Kitinä

Olen muuten laskenut lääkitystä ja ollut pienemmällä annoksella jo niin pitkään, etten takas nosta. Nyt (laiskuuden takia) en ole jaksanut ottaa täyttä annosta, joten taas on pienentynyt. Kohtahan mä olen kuivilla. En nyt sillä lailla huomaa muutosta eli ihan yhtä paskaa on kuin aina ennenkin. Tosin hurmiota esiintyy EDES joskus. Tosin paskakin saattaa olla sakeampaa, mutta EVVK.

Lekurille en ole kertonut, koska jotenkin tuo turvaa kun on lääkkeitä varastossa.

Kaikenlaista on taas sattunut ja tapahtunut. Ihan kaikkia fantasioita ei näemmä kannata toteuttaa. En avaa asiaa arkaluontoisuuden takia tämän enempää... mutta oppipahan taas itsestään kaikenlaista uutta.

Muuten menee melko mukavasti, kiitos vain vaikkei kukaan kysynytkään. Kotonakin tilanne hieman selkeämpi.

KKK kirjoitti:Kaikenlaista on taas sattunut ja tapahtunut. Ihan kaikkia fantasioita ei näemmä kannata toteuttaa. En avaa asiaa arkaluontoisuuden takia tämän enempää... mutta oppipahan taas itsestään kaikenlaista uutta.

Muuten menee melko mukavasti, kiitos vain vaikkei kukaan kysynytkään. Kotonakin tilanne hieman selkeämpi.

Threesomesta tulikin kolmiodraama mustiksin?

So Hard kirjoitti:Threesomesta tulikin kolmiodraama mustiksin?

Vähemmästäkin menisi järki. Ensin vaimo lupaa threesomea. Sitten lauantaina oven taakse ilmestyykin joku naamioäijä kalsarit kumipuvun päällä.

^ Eikun kaksi naamioäijää!

Puolivuosittainen ylikuormituspäivitys. Ei riitä päässä kaistatila mihinkään, ja yhteistyökumppanit käyttää puolet yhteisestä ajasta mun voinnista huolehtimiseen, kun on niin väsynyt ja poissaoleva. Tämä viikko menee vielä pyöreänä (töitä ma-su) ja ensi viikolla on alkuviikolle sovittu ohjelmaa, mutta jos taas loppuviikolta saisi nipistettyä vapaata. Jossain hulluudessa olen tukkinut myös viikonloput ohjelmalla. Väsyttää, ihan hulluna, mutta yöllä ei riitä unet yli viiteen. Koskahan sitä oppisi rytmittämään paremmin?

elco kirjoitti:^ Eikun kaksi naamioäijää!

Tuota varten on app play storessa:

https://play.google.com/store/apps/deta ... keting.com

Kun se päivä koittais, että olo vähän rauhoittuisi. Tai rauhoittuisihan se, jos rouhisi kolmea eri psyykelääkettä joita mulle on tuputettu. Mikäs siinä olisi zombeillessa.

Kai tässä ollaan jossain keksi-iän kirsin kynnyksellä. Edessä on tienhaara, jonka molemmat vaihtoehdot tuntuvat tavallaan houkuttelevalta. Ei vaan pysty tekemään päätöstä, että kumpaa lähtee seuraamaan. Sen tiedän, että nykymeno ei saa eikä voi jatkua. Haluan muutakin. Ansaitsen aivan varmasti muutakin.

Eri juttu sitten on, miten jämähtämisestä järkiavioliitoksi muuttuneeseen ihmissuhteeseen puhaltaa liekkiä - jos sitä ei ole koskaan ollutkaan. Aiesopimus toki on ja konkreettisista tekemisistä sovittu. Lauantai-illan lihava perheriita lasten nukkuessa (olin muuten vesiselvä) puhdisti ilmaa hetkeksi, mutta nyt sama epäluulo ja -uskoisuus hiipivät taas mieleen. Tiedän että itse pystyn muuttamaan niitä asioita itsessäni (tapahtuneen muutoksen myöntää toinen sopijapuolikin), jotka toinen osapuoli kokee epämieluisiksi.

Kaiken rehellisyyden nimissä - en vaan usko 100%:esti että vastapuoli pystyy samaan. Tai jos pystyy niin kätkee sen vähän liian hyvin. Hieman kärjistäen olo on kuin yksinäisellä ritarilla joka avoimella kentällä yrittää neuvotella aselevosta vahvasti linnoitetun muurin taakse linnoittautuneen kanssa.

