi ei ole mikään varsinainen rajojen ja johdonmukaisuuden airut, joten mennee pahemmaksi vaan kunnes kaikki ovat samassa linjassa.

Kottarainen kirjoitti: Kokeiltu on huutamista, kiristystä lelujen jäähytyksellä ja viimeksi vaan puin vaatteet rääkyvälle ja potkivalle raivottarelle väkisin.
Tää alkoi kun mummi hoiti taannoin pari viikkoa putkeen päivisin ja olivat tehneet lähtöä 3 tuntia. Nyt on ilmeisesti metsittynyt ja muutenkin pukannut kunnon uhmaikä. Onpa hienoa.
Edit: Onneksi menee pian päiväkotiin. Mummi ei ole mikään varsinainen rajojen ja johdonmukaisuuden airut, joten mennee pahemmaksi vaan kunnes kaikki ovat samassa linjassa.

Opettaminen aloitetaan heti alussa, 3-vuotiaalta väärien oppien vaihtaminen kestää kauaaaaaaaaan. Päiväkodista tulee todennäköisesti palautetta harva se päivä, koska herranterttu tekee toisin kuin muut, koska kotona on aina saanut tehdä mitä vain ilman seuraamuksia.

Tätä pukemisongelmaa tai muutakaan ongelmaa ei ole ollut silloin heti alussa, niin mitä olisi voinut opettaa. Kuten sanottu, alkoi joitakin viikkoja sitten. Tähän asti on ollut varmaan poikkeuksellisen sopuisa lapsi.

Kottarainen kirjoitti:Tätä pukemisongelmaa tai muutakaan ongelmaa ei ole ollut silloin heti alussa, niin mitä olisi voinut opettaa. Kuten sanottu, alkoi joitakin viikkoja sitten. Tähän asti on ollut varmaan poikkeuksellisen sopuisa lapsi.

Kyllä nyt varmaan jotain merkkejä on ollut? Uhma on niin kuin kapinahenki, se on murskattava heti kättelyssä, muuten menee vaikeaksi.

Riemumieli kirjoitti: Uhma on niin kuin kapinahenki, se on murskattava heti kättelyssä, muuten menee vaikeaksi.

Näin on. Jos ei lapsi mene nurkkaan seisomaan kun isi tulee kotiin, on kasvatus mennyt ihan pieleen.

Riemis: Et varmaan ole tosissasi, mutta siltä varalta että olet, niin kysyn miten se uhma sitten tulisi sinusta murskata?

Mitään arkitoimia haittaavaa, ohjaamista kummempaa vaativaa uhmaa ei ole aiemmin ollut.

Pitänee paikkansa se Elpan taannoinen kommentti, että 2-vuotias vasta kasvattelee sarvia siinä missä 3-vuotias on itse piru.

Kottarainen kirjoitti: Pitänee paikkansa se Elpan taannoinen kommentti, että 2-vuotias vasta kasvattelee sarvia siinä missä 3-vuotias on itse piru.

Ei välttämättä. Meillä on nyt 2 vuotiaalla uhmaikä, kun taas 4 vuotiaalla ei ollut sellaista juuri ollenkaan.

Mutta siis, miten muut ootte tämmöisiä pikkudemoneita käsitelleet? Onko parempi uhkailla ja kiristää ja viedä leluja takavarikkoon, karjua vaiko vaan ängetä ne vaatteet väkisin päälle ja leikkiä ettei huomaa koko hepulia?

Toki positiivista palautetta yritetään antaa aina kun siihen on aihetta.

Muita keinoja?