Stadinarska kirjoitti:Stadin poika oli katsomassa Boratin.
Apua, mä en oikein tykännyt...olenko huumoriton?
Miten tiesin tämän sinusta?? Tiesin, tiesin, tiesin!!!
Ihmiset jotka koko ajan kailottavat olevansa leppoisia ja huumorintajuisia ovat yleensä kaikkea muuta.
Suvinen mussukkani! Kyllä minä oikeasti olen leppoisa ja hyvin huumorintajuinen. Varmasti varmasti varmasti!
Suvinen, älä sano että mä kailotan. Kuinka voisin osoittaa sulle että olen leppoisa ja mukava.
keikku sanoi jotenkin oikein että se huumori oli jotenkin sellaista liian osoittelevaa, mutta mä en oikein tykännyt siksikin että mulla oli selvästi liikaa odotuksia? Tottakai siinä oli naurattavia kohtauskia, mutta mä yllätyin siitä kun ei täysin purrut.
Suvimussu, en kailota! En en en, Nyt saat kyllä kolme pusua!
Keikaus kirjoitti:
Joo, voit laskea mutkin tuohon mukaan. Vaikka nauroinkin välillä hallitsemattomasti leffan aikana. Yllätin itseni tajuamalla, että en sytykään (muiden kuin omasta ja parhaan ystävättäreni) pissakakkahuumorista. Boratin huumori oli niiiiin yksinkertaista.
Jotakin sellaista siinä oli...Oot oikeassa Keikku. Mullahan on kirjojen lukeminenkin siksi "vaikeaa" kun useasti ajattelen että olisin tuon kohdan tehnyt toisin ja itse tekisin paremmin ja voih voih...
En nyt tarkoita kehua. Sitä ajattelee vaan niin miten itse näkisi asian herkullisemmin...
Vaikka pidän hattaranpehmeistä romanttisista komedioista siinä missä kuka tahansa muukin sovinistimulkku, liika on liikaa. Tässä holiday-feel-good-leffassa on niin paljon puhdistettua sokeria, että viidentoista minuutin kohdalla iski äkillinen Cornholio-hyperaktiivisuuskohtaus
Hieman rauhoittuani kykenin pureskelemaan rainan loppuun. Englantilainen tai ranskalainen asiastaan innostunut tekijätiimi olisi saanut tästä ihan kelpo filkan, mutta niin onnistuneesti oli kaikki käsiksen mahdollisuudet jätetty käyttämättä ja kulmat sekä särmät viilattu pois että oikein ihmetellä täytyy. Lopputulos oli pitkästyttävä, tyhjää täynnä oleva parituntinen. Sama aika kannattaa käyttää kossupullon juontiin. Aivosoluja kuolee yhtä paljon. Ainoat valopilkut olivat ihana Kate Winslet, sekä aina tyylikäs wanha hra Eli Wallach.
Omituisen luuseriperheen roadtrip lapsimissikilpailuihin. Matkalla jokaisen unelmat murskaantuvat vuorollaan, mutta silti lopussa keskinäiset ristiriidat unohtuvat ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen jokainen löytää elämästään jotain positiivista. Musiikkivideoita mm. Smashing Pumpkinsille ja GnR:lle tehtailleet Jonathan Dayton ja Valerie Farris kätilöivät elokuva-esikoisensa kitinöittä kankaalle. Liiat kuvalliset kikkailut on onneksi unohdettu ja näyttelijöiden [mm. Greg Kinnear, Toni Collette] annetaan ihan oikeasti näytellä.
Schwartziciccare ja Birgitte Nielsen kisaavat leffassa pahisten pieksemisessä sekä toisiaan vastaan miekoin. Tylsä juoni ja melkein kaikki muukin, ainoastaan päähenkilöiden asetelma juonta varten toimii. Arskaakin näkee aivan liian vähän.
1/2
Viimeksi muokannut Vihtahousu, 30.12.2006 16:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Stadinarska kirjoitti:Stadin poika oli katsomassa Boratin.
Apua, mä en oikein tykännyt...olenko huumoriton?
Miten tiesin tämän sinusta?? Tiesin, tiesin, tiesin!!! Ihmiset jotka koko ajan kailottavat olevansa leppoisia ja huumorintajuisia ovat yleensä kaikkea muuta.
Koska olen SA:n ilkeä velipuoli, voin paljastaa etten minäkään Boratista niiiin hirveästi tykännyt, tai siis ainakaan se ei ollut niin ratkiriemukas mitä kehuista luulin. Kyllä joissakin kohti silti hörähdin, mutta ei kyseessä ollut mikään Vuoden Tapaus kuten joistakin kommenteista kuvittelin, enkä tunne erityistä tarvetta nähdä sitä uudestaan (=varma hyvän elokuvan merkki). Oikeastaan aika väsyneitä juttuja pääasiassa, ja muutenkin koko leffasta tuli aika paljon mieleen Jackass-elokuvat. Niissäkin naurettiin sille että hyypiöt viuhahtelivat alasti ihmettelevien japanilaisten ohitse.