Kun tietäisi, mistä tämä äkillinen sielunkumppanin ja "match made in heavenin" kaipuu tulee. Sen tiedän, että nykyisen kumppanin elämässä olen korkeintaan kolmanneksi tärkein asia. Kaksi lasta ja koira menee ohi. Syö meinaan miestä aika lailla.

Taustalla Ministry: "Every Day Is Halloween"

KKK kirjoitti:Kun tietäisi, mistä tämä äkillinen sielunkumppanin ja "match made in heavenin" kaipuu tulee. Sen tiedän, että nykyisen kumppanin elämässä olen korkeintaan kolmanneksi tärkein asia. Kaksi lasta ja koira menee ohi. Syö meinaan miestä aika lailla.

Kai sitä kaikki ainakin välillä kaipaavat jos sellainen sattuu puuttumaan.

Tässä kun kuunteli Pauli Hanhiniemen ajatuksia parinmuodostuksesta perjantaina sitä tosiaan alkoi pitää miestä viisaana. Että ihmiset vajavaisuuksineen tulevat paremmaksi yhdessä.

Ilkeämielinen voisi pohtia, että helpompaahan sitä on löytää toisen tekemisestä vikaa kuin omasta.

Koiraan en kommentoi, mutta mun korvaan kuulostaa ihan luonnolliselta, että lapset on vanhemman maailmassa sijalla yksi. Itseasiassa kaikki muu kuulostaa luonnottomalta. Samanlaista puheen tapaa olen huomannut myös uusperhekeskusteluissa, jota viime aikoina olen sattuneesta syystä lueskellut aika paljon. Uudelle kumppanille on hankala tilanne, kun lapset ovat puolison silmissä aina etusijalla. Mä en keksi paljoa ahdistavampaa tilannetta kuin sen, että tapailisin miestä jolla on pieniä lapsia ja huomaisin, että mun olemassa olo olisi lapsilta jotain pois tai muuttaisi perheen prioriteettijärjestystä.

exsu kirjoitti:Koiraan en kommentoi, mutta mun korvaan kuulostaa ihan luonnolliselta, että lapset on vanhemman maailmassa sijalla yksi. Itseasiassa kaikki muu kuulostaa luonnottomalta.

Luonnollista ja tavallista lapsiin keskittyminen varmaan on, mutta itse en pidä moista kovin toimivana. Pahoinvoivat vanhemmat eivät voi huolehtia toisistasn ja lapsista, vaikka kuinka rankkaisivat lapset ykköseksi. Lapset tarvitsevat vain rakkautta ja läsnäoloa. Jos nuo täyttyvät, niin ei ole mitään tarvetta asettaa lapsia puolison tai duunin edelle.

Me varmaan ymmärretään tää edelle laittaminen eri tavalla. Mä en näe terveenä sellaista perhedynamiikkaa, jossa isä ja lapset jotenkin kilpailee asemastaan vaimon/äidin silmissä. Sen sijaan tilanne, jossa vanhemmat toimivat yhdessä nähden lapsen edun etusijalla, pitäisi olla tilanne jota tavoitellaan.

Nyy olen kyllä täysin samaa mieltä Exsun kanssa. Kotona on tullut pari hapanta riitaa, jossa puoliso ikäänkuin asettuu yhdeksi lapseksi vaatimaan huomiota. Häiritsevää.

exsu kirjoitti:Sen sijaan tilanne, jossa vanhemmat toimivat yhdessä nähden lapsen edun etusijalla, pitäisi olla tilanne jota tavoitellaan.

Minä taas näen ihanteena sen, että kaksi asiallista aikuista elää elämäänsä ja lapset hoituvat siinä sivussa. Ei lapsia ole mitään tarvetta asettaa etusijalle. Itse en edes halua antaa lapsilleni roolimallia, jossa vanhemmat elävät lapset edellä.

Meillä mennään syömään sinne, minne aikuiset haluavat ja matkustetaan sinne, mihin aikuiset haluavat. Tarhaankin on tytär joutunut ja vain toinen meistä tekee lyhennettyä viikkoa. Aikuisten prioriteettien mukaan mennään ja lapsi hoituu siinä ohessa ihan mainiosti.

sivustahuutaja kirjoitti:Luonnollista ja tavallista lapsiin keskittyminen varmaan on, mutta itse en pidä moista kovin toimivana.

Ei siinä taida tervepäiselläkään naisihmisellä olla kovin paljon valinnan varaa.

sivustahuutaja kirjoitti: Meillä mennään syömään sinne, minne aikuiset haluavat ja matkustetaan sinne, mihin aikuiset haluavat. Tarhaankin on tytär joutunut ja vain toinen meistä tekee lyhennettyä viikkoa. Aikuisten prioriteettien mukaan mennään ja lapsi hoituu siinä ohessa ihan mainiosti.

Mä en näe, että tää olis millään tavalla ristiriidassa mun edellä kuvaaman tilanteen kanssa. Ei lapsen etu tarkoita aamusta iltaan hoploppia ja muumimaailmaa.

Jos kysytään, mikä on mulle tärkeintä, niin tottakai lapset. Eihän muuta vaihtoehtoa ole. Se on sitten toinen asia, miten tämä näyttäytyy arkielämän valinnoissa.

exsu kirjoitti:
Mä en näe, että tää olis millään tavalla ristiriidassa mun edellä kuvaaman tilanteen kanssa. Ei lapsen etu tarkoita aamusta iltaan hoploppia ja muumimaailmaa.

Lasten päivähoito on aika konkreettinen esimerkki. Jos lapset on #1, niin vaikea alle 3v lapsen päivähoitoa on perustella muuten kuin sillä, että vanhemmat priorisoivat omia juttujaan lapsen edelle.

sivustahuutaja kirjoitti: Lasten päivähoito on aika konkreettinen esimerkki. Jos lapset on #1, niin vaikea alle 3v lapsen päivähoitoa on perustella muuten kuin sillä, että vanhemmat priorisoivat omia juttujaan lapsen edelle.

Tuossa ei mainittu lapsen ikää. Olen silti eri mieltä. On paljon tapauksia, jossa lapsen edun mukaista on olla osa päivästä tarhassa sen sijaan, että olisivat kaiken ajan vanhemman /vanhempien parissa, lapsen iästä riippumatta. Hoidossa vietetty aika voi merkittävästi parantaa vanhemman voimavaroja toimia lapsen kanssa. Itse ajattelen, että sen perusteella mitä tutkimustieto kertoo meille varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä olisi kotona lapsen kanssa oleminen, jos mahdollista, minulle tärkeää siksi, että mun olis todella vaikea elää itseni kanssa muiden vaihtoehtojen kanssa.

Viimeisiä kommentteja lukiessa tulee olo:

KKK: minusta tuntuu, että B
Exsu: minusta A olisi parempi, B on outoa
Sivustahuutaja: En ymmärrä Exsua, itse pidän A:sta.
Pertti huutaa väliin: Exsu rulettaa A on hyvä, muutama negatiivinen kokemus B:tä hinkuavista
Exsu: sinä käsittäkseni sanoit A etkä B, Sivustahuutaja
Sivustahuutaja: kyllä se A on parempi, te olette väärässä.
JNE

exPertti kirjoitti: Sivustahuutaja: kyllä se A on parempi, te olette väärässä.

Ei minulla ole tarvetta väittää muiden olevan väärässä.

Jos kaksi aikuista haluaa elää yhdessä mentaliteetilla 'lapset ensin', niin tuollainen liitto kai on ikuinen ja silleen kai hyvä. Jos toinen taas elää lapsille ja toinen ei, niin aika lujaa tullaan ajamaan lapset seinään, vaikka kuinka olisivat ykkösiä. Tää vähän haisisi peliteoreettisesti siltä, että kahden toisiaan priorisoivan aikuisen liitto olisi lapsille vakain ja paras, olettaen, että sitä perustarpeisiin kuuluvaa rakkautta ja läsnäoloa piisaa siinä missä ruokaa ja lämpöäkin. Rääkkäämisen puute tällä hyvinvoinnin tasolla tuskin vielä kertoo lasten asettamiseksi ykköseksi.

Mun mielestä vaikuttaa siltä, että sä haluat aktiivisesti käsittää väärin. Lapsen edun mukaista on, että vanhemmilla on hyvä olla ja että perheen aikusilla on hyvä kontakti ja yhteys myös keskenään. Mä näen, että siihen liittyy myös sellainen luottamus, ettei tarvitse lähteä arvottamaan itseä tai puolisoa marssijärjestykseen lasten tai koiran kanssa. Se, että lasten etu on perheessä etusijalla ei tarkoita automaattisesti sitä, että se on aikuiselta jotain pois.

exsu kirjoitti:Se, että lasten etu on perheessä etusijalla ei tarkoita automaattisesti sitä, että se on aikuiselta jotain pois.

Eikös tuo vastaavasti tarkoita, että se ei ole myöskään keltään pois, että lapsi ei ole etusijalla?

Jos lapsen etu ei ole etusijalla se todennäköisimmin on pois lapsilta. Aikuiset tekee perheen päätökset, joten nämä eivät ole täysin verrannollisia keskenään.