Kitinä

Elukka kirjoitti:Öinen heräily vaikuttaa näköjään haitallisesti ainakin muistin toimintaan: Eilen töistä lähtiessäni unohdin (kauniista suomalaisesta kesäsäästä huolimatta!) takkini toimistolle, ja tänään näkyy jääneen kännykkä kotiin.

Tuo on ihan fakta. Väsymys aiheuttaa humalan kaltaisen tilan, arvatkaa onko kiva ensin kärsiä kroonisesta krapulasta(raskaana, kun aina väsyttää ja on paha olo), josta siirtyä puoli vuotta kestävään känniin? Eikä todellakaan iloiseen nousuhumalaan, vaan siihen aamuyöstä iskevään haahuilutilaan, jossa usein mieleen nousee lausahdus: "Why, God, why?"

Minun vauvelini nukkui ensimmäiset 3kk kuin enkeli, yöllä söi ja nukahti heti uudestaan. Itse valvoin(koska en saanut unta) usein seuraavaan syöttöön asti. 3kk iässä muksukin alkoi kukkua öisin, ja vasta yösyöttöjen jäätyä pois 8kk iässä alkoi hieman helpottaa. Syötöt tapahtuivat siis tissistä, eikä isukista ollut siis tuossa hommassa apua. Tuon puolen vuoden aikana 4h yhtenäinen yöuni oli todella harvinaista herkkua, ja mieleni teki säännöllisin väliajoin murhata pari kappaletta äitejä, joiden muksut nukkuivat ja 2x4h öitä säännöllisesti. Muistini oli todellakin kananlennon luokkaa noina aikoina, kaikki energia ja skarppaus meni siihen, että sai pidettyä muksun hengissä, no siis syöttää, nukuttaa ja viihdyttää. Omat aivot sitten löivät tyhjää, enkä osannut nukkua juuri silloinkaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. LApsiparka ei varmaan olisi selvinnyt ekasta vuodesta hengissä, jos olisin löytänyt cityyn jo tuolloin

Näin kannustavassa hengessä kokemuksiani jakelen;) Luojalle kiitos, lapsi oli kuitenkin muissa kuin nukkumisasioissa sangen helppo lapsi, aurinkoinen as hell ja söi ja kehittyi hyvin.

Siltikin, näitä muistellessa, lähes olematon vauvakuumeeni laski taas pari astetta

Ja tähän loppuun ihan oikeasti, toivon teille hyviä, pitkiä öitä ja terveyttä, kuten myös Riemumielelle perheineen. Itsekokemaani zombie-aikaa ei toivo kovin helposti edes pahimmalle vihamiehelleen, joiksi en teitä lue

mustanikki kirjoitti:Sydänsuruja.

Saanenko tiedustella, kauanko olette pitäneet yhtä, ja mitä tämä mainitsemasi suhteen vakavuus sinun ja miehesi mielestä tarkoittaa?

Samalla tapaa kuin sinulla on tarve läheisyyteen, miehelläsi voi olla tarve ottaa etäisyyttä, eikä se tarkoita sitä, etteikö hän edelleen sinusta tykkäisi ja välittäisi. Se, että itse toimisi jossain tilanteessaan tietyllä tavalla vain loukatakseen toista verisesti, ei tarkoita etteikö se voisi toiselle olla ihan normaali tapa toimia. Yritän siis sanoa, että kysy mieheltäsi, haluaako hän etäisyyden ottamisella viestittää jotain muuta, vai onko kyseessä oikeasti rankan työputken tuoma rasitus, jolloin energiaa ei jää seurusteluun.

Kroonistuessaan tilanne ei tietenkään ole sinun ja tuskin miehesikään kannalta miellyttävä. Annoin tänään ystävälleni neuvon siirtyä naisiin, mikäli miesten aivoitusten ymmärtäminen(hyväksyminen) käy liian rankaksi

Mutta myönnän itsekin, että miesten ymmärtäminen.. it's a handfull allright..

nowaysis kirjoitti:

mustanikki kirjoitti:Sydänsuruja.

Saanenko tiedustella, kauanko olette pitäneet yhtä, ja mitä tämä mainitsemasi suhteen vakavuus sinun ja miehesi mielestä tarkoittaa?

Mies halusi mennä kanssani naimisiin, mutta ilmeisesti sen jälkeen on huomannut, että minusta löytyykin aika veemäisiä puolia. En olekaan aina se kiva tyttö, joka miettii hänen etuaan ja hänen hyvinvointiaan ja lähettelee tukevia ja rakastavia viestejä, vaan jopa vaatii jopa itselleen ja valittaa. Ikävä ihminen siis toisinsanoen. Mies sanoi, ettei ole ihan varma, olenko minä hänen elämänsä nainen ja haluaa aikaa miettiäkseen tätä.

Sillä aikaa kun hän miettii tuota ja on hyljännyt minut henkisesti, olen ollut tuhma. Kaivoin yhden vanhan hoidon esiin ja harrastin seksiä hänen kanssaan. Eikä edes hirveästi kaduta. Taidan olla hiukan sekaisin. Tuo hoito oli aikoinaan aivan lääpällään minuun, mutta ei se taida enää ollakaan... Seksi oli kyllä edelleen suht hekumallista.

Mun mielestä suhdetta ei jätetä hoitamatta pitkiksi ajoiksi, jos on kyse ihmisestä, jonka kanssa pitäisi muka mennä naimisiin. Silloin pitää haluta miettiä toisen ihmisen tarpeita ja sitä, mikä tekee toisen ihmisen onnelliseksi eli minun tapauksessani se, että kanssani kommunikoidaan. Voisihan se ukkoni jakaa työprojektin kirot ja ilot kanssani, mutta ei hän taida vielä pystyä, etenkin kun suhteemme on tällä hetkellä etäsellainen. Ja hän ei ole vain ole hyvä keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. No, kai munkin pitäisi hieman ajatella häntä ja antaa hänen olla rauhassa. Mut kun on niin vaikeata. Parasta siis hieman sekoilla, kun odottaa tuomiotaan.

nowaysis kirjoitti:

Elukka kirjoitti:Öinen heräily vaikuttaa näköjään haitallisesti ainakin muistin toimintaan: Eilen töistä lähtiessäni unohdin (kauniista suomalaisesta kesäsäästä huolimatta!) takkini toimistolle, ja tänään näkyy jääneen kännykkä kotiin.

Tuo on ihan fakta. Väsymys aiheuttaa humalan kaltaisen tilan, arvatkaa onko kiva ensin kärsiä kroonisesta krapulasta(raskaana, kun aina väsyttää ja on paha olo), josta siirtyä puoli vuotta kestävään känniin? Eikä todellakaan iloiseen nousuhumalaan, vaan siihen aamuyöstä iskevään haahuilutilaan, jossa usein mieleen nousee lausahdus: "Why, God, why?"

Minä taidan kyllä jostain käsittämättömästä syystä olla siinä nousuhumalatilassa, jolle ei tunnu näkyvän loppua. Nukun todella sikeästi syöttövälit, ja ne ovat pitkiä sekä yöllä että päivällä. Itse asiassa niin pitkiä, että olin hämmästynyt kun tänään neuvolassa kävi ilmi, että mukelon paino on noussut viikossa puoli kiloa. Toisaalta kun sitä maitoa tulee ja tulee ja tulee niin, että oma laihtumistahtini on edelleenkin puoli kiloa päivässä, niin ehkä tuo ei ole niin kummallista. Lisäksi kun fuskaa sen verran, että tuo nukkuu meidän sängyssämme, niin homma helpottuu kummasti kun ei tarvitse nousta ylös öisin imettämään.

Näin kannustavassa hengessä kokemuksiani jakelen;) Luojalle kiitos, lapsi oli kuitenkin muissa kuin nukkumisasioissa sangen helppo lapsi, aurinkoinen as hell ja söi ja kehittyi hyvin.

Itsekokemaani zombie-aikaa ei toivo kovin helposti edes pahimmalle vihamiehelleen, joiksi en teitä lue

Helppo tuo meidänkin on onneksi ainakin tähän mennessä ollut. Hankalinta täällä on kun tuo hiivatin sektiohaava on esteenä esim. raskaiden tavaroiden kantamiselle, ja kun kipuja ei ole ollenkaan, ei millään edes meinaa muistaa noudattaa ohjeita. Olisi vain ikävää hajottaa kroppansa ihan vain vahingossa, kun kuulemma jo isommat kauppakassit ovat riski. Elukkaparka joutuu sitten toimimaan kantojuhtana kaikkien hankalia työskentelyasentoja vaativien hommien lisäksi.

mustanikki kirjoitti:Parasta siis hieman sekoilla, kun odottaa tuomiotaan.

Ja sekoilua auttaa asiaa siis miten? Nostaa omanarvontuntoasi? Parantaa partnerisi käsitystä sinusta? Mustasukkaistaa? Whoot?

mustanikki kirjoitti:
Mies halusi mennä kanssani naimisiin, mutta ilmeisesti sen jälkeen on huomannut, että minusta löytyykin aika veemäisiä puolia.

Toisaalta hyvä, että huomasi sen ENNEN kuin ehditte naimisiin, vai? Tuottaa turhaa vaivaa ja rahanmenoa, jos homman tajuaa vasta vähän naimisiinmenon jälkeen

mustanikki kirjoitti:
Sillä aikaa kun hän miettii tuota ja on hyljännyt minut henkisesti, olen ollut tuhma. Kaivoin yhden vanhan hoidon esiin ja harrastin seksiä hänen kanssaan. Eikä edes hirveästi kaduta. Taidan olla hiukan sekaisin.

Sekaisin menee vähemmästäkin. Ei minuakaan viikkotolkulla pidettäisi piippuhyllyllä odottamassa, sattuuko herraa enää miellyttämään vaiko mahdollisesti ei. Toisen pitäminen "on hold" tai "standing by" on aika julmaa hommaa, vaikka ymmärrän senkin, että joskus ei vaan tiedä mitä haluaa. Ainakin hän on varoittanut sinua ajoissa, eikä siis jätä sinua täytenä yllätyksenä, jos tuo nyt eroon loppuu..

Tuon homman voisi käsittää niin, että olet kuin Ross, joka teki sen Xerox-tytön kanssa silloin, kun oli Rachelin kanssa breikillä. Eikö? Oletan, ettet kuitenkaan miehellesi tuosta ole kertonut..

Voimia teille molemmille, oli lopullinen ratkaisunne mikä tahansa!

Otin yhteyttä vanhaan hoitooni, koska olin useasti miettinyt, mitä hänelle kuuluu ja millainen hän on nyt vuosien jälkeen. Muistelin ihanaa seksiä hänen kanssaan ja sitä, kuinka hän tykkäsi minusta. Kaipasin ehkä vähän kainaloa, vaikka ei hänen kainalonsa ihan sitä ollut, mitä kaipasin. Ja halusin tietenkin vähän sekoittaa päätäni ja saada muuta ajateltavaa. Ja ehkä siinä vähän oli kostoakin mukana.

En ole kertonut sulholleni, jos hän nyt sellainen enää onkaan, enkä aiokaan, nyt kun hänellä on se tärkeä projekti meneillään. Tuskinpa se nyt niin hirveästi kauhistuisi, vaikka tietäisi, mutta en nyt halua häiritä hänen keskittymistään. En tiedä, kannattaako tuollaisesta kertoakaan. Ehkä kerron joskus, kun yleensä kerron kaiken kumppanilleni.

Joo, en mä tätä enää kovin kauan jaksa. Ukkoni työprojekti kestää vielä 1,5 kk, joten katsotaan, loppuuko kärsivällisyyteni ennen sitä. Mua surettaa se, että mä olen jo sen ikäinen, että voi olla että jää lapset hankkimatta, jos sulhoni ei halua perustaa perhettä kanssani. Tällä hetkellä näen itseni surullisena lapsettomana vanhanapiikana.

mustanikki kirjoitti: Joo, en mä tätä enää kovin kauan jaksa. Ukkoni työprojekti kestää vielä 1,5 kk, joten katsotaan, loppuuko kärsivällisyyteni ennen sitä. Mua surettaa se, että mä olen jo sen ikäinen, että voi olla että jää lapset hankkimatta, jos sulhoni ei halua perustaa perhettä kanssani. Tällä hetkellä näen itseni surullisena lapsettomana vanhanapiikana.

Kyllä se on niin, että jos toisesta oikein tykkää, niin ei siinä mitkään työprojektit kaikkea energiaa vie. Mukava seurahan vaan välillä rentouttaa kivasti ja sitten taas jaksaa tehdä duunia. Ei taida vaan ukko uskaltaa sanoa, ettei tää nyt niin kivaa ole ja koittaa nyt sitten näin viestittää. Mamoa touhua puolin ja toisin.

Taidan ilmoittaa miehelle tänään, että lopetetaan seurustelu ja yritetään olla ystäviä. Luulen, että se on ainoa järkevä ratkaisu tähän tilanteeseen, joka tuntuu olevan kummallekin vaikea. Taustalla on tietenkin myös pientä peliä eli se, että hän voi huomata, että olen hänen unelmiensa nainen sittenkin. Voi tietenkin olla, ettei huomaa, mutta ei sillekään sitten mitään voi.

Noin lienee paras. Kun vielä myöhemmin illalla loggaudun sisään, haluan lukea miten kävi.

Närästää ja päätä särkee, joka aamu herätessä on sellanen olo kuin olisi tavallista vittumaisempi krapula, fyysisesti aika paska olo - kaikki muu menettelee helposti, mutta tuo närästys häiritsee ryyppäämistä, grr.

Kyllästyttää.

mustanikki kirjoitti:Taidan ilmoittaa miehelle tänään, että lopetetaan seurustelu ja yritetään olla ystäviä. Luulen, että se on ainoa järkevä ratkaisu tähän tilanteeseen, joka tuntuu olevan kummallekin vaikea. Taustalla on tietenkin myös pientä peliä eli se, että hän voi huomata, että olen hänen unelmiensa nainen sittenkin. Voi tietenkin olla, ettei huomaa, mutta ei sillekään sitten mitään voi.

Nii. Parantava ero pitäisikin toteuttaa yhteisellä sopimuksella ja molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Ei tuommoinen odotuttaminen ole mistään kotoisin.

Yönmustaritari kirjoitti:

mustanikki kirjoitti:Taidan ilmoittaa miehelle tänään, että lopetetaan seurustelu ja yritetään olla ystäviä. Luulen, että se on ainoa järkevä ratkaisu tähän tilanteeseen, joka tuntuu olevan kummallekin vaikea. Taustalla on tietenkin myös pientä peliä eli se, että hän voi huomata, että olen hänen unelmiensa nainen sittenkin. Voi tietenkin olla, ettei huomaa, mutta ei sillekään sitten mitään voi.

Nii. Parantava ero pitäisikin toteuttaa yhteisellä sopimuksella ja molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Ei tuommoinen odotuttaminen ole mistään kotoisin.

Mutta ei saa taas erota sen takia, että "jos mä nyt teeskentelen että se menettää mut, ja tuun takas kun se oikein rukoilee, niin se ymmärtää mun arvon". Se on kiristystä se.

Eilen puhuin ukkoni kanssa. Sanoin, että haluan olla vain ystävä, koska en kestä odottaa 1,5 kuukautta, että hän päättää mitä haluaa. Meni kyllä hiukan hiljaiseksi. Ehkä hän luuli, että kärsivällisyyteni olisi rajaton. Juttelimme aika kauan hyvässä hengessä. Jotenkin mulle tuli sellainen olo, että tälle saattaa tulla vielä jatkoa. Ymmärsin miestäni taas paremmin ja tajusin, kuinka tärkeä se työprojekti on ja kuinka siitä riippuu niin moni asia hänen elämässään. Mies keskittyy siihen aamusta yöhön ja vielä viikonloppunakin.

Miten sie olet sitten varautunut tulevaisuudessa häämöttäviin tärkeisiin työprojekteihin, niitä luulisi tulevan lisää?

Jalalle voi nyt jo astua, mutta se on tunnoton ja turvoksissa pahasti edelleen. Ärsyttävää.

Mun aivot on kipeät. Nenästä kun laittaa sormen aivoihin asti, niin sattuu. Outoa!

Tiättekste mikä on ihanaa? 2x3x7 kolmiolääkekuuri, ja siltikin selkä on kipeä, tosin vihlonta loppui.

Elppis kirjoitti:Mun aivot on kipeät. Nenästä kun laittaa sormen aivoihin asti, niin sattuu. Outoa!

Tiättekste mikä on ihanaa? 2x3x7 kolmiolääkekuuri, ja siltikin selkä on kipeä, tosin vihlonta loppui.

Jotenkin sun tän päiväsistä teksteistä huomaa, että sulla on kolmiolääkekuuri

ninnithequeen kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Mun aivot on kipeät. Nenästä kun laittaa sormen aivoihin asti, niin sattuu. Outoa!

Tiättekste mikä on ihanaa? 2x3x7 kolmiolääkekuuri, ja siltikin selkä on kipeä, tosin vihlonta loppui.

Jotenkin sun tän päiväsistä teksteistä huomaa, että sulla on kolmiolääkekuuri

Elppis kirjoitti:Mun aivot on kipeät. Nenästä kun laittaa sormen aivoihin asti, niin sattuu. Outoa!

Tiättekste mikä on ihanaa? 2x3x7 kolmiolääkekuuri, ja siltikin selkä on kipeä, tosin vihlonta loppui.

Niin multa on mennyt vähän ohi, että ootko niksauttanut selkäsi jossain vai onko se muuten vaan kipeytynyt?

Mullahan kipeytyi vajaa kolme vuotta sit selkä oikean lavan alta. Kärsin myös päänsäryistä. Sain lähetteen fysioterapiaan ja syy löytyi heikoista niskalihaksista. Tai siis, heikoista syvistä niskalihaksista. Niska-selkäjumpalla se sitten parani, vaikka aikaa siihen menikin. Ennen kuntoutusta sain aina välillä saikkua ja vahvoja troppeja, mutta vasta tuo jumppa toi sen pysyvän avun.

Vaola kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Mun aivot on kipeät. Nenästä kun laittaa sormen aivoihin asti, niin sattuu. Outoa!

Tiättekste mikä on ihanaa? 2x3x7 kolmiolääkekuuri, ja siltikin selkä on kipeä, tosin vihlonta loppui.

Niin multa on mennyt vähän ohi, että ootko niksauttanut selkäsi jossain vai onko se muuten vaan kipeytynyt?

Rasituksesta töissä. Mitään sen suurempaa revähdystä tai ylisuoritusta ei ole taustalla, alaselkä (siis pakaroiden yläosat ja siitä 10 cm ylöspäin) vaan särkee. Alas ei pysty kunnolla aina kumartumaan ja pitkäaikainen istuminen, vaikkakin ryhdikkäästi, ei ole hyvästä. Tän takia mä just ajattelin että voisin siihen Hydrobiciin mennä; kevyttä, venyttävää ja hauskaa.

Rouva Pupu kirjoitti:Miten sie olet sitten varautunut tulevaisuudessa häämöttäviin tärkeisiin työprojekteihin, niitä luulisi tulevan lisää?

Erittäin hyvä kysymys. Ei tämän tasoisia pitäisi tulla enää, tämän jälkeen pääsee nauttimaan työnsä hedelmistä ja ottamaan rennommin. Käsittääkseni... Ja tilanne olisi helpompi, jos asuisimme samassa paikassa, silloin mieheni ei voisi välttyä näkemästä minua. Kun viimeksi näin miestäni ja olimme samalla paikkakunnalla, olin aivan tyytyväinen. Mies vietti aikaansa kanssani ja keskittyi meihin ja keksi kaikenlaista kivaa tekemistä, eikä minulla ollut mitään valittamista. Tämä etäisyys ja työprojekti on se romantiikan tappava yhdistelmä.

Elppis kirjoitti:Tän takia mä just ajattelin että voisin siihen Hydrobiciin mennä; kevyttä, venyttävää ja hauskaa.

Joo, voisin kyllä kuvitella, että se olisi mukavan selkäystävällinen vaihtoehto. Suosittelen myös ottamaan jonkun kevyen taukojumpan aina joka työpäivälle, selkää vetreyttämään. Tosin nyt jos selkä on ärtynyt, kannattaa olla varovaisempi.