TV:stä vähän aikaa sitten tullut Ali G-elokuva alleviivasi myös täydellistä huumorintajuttomuuttani. Ali G TV-sarjasta olen pitänyt, mutta kyseinen elokuva oli pelkkä kokoelma alapäähuumorin käytetyimpiä kliseitä. Jos olisin yläasteella päättänyt tehdä kavereiden kanssa komedian, suunnilleen tuollainen siitä kai olisi tullut vitsiensä osalta. Sen puolesta teimme enemmän toimintaan perustuvan salainen agentti-lyhytelokuvan, jossa minä olin mm. nunchakua heilutteleva naamioitu hyypiö joka ammuttiin samantien (jälkeenpäin ajatellen tuohan kohtaus oli suora matkinta ekasta Kadonneen Aarteen Metsästäjistä, mutta kuolemaheittäytymiseni oli paljon parempi, annoin siihen kaikkeni vaikka ase ei edes lauennut ekalla yrityksellä).
Jostain syystä odotan mahdollisesti tulossa olevalta Brüno-leffalta enemmän, ainakin näkemäni Brüno-pätkät ovat aiheuttaneet enemmän (hermostunutta) naurua kuin mikään Borat-jutska.
Tulipa tämäkin katsottua nyt viimein, telkkarista. Kovin kehuttu filmi, johon en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota, koska en pida Bill Murraysta kovinkaan, ja lisäksi juoni kuulosti kovin tyhjänpäiväiseltä.
Mutta elokuva osoittautuikin Aivan Ihanaksi. Siis todella. En nyt näin tuoreeltaan osaa muuta kommentoida. Jäi hyvä mieli
( Eikä Murray edes yrittänyt olla typerän hauska, mistä täydet pisteet sile! Kiitos! )
Jeah, mulla on tuo videolla.
Tänä yönä tulisi Summer of Sam. Kuka on nähnyt, kannattaako katsoa?
Miehen kanssa kömmittiin kolmen aikaan yöllä levottomien juttujen saattelemana ylös ja pitihän sitä palkita itsemme huonolla elokuvalla.
Luvassa oli naurukohtauksia aiheuttavia onlinereita. Iso Arska on aina iso Arska Antaisin puolikkaan tähden.
Siis tämähän oli aivan loistava. Todellakin erilainen sarjamurhaajaelokuva. Ajoittain vähän sekopäinenkin, mutta se teki elokuvasta vaan vielä paremman. Kyllä Spike Lee vaan osaa. Adrien Brody teki mainion roolisuorituksen.
Mä tykkään äijäleffoista, mafialeffoista ja sotaleffoista. Tämä Scorsesen raina on tyylikäs, aika verinen ja väkivaltainen - Scorsesen tyyliin väkivalta on kuitenkin graafista ja perusteltua.
Haistakaa vittu kaikki dvc:n trendi-dissaajat, musta tuo oli ihan viihdyttävä, joskin ehkä vähän liian pitkä. Anna ei tykännyt kun siinä puhuttiin pahaa paavista.
Vähän tiivistetympänä ja muutama epäloogisuus karsittuna neljä, nyt kolme pinnaa viidestä.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
..kun se juoni nyt vaan ei ollut musta kauhean älykkäästi kokoon kyhätty. Oli semmosia jeesuksenmentäviä aukkoja siellä sun täällä. Pituutta oli kanssa ihan liikaa. Tom Hunksin pää tuntui loppua kohden paisuvan.
Maailma on menossa päin prinkkalaa. Jostain selittämättömästä syystä kaikki naiset ovat hedelmättömiä, eikä uusia vauvoja ole syntynyt 18 vuoteen. Puoli maailmaa on taantunut anarkiaan ja kaaokseen. Britannia on suljettu maa jonne laittomasti pyrkiviä kohdellaan tehokkuudella, josta Adolf-vainaan SS olisi ollut ylpeä. Päähenkilö Theo joutuu entisen heilansa kautta vastarintaliikkeen touhuun, ja eikös perhana yhdellä sen jäsenellä ole pulla uunissa.
Mykistävä raina.
