Kitinä

Mä en ymmärrä mitä ja miksi sh tässä julistaa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mä en ymmärrä mitä ja miksi sh tässä julistaa.

Sitä, että lapsilla(kin) on kaikki hyvin niin kauan kun rouva laittautuu säännöllisesti lateksipukuun ja käy töissä, että pysyy elintaso ylhäällä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mä en ymmärrä mitä ja miksi sh tässä julistaa.

SivustaHuutaja vai So Hard?

Sivustahuutaja.

Aiheesta sievästi kadoten, niin olisi suotavaa jos kirjoittajat eivät käyttäisi näitä näppäriä lyhenteitä, vaan kirjoittaisivat kokonaisia sanoja. Viimeisin lyhenne minkä minä muistan on RHCP. Ja tietty FTW.

Meillä ei ole mitään epäselvää eikä mitään ongelmaa sen suhteen, että lapsen etu on ykkösprioriteetti. Molemmat ajattelevat asiasta samalla tavalla. Myös vanhempien kahdenkeskinen aika, oma (joskin rajallinen) vapaus ja tietyt vastoin lapsen tahtoa tehdyt päätökset ovat yhtä lailla lapsen etu, koska se edistää koko perheen hyvinvointia, eikä lapsen nyt muutenkaan kuulu olla mikään despootti.

Mä "uhrasin" omaa urakehitystä ja perheen taloutta jotta sain järjestettyä kotihoidon 3-vuotiaaksi. Toisaalta se ei ollut mikään uhraus koska en voi itse hyvin jos tuntuu etten ole toiminut (omasta mielestäni) lapsen edun mukaisesti.

Jos meillä ei olisi ollut kerta kaikkiaan varaa tiputtaa ansiotasoa, tai jos oma pää olisi liikaa kotona pehminnyt niin sitten lapsen etu olisi ollut mennä hoitoon pienempänä.

Minusta on keskimäärin keskenkasvuinen ajatus haluta olla vanhemmalle tärkeämpi kuin sen oma (tai itsellekin oma) lapsi.

Minua kyllä KKK:n keississä kiinnostaisi tietää miten se sija 4. ilmenee käytännössä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mä en ymmärrä mitä ja miksi sh tässä julistaa.

Analogia: Jos allekirjoittaa työsopparin ja käy hoitamassa hommat sovitusti parhaan taitonsa mukaan, niin se ei tarkoita, että 'duuni on ykkönen'. Se, että duuni ei ole ykkönen, ei tietenkään tarkoita duunin laiminlyöntiä.

Lapsen kanssa on ihan sama homma. Se MLL lehdyköiden mukainen perustoimitus riittää mainiosti. Mielestäni jokainen lapsen hankkinut on tuohon sitoutunut. Perustoimitus hoituu perusarjessa, ei siinä mitään ykkösasemaa tarvita.

Kottarainen kirjoitti:Myös vanhempien kahdenkeskinen aika, oma (joskin rajallinen) vapaus ja tietyt vastoin lapsen tahtoa tehdyt päätökset ovat yhtä lailla lapsen etu, koska se edistää koko perheen hyvinvointia, eikä lapsen nyt muutenkaan kuulu olla mikään despootti.

Missäs tuossa nyt näkyy se lapsen prioriteettiasema, jos kerran aina löytyy poikkeukset sille, että vanhemmat voivat kuitenkin priorisoida kukin omaa hyvinvointiaan, jos se on 'lapsen parhaaksi'?

Meikäläisen teesihän on, että vanhemman ensimmäinen velvollisuus on pitää itsensä kunnossa, koska muuten niitä paukkuja ei pian löydy siihen perustoimitukseen. Samoin pidän luonnollisena sitä, että puolisosta huolehtiminen pitäisi olla prioriteetti 2, koska kaksi hyvinvoimaa vanhempaa hoitaa sen perustoimituksen varmemmin kuin eronnut tai muuten vain etääntynyt pari.

Ehkä tätä ajatusmaailmaani selittää se, että näen toimivassa vanhemmuudessa aika vähän laadullista vaihtelua. Vaikka kuinka rypistäisi, niin mitään lasta taivaisiin nostattavaa super-vanhemmuutta ei ole. Yksi perustoimitus on ihan yhtä hyvä kuin toinenkin perustoimitus ja omien vanhempien perustoimitus on lapselle paras mahdollinen vaihtoehto. Jos perustoimitus hoituu, niin turha sitä enää on rypistää. Perustoimituksen voi tietysti ryssiä lukemattomin tavoin, joten toiseen suuntaan sitä vaihtelua sitten piisaa.

