Kitinä

Haemaeraemies kirjoitti: Jos parisuhde on vakaalla pohjalla, ihmiset oikeasti rakastaa ja luottaa toisiinsa, en näe että fyysinen aktiviteetti jonkun tyypin kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin, on oikea riski oikeasti toimivalle parisuhteelle. Kyllä, tämän toimiminen vaatii syvää keskuteluyhteyttä ja vilpitöntä luottamusta, mitä ei varmasti kaikki voi, tai halua edes saavuttaa.

Jollain kierolla tavalla tässä on järkeä.
En tiedä kykenisinkö itse elämään niin mutta luettuna kuulostaa hyvin simppeliltä ja toteuttamiskelpoiselta.

Cityssä oli muuten aiheesta mielestäni aika osuva kirjoitus:

http://www.city.fi/blogit/7/seksin+harr ... tta/125453

Pari poimintaa:

"Parinvaihto ei pelasta huonoja parisuhteita, vaan vahvistaa ja virkistää joitakin toimivia ja luottamusta painottavia suhteita. "

"Usein ennen parinvaihtoa mieleen juolahtaa sellaisia kysymyksiä kuten, mitä jos kumppanini ihastuu toiseen partneriin minua enemmän? Mitä minun kuuluisi pukea päälle? Olenko tarpeeksi kaunis kenellekään muulle kuin kumppanilleni? Aika pian naiset huomaavat, että ulkonäöllä ei ole niin paljon väliä, vaan itsevarmuus on avain seksikkyyteen."

"Ensimmäisen parinvaihtokokemuksen jälkeen pariskunnan mies alkaa nähdä vaimonsa aivan uudessa valossa ja paljon seksikkäämpänä kuin aikaisemmin."

EDIT: Eihän tämä ihan vastaa Hämiksen elämäntilannetta, mutta liippaa aika läheltä.

Mulle parinvaihto olisi paljon pienempi pala purtavaksi kuin tuo polygamia vai mikäs toi nyt on.

En osaa edelleenkään oikein sanoa mistä tässä on kyse mun kohdalla. Voisi ehkä olla se etten haluaisi epäselvyyttä tai tulkinnan mahdollisuutta siihen kuka on nro 1 Ihanan omahyväistä!

Ruumiinnesteiden vaihtaminen ei varmaan olis merkittävän hankalaa, mutta kaikki muu elämän jakaminen ja sen hallussa pitäminen on jo toinen luku. Tuntuu, että tää mun suppea piiri on mulle aivan riittävä ilman että tän kylkeen rakennellaan minkään tason sitoutumista vaativaa suhdetta. Puhumattakaan siitä, että muistais raportoida asiat ja menot useamman tahon kanssa, yrittään sopia niistä, tai että siihen riittäis aika tai energia. Mutta sehän ei ole Hämikseltä mitään pois. Kun kerran Hämiksellä toimii, niin sehän on vaan hyvä homma.

^Joo varmaan toi yks iso osa ongelmaa. Mäkin valikoin tarkkaan lähipiirini eikä se ainakaan tulisi kuuloonkaan että joku juoksentelisi mun kotonani. Oon jossain määrin tarkka siitä ketkä edes kyläilevät, saati makaavat sängyssäni tai yöpyvät.

Toi kuppaosiokaan ei oo ihan ongelmaton. Kortsu ei suojaa 100% kaikelta, otetaan nyt vaikka satiaiset, nuo lemmen pikku tiaiset.

Liian mutkikasta siis kaikkiaan.

Diddleyn kanssa samoilla linjoilla, hyvä Hämikselle että toimii. Mietin pitkään miksei minulle sopisi ja ensimmäisenä, ei välttämättä ainoana tai edes sinä syvimpänä syynä, mieleen tuli arjen viettäminen useamman kanssa. Varsinkin lapsiin liittyy paljon rutiineja, osa tylsiä ja erittäin pakollisia mutta tarpeellisia kasvattamisen kannalta. Miten pysyisin mielenkiintoisena monelle kumppanille kun olisi pakko priorisoida lapsen nukkumaanmenoaikoja tai ruokavaliota sen sijaan että puuhaisin jotain uutta ja mielenkiintoista? Eli jotenkin epäilisin jääväni jalkoihin useamman hengen suhteessa jos samaan aikaan tilanteessa olisi lapsia enkä voisi (haluaisi) kaikkea huomiotani antaa ensisijaisesti toisille. Myös ilman lapsikorttia sama asia mietityttää, miten paljon minulla olisi tarjota ensihuuman jälkeen usealle ihmiselle, tuskin eliniäksi ainakaan. Mutta ehkä lähestymistapani on väärä, lyhyemmällä tähtäimellä voisi toimia vallan hyvin ja kun uutuudenviehätys on kulutettu loppuun, voi vaihtaa. Tämä ei siis mitenkään Hämiksen suhdetta moittien sanottuna, minusta on oikeasti hienoa että on löytynyt ratkaisu jossa moni on onnellinen.

Haemaeraemies kirjoitti:Myöhemmin neitini kun tuli takaisin kotia, olin kylpytakissa, ja siitä seurasi seuraavaa keskustelu: "Ai, pääsit jo A:n kanssa vaatteistasi.. Pääsittekö panemaan jo ?" "Ööh, ei? Kävin ihan yksin suihkussa.." "Ai no höh"...

Tältä siis tuntuu syödä ja säästää kakkua samaan aikaan.

Vaikka olisi avoin suhde niin en silti välttis viitsis keskustella kumpparin kanssa sen panemisista. Huomaan taas olevani ahdasmielinen.

Mutta oon mä aika paljon avartunut tässä viime vuosien aikana. Ehkä 60-vuotiaaksi mennessä pääsen tuolle tasolle.

Suvinen kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:Vaikka olisi avoin suhde niin en silti välttis viitsis keskustella kumpparin kanssa sen panemisista. Huomaan taas olevani ahdasmielinen.

Luultavasti kyse on kuitenkin jostain fetissin muodosta. Joitakin kiihottaa ajatus omasta kumpparista muiden kanssa, luonnollisesti silloin haluaa kuulla yksityiskohtia.

En mie halua tietää tarkkoja yksityiskohtia, mutta haluan tietää jos/kun vieraaseen sänkyyn päätyy. Miksi näin?

Kun tietää, ei tarvi kuvitella tai keksiä. Noin toimii aika pitkälle kaikki asiat meidän suhteessa.

Olen päättänyt lopettaa viinasta stressaamisen.

Viimeisen parin kk aikana olen käyttänyt alkoa tasolla "normal" - "normal+". Reippaammankaan kurlausillan (niitä ei ole montaa ollut) jälkeen ei ole ollut mitään asemetallia-suuhun -fiiliksiä, kuten vanhoina pahoina aikoina. Yleisen mielialan parantuessa nämä ovat jääneet pois.

Brenkku yksin siis ei ollut the syyllinen tuohon depikseen, vaikka psyko yritti kuinka vääntää niin (kyllä sillä kuitenkin vaikutusta oli). Vaikuttavia faktoreita oli monta - menneen painolasti, paska duuni, epätyydyttävä ihmissuhde, olematon sosiaalinen elämä perheen ulkopuolella, liiallinen dokaaminen, addiktiivisuuteen ja ylilyönteihin taipuvainen luonne. Näistä on saatu "eliminoitua" ainakin nuo menneet lastit, ihmissuhdehuolet ja yletön ryypiskely - ja kas kummaa, olo on alkanut helpottaa. (Varmasti lääkityksellä on ollut vaikutusta, vaikka välillä olen tätä epäillyt. Sen vaikutuksen kun huomaa lähinnä siitä, että sitä ei huomaa.) Duunille ei juuri mitään voi mutta onneksi sosiaaliset kuviot hieman piristyvät ajokauden lähestyessä.

Yritän opetella kohtuutta ja sanomaan välillä "EI!" osalle päähänpistoista. Eiköhän tämä tästä. Tänään ainakin näin.

^Kiva kuulla.

Taitaa tämä elämäntyylini jonkunverran nakertaa päätä.

Bluntly kirjoitti:Taitaa tämä elämäntyylini jonkunverran nakertaa päätä.

Tunnistin itselläni jossakin kohtaa elämääni alkavaa Bluntlisimia. Voisi ja varmaankin pitäisi tehdä jotakin parannuksia, mutta ei ole energiaa. Voisiko tätä tylsempi jopa alakuloisuudeksi hieman sohvadiagnosoida.

Jotenkin tuntuisi, että tekisit alkuun vaikka puolivuotissuunnitelman ja toteuttaisit sitä kohta kohdalta. Osta auto, saahan sen myytyä jos menee ketuiksi. Tee jotakin muuta uutta, mene kylpylään uimaan, ihan mitä hyvänsä.

KKK kirjoitti:Olen päättänyt lopettaa viinasta stressaamisen.

Viimeisen parin kk aikana olen käyttänyt alkoa tasolla "normal" - "normal+". Reippaammankaan kurlausillan (niitä ei ole montaa ollut) jälkeen ei ole ollut mitään asemetallia-suuhun -fiiliksiä, kuten vanhoina pahoina aikoina. Yleisen mielialan parantuessa nämä ovat jääneet pois.
Tänään ainakin näin.

Ihan nyt uteliaisuuttaan kysyn silti, että mitä niin hienoa viina tuo sun elämään että sitä kannattaa pitää kuviossa mukana tommosella normal+ määrällä vaikka oot moneen kertaan täällä sanonut että sä et oikein handlaa sellasta kohtuukäyttöä? Niinkö konkreettisesti, ihanko oikeasti koet sen parantavan sun elämänlaatua? Millä tapaa? Jos se sen tekee, niin ei siinä mitään, good for you, mulle ei vaan nyt yhtään aukea ne minkäänasteisen juopottelun hyvät puolet sun elämäntilanteessa. Tai missään elämäntilanteessa ite asiassa.

^ Ihan hyvä kysymys. Pohdin tätäkin aika ajoin.

- tapa jo n. 30 vuoden ajan
- koen tarvitsevani välillä rentoutumista ja "lomaa tästä todellisuudesta". Liikunta toki yksi rentoutumiskeino, mutta ei sekään aina piisaa. Kun on tarpeeksi pitkään kiltti isukki joka popsii vihanneksensa ja käy aikaisin nukkumaan, niin alkaahan se ylihyveellinen elämä vituttaa ja vanha sarvipää supatella korvaan. Aikaisemmin supattelu johti päivän, parin rai-rai -reissuihin kaikilla kyseenalaisilla mausteilla, mutta nykyään kotona pöhinä riittää hyvin.
- kulinaristis-hedonistiset syyt. Hyvä viski tai oikea punaviini maistuvat oikeasti pirun hyvälle - ruoan kanssa ja ilmankin.
- haluan pikkuporvarillisen arjen vastapainoksi tehdä edes joskus jotain tyhmää, epäterveellistä (ja vaarallista). Kesäisin moottoripyörällä päästäminen täyttää nämä vaatimukset aika hyvin, aikaisemmin luolasukeltaminen. Talvisin ei ole pärinää tarjolla ja ennen niin rakas dyykkaaminen oli pakko lopettaa.

Summa summarum - kyllä tätä arkea aikansa kestää mutta välillä pitää vittu räväyttää. Edes vähän. Jotain. Onko tämä nyt sitten sitä tyypin II bipoa, jota shrinkki mulle kovasti diagnoosiksi tarjoaa, en tiedä. Aika hyvin tunnen kyllä kuvatut oireet omikseni.

Jos nyt lähdetään olettamasta että kakkosbipo on sedän päässä kesät talvet ja sitä pidetään jatkossa kemiallisesti kurissa - sitä hypomaanista minää tulee kyllä vielä ikävä. H-tunnetta on vaikea kuvailla sellaiselle joka sitä ei ole kokenut - mutta paremmin se kolisee kuin mikään päihde. Puhdasta energiaa, lähes ääretöntä hyvää oloa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Säpinää ja rentoutta samaan aikaan. Ajatus kulkee shinkansenin vauhtia ja kieli pysyy nippa nappa perässä. Essoa, spiidiä, punaviiniä, testosteronia ja Batteryä samaan aikaan. Eikä näitä kemikaaleja mixaamalla pääsisi kuitenkaan samaan lopputulokseen.

Yritin taannoin funtsailla, miten tota bipoa kuvaisi maallikolle. Kuvittele autoa jossa on polttoaineen ruiskutus vähän pielessä ja vakionopeuden säädin rikki painamassa moottoritiellä. Auto on ajokunnossa ja kone käy koko ajan, mutta välillä kiihdytellään vähän liikaa ja välillä körötellään turhan hitaasti. Ainakin itseä vituttaa liikenteessä tyypit, jotka motarilla painaa ensin putki punaisena oikeelta ohi ja vartin päästä tulevat perse edellä vastaan

KKK kirjoitti: Summa summarum - kyllä tätä arkea aikansa kestää mutta välillä pitää vittu räväyttää. Edes vähän. Jotain. Onko tämä nyt sitten sitä tyypin II bipoa, jota shrinkki mulle kovasti diagnoosiksi tarjoaa, en tiedä. Aika hyvin tunnen kyllä kuvatut oireet omikseni.

Tajuan pointin... Jotenkin vaan tuo viinalla räväyttäminen tuntuu aika... Laimealta. Ja varmaan noin tauon jälkeen taas toimii, mutta meinaatko että noin pitemmällä tähtäimellä pullo punkkua toimii räväyttimenä? Musta tuntuu että siihen räväyttämiseen ja irtautumiseen tarvii ennenpitkää taas kännin ja sen kerrannaisvaikutukset taas on sen luokan schaissea että liekö on vaivan väärti? Mutta itse tiedät varmasti omalta kohdalta paremmin, jotenkin vaan tuntuis että tohon on niin paljon parempia ja toimivampia keinoja jotka ei jälkikäteenkään vituta henkisesti tai fyysisesti.

KKK kirjoitti:H-tunnetta on vaikea kuvailla sellaiselle joka sitä ei ole kokenut - mutta paremmin se kolisee kuin mikään päihde. Puhdasta energiaa, lähes ääretöntä hyvää oloa.

I get this Mä oon maanisdepressiivinen ilman sitä depressiota, lähes jatkuva liekki päällä. Joku geenivirhe varmaan ja pahentunut potenssiin kymmenen tän urheiluhulluuden myötä. Siksi mä en sen hyvän fiiliksen pilaamista viinalla (saatikka millään muilla päihteillä) ymmärräkään. Ja harvoin se huono fiiliskään viinalla paranee. Eli ei koskaan.

Sä teet niinkuin sulle on parasta, halusin vaan kyseenalaistaa, en tajua noita alkoholinkäytön hyviä puolia ja jotenkin tuntuu että huonoja laitetaan tuossa taas tilaukseen.

En ole pitkään aikaan kommentoinut koska läppärin vaihdossa meni salasanakin mutta kun nuo Geoginan kommentit oli niin hyviä, kaivelin salasan esiin. Komppaan siis häntä. Tunnen myös hyvin viinan juonnin ja -juomattomuuden. Molempia olen harrastanut.

Yhdessä vaiheessa minullakin epäiltiin bi-polaarisuutta. Epäiltiin siksi, että oli vuosia mennyt niin hyvin. Suostuin jopa ottamaan lääkityksen mutta se oli virhe. Ne aineet sotkivat aivan täydellisesti ja tein kaikenlaista hölmöä. Parin viikon vieroittuminen oli helvetillinen.

Hauskimmat, mieliinpainuvimmat ja huimimmat hetkeni ja temppuni ovat kuitenkin tapahtuneet täysin selvin päin.
Rentoutua voi huvin ilman viinaakin kun on vain rohkeutta ja mieliuvitusta.

Olen varmaan ennenkin todernnut mutta todetaan taas, että koskaan ei ole harmittanut jos on jättänyt juomatta mutta useasti kyllä, että tuli ryypättyä.

Parasta on kun osaa pitää hauskaa sekä alkolla että ilman. Mua vähän harmittaa addiktiion ja ylilyönteihin taipuvaisten puolesta, koska parhaimmillaan päihteen käyttö tuo lisää sisältöä, ei vie.

So Hard kirjoitti:Parasta on kun osaa pitää hauskaa sekä alkolla että ilman. Mua vähän harmittaa addiktiion ja ylilyönteihin taipuvaisten puolesta, koska parhaimmillaan päihteen käyttö tuo lisää sisältöä, ei vie.

Tottakai juuri näin! Mutta mua vaan vähän tavallaan huolettaa KK:n puolesta, se kohtuukäyttö on tänne kertomansa perusteella aika haastavaa eikä alkolla läträämisestä menneessä ilmeisesti ole tullut mitään positiivisia fiilareita kuin korkeintaan hetkellisesti. Musta sitä sen käytön lopettamista ei kannata luovuttaa vaan siksi että tavasta on vaikea päästä irti. Eli vaikka nää mun kommentit on ehkä vähän kallellaan ärsyttävään nillittämiseen niin fiilis on sinne sun suuntaan KK.

Mulla hypoon liittyy kyllä epämääräisiä oloja kuten levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Samaan aikaan, kun menee lujaa, järki monesti lentää ulos ikkunasta ja saatan tehdä typeriä juttuja (mm. ottaa loparit töistä tai tehdä jotain muuta tosi impulsiivista, olla kuolematon ja rakastaa koko maailmaa jne.), mutta sitten toisaalta saatan saada aikaiseksi jotain järkevääkin esimerkiksi "paikkailla" masennuksen aikana tekemiäni (virheitä/mokia) tai tekemättä jättämisiäni.

Ystävän voinnista iso huoli. Tapahtunut nopsaan tahtiin enemmän kuin tänne viitsii kirjoittaa. Viinan kanssa lutrannut myös viime ajat, mutta hänet tuntien 15 vuoden ajalta en usko että yhtäkkiä vaan alkoi juopoksi, taustalla on muutakin. Tyypin 2 bipo tulee itselle mieleen mutta hoitava taho julkisella ei oikein tunnu selvittävän asiaa, vaan pistää kaiken vain viinan piikkiin eikä jostain kumman syystä suostu että alkaisi lamotrigiinin kokeeksi. Privaan varmaan sitten vaan. Itse en ystävää voi luonnollisestikaan alkaa lääkitä, harmi.

Poikkesin kaksoisveljeä katsomassa sairaalassa, sytostaatit alkoivat eilen. Huomenna ajattelin mennä tyttöjen kanssa heti aamulla. Oli kyl karu paikka. Eniten pysäytti vuotta vanhemman veljen huonekaverin kohtalo. Oli kuullut jouluna, että syöpänsä oli uusinut ja elinikäennuste 2kk. Ihan keltainen juippi. Heitti kuitenkin läppää normaalisti. Karua silti.

Jaksamista Yllelle ja Yllen perheelle! Ilmeisesti hoito tähtää kuitenkin pysyvään paranemiseen?

Joo, voimia ja jaksamisia Ylermille ja lähipiirille.

Kottarainen kirjoitti:Ilmeisesti hoito tähtää kuitenkin pysyvään paranemiseen?

Ei kai syöpäpotilaalla ikinä tähdätä pysyvään parenemiseen? Vaan lisävuosiin? Sillä ovatko ne lisävuodet 30 vai 3 on tietty merkitystä.