Näitä "maailma menee päin vittua" -filkkoja on nähty, mutta tällä kertaa uhkakuva on oikeasti musertava. Tarinan piilotekstissä ohjaaja ottaa kantaa pakolaispolitiikkaan. Clive Owen on sopivan madmax antisankari, Julianne Moore edellisen tyttis menneisyydestä. Michael Caine hykerryttävä pilvenkasvattaja-hippi. Muu casting oudompaa. Paikoitellen erittäin vaikuttavasti esillelaitettu ja kuvattu [katsoin suu auki vankilakaupungin katutaistelujaksoa, varmaan lähemmäs 10 minsaa eikä ensimmäistäkään leikkausta] raina, tulevaisuuden keksinnöt eivät varasta huomiota, vaan näkyvät pikkujutuissa siinä sivussa.
Se oli vain... ajan kysymys. Pitihän se kuudes Rocky-leffa tehdä, ennen kuin sankari on taantunut geriatrikoksi vanhainkodissa.
Kaikki tutut ainekset ovat mukana, alussa pedataan sankarin tielle kaikenlaisia vaikeuksia kotiasioissa. Treenijakso tehdään inspirovan musiikin elähdyttämässä montaasijaksossa, jonka lopuksi juostaan joko vuorenhuipulle tai portaita ylös pomppimaan ja karjumaan. Kehään astellaan ehdottomasti ei-ennakkosuosikkina nuorempaa karjua vastaan.
Lopputulos ei ole niin vaivaannuttava, kuin voisi kuvitella. Syltty on melkein 60 vuodestaan huolimatta tiukemmassa kunnossa kuin moni kaksikymppinen. Itse matsi näytetään ikään kuin HBO;lta ja fiilis onkin aito, mc:nä heiluvaa Michael "Lets Get Ready To Rumble" Bufferia myöten Mike Tysonkin vilahtaa irvistelemässä ringsidellä, Don Kingiä jäi kuitenkin "kaipaamaan" Nyrkkeilyn kanssa tällä vuoronperään-mouhijärveläisiä-yläkoukkuja -huitomisella ole mitään tekemistä.
Tämä menee imppaukseen. Skifitrilleri, Julianne Moore included ei voi olla huono asia.
En kyllä näe miten Moore parantaisi sitä leffaa näyttelysuorituksillaan, mutta yleisesti ottaen mukiinmenevää shittiä on näytellyt.
Scifistinä täytyy tuo leffa impata kans jossain välissä.
Tämä ei ole enää ihan uusi pätkä, mutta vasta nyt sattui näppeihin. Persoonallinen, film noir-vaikutteilla ladattu kostotarina, jossa dialogi rätisee konekiväärin nopeudella [vähän kuin David Mamet kokkelipöllyssä] ja katsojaa juksataan koko ajan. Osissa kelpo miehi- ja naisitus. Josh Hartnett on ensimmäistä kertaa elämässään ei-vaivaannuttava, Bruce Willisin palkkatappajatulkinta on tavallista minimalistisempi [kahden ilmeen sijasta yksi] ja Lucy Liun kanssa tekisi mieli heti hypätä sänkyyn. Pahoina crimelordeina yrmistelevät mm. Morgan Freeman ja etenkin vakuuttava Ben Kingsley.
Erittäin lupaavan alun jälkeen tempo unohtuu laiskottelemaan, kunnes loppupaukuttelun yhteydessä ohjaaja tuntuu huomaavan "hei vittu, nyt unohdettiin katsojat" ja selittää niin alleviivaten koko tarinan että naapurin viisivuotias vesipääpoikakin pitkästyy. Siitä huolimatta rikoselokuvien ystävälle suositeltava pätkä.
Kohtuullisen näppärä kauhistelu. Ylättävää, että amerikkalainen 2000-luvun kauhuleffa aikaansaa välillä sellaisia inhonväreitä, että syöminenkin pitää keskeyttää hetkeksi. Kauhun ja mustan komedian liitto ei tässäkään tapauksessa kuitenkaan toiminut täysin, vaan viimeinen puolituntinen lässähti pahasti ihan hauskasta loppuvitsistä huolimatta. Leffa sisälsi paljon suoria viittauksia ja lainauksia, jotka toimivat yllättävän hyvin ja ärsyttämättä lukuunottamatta Night of the Living Dead-hetkeä loppupuolella.
Black Dahlia : ei kannata katsoa, elokuva on todellinen pettymys Brian de Palmalta. Ei vakuuta, koska on farssinomainen film noir-epätyylitelmä.
Pan´s Labyrinth: odotin enemmän kun leffaa niin mainostettiin hyvänä. Meksikolainen Toro ohjannut ihan elävästi mutta tarina liian simppeli. Ei tyydyttänyt mystiikan nälkää. Keijut kyllä ovelasti tehtyjä, niistä pisteitä.
edit: selvennys.
Viimeksi muokannut HellBell, 04.01.2007 15:55. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
1/2
Antaisin puolikkaan tähden.
Nyrkkeilyn kanssa tällä vuoronperään-mouhijärveläisiä-yläkoukkuja -huitomisella ole mitään tekemistä.
