Kitinä

Fiona kirjoitti:

Vesper kirjoitti:No nyt mä ymmärrän mistä ne tuttavien hammaslääkäripelot kumpuaa...

Toisinaan voi olla aika tehokastakin.

Nimimerkillä poraamisella lapsena uhkailtu, koko elämänsä hampaansa 2x päivässä pessyt kolmekymppinen reiätön.

Ongelmaksihan tässä yleensä muodostuu se, että sinne hammaslääkäriin ei mennä edes toteamaan sitä reiättömyyttä. Tai vaikkapa oikomishoitoihin, joilla saadaan muita ongelmia poistettua (esim. päänsäryt). Ja vaikka itse olen varsinainen suunatsi, poistatan silti hammaskiven vuosittain. Eli ei se hammaslekuri aina tarkoita pelkkää poraamista.

Ehkäpä kannattaa tarvittaessa pelotella sitten vaikka hampaattomuudella tai pahalla hajulla tai kivulla/säryllä, mutta itse en vetäisi kuvioon mukaan hammaslääkäriä.

Vesper kirjoitti: Ongelmaksihan tässä yleensä muodostuu se, että sinne hammaslääkäriin ei mennä edes toteamaan sitä reiättömyyttä.

Voi hyvin olla mikäli pelottelu on mennyt liian pitkälle, lapsi on ollut liian nuori ymmärtääkseen syy-seuraus-suhdetta tai on ollut poikkeuksellisen herkkä. Hammaslääkärissä käyminenkin kun on muussa tapauksessa puhtaasti positiivinen kokemus, koska lapsi saa sieltä kehuja ja tarran. Toimivia tapoja opettaa suuhygieniaa on varmasti kuitenkin useampiakin.

Ei kannata ottaa elämää niin vakavasti. Mitaleja ei jaeta kuin ammoisille suurperheiden äideille, en tiedä tosin mistä syystä. Eivät äidit kasvattaneet lapsia, he pyörivät keskenään, eikä heitä kukaan vahtinut. Osa hukkui jokeen, toiset oppivat uimaan. Hoitotehtävät olivat lähinnä mummojen vastuulla, perheet olivat suuria ja monisukupolvisia. Äidit ja isät raatoivat pellolla ja siittivät lisää lapsia. Pääasia oli, että syömistä ei ollut liikaa ja liikuntaa riitti, paksuja olivat vain herrat ja rouvat isoherrat.

Suvinen kirjoitti: Masa: kyllä mä uskon että ongelma on jossain tuolla missä sanotkin sen olevan. Hämmensi vain miksi kiukuttelu alkoi juuri kun ollaan oltu yhdessä pitkä aika perheenä, ja luulisi saavan huomiota vaikka millä mitalla.

Mistäs sen tosiaan tietää mitä niitten päässä liikkuu. Meidän molemmat muksut ja varsinkin esikoinen nukkui erinomaisesti vanhassa asunnossa, uudessa ekat pari kuukautta mutta sitten homma meni ihan reisille ilman mitään järkevää selitystä. Korjausliikkeenä nukuttiin rouvan kanssa vuorotellen lastenhuoneen lattialla kuukausi ja homma palasi jälleen uomiinsa. Kai niillä oli joku turvallisuudenkaipuu sillä hetkellä.

Meillä ei ole ikinä annattu lapsen nukahtaa itkuunsa yksin, vaan aina ollaan oltu vieressä kun unikoulua ollaan pidetty. Vastaavasti käly ja eräs tuttavapariskunta tuota huudattamista teki, ja niillä oli todella isot ongelmat saada lapset nukahtamaan yksin 3-4 ikävuoteen saakka. Tää tuttavapariskunta kai taistelee vieläkin viisivuotiaan kanssa nukkumisista ja yhä se nukahtaa itkuihinsa silloin tällöin.
Vastaavasti kälyn poika oli niin äitinsä perään, että se roikkui äidissään kiinni pari vuotta ihan koko ajan. Kun äiti katosi toiseen huoneeseen, alkoi itkunsekainen "mom mom mom"-huuto, ja kun äiti löytyi oli poika ihan kirjamellisesti sen jalassa kiinni tuntitolkulla.


Jos oisin sinä, niin ottaisin tuon patjan muksun huoneen lattialle. Siinä vaan pitää olla sitten kovana, että muksun on pysyttävä omassa sängyssään.

Ja isävetelys hommaan mukaa ja heti. Vuoropeli sano.

Mua vituttaa lukea laiskoista isistä. Oma vaimo vaatii multa käsittääkseni aika paljon. Miksi äidit ei osaa tai halua vaatia isiltä sitä mikä on edes kohtuullista?

Ainiin, pojan huonosti nukkuminen ja painajaisiin heräily oli yksi juttu joka kiusasi parin viikon verran taannoin.

Painajaisen selvittäminen oli aika haastavaa, koska poika ei tahtonut puhua siitä, eikä etenkään halunnut kuulla rauhoitteluna että: "ei mitään hätää, se oli vaan pahaa unta." Jostain syystä "pahaa unta" ei saanut mainitakaan vaan piti vaan olla läsnä sängyn vieressä.
Kun homma vaan jatkui ja jatkui, aloin kyselemään varovasti että minkälaista unta se näki. Rauhallisen urkkimisen ja halailun jälkeen kertoi että näki jatkuvasti unta jossa oli autossa ja auto ajoi ojaan.

Ratkaisuna tuohon uneen aloin juttelemaan neliveto ja offroad-autoista, että niillä kuulukin ajaa ojaan ja kun ajaa ojaan, niin painaa kaasun pohjaan ja tulee sieltä takasin tielle ja matka jatkuu.

Ylläripylläri ja homma toimi, varsinkin kun katseltiin juutubesta offivideoita. Sitten se jo itsekin iloisena höpötti että jos näkee unta ojaan ajosta, niin pitää ajaa tielle takas!

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mua vituttaa lukea laiskoista isistä. Oma vaimo vaatii multa käsittääkseni aika paljon. Miksi äidit ei osaa tai halua vaatia isiltä sitä mikä on edes kohtuullista?

Se on kuulkaas sillä lailla, että jos laiskan ukon ottaa, saa kärsiä nahoissaan. Ihmiset eivät muutu miksikään, joten turha vaatia, jos ei luonnostaan tule. Jos jälkikasvun kehitys ja muut systeemit eivät kiinnosta, ei voi mitään. Äitihän sen spermalingon valitsee, joten valitkoon viisaasti ja viisaammin.

Mäkin olen tyytyväinen että muksu nukkuu omassa sängyssä ja vielä ihan vapaaehtoisesti. Eka vuosi meni samassa petissä ja kyllähän se oma unenlaatu silloin oli huonompi. Ihan kohta pitäs saada pedit siirrettyä yläkertaan, jolloin lapsella on oma huonekin. Katsotaan miten siihen sopeutuu. Mä odottelen innolla että voisi taas lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Ja saattaisihan siitä muutakin aikuisten yksityisyyttä poikia, kuka tietää.

Meillä iltarutiinit hoitaa mies muilta osin, paitsi mä luen iltasadun ja peittelen petiin. Kivaa kun on työnjakoa tässä.

Ensi yönä tyttö ensimmäistä kertaa nukkumaan lastenhuoneeseen. En uskalla odottaa mitään.

Melnais: Peukut pystyssä! Meillä toi on edessä 1 kk sisään myös.

masa kirjoitti: Ylläripylläri ja homma toimi, varsinkin kun katseltiin juutubesta offivideoita. Sitten se jo itsekin iloisena höpötti että jos näkee unta ojaan ajosta, niin pitää ajaa tielle takas!

Hienosti hoidettu.

Melnais kirjoitti:Ensi yönä tyttö ensimmäistä kertaa nukkumaan lastenhuoneeseen. En uskalla odottaa mitään.

Lähes meni kuin muutkin yöt:

Klo 22.30 nukkumaan, aktiivinen nukutus kesti n. 40min eli reilusti pidempään kuin tavallisesti.
Klo 00-02 heräämisiä x 3, normimäärä meille, nukahti nopeasti uudelleen joka kerran.
Klo 04.45 kömpi huoneestaan vanhempien väliin ja urvahti uudelleen siihen.
Klo 08.30 herätys, kun julma äiti kävi herättämässä.

Kaikenkaikkiaan positiivinen ensikokemus. Nukuttamisessa meni pidempään vaikka rauhoiteltiin oikein pitkän kaavan mukaan, ilmeisesti kaikki näkösällä olevat lelut antoivat vähän liiaksi ärsykkeitä. Ei mitään kiukuttelua tai pelkoja kuitenkaan, nousi vain yhä uudestaan tohkaamaan tavaroidensa parissa tai keksi niistä juttelemista. Yövalot uudessa huoneessa olivat tarkoituksella melko kirkkaat ja tämä ilmeisesti helpotti nukahtamista uudestaan. Meidän huoneessamme yövalo on vain pieni tuikku ja heräämiset ovat olleet huomattavasti kovaäänisempiä. Viereen taas on kömpinyt jo pitkään viimeistään aamuyöstä enkä ole hennonut kieltää.

Hitaasti meillä näihin uudistuksiin on siirrytty, oma sänkykin tuli käyttöön vasta viime kesän alussa ja tutti jäi pois nyt joulukuussa. Seuraava projekti yövellistä luopuminen, sen uskon onnistuvan oikein hyvin sillä on jo onnistunut kun itse juotan vellin mukista ennen vuoteeseen siirtymistä.

Ei ihan niin loistokas yö kenellekään.

22.30 rauhallisesti nukkumaan puolen tunnin nukutuksen jälkeen
00.30-02.30 heräilyä x 3, nukahti hyvin paikalle mentäessä
n. 03.30 vanhempien väliin mylkkyämään. Vaipanvaihtoa, vellinvaatimista, itkua ja hampaiden kiristelyä, ravausta huoneeseensa ja takaisin. Nukahti uudelleen reilun tunnin jälkeen, toisin kuin äitinsä joka jäi valvomaan ja kuuntelemaan miehen kuorsausta.
09.00 tikkana ylös

Aamusta moitti yövaloja liian kirkkaiksi, tilasin uudet lähinnä koska myös minusta valot ovat liian kirkkaat, muksu tuota tuskin osaa vielä arvioida. Päiväunia ei enää nuku mutta ihmeen vähällä ja katkonaisella unella pärjää yöt.

Äh, niin paska yö että tuntuu kuin olisi liikkeellä ilman ihoa.

22.40 nukkumaan
01.30 herätys raivoisalla itkuhuudolla -> olin ehtinyt edeltävästi nukkua tunnin
04.00 toinen herätys raivoitkulla -> olin juuri nukahtanut ja muksu puoli viideltä mukeltamaan meidän väliin kun ei enää omaan vuoteeseen nukahtanut, tästä kiitokseksi varasti tyynyni -> valvoin tunnin ja siirryin sohvalle jossa puolen tunnin välein heräillen aamuun saakka
09.00 herätys todella pirteänä ja hyväntuulisena laittamaan aamupalaa joka ei kelpaa.

Ei tästä tytön omassa huoneessaan nukkumisesta tule ikinä mitään. Joka yö herää paristi ISOLLA huudolla, mitä ei ennen tapahtunut. Ei osaa ainakaan ilmaista näkevänsä painajaisia, yksinolo tuottaa hankaluutta vaikka ovet ovat auki ja me seinän takana muutaman metrin päässä. Kahtena yönä on pysynyt huoneessaan koko yön, muuten tullut aina meidän viereen, yleensä upeaan kellonaikaan neljän ja viiden välillä. Nuokin siis pitkällisen rauhoittelun jälkeen haettuna, yksin ei lähde mihinkään. Minä en ehdi huutojen välissä nukahtamaan, ja tytön nukkuessa (pyöriessä) välissä en myöskään saa nukutuksi, minkä seurauksena olen hyvin pönttö sekaisin päivät. Keskusteltiin alustavasti, että mies siirtyy kohta patjasijoitukseen tytön huoneeseen.

^Meillä on kersan huoneessa radio soimassa hiljaa. Täälläkin omaan huoneeseen siirryttäessä tuli aluksi huutoa, tultiin tulokseen että on huolestuttavaa kun on ihan hiljaista. Tilanne helpottui, huuto loppui.

Melnais kirjoitti:Ei tästä tytön omassa huoneessaan nukkumisesta tule ikinä mitään.

Ota patja ja nuku lattialla ukkosi kanssa vuorotellen. Kun penska älähtää olet valmiina vieressä sanomassa shhhh shhhh ja penska jatkaa unia. Pari viikkoa vuorotellen lastenhuoneen lattialla on tuhannesti parempi ja helpompi vaihtoehto kuin parin kolmen vuoden taistelu.

Myös edellä mainittu unimusa on hyvä. Meillä on soinut nukahtamismusana jo 4 vuotta sama levy. Levy kulkee mukana myös mummolareissuille, jolloin lapset nukahtavat sielläkin saman musan tahdissa. Tuttua ja turvallista sano.

Unimusiikkia voisi kokeilla, nyt on vain laulettu. Pari unilaululevyäkin on valmiiksi ja ainakin niitä laulettuja lauluja tykkää kuunnella. Patjanakki jää miehelle, sillä mulla on laskettu aika puolentoista viikon päästä. Nyt ei pysty lattialle ja kohta kroppaa tarvitaan toisaalla.

Melnais kirjoitti:mulla on laskettu aika puolentoista viikon päästä.

Nyt voitkin ja pitääkin siirtää esikoisen hoitovastuu ukolle. Esikoinen tarvii huimasti isin kanssa vietettyä laatuaikaa, koska äidin on ominut joku ällötys, eikä esikoinen olekaan äidin precious.

masa kirjoitti:Pari viikkoa vuorotellen lastenhuoneen lattialla on tuhannesti parempi ja helpompi vaihtoehto kuin parin kolmen vuoden taistelu.

.. mutta sitten kun huomaat viettäneesi lastenhuoneen lattialla patjamajoituksessa kolme vuotta kutakuinnii nonstop, niin alkaahan sekin pikkuhiljaa v*tuttaa. Pisin aika minkä ovat omillaan suostuneet nukkumaan on pari yötä. Pienempi ei ole moksiskaan vaikka nukkuis koko yön yksin, isompi on jotenkin herkempi tässä asiassa. Joku hylätyksi tulemisen pelko tms.

KKK kirjoitti:
.. mutta sitten kun huomaat viettäneesi lastenhuoneen lattialla patjamajoituksessa kolme vuotta kutakuinnii nonstop, niin alkaahan sekin pikkuhiljaa v*tuttaa.

Kumman valitset. Nukut kolme vuotta lastenhuoneen lattialla suht hyvin, vai rauhoittelet omasta makuuhuoneesta käsin hysteerisesti huutavaa lasta saman ajan?

Noissa muksuissa on selkeästi suunnitteluvirhe, niissä pitäisi olla nappula josta ne voi sammuttaa yöksi.

Kottarainen kirjoitti:Noissa muksuissa on selkeästi suunnitteluvirhe, niissä pitäisi olla nappula josta ne voi sammuttaa yöksi.

Mute -namiska ja power off kaukosäätimeen, tuotekehitys on ollut paskaa!

^ ennemmin aikuisille naisille 'give head' ja mute napit. Itseasiassa pelkkä ensimmäinen nappi riittäisi molempiin vaikutuksiin.

Viime yönä pitkästä aikaa lastenhuoneen lattialla kaverina. Varmaan onkin ollut yli kuukauden tauko.

masa kirjoitti:Kumman valitset. Nukut kolme vuotta lastenhuoneen lattialla suht hyvin, vai rauhoittelet omasta makuuhuoneesta käsin hysteerisesti huutavaa lasta saman ajan?

Kuten nytkin, eli nukun lattialla. En tosin hyvin.
Antaa ny mennä joku pari kk taas tätä ja kokeillaan sitten taas, josko diasporasta pääsisi takaisin luvattuun maahan eli aviovuoteeseen