Voishan tuosta edellisestä kappaleesta tietysti vetää hienon päätelmän 'Lapsen etu on se, että vanhemmat huolehtivat itsestään ja toisistaan'. Sehän ois vähän kuin tuo mitä Kottis esitit?

Kottarainen kirjoitti:Minusta on keskimäärin keskenkasvuinen ajatus haluta olla vanhemmalle tärkeämpi kuin sen oma (tai itsellekin oma) lapsi.

Jeps. Aika heikosti menee, jos pitää vaatia muilta jotain erityiskohtelua. Asemat ansaitaan, ei niitä pelkällä haluamisella saa. Ainoa poikkeus on se lapsi, joka meikäläisen silmissä nappaa automaattisesti jonkin sijoista 2.-4. Ykkössijan pitäisi jokaisella olla se oma itse. Tästä moni on tietysti eri mieltä.

Edelleen näkisin, että suunnilleen samasta asiasta puhutaan, mutta eri tulokulmasta. Sivustahuutajan näkemys on, että lapsen edun laittaminen etusijalle vaatisi jotain kohtuutonta uhriutumista, luopumista ja määräysoikeuden antamista lapselle. Mun ja Kottiksen näkemys on, että lapsen edun huomioiminen ylläpitää (tai pitäisi ylläpitää) myös vanhemman hyvinvointia, ei riistä sitä.

^ Molemmat ovat selkeästi oikeassa, heidän pitää vaan tehdä täysin samalla tavalla asiat ja mielessään pohtia että hän tekikin juuri näin päin prioriteetit säilyttäen.

Niin ja vielä sitä piti sanoa, että asiat on harvoin mustavalkoisia. Eli vaikka lapsen etu olisi arvomaailmassa etusijalla, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että absoluuttisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa toimisi niin, että lapsen etu ensisijaisesti toteutuu. Toisaalta itsekkäitä juttuja tai sellaisia motiiveja joita itse on vaikeampi kohdata tai myöntää itselleen voidaan myös perustella "lapsen edulla", vaikka se tilanteessa ei toteutuisikaan. Esimerkiksi parisuhteen/avioliiton jatkaminen tilanteessa jossa pari lähinnä vihaa ja halveksii toisiaan tai muuten tekee toisensa pääsääntöisesti onnettomiksi.

^ harvahan on sataprosenttisesti jotakin. Tärkeintä olisi olla sinut itsensä kanssa.

Exsua komppaan tukevasti.

Dramaattisia rautalankaesimerkkejä esittääkseni... Lentskarissa laittaisin sen happinaamarin ekaksi itselleni (ihan kuin siitä jotain hyötyä olisi) ja sitten lapselle. Jos mun pitäisi riskeerata oma henkeni pelastaakseni lapseni tekisin sen epäröimättä. En valitettavasti voi sanoa samaa miehestäni koska lapsi tarvitsee minua, ja voisi menettää molemmat vanhempansa jos riskeeraisin. Aika ennen lasta oli toisin. Että kai tää sitten tarkoittaa sitä että lapsi on nro 1 ja mies nro 2. Oletan (ja toivon) että mies on samoilla linjoilla.

Kottarainen kirjoitti: Lentskarissa laittaisin sen happinaamarin ekaksi itselleni (ihan kuin siitä jotain hyötyä olisi) ja sitten lapselle.

Niin siinä videossa opastetaankin tekemään eli itselle ensin.

I got two words for you: euforia. Ihan pumpulissa. Suu korvasta korvaan.

Kun malttoi ottaa pienen aikalisän ja tarkastella omia skitsoilujaan hieman objektiivisemmin, olo helpottui kummasti. Mutu: depiksen hellittäessä välittäjäainetoiminta alkaa taas aktivoitua - johtaa ajoittain kalibroimattomiin, suhteettomiin mielialan vaihteluihin lyhyessä ajassa. Eikä oloa ainakaan huononna se, että päästiin riitelemään ja puhumaan asioita halki ja poikki. Vielä jäi käsiteltävää. Mikä on sinänsä hyvä.

Koska tätäkin riitaa ollaan sovittu makuuhuoneessa vasta kahtena päivänä peräkkäin

Taustalla Snoop Dogg: "Nuthin But A G-Thang" (pun intended)

Tuli tarve ymmärtää tätä "harmaata haamua hieman paremmin".

Viiden minuutin googlauksella löytyi jo kaksi väittämää, jotka seuraava sivu heti kumosi
- masennus voidaan todeta kuvantamalla / ei voida
- hermosolut uusiutuvat / eivät uusiudu.

Kolmas linkkasi luontaistuotetohtori Tolosen sivustolle, jossa höpötettiin ubikinoneista ja ties mistä ja kaupattiin kolmea erilaista kirjaa ja kaikenmaailman luontaistuotteita. Ota näistä sitten selvä.

Kiinnostava aihe joka tapauksessa. Omalla kohdalla tiedän uskoakseni aika tarkkaan mitkä "ympäristötekijät" tämän aiheuttivat, mutta biokemiallinen puoli on vielä hakusessa.

Jos kellä on heittää oikeaa dataa tai hyviä linkkejä aiheesta, laittakaa tähän ketjuun.

Pubmedista löytyy kahmalokaupalla abstrakteja. Syöttää vaan hakusanoja depression, causes, neurotransmitters, bipolar disorder jne mitä keksit. Varsinaiset artikkelit pääsee pääasiassa lukemaan vasta maksusta tai jostain yliopiston/työpaikan portaalista, jossa maksut on maksettu puolesta. Lähdekritiikinkin kanssa saa olla vähän varomattomampi kuin googlettamalla.

Ei tuo mikään autuaaksi tekevä ole, jos niitä Oikeita Vastauksia hakee; ristiriitaista tutkimustietoa riittää. Review-artikkelit on yleensä sellaista vakiintuneempaa tietoa.

Kyllä nyt vähän ahistaa, mutta niinhän uudet asiat aina. Olen kerran irtisanoutunut työstä aikaisemmin. Nyt irtisanoudun toisen kerran ja tällä kertaa ei oo mitään hajua tulevasta. Talous on kuitenkin turvattu ja niin nyt myös pää. Pitänee hengitellä muutama päivä ja hoitaa vaan välttämättömät asiat.

^ Tsemppiä! Asioilla on tapana järjestyä (ja muita latteuksia)

Otin vahingossa 3 x päiväannoksen tuota douppia. Älkää kysykö miten.

En suosittele. Aivan vitullisia paranoiaoireita, foliohattua olisi tarvittu. "Aivan varmasti kaikki olivat minua vastaan, vaimolla oli vähintään seitsemän salasuhdetta ja lapsetkin oli siittänyt joku muu", kärjistäen. Hyi hemmetti.

Kotona ja itsellä menee muuten edelleen varsin mukavasti En edes jaksa tyypilliseen tapaani murehtia että "kyllä jotain paskaa kuitenkin kohta tapahtuu, saatana!". Se tulee mikä on tullakseen. Juuri tänään on kivaa olla minä, se riittää.

KKK kirjoitti:Se tulee mikä on tullakseen. Juuri tänään on kivaa olla minä, se riittää.

Jeeee, elämästä kannattaa nauttia aina kun mahdollista. Hyvä KKK

Ei ahista enää, mutta oon aika tööt. Sopimus kirjotettu, työvelvote loppu.

Eilen kävi hämmentävä juttu. Kuuntelin autossa yhtä all time favourite-stygeä kun tajusin että nyt tapahtuu jotain mitä ei aikoihin.. menee jumalauta kylmät väreet. Ihan niinkuin silloin joskus. Niinkuin pitääkin.

Aika uskomaton tunne. Ihan kuin joku olisi kääntänyt ikiajat pois päältä olleen katkaisijan päälle. Liikutuin hieman. Am I a human after all?

Taustalla Nine Inch Nails: "Hurt"

Vähän ahistaa ja olen surullinen, mutta vitutus on kaikonnut!

Morpheus@The Matrix kirjoitti:Fate, it seems, is not without a sense of irony.

Kuten elämässä yleensäkin, kovimmat iskut tulevat juuri silloin kun luulit selvinneesi jaloillesi.

Turha tässä on kohtaloa syytellä tai vastuuta väistellä. Ihan oma vika että tähän jouduttiin, vaikka olosuhteet olivatkin todella suotuisat tämänkaltaiselle mokaamiselle. Olisi mulla silti ollut mahdollisuus muuttaa tapahtumien kulkua... mutta ihminen vain minäkin olen.

Tänä iltana - viimeistään lähipäivinä - selvinnee, jatkuuko avioliitto vai ei. Tällä hetkellä en ihan oikeasti tiedä. Minä haluaisin selvittää asiat ja jatkaa eteenpäin, koska viime viikkoina asiat olivat menneet kotona paljon parempaan suuntaan - ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen tuntui, että tästä voisi oikeasti tulla jotain. Se mitä loukattu osapuoli haluaa nyt tehdä on vielä arvoitus.

Se täytyy sanoa, että jos mä tästä selviän deppaamatta uudestaan tai ratkeamatta ryyppäämään - niin sitten selviän melkein mistä tahansa.

Oma tyhmyys vituttaa niin että pahaa tekee. Ei kai tässä voi muuta kuin ottaa sen mitä tulee ja katsoa miten asiat etenevät.

^Mielenkiinto heräsi :popparit esiin: