Kitinä

Casino Royale

En osaa oikein sanoa, oliko tämä paras Bond-leffa, koska sankarillisiin seikkailuihin Pallosalama ja Kultasormi verrattuna tämä oli hyvin erilainen ja From Russia with Love puolestaan on erinomainen sekin. Mutta tässä oli otettu tavoitteeksi ja tavoitettu Ian Flemingin henki, josta pidän enemmän, ja Bond itse on kiinnostavampi henkilö kuin yhdessäkään aiemmassa leffassaan. Ei niille, jotka tykkäävät enemmän Broccolin ja kumppaneiden versiosta, mutta mulle juu.

Blade Runner (Director's Cut)
1/2

Edellisestä katsomisesta oli vierähtänyt jostain syystä varmaankin 10 vuotta. En nyt täysin muista kuinka tämä teatteriversiosta poikkeaa, mutta imdb:n forumeja sen verran selailin, että se minuun eniten kolahtanut elementti on ilmeisesti jätetty teatteriversiosta kokonaan pois. Toisaalta olisin kaivannut Deckardin hahmolle hieman enemmän syvyyttä, jonka kaiketi taas teatteriversiossa oleva kertojanääni jossain määrin paikkaakin. Kuitenkin visuaalisesti ja tunnelmaltaan lähes täydellisen synkkä taideteos. Täytyy ostaa se kaikenkaikkiaan neljä erilaista versiota sisältävä boksi keväällä.

Pienenä yksityiskohtana olin huomaavinani detaljeja, jotka yhdistin Tähtien Sotaan. Saatan kuvitella omiani, mutta lieköhän nuo olisivat pieniä hatunnostoja Lucasin suuntaan, Tähtien Sodan menestys kun oli kaiketi suurin suurin syy siihen, että Scottin ohjaama Alien alunperin otettiin tuotantoon.

The Frighteners (Director's Cut)
1/2

Peter Jacksonin "suurin floppi" yllätti erittäin positiivisesti, odotin jotain paljon pahempaa. Michael J Fox esittää huijaria, joka ystäväkummitustensa avustuksella ansaitsee elantonsa jonkinlaisena meedioetsivänä ja pahojen henkien karkoittajana. Kunnes sitten itse viikatemies liitelee kylään.

Luulin tämän etukäteen olevan lähinnä lapsille suunnattu hauska kummitustarina, jota se puolet elokuvasta onkin. Mutta hassunhauskojen kummitusten toilailujen seassa välillä räjähtelee päitä ja ammuskellaan sairaalassa makaavia vanhuksia pumppuhaulikolla. Tämä aiheuttikin kieltämättä vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Kuuleman mukaan Jackson halusi filmille PG-13-ikärajoituksen, mutta koska se ei mennyt alunperinkään läpi, lisäili hän vielä lisää roisketta.

Jeffrey Combs vetää hullunhauskan roolin täysin mielipuolisena natsihahmona. Vaikkakin roolisuorituksesta tulee välillä enemmän mieleen Bruce Campbell ja Jim Carrey.

-deleted-

Marie Antoinette

Mainion "Lost In Translationin" jälkeen Sophie Coppola heittäytyy epookkielokuvan pariin. Cannesin kutsuvierasnäytöksissä pihallebuuattu kuvaus Ranskan viimeisen kuningattaren elämästä on hypeään parempi, muttei mikään merkkiteos. Ainakin allekirjoittaneen jätti kylmäksi siitä klassisesta syystä: päähenkilöistä ei välittänyt niin paljoa että heidän kohtaloihinsa olisi voinut eläytyä. Pari pojoa "tuoreesta, nuorekkaasta lähestymistavasta" paljon kaluttuun aiheeseen.

Tenacious D - Pick Of Destiny

Armottomana D-fanina odotin tätä teosta kuin kuuta nousevaa. 30 minuutin kohdalla oli pakko keskeyttää myötähäpeästä ähkien. Saatan antaa tälle vielä toisen tilaisuuden mutta pahalta näyttää. Juoni on kökkö, vitsit tylsänpuoleisia ja osa kierrätystavaraa D:n esikoisalbumilta. Musiikki kyllä rokkaa 70-80 -luvukujen sankarihevi-hengessä mukavasti.

EDIT: ei juuri parantunut loppua kohti. En suosittele.

urpiainen kirjoitti:Eilen kokeilin paluuta lähes viidentoista vuoden takaisiin tunnelmiini katsomalla silloisen suosikkileffani (pateettista, mutta elämä on - varsinkin myöhäisteinin) Kaikki elämän aamut (Tous les matins du monde). Onhan se aavistuksen verran (tahattoman) koominen kaikkine hieman leväperäisine taidelöpinöineen ja eksistentiaalisine painotuksineen Kärsivästä Taiteilijasta, mutta mutta. Edelleen parhaita elokuvia musiikista, sanoisin. Ja tinkimätöntä elokuvaa (paitsi tietty kertojanäänen käyttö) - tänä MTV-pikaleikkauksien aikana on mukava katsoa elokuvaa, joka luottaa pitkiin, staattisiin otoksiin joissa ainoana toimijoina ovat kaunis musiikki ja näyttelijän kasvot. Sitä paitsi, M. Sainte Colomben tyttäret ovat vallan ihania.

Kun nyt ihastuin näistä fiiliksistä (en ole kadottanut kolmikymppisenä sisäistä teiniäni, huomaan), taidan katsoa lähiaikoina toisen 90-luvun alun suosikkipätkäni, Tunteettoman sydämen (Un coeur en hiver, luulen).

Vihdoin sain katsottua Tunteettoman sydämen. Hyvä se oli yhä, ja imelyydettömyydessään niin raikas amerikkalaiseen valtavirtaan verrattuna. Vaan ei leffasta enempää, Markku Soikkeli on sanonut sen paremmin.

The Hills Have Eyes (2006) (Unrated)


Ohhoh. Mua on kyrsinyt tämä jo vuosia kestänyt buumi tehdä kaikista mahdollisista kauhuleffoista uusintaversiot, mutta tämähän oli selkeästi parempi kuin alkuperäinen. Pari kertaa jopa irvistin ja kiemurtelin sohvalla.

Psycho II


Ajatus Psykon jatko-osista tuntui aikanaan maailman naurettavimmalle idealle, mutta ihme kyllä, tämä on harvinaisen onnistunut tekele. Taisi olla kolmas tai neljäs katsomiskerta ja vielä toimii.

Psycho III
1/2

Tätä ei enää mitenkään hyväksi elokuvaksi voi kutsua, mutta ihan täyspaskasta leffasta ei kuitenkaan ole kyse. Tunnelmaltaan ikävä kyllä jo lähempänä teinislashereita kuin alkuperäistä Psykoa. Yllättävän hyvä ohjaustyö Anthony Perkinsiltä, kun ajattelee että mies ohjasi vain kaksi leffaa uransa aikana.

Saw ja Saw II

Sahan olin nähnyt aiemmin, mutta kakkososan näin ekan kerran. En odottanut jatkikselta oikein mitään, kun olin sellaisessa luulossa, että se on ihan surkea tavisjatkis. Mutta ei, se oli hyvä! Nyt joutuu menemään leffaan asti katsomaan kolmossahan, jos se vaikka latistaisi tarinan, näin on ainakin luvattu.

Bubba Ho-Tep
Sahaamisten jälkeen jäi hieman latteaksi kokemukseksi, olisi ollut mukavampi ihan itsekseen katsottuna. Mä haluan uskoa, että Elvis oikeesti vietti tuollaisen vanhuuden. Tämä oli kiva leffa, oikein hykerryttävä.

PAHA MAA

Nyt vasta onnistuin katsomaan tuon. Tuli pitkäksi aikaa synkkä ja ahdistunut olo. Leffa oli kyllä ihan hyvä, mutta se sai pahalle mielelle

Maniac Cop


Taas näitä yläasteikäisenä diggailtuja elokuvia, jotka olisi ehkä voinut jättää muistoihin ajan kullittelemaksi. Vaikka mukana oli kaksi kasarikauhun lempparinäyttelijääni (Bruce Campbell ja Tom Atkins), oli leffa valitettavan kökkö. Pari hauskaa onelineriä sentään irtosi. Sam Raimikin vilahti cameossa.

Suvinen kirjoitti:honoeroottissävytteiselle

Mielestäni siitä suhteesta puuttui tyystin intohomo.

elco kirjoitti:Mielestäni siitä suhteesta puuttui tyystin intohomo.

Annan päinvastaisen asiantuntijalausunnon. Ei puuttunut.

Departed.

Ihan kiva eli suomeksi sanottuna pettymys. Yllättävän yllätyksellinen juoni ja mielettömät näyttelijät. Lisäplussaa siitä, että hra Rotannaama oli ihmeen katu-uskottava.

Ei vain ollut Suuri Elokuva kuten esim. Goodfellas on. Liian kovat odotukset.

imbesiili kirjoitti:

elco kirjoitti:Mielestäni siitä suhteesta puuttui tyystin intohomo.

Annan päinvastaisen asiantuntijalausunnon. Ei puuttunut.

Täytynee tyytyä uskomaan intohomoasiantuntijaa.

Suvinen kirjoitti:Taistelukohtaukset olivat munakkaita ja nostattavia.

Siis hetkinen. Mm. ajattuaan itsensä nurkkaan, tarinankertoja on päättänyt lisätä ratkaisuksi kuolleiden armeijan, joka pyyhkäisee hienosti käynnistyneen taistelukohtauksen totaaliseksi antikliimaksiksi. Ja miksei se suippokorva kaatanut niitä muitakin olifantteja samaan syssyyn, jos kerran se yksi mätkähti kumoon niin kauniisti. Ja se Pelennorien kenttien taistelun visuaalinen ylöspano oli kyllä monilta osin ripattu Imperiumin vastaiskusta.

Täytyisi todellakin lukaista uudestaan Tolkienin alkuperäisteos tietääkseen, oliko herra täysin kyvytön rakentamaan minkäänlaista draaman kaarta vai luomaan vain kiinnostavan yksityiskohtaisia maailmoja täynnä nazgûlien tapaisia olentoja vailla kykyä itse tarinan kuljettamiseen. Toisaalta fantasiakirjallisuus ei ole kolissut itselleni mm. siihen kuuluvan yliluonnollisuuden takia. Että ehkä kyvyttömyys ymmärtää on liittyy mielikuvituksettomuuteeni.

Suvinen kirjoitti:You can take my life, but you can't never take my freedom!!!

Mulla on yleensäkin vaikeuksia tällaisen tarinankerronnan kanssa, jossa maailma jaetaan kahteen fraktioon: meidän puolella tai meitä vastaan. Ja jossa kuolema tulee selektiivisesti. Mitään taktisiin pohdintoihin rakentujaa juonenkuljetusta en odota elokuvalta, vaan enemmänkin nopanheittoon perustuvia sattuman käänteitä. Örkkinuolta silmiin ja miekalla vartaloita halkomaan vaan!

Kaksi tähteä niille kahdelle ja puolelle tunnille, jotka katsoin n. vuonna 2003.

Tsotsi

Hämmästykseni huomasin, ettei kyseisestä elokuvasta ole mainintaan tässä ketjussa lainkaan ja kyllä se nyt kuitenkin on maininnan arvoinen. Itse katsoin tämän jo syksyn korvilla ja siksi jätän tässä kohtaa isoimmat spoilerit kirjoittamatta (vetoan muistiini). Mutta siis Oskarin arvoinen elokuva. Kyllä se oli. Realistinen kuvaus nuoren miehen elämästä Johannesburghin ghetoissa ja hyvinkin uskottavasti kerrottu tarina. Ilman mitään hienostelua ynnä koristeellisuutta elokuvassa keskitytään kertomaan itse tarina ja siinä onnistutaan loistavasti. Hämmentävä, ehkä vähän surullinen ja voisinpa sanoa ahdistava tarina joka jättää katsojansa pohtimaan eriarvoisuutta ja millaisia ihmiskohtaloja tämä aika jota elämme pitää sisällään. No ainakin niin se teki minulle. Ei sillä etteikö minulla olisi jo etukäteen ollut jonkin asteista käsitystä elämästä Etelä-Afrikassa, mutta elokuva kerronnallaan konkretisoi sen tajuntaan. Minulla ei ollut etukäteen mitään kuvaa elokuvan näyttelijöistä tai sen ohjaajasta ja näin oli helppo asettua katsomaan sitä ilman ennakkoasenteita. Loistoelokuva! Suosittelen.

Escape From New York


Joidenkin mielestähän tämä on Carpenterin paras ohjaus, mutta ei kyllä omissa kirjoissa hätyyttele kärkiviisikkoakaan. Johtunee pitkälti siitä, että näin leffan ensimmäistä kertaa vasta vuosi-pari sitten. Tämä kun taitaa olla sellainen elokuva, joka olisi pitänyt nähdä alunperin jo penskana, jotta nostalgiset fiilikset nousisivat vieläkin katsottaessa pintaan. Ihan viihdyttävää räimettä silti ja pari kertaa piti kelata taaksepäin, kun olin tapahtumien sijaan unohtunut tuijottamaan Adrienne Barbeaun leikkisästi pompahtelevia tissejä.

DOOM

Top of the class. Juoni ei tarjoa mitään ennennäkemätöntä genetiikan saralla, tiedeyhteisö voi huokaista helpotuksesta. Ja onneksi tiesin, ettei elokuva sisällä niitä tekijöitä, mitkä ovat alitajuntaani pelistä pesiytyneet ja toistuvat välillä unissa. Elokuvan sivurönsyt käsittelevät muun muassa sotilaan moraalia keskellä epätoivoista tilannetta. Ja sisarusten lähes seksuaalisuutta tihkuva vuorovaikutus tuo mieleen kaikki lähes kaikki Eurooppalaiset klassikot, eikä silti tarvitse näyttää päähenkilöitä nakuna. Loppupuolella sankari trippaa pahanpäiväisesti kuvakulman jämähtäessä silmiin (itsekin voisin kokeilla sitä kromosomilitkua!) päästäen katsojan vähäksi aikaa lepäämään jännityksistä ja valmistautumaan loppumittelöön. Ei-niin-klassinen hyvä vastaan paha. Pakko pelata vähän Doomia.

* * *

Night of the Living Dead (Remake)


Loistava ja aliarvostettu uudelleenfilmatisointi Romeron klassikosta. Alkuperäisessä on se oma, paikoin hyvinkin painajaismainen tunnelmansa, mutta monessa asiassa uusi versio toimii minulle paremmin. Näyttelytyö ei ole aivan niin pökkelömäistä, säikäytyksiä on enemmän ja ennenkaikkea zombit ovat coolimpia!

Alkuperäisen hätkäyttävän hieno loppu on tähän versioon muutettu, mutta toisaalta sen ymmärtää. On huutava vääryys, ettei leffasta ole unrated-versiota, gorea on ekstrojen pätkistä päättelemällä leikattu melkoisen runsaasti.

Marie Antoinette ... en olisi jaksanut katsoa taatusti kahta tuntia ellei mukana olisi ollut hieman nykyaikaista/modernia musiikkia,
ihan kivana epookkielokuvana toimi.

Tosin se oli suuremman luokan pettymys ettei kuningattaren
mestausta viitsitty näyttää,candyn kanssa samaa mieltä
että halusivat jättää ilmeisesti varaa mahdollisille tuleville jatko-osille

Vallankumouksesta olisi voitu paljon enemmän irti kuin joku vihainen kansanjoukko heilumassa palatsin pihamaalla soihtujen/hiilihankojen kanssa,olisi toiminut paljon tehokkaammin että kyseisen väen rynnistys palatsin sisälle aseistettuna vangitsemaan hallitsijaparia olisi näytetty.

Herkkujen näyttämistä olisi voinut vähän hillitä,
oksettavaa yleisönkosiskelua,vähemmästäkin tulee paha olo.

Happy Feet

Leppoisa ja hauska piirretty. Painii samassa sarjassa Ice Age osien kanssa, muttei ole Shrekin tasoa. Muuten ehkä olisin antanut neljä piiskaajaa viidestä, mutta elokuvan lopun äkkinäinen "Pelastakaa maailma" -moraalipyrskähdys tiputtaa armotta pisteitä. Lähinnä tuota voisi kuvailla viihdyttäväksi leffaksi, josta jää (loppuosasta huolimatta) ihan hyvä fiilis loppupäivälle.

Muiden elämä.

Kosketti. Hieno elokuva.

Casino Royale

Daniel Graig oli viileä ja hyvä ja Mads Mikkelsen loistava stereotypiakonnana. Muuten alun film noir -henkisiä kuvakulmia lukuunottamatta perus juokse, lyö, ammu ja potki -elokuva, jossa 007 kasvaa kujeilevasta ("can't you see the big picture!!", parkkipaikkakohtaus) viikarista sydämensä rakkaudesta särkeväksi äijäksi. Mahtavaa!

Yksi tähti tai naama.

Manaaja:alku

En ihmettele, ettei tästä(kään) tullut Rennyn arvostelumenestystä. Jäikö yhtäkään kauhukliseetä jota tähän ei olisi onnistuttu sullomaan? Veri roiskui, suihkusi ja virtasi vähintään SPR:n vuoden kiintiön verran. Ja minkä ihmeen takia ne natsit oli ollut pakko saada tähän mukaan?

Toimii kuitenkin kuulemani mukaan ilmeisen hyvin juomapelinä.

Lilo kirjoitti: Toimii kuitenkin kuulemani mukaan ilmeisen hyvin juomapelinä.

Voisikohan kitinää pelata juomapelinä?

Huikka kun QD korostaa olevansa sheriffi
Huikka kun joku sanoo "itsetuntemus"
Kurkohuikka kun EW/SE sanoo "itsetuntemus"
Huikka kun huima puhuu vaahtokylvystä, punaviinistä tai runopoikuudesta
Huikka kun joku sanoo "nussiva maailma", "pystytisu" tai "karhu (kurkohuikka, jos sanoja on poikuus)
Pullo tyhjäksi kun Tix tulee takaisin palstalle
Pullo tyhjäksi kun Tix lähtee palstalta
Huikka kun joku puhuu Patzin tisseistä (kurkohuikka kun Patz itse)
Huikka kun urpiainen, vadim tai EW kirjoittaa yli 20 riviä tekstiä ilman välilainausta; kurkohuikka kun joku muu

